100 Naista: 7. Kiltti tyttö tuhmassa autossa (3/100)

Täytyy jälleen kiittää tasaiseen tahtiin blogiini tulevasta palautteesta. Jopa sitä kaipaamaani vastakkainasettelua on löytynyt, tosin suurin osa negatiivisesta palautteesta näyttää löytäneen tiensä erillisille keskustelupalstoille, mikä on sinänsä ymmärrettävää ja ehkä suotavaakin.

Mitään ”kysymys & vastaus”-palstaa tästä blogista ei tule, mutta erityisen kiinnostavia palautteita saatan käsitellä ihan vain niiden kiusaksi, jotka uskovat tietävänsä blogin olevan etukäteen käsikirjoitettu fiktiivinen teos.

Useampikin huolestunut kansalainen on kysellyt kuminkäyttöperiaatteitteni perään. Valitettavasti aiheesta on tehnyt ajankohtaisen hi-virusta tarkoituksella Rovaniemellä levittänyt ihminen, jolla on miehen sosiaaliturvatunnus. Tehdään nyt siis tämäkin asia selväksi: Miehellä ja wannabesarjamurhaajalla on yhtä paljon yhteistä kuin hevosella ja hevosen paskalla. Paska on toki hevosesta lähtöisin ja se haisee hieman hevoselle, mutta paska on kuitenkin helppo tunnistaa siitä, että se haisee loppujen lopuksi kuitenkin paljon enemmän puhtaasti paskalle.

Myönnetään saman tien sekin tosiasia, että kondomin kanssa naiminen on kuin suolla tarpomista kumisaappaat jalassa. Lotina kyllä kuuluu, mutta mitään ei tunnu. Mutta kaatojahan tässä vain haettiinkin, joten mitäpä väliä? Ilmeisten hyötyjensä lisäksi kondomi myös parantaa suorituskestävyyttä paljon paremmin, kuin vaikkapa Englannin liigan vetokertoimien päässälaskeminen (ystäväni R:n käyttämä menetelmä). Markettien kumivalikoima tosin on valitettavasti tehty lähinnä pienimunaisille keskieurooppalaisille ja sellaisen kynäsuojuksen päällevetäminen on lähes mahdoton tehtävä. Durexin Safe Playta voi kuitenkin suositella myös ehdalle suomalaiselle luomumulkulle.

Siirrytään sitten sujuvasti siihen toiseen aiheeseen, jossa kumin puhkeaminen saa miehen kiroamaan. Autoa vaihdettaessa miehet voi jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Toinen ryhmä itkee vanhaa hoppaansa antaessaan avaimet pois ja toinen odottaa kärsimättömänä pääsyä uuden ajopelin rattiin.

Olen aivan varma, että tämä jaottelun avulla voisi ennustaa myös miehen toipumisnopeuden vaimoa vaihdettaessa. Taaksepäin katsovat nostalgiset kaverit muistavat yhtäkkiä sen herkän hetken vaimon kanssa, kun yövyttiin ensimmäistä kertaa ikiomalla kesämökillä ja unohtavat kokonaan ne viisituhattakolmesataa jäätävän kylmää hetkeä kaupunkiasunnon aamiaispöydässä. Eteenpäin katsovien miesten tekisi taas mieli loikkia laukka-askelin maantiellä (samaan tapaan kuin pikkutytöt loikkivat tienposkea ratsastustunneilleen) ajatellessaan kaikkia niitä vankeusvuosien aikana täysi-ikäisiksi varttuneita maantiellä loikkineita pikkutyttöjä, jotka yhtäkkiä tuntuvat olevan melkein saavutettavissa.

Myönnän itse olevani joltisenkin nostalgikko. Avaimien poisantaminen on aina jotenkin vaikeaa oli kyse sitten entisen auton, työpaikan tai kodin avaimista. Aika tuntuu ensin hidastuvan ja jähmettyvän sitten sekunniksi aivan paikalleen. (Ajatusleikki: mitä tapahtuisi, jos aika tosiaan pysähtyisi sekunniksi?) Juuri silloin voi nähdä omin silmin historian lehden kääntyvän. Juuri nyt tällä hetkellä se tapahtuu. Tuolta se tuli ja tuonne se karkaa heti, kun vain päästän ajan jälleen vapaaksi.

Uusi oma auto pyyhkii kuitenkin kyyneleet myös nostalgikon silmäkulmasta moottorin murahtaessa ensikertaa käyntiin. (Jos ostaa auton jonka moottori ei murise, täytyy tyytyä uuden auton lempeän lohduttavaan tuoksuun.) Samankaltainen efekti avioerotilanteessa luultavasti syntyisi, jos paiskattuaan oven takanaan kiinni sen viimeisen riidan jälkeen, rappusilla odottaisi seksikäs pörröpää valmiina tarjoamaan lohduttavan sylinsä ja terhakat rinnat joiden väliin painaa raskaan pään. Tällaista metodia moni on valmis kritisoimaan sillä, että toipuminen ja henkinen eheytyminen jää suorittamatta, mutta säädettyään asentonsa mukavaksi seksikkään pörröpään tai uuden Alfa Romeon sylissä, sitä ei kauheasti välitä muiden hyvääkään tarkoittavista neuvoista.

Mies pystyy tarvittaessa perustelemaan auton ostopäätöksen rationaalisesti vedoten erilaisiin testeihin, aina yhtä subjektiiviseen, mutta jämäkän objektiiviselta kuulostavaan hinta/laatu-suhteeseen tai erilaisiin teknisiin yksityiskohtiin. Nainen ostaa auton jos pitää sen väristä. Paljastan nyt kuitenkin naisille salaisuuden: Värin perusteella tehty autovalinta on huomattavasti miesten käyttämää todellista kriteeriä rationaalisempi. Mies valitsee auton, jonka vaihdekeppi tuntuu kädessä parhaalta.

Jos naislukijoitani kiinnostaa, he voivat käydä lauantain autonäyttelyssä ja kuunnella tarkkaan saadakseen väitteelleni vahvistuksen. Joka puolelta hallia kuuluu pientä ratinaa, kun huolellisesti rasvatut rattaat autojen vaihdelaatikoissa liikkuvat toisiaan vasten. Tuon hiljaisen temppelin jokaisessa autossa istuu mies, joka etsii itselleen mukavan asennon ratin takana, laskee kätensä vaihdekepille, painaa kytkimen pohjaan, sulkee silmänsä ja alkaa käydä läpi vaihteita. Ykkönen – sisään, ulos. Kakkonen – sisään, ulos. Kolmonen – sisään, ulos. Nelonen – sisään, ulos. Vitonen – sisään, ulos. Ja parhaissa autoissa vielä kliimaksi: Kutonen – sisään, ulos. Silmät ummistettuna voi samalla haistaa kesäisen rantabulevardin (ykkösestä kolmoseen) ja tuntea moottoritien kuumuuden (nelosesta kutoseen).

Ford-miehet nauttivat löysistä laatikoista ja pitkistä liikkeistä. Ford-miehet pitävät myös traktoreista ja leveäperäisistä naisista. Useimmat muut nauttivat tiukasta laatikosta, joka kuitenkin antaa sulavasti periksi silloin, kun mies painaa sauvaansa sisään juuri oikeassa rytmissä ja kulmassa. Tällaiset miehet haaveilevat vielä jonain päivänä saavansa kokeilla kakkospesää. Paras vaihdelaatikko on sellainen, joka tekee omistajansa käsissä mitä tahansa mies pyytää, mutta valittaa kovaan ääneen silloin, kun kuljettajana on joku vieras. Automaatilla ajavat miehet sen sijaan ovat todennäköisesti vähintään latentteja homoseksuaaleja.

Autoa ostavat naiset eivät tietenkään rassaa kaupassa vaihdekeppiä. Jos he ovat tyytyväisiä auton väriin, he istuvat kuljettajan paikalle ja tarkistavat onko aurinkolipan takana peili.

Perjantaina iltapäivällä kävin noutamassa uuden Alfa Romeoni. Vaihdoimme autokaupan nuoren miesmyyjän kanssa avaimia ja minä istuin uuteen autooni. Käynnistäessäni moottorin, konepellin alta työntyi esiin lohduttava murina, joka karkotti viimeisetkin haikeat ajatukset Volvostani. Työnsin ykkösen sisään ja onnistuin luullakseni pidättämään sisältäni ulos pyrkineen pienen voihkaisun.

Autoa oli tietenkin testattava heti tositilanteessa, joten soitin Virpille. Hän oli vielä työpaikallaan ja tuntui ilahtuvan, kun otin yhteyttä. Kysyin mihin aikaan hän pääsisi lähtemään, sillä kaipasin seuraa uuden autoni koeajoon. Virpi epäröi hetken, mutta kertoi sitten mistä voisin hakea hänet puoli viideltä.

Edellisessä postauksestani kirvokasta palautetta aiheutti se, että osoitin kiinnostusta Virpiä kohtaan, jota voisi ehkä luokitella myös termillä kiltti tyttö. Kiltit tytöt uskovat puolukkasiiderin tarjonneen miehen haluavan jakaa tulevaisuutensa tytön kanssa. Kiltti tyttö haaveilee, että mies, joka hymyili hänelle, antaisi sen kaiken muun vastalahjaksi siitä yhdestä. Kuulemma näin. Moraalisesti vähemmän arveluttavaa olisikin ollut iskeä kiltin tytön äänekäs ystävätär, joka on tottunut käsittelemään seksiä haluavia miehiä.

Jos kiltti tyttö tosiaan takertuu jokaisen mieheen joka häntä lähestyy, se johtuu vain siitä, että häntä lähestytään liian harvoin. Kiltti tyttö pelkää, että jokainen mies joka häntä vilkaisee saattaa olla hänen viimeinen mahdollisuutensa. Kiltti tyttö ei suostu maistamaan suklaata ellei hän voi olla varma, että hän saa samaa suklaata joka päivä koko loppuikänsä ajan. Pahempaa kuin olla maistamatta lainkaan on pelko siitä, että suklaa voi loppua. Kaiken lisäksi kiltti tyttö on aivopesty uskomaan, että hänen ainoa valttinsa on hänen siveytensä ja sen menetettyään hänellä ei olisi enää lainkaan toivoa. Lähestymällä kovaäänistä ystävätärtä olisin kuitenkin vain tehnyt sen saman, jonka kiltti tyttö on joutunut kokemaan vuosien aikana jo satoja kertoja ja vahvistanut näin hänen heikentynyttä itsetuntoaan.

Itse en usko, että kiltit tytöt olisivat sen haavoittuvampia kuin heidän ekstrovertit ystävänsäkään. Ylipäänsä akseli kiltti-tuhma on aivan väärä ja kysymys on lähinnä kyvystä ja halusta tuoda itseään esille. Jos jonkinlaista yhteyttä haluaa hakea niin väittäisin, että introvertit naiset ovat keskimäärin ekstrovertteja ”tuhmempia”, sillä heillä on useimmiten ylipäänsä laajempi ja monipuolisempi sisäinen maailma kuin ystävättärillään, jotka ovat niin innostuneita omasta äänestään, että eivät kertakaikkiaan ehdi käyttää mielikuvitustaan tuhmien ja kiihottavien mielikuvien kehittelemiseen.

Poimittuani Virpin kyytiin ehdotin hänelle, että käväisisimme Porvoossa ostamassa Brunbergin lakritsia. Virpin mielestä ehdotus oli mainio. (Vinkkinä kaikille insinööreille: Vaikka Halvan lakritsin tehtaanmyymälä Pitäjänmäen teollisuusalueella on Helsingistä katsottuna logistisesti paljon järkevämpi vaihtoehto, naiset eivät koe retkeä Pitäjänmäelle romanttisesti samanarvoisena kuin matkaa Porvooseen. Porvoolaisten suhteen tilanne voi tietysti olla päinvastainen. Sen sijaan vakiintuneessa parisuhteessa, jossa viimeisin romanttinen yllätys oli miehen kolme vuotta sitten töistä kotiintuoma vuoden myyjäpalkinnon johdosta miehelle ojennettu kukkapuska, matka Pitäjänmäellekin otettaneen kiitollisuudella vastaan.)

Tässä vaiheessa katsoin myös tarpeelliseksi selventää motiivejani Virpille. Ensinnäkin hän oli mielestäni erittäin viehättävä nainen ja minusta olisi hyvin miellyttävää viettää hänen kanssaan tämä ilta toisiimme tutustuen. En kuitenkaan etsi minkäänlaista suhdetta ja sellaista ei myöskään tästä syntyisi. Kysymys ei henkilöitynyt millään lailla Virpiin itseensä. Minä vain nautin liian paljon nykyisestä elämäntavastani, jotta luopuisin siitä kenenkään vuoksi.

Haa, tässäpä tilanne johon naiset suhtautuvat erittäin tunteenomaisesti. Jos saan antaa neuvon niin tartu hetkeen ja tee, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä, ajattelematta koko ajan niin paljon tulevaisuutta, sitä mitä muut ajattelisivat ja erityisesti ei sitä, mitä äitisi sanoisi. Jos et voi olla ajattelematta äitiä, niin yritä edes arvioida, mitä äitisi olisi tehnyt, jos hän saisi nykyisellä elämänkokemuksellaan elää nuoruutensa uudelleen eikä olisi vielä saanut sinua. Jos koet olosi miehen seurassa epämukavaksi, niin älä jää siihen vain siksi, että miehestä saattaisi olla ainesta lastesi isäksi. Ja jos taas matka Porvooseen tuntuisi mukavalta, niin älä pilaa hetkeä ajattelemalla, että ensi viikolla tuokin paska kuitenkin nai jotain vosua eikä enää haluakaan viedä minua retkelle minnekään.

Matka Porvooseen ei sido naista seksiin sen enempää kuin se sitoo miestä uuteen tapaamiseen. Jos seksiä ilmenee, niin tasa-arvoisessa maailmassa munan ja pillun vaihtosuhde on 1:1. Anna pillua, jos haluat munaa ja muuten ei. Sata vuotta sitten naiset antoivat miehilleen seksiä, jotta saisivat yhteiskunnallisen aseman tai edes ruokaa ja vaatteita. SE on naista alentavaa. Ei se, että pannaan jos molempien tekee mieli ja sitten soitellaan jos huvittaa tai sitten ei soitella.

Virpistä matka Porvooseen kuulosti mukavalta tavalta viettää perjantai-iltaa, vaikka en haluaisikaan mitään sen vakavampaa. Vanhalla Porvoon maantiellä huomasin nauttivani yhtä paljon sekä Alfan ajo-ominaisuuksista, että siitä ajatuksesta, että saattaisin päästä illalla koeajamaan vielä jotain muutakin. Porvoossa Brunbergin myymälän löytäminen kesti hieman ja ehdimme sinne viittätoista vaille kuusi, mikä oli yllättäen viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Eikö Porvoossa osteta makeisia iltaisin? Ymmärtäisin jos kyseessä olisi tehtaanmyymälä jossain korvessa, mutta tämä nyt oli kuitenkin kauppa keskustassa. Ilmeisesti Porvoo on kaupunki, joka pidetään auki kesäisin ja talveksi porvoolaiset täyttävät vatsansa kuusenneulasilla ja vaipuvat uneen.

Kahvia kaupungista sentään sai kuuden jälkeenkin ja Neekerinsuukkoja (jonain päivänä edes termiä ”tumma” ei enää saa käyttää taloussuklaakääreessä) voi tietysti ostaa vaikka paluumatkalla Itäkeskuksen Citymarketista.

Juttelimme niitä näitä. Sain kuulla, että tähtiystävätär on oikeasti ihan tosi mukava ihminen, kun häneen vain tutustuu paremmin ja minä pidättäydyin sanomasta maailmassa olevan niin paljon ihmisiä, jotka ovat mukavia heti aluksi etten juurikaan jaksanut nähdä vaivaa selvittää muuttuisivatko epämukavat ajan myötä mukavammiksi.

Palatessamme takaisin ajoin Virpin kotiinsa Herttoniemeen. Virpi kysyi oliko siis niin, että minä en enää soittelisi. Suutelin häntä suulle ja sanoin sen olevan todennäköistä, mutta että viettäisin hyvin mielelläni tämän yön hänen luonaan. Virpi katsoi minua hetken uteliaasti ja pyysi sitten tulemaan sisään.