100 Naista: 5. Lisää pateettista verbaalionanointia (2/100)

Tiistaiaamuna heräsin lievään hämmennykseen, sillä blogini kävijämittari oli raksahtanut reilussa vuorokaudessa noin 60:sta vajaaseen 2500:n. Tarkoitushan kyllä olikin hakea projektiin lisämotivaatiota liveseurannalla, mutta sittenkin… Keskiviikkoaamuna laskuri pyörähti jo yli kymmeneentuhanteen. Joku kai sitten pitää (tai sitten ei lainkaan pidä, mikä on lopputuloksen kannalta aivan sama) tekstistä.

Imartelevaa on ollut myös runsas ja lähes pelkästään positiivinen palaute. Kiitos siitä, mutta missä ovat vihaiset naisasianaiset? Huhuu? Täällä yksi sovinistin paska luulee itsestään suuria ja esineellistää kokonaista sukupuolta ja nyt se huumorintajuttomampi sukupuoli vain nauraa ja kannustaa jatkamaan. Mihin me joudumme ilman vastakkainasettelua? Missä jännite? Missä draama? Plääh!

Vain yksi mies (voih) nousee rohkeasti yleistä mielipidettä vastaan ja julistaa minun alistavan paitsi kaikkia naisia ja itseäni myös syyllistyvän pateettiseen verbaalionanointiin. Verbaalius on kivaa, onanointi taas maailman parhaita keksintöjä ja pateettisuus liikuttavaa ja tunteisiin vetoavaa. Mikä tärkeintä, radalla pateettinen verbaalionanoija saa osakseen toimintaa, kun taas naisia sukupuolena suuresti kunnioittava ja vakavaa ihmissuhdetta etsivä mies saa kuulla olevansa tosi mukava. Ikävystyttävän herrasmiesjorinan jotenkuten hereillä kuunnelleen leidin on nyt vain välillä ihan pakko käväistä vessassa, mutta hän kyllä tulee takaisin sitten myöhemmin.

Herrasmiehen tavoista sen sijaan on ehdottomasti hyötyä kunhan herrasmiehen sisällä vain asuu ehta sika. Hyvä nyrkkisääntö on avata naiselle ovi aina tilaisuuden tullen, mutta nipistää häntä sitten pakarasta hänen astuessaan sisään.

Termistä vakava ihmissuhde en edes jaksaisi aloittaa. Mitä vikaa iloisissa ihmissuhteissa on? Mikä helvetin idea siinä on, että jonkin arvokkaan ja hyvän olisi oltava vakavaa? Jos Jumala tosiaan loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin katsopa hetki ympärillesi. (Niin juuri siellä toimistossa tai kotona tai missä vain.) Katso lähimpänä olevaa lähimmäistäsi oikein kunnolla. Sen täydellisempää karikatyyria kaikkivaltiaasta ei kerta kaikkiaan voi luoda! Siis Ukolla ainakin on huumorintajua ja sitten nämä viikon loppupuolella luodut koomikot päättävät olla oikein vakavia ja arvokkaita eivätkä uskalla myöntää, että onanoivat itsekin salaa peiton alla ja välillä ihan verbaalisestikin.

Valitettavasti on aivan globaali ilmiö, että nimenomaan miehet ovat huolissaan naisten kunniasta ja valvovat innokkaasti ettei tätä kunnia kukaan muu mies vain loukkaa. Lähes kaikki naiset sen sijaan ilahtuvat, kun heidän kunniansa rajoja hieman koetellaan. Kammottavan suuri osa suomalaisista miehistä kannattaisi naisten huntupakkoa, jos asia vain olisi heidän vallassaan ja vaihtoehto olisi yhteiskunnallisesti hyväksytympi. Kuinka ihanan vakavuuden ja arvokkuuden leiman se antaisikaan miehen ja naisen väliseen suhteeseen?

Tähän ilmiöön törmäsin muutama vuosi sitten seminaarimatkalla Oulun Sokos-hotellin saunassa. Seminaaria varten varattu miesten sauna oli täynnä (ikään katsomatta) harmaita ja arvokkaita herroja ja pukuhuoneessa oli avoin baari kylmiä saunajuomia. Istuin löylyssä ja osallistuin harvakseltaan hiljaiseen keskusteluun korkomarkkinoiden viimeaikaisista muutoksista kun ystäväni L hoiperteli paikalla ja kailotti kovaan ääneen, että nyt loppui paskan puhuminen ja aletaan puhua pillusta.

Kahdessa minuutissa olimme jääneet lauteille kahden, kun puhe oli kääntynyt siihen, sen puutteeseen ja mahdollisuuksiin puutteen korjaamiseen illan banketissa. Toki korkokerhon jäsenet yrittivät hiljentää meitä ensin jäätävällä tuijotuksella, mutta L sitä tuskin edes huomasi ja minä pysyin lämpimänä heittämällä lisää löylyä. Haimme L:n kanssa pukuhuoneesta lisää olutta ja lauloimme lauteilla seuraavaksi kaikki muistamamme rivot laulut.

Mielenkiintoista ei kuitenkaan ole harmaiden korkoherrojen halveksunta vaan suosio, jonka olimme tietämättämme saavuttaneet ohuen seinän takana olleessa naisten saunassa. Allasbaarissa seuraamme liittyi saman tien tusinan verran iloisia naisia, jotka kiittelivät meitä aidosta ”miesten sauna kokemuksesta”. En raaskinut kertoa, että pätkä jonka he kuulivat on katoavaa kansanperinnettä, joka pitäisi mitä pikimiten taltioida museoiden ääninauhoille.

Miehet eivät enää osaa puhua rivoja, sillä se ei onnistu ilman munia. Ja munat suomalaiselta mieheltä vietiin joskus jälleenrakennuskauden jälkeen. Isät eivät enää siirrä perinnettä pojilleen, koska pelkäävät äitejä. Elävä perinne katkeaa. Teekkareiden saunoissa sitä ehkä vielä silloin tällöin yritetään kun menneiden polvien laulukirjat vihjaavat, että jotain sellaista on joskus ollut, mutta yhtä keinotekoista se on kuin heinäkuinen heinänteko seipäälle Museonmäellä.

Miesten saunoissa puhutaan nykyisin työasioista ja sijoittamisesta. Jos ei puhuta, niin sitten lasten kasvattamisesta ja parisuhteesta. Joskus puhe saattaa kääntyä talonrakentamiseen, mutta ehei, ei oikeasti talonrakentamiseen vaan siihen, mistä löytäisi hyvän arkkitehdin tai sisustussuunnittelijan. Ja että vaimo haluaa sellaiset viininpunaiset verhot jotka laskeutuvat sillai jännästi kaarelle, mutta että kyllä ne kerää kauheasti pölyä sellaiset verrattuna ihan tavallisiin suoriin verhoihin, että mitenkähän senkin kanssa nyt pitäisi tehdä.

Jotain oleellista mieskulttuurista on kadonnut, kun mies ei enää pysty punastumatta sanomaan sanaa ”pillu”. Sitä vartenhan pikkupoikien kuuluu tuhmia sanoja harjoitella! Ja yhtälailla äidin kuuluu poikia heidän kiinnijäätyään siitä torua. Jos isän mielipidettä vaaditaan, isän kuuluu murahtaa: ”äitiä pitää totella”, mutta varoa visusti ottamatta kantaa itse aiheeseen. Isän tehtävä on saada poika ymmärtämään, että pojan ainoa virhe oli sanoa ”pillu” väärässä seurassa. Isä sen sijaan voi ujuttaa kyseisen sanan myöhemmin illalla äidin korvaan kuiskaamaansa lauseeseen ja saada konkreettisen todisteen siitä ettei äitikään pidä sanaa lainkaan pahana, jos se esiintyy sopivassa yhteydessä.

Kuka tästä munattomuudesta sitten kärsii? Ei mies, sillä ruunat ovat oreja tyytyväisempiä ja kollit kuolevat leikattuja uroksia nuorempina. Mutta kun narttu tulee kiimaan, sitä alkaa vituttamaan se, että kuohittu uros vaan istuu ja raapii tukkaa vaikka narttu kuinka ulisee ja tunkee tussuaan kuohitun raukkaparan naamaan. Naiset kaipaavat sikojaan, jotka ”olivat kyllä ihan mahdottomia”, mutta olivat kuitenkin naisten omia sikoja ja jotenkin vaan niin ihania.

Itse projektiin liittyen olen saanut mielenkiintoisia tarjouksia liittyen tähän blogiin, mutta seikkaan liittyy eräs nanotekniikasta tuttu ongelma. Nanohiukkasten tarkkailemisesta haasteellisen tekee nimittäin muunmuassa se, että itse mittaustapahtuma vaikuttaa mitattavaan hiukkaaseen. Hieman sama asia olisi, jos poliisin tutka hidastastaisi mitattavan kohteen nopeutta tehden näin vaikeaksi arvioida ajoiko auto ylinopeutta ennen kuin nopeus mitattiin. Luultavasti olisikin helpointa jakaa sakot vain automaattisesti kaikille Audi-kuskeille. Minun projektissani on taas mahdotonta sanoa, vaikuttaisiko kohteen tietoisuus motiiveistani mahdolliseen menestykseeni, joten lopputulos ei olisi luotettava. Sori vaan.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kunnon vedonlyönnissä voittaminen ei ole ensisijaista. Tärkeintä on minimoida vastustajan selittelymahdollisuudet ja maksimoida omansa. Voittorahathan juodaan kuitenkin loppujen lopuksi yhdessä (tässä tapauksessa putkea joutuu kyllä jo vähän venyttämään) ja moraalinen voittaja korjaa lopulta mentaalisen pöydän.

Viime päivinä olen tutkinut internetin mahdollisuuksia kaatomediana. Suoraan sanottuna suhtaudun menetelmään suurella epäluulolla, sillä en missään tapauksessa rakastelisi kenen tahansa naisen kanssa ja netin kautta löydetty kontakti on kuitenkin käytännössä lähes sattumanvarainen poiminta jo aikaisemmin määrittelemästäni joukosta NAISET. Minulla ei mitenkään ole aikaa tavata naisia, joiden kanssa en lopulta edes haluaisi sänkyyn. Blogin yllättävän suuren suosion johdosta kerron kuitenkin netissä tapahtuneesta seuranhausta hieman jälkijättöisesti ettei blogi vain pääse vaikuttamaan tuloksiin.

PS. Autoista vielä sen verran, että jos ei ole niin kauhean tarkka siitä, minkälaisia härpättimiä vaunuunsa haluaa niin lähes auto kuin auto löytyy suoraan maahantojan varastosta tai satamasta. Tietysti, jos vaimo vaatii autoon syksyn muotivärin ja anoppi alumiiniset kahvikuppitelineet takapenkille, niin kärvistele siinä sitten se puoli vuotta jonossa.