Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 8. Puhu vähemmän – saa enemmän (4/100)

Teksti:
Teppo M
100N8

Te rakkaat, kyltymättömät pornohiiret! Te Sodoman ja Gomorran ylpeät perilliset! Kuulkaa, sillä teidän huutoonne on nyt vastattu. Tänään en lopeta toteamukseen: ”ja sinä yönä he eivät nukahtaneet varhain”.

Tänään en tarjoile vihjailevasti tuulessa heiluvia nukkuma-aitan verhoja enkä päätä kohtausta kamera-ajoon laajassa yleiskuvassa yli peltojen ja metsien. Yleisön vaatimuksesta mukana on tämän yhden kerran kaikki oleellinen kunnes kertomukseni lopulta päättyy tiukkaan lähikuvaan kahdesta sylikkäin nukahtaneesta ja läpikotaisin tyytyväisestä ihmisestä. Mutta sitä ennen tietenkin jotain aivan muuta. Malttamattomat voivat toki hypätä suoraan tekstin viimeiseen kolmannekseen.

Jotkut pitävät minua naisena, koska osaan selittää heidän käyttäytymistään osuvasti ja toiset taas väittävät minun kopioivan ajatukseni pelimies-kirjasta/kirjoista, koska esitän naisten käyttäytymisestä niin karkeita ja virheelisiä yleistyksiä. Lupaan lukea pelimieskirjan ja kommentoida sitä heti, kun vain ehdin hankkia sen itselleni, mutta ei naisten ymmärtämiseksi tarvitse kirjoja sen enempää kuin ylimääräistä X-kromosomiakaan.

Naista on ehkä mahdotonta selittää täydellisesti, mutta yksinkertaisella tieteellisellä metodilla on kuitenkin helppo muodostaa malleja, joiden voi kokeellisesti osoittaa selittävän naisen käyttäytymistä tarpeeksi hyvin. Toisin sanoen malleja, joilla voidaan muodostaa kohtuullisen luotettavia ennusteita naisen toiminnasta erilaisissa tilanteissa. Ei Newtonkaan onnistunut ratkaisemaan avaruuden lopullista totuutta, mutta julkaisipa kuitenkin teorian, jota soveltamalla ihminen onnistui laskeutumaan kuuhun melko tarkalleen 282 vuotta ja 16 päivää myöhemmin. Jos malli lisää mahdollisuuksiasi päästä kuuhun tai saada pillua, sitä kannattaa käyttää, vaikka joku Einstein julistaisikin, että ei se avaruus kyllä ihan noin yksinkertainen juttu ole.

Tunteiden vuodattamisen kuunteleminen on kieltämättä lähes yhtä tylsää kuin työväenopiston kansantanhuryhmän harjoitusten seuraaminen. Saattaa olla avuksi, jos urakan ottaa eräänlaisena tuleen tuijottelun kaltaisena meditatiivisena harjoituksena. Puhetulvan valtavaan määrään merkityksetöntä ja huonosti jäsenneltyä soraa on kuitenkin yleensä piilotettu myös todellisia informaatiokultahippuja, joiden esiin huuhtominen voi olla äärimmäisen palkitsevaa.

Tunteiden vuodattamisen kuunteleminen on kieltämättä lähes yhtä tylsää kuin työväenopiston kansantanhuryhmän harjoitusten seuraaminen. Saattaa olla avuksi, jos urakan ottaa eräänlaisena tuleen tuijottelun kaltaisena meditatiivisena harjoituksena. Puhetulvan valtavaan määrään merkityksetöntä ja huonosti jäsenneltyä tietoa on kuitenkin yleensä piilotettu myös hyödyllistä informaatiota.

Annan hyvin yksinkertaisen esimerkin tosiasiasta, jonka jokainen nainen tietää, mutta joka jostain syystä on useimmille miehille tuntematon. Kyse on alkuperäisen ongelman ja toisen asteen tunneongelman välisestä suhteesta. Miehen kannalta tärkeää olisi ymmärtää, että ongelmiaan valittava nainen ei koskaan ensisijaisesti etsi ratkaisua. Naisen todellinen ongelma ei ole ongelma, josta hän puhuu vaan kyseisen ongelman aiheuttama negatiivinen tunnereaktio eli toisen asteen ongelma. Tätä toisen asteen ongelmaa nainen hoitaa puhumalla alkuperäisestä ensimmäisen asteen ongelmasta.

Tätä asiaa ei voi kylliksi korostaa. Ensimmäisen asteen reaalimaailman ongelmalla on merkitystä vain siltä osin, kuin se aiheuttaa toisen asteen tunnetason ongelman. Jos nainen esimerkiksi lyö naulan vinoon hän saattaa kokea itsensä riittämättömäksi ja huonoksi ihmiseksi, koska ei pystynyt suorittamaan kunnolla niinkään yksinkertaista tehtävää kuin naulan seinään suoraan lyöminen. Suoristamalla naulan ja lyömällä sen pohjaan naisen puolesta, mies vain vahvistaa naisen riittämättömyyden tunnetta ja näin pahentaa tilannetta vaikka luuli olleensa avuksi. Mies ei voi myöskään opettaa naiselle parempaa lyöntitekniikkaa, koska myös se lisää naisen sisäistä epäonnistumisen tunnetta. Jos mies luulee vinoon menneen naulan olevan ongelma, riita on lähes väistämätön. (Tästä täysin poikkeava, mutta ulkoisesti samanlainen tilanne on tapaus, jossa pelinainen kaataa miehen esiintymällä avuttomana naulaajana. Tällöin tunteista puhumisen voi korvata urhoollisella naulaustapahtumalla ja pienellä iltapäiväpanolla.)

Kun paperikone pysähtyy yllättäen ja tehdas seisoo aiheuttaen miljoonien eurojen tappiot tunnissa, miehet pyrkivät ratkaisuun etsimällä pysähdyksen syyn, korjaamalla tilanteen ja käynnistämällä koneen uudestaan. Jos valvomossa työskentelisi pelkästään naisia, he lähtisivät ensi töikseen kahvihuoneeseen purkamaan sitä, minkälaisia tunteita tämä yllättävä stressitilanne heissä aiheuttaa.

Kotona paperi-insinööri sitten kuulee, että vaimolla on ollut kamala päivä, sillä Maiju oli sanonut Terhille ettei Riitta ollutkaan kertonut Jonnalle sitä, mitä hän oli Terhille luvannut. Miehen tyypillinen virhe tilanteessa on pyrkiä ymmärtämään, mistä ongelmassa on kysymys (joka on jo sinänsä mahdoton tehtävä) ja löytämään sitten ongelmaan ratkaisu. Paitsi mahdotonta suorittaa, tämä on myös täysin turhaa!

Paperi-insinöörin vaimon ongelma ei ole pahan olon alkuperäinen, kieltämättä hieman hämäräksi jäävä syy vaan paha olo sinänsä. Jos mies valtavin ponnistuksin todella onnistuu ratkaisemaan alkuperäisen ongelman, tilanne vain pahenee. Jollain järkensä hämärällä reuna-alueella nainen oivaltaa ettei hänellä ole enää perusteltua syytä olla kiukkuinen ja tämä kiukun perusteen poisvienti kiukun yhä ollessa läsnä turhauttaa naista entisestään. Lopulta turhauma purkautuu eräänlaisena hysteerisenä kiljumisena.

Todelisuudessa naisella on ainoastaan tarve kertoa jollekulle tunteistaan. Jos mies vain onnistuu näyttämään joltisenkin kiinnostuneelta ja empaattiselta, hänen ei pidä tehdä mitään muuta. Purettuaan mielensä nainen toteaa: ”huh, kylläpä helpotti”. Edes tämä räikeän selvä vihje siitä, että nainen halusi vain puhua ei auta miehiä ymmärtämään, mitä tapahtui. Ehkä se johtuu siitä, että naisen pälätys on jotenkin turruttanut miehen kyvyn tehdä loogisia johtopäätöksiä. Jos me miehet pitäisimme päämme kiinni, naisen vaahdotessa tunteistaan ja ajattelisimme sen aikaa vaikka työasioita, saisimme keskimäärin niin paljon useammin piparia, että se näkyisi syntyvyystilastoissa asti.

Kuka tahansa nainen on milloin tahansa valmis selittämään tämänkin tosiasian kenelle tahansa kiinnostuneelle miehelle. Ei toki (edes) näin lyhyesti ja täsmällisesti, mutta oleelisilta osiltaan kuitenkin täsmälleen saman sisältöisenä. Siitä huolimatta tämäkin nimenomainen väärinkäsitys sukupuolien välillä aiheuttaa maassamme päivittäin tuhansia katkeria yhteenottoja.

Jos Euroopasta pitäisi valita sen naisellisin kansa jopa ranskalaiset itse luultavasti osoittaisivat sormella itseään. Kuten naisilla myös ranskalaisilla on valtava tarve puhua jatkuvasti. Asioiden varsinainen tekeminen onkin sitten jo toissijaista kunhan vain tunnetila saada puhumalla sopivaksi. Olen aivan varma, että 1930-luvulla ranskalaiset puhuivat Natsi-Saksan aiheuttamasta turvallisuusuhasta enemmän kuin kaikki muut euroopan kansat yhteensä. Samaan aikaan Euroopan maskuliinisin kansa naapurissa puhui vähän, mutta sitäkin kovemmalla volumilla ja keskittyi valmistamaan itselleen aseita.

Pari vuotta sitten jouduin edustamaan työnantajaani isoilla illallisilla Toulousessa. Yritin välttää englannin puhumista, mutta valitettavasti en osannut ranskaa välttämättömimpiä kohteliaisuuksia enempää. Onneksi sain kuitenkin seuralaisekseni ja oppaakseni nauravaisen ranskattaren, joka neuvoi minulle etukäteen, että selviäisin erinomaisesti opettelemalla ääntämään kauniisti muutaman tärkeän fraasin. Muistan ne vieläkin:

1. Mais c’est intéressant
2. Racontez donc davantage!
3. C’est vrai? (Tai vaihtoehtoisesti: ”Vraiment?”)

Pöydässä vieressäni istui ranskalaisen yhteistyökumppanimme johtaja vaimoineen (sydämellinen keski-ikäinen pariskunta) ja he puhuivat minulle taukoamatta koko illallisen ajan. En ymmärtänyt heidän puheestaan sanaakaan, mutta nyökyttelin kiinnostuneena ja toistelin osaamiani lauseita niinä muutamina harvoina kertoina, kun he pitivät edes pienen tauon.

Illallinen oli menestys ja sain myöhemmin kuulla olevani sekä suurenmoista seuraa, että puhuvani ihailtavan hyvää ranskaa (tämän suojelusenkelini käänsi minulle myöhemmin englanniksi). Minulla kävi sinänsä tuuri etten sattunut käyttämään fraasia nro 2 vastauksena saamiini kohteliaisuuksiin. Seuraavana päivän myös itse liikeneuvottelut sujuivat hienosti omien etukäteisnuottiemme mukaisesti ja saimme aikaan tarvitsemamme sopimuksen.

Kuten ranskalaista ei naistakaan hurmata puhumalla koko ilta siitä, kuinka erinomainen mies itse on. Heidät hurmataan antamalla heille tilaisuus kertoa kuinka erinomaisia he itse ovat. Suomessa ääneen lausutuista lauseista arviolta noin 80% tulee naisten suusta. Jos tämä suhde kääntyy iskutilanteessa päälaelleen, mies on jo hävinnyt pelin. Kun nainen ei enää puhu itsestään, hän on ikävystynyt. Mies voi pelastaa enää vain sen, mitä pelastettavissa on poistumalla itse paikalta ennenkuin nainen on pakotettu karkaamaan.

Keskiviikkoiltana sain yöksi seuraa ilman, että käytin iskutilanteessa itse kymmentäkään kokonaista lausetta. Hieman humaltunut ja äreä kohde löytyi Highlightin keskiviikkobileistä. Nainen oli kiukustunut jostain syystä ystävilleen ja eronnut heistä illan aikana. Kuuntelin sujuvasti hänen murheitaan puolitoista tuntia osallistumatta itse keskusteluun lyhyitä välihuomautuksia enempää. Muutaman kerran sanoin vaihtelun vuoksi myös ”Racontez donc davantage!” ja ”C’est vrai?” Kun nainen kysyi, mitä se tarkoittti ja miksi puhuin ranskaa, kerroin hänen muistuttavan minua Pariisista. (Sen jätin kertomatta, että kokemukseni Pariisista rajoittuvat lähinnä de Roissy-Charles de Gaullen lentokenttään, mikä on varsin epäromanttisella tavalla tehokas ihmisten väliaikaiseen varastointiin ja siirtelyyn tarkoitettu laitos.) Lopulta nainen totesi kuinka paljon paremmalla tuulella hän on, kun sai puhua jollekin ja minä kysyin haluaisiko hän tulla luokseni kertomaan itsestään lisää.

Kotona huomasin järkytyksekseni urautuneeni jo tässä vaiheessa tiettyihin kaavoihin. Ehkä tuo tunnusteluvaihe, kun ajatus seksistä on jo selvästi ilmassa, mutta kumpikaan ei ole vielä tehnyt elettä, jota ei enää voisi tulkita myös toisin on aina melko samanlainen. Hieman juotavaa, musiikkia, kevyttä jutustelua, silmiin tuijottamista, suutelua, epäröintiä ja hermostunut naurahdus. Lisää suutelua, käsi kädellä, käsi reidellä ja lopulta kun molemmat ovat kiistatta varmoja toistensa aikeista, pato murtuu hyväilyjen ja riisuutumisen muuttuessa kiihkeäksi ja määrätietoiseksi. Tästä eteenpäin jatkoimme makuuhuoneessa yövalojen hämärässä hyväilyssä. (Sisustusvinkki nro 2: Lukuvalo ja seksivalo ovat kaksi täysin päinvastaista asiaa. Toinen on kirkas spotti ja toinen varjostimella ja pienempitehoisella polttimolla varustettu mieluiten yöpöydällä seisova malli. Päätä haluatko ensisijaisesti lukea vai naida sängyssä, ennekuin valitset tai hanki vaihtoehtoisesti molemmat.)

Nainen oli muodoiltaan minua suuresti miellyttävä ja liikkui houkuttelevan kissamaisesti, mutta kullini ei valitettavasti ollut aivan parhaimmillaan. Istuuduttuani nyt jo täysin alastomana sängyn laidalle tyttö polvistui lattialle ja otti oma-aloitteisesti kaluni suuhunsa. En osaa juurikaan arvioida suihinottotekniikoiden tasokkuutta (mukavahan sellainen on jokatapauksessa aina saada), mutta kun tytöstä näkyi vain tumma, runsas, seksikkään rikkonaisesti leikattu kampaus ja paljaat pakarat, hän näytti yhtäkkiä mielikuvissani aivan Paula Koivuniemeltä. Terve mies ei pysty vastustamaan erektiota, jos hänelle syntyy mielikuva siitä, että Paula Koivuniemi olisi tekemässä juuri sitä, mitä ystävättäreni nyt siis oli paraikaa tekemässä, joten kullini kasvoi täyteen mittaansa lähes saman tien. Tästä onnellisesta perhetapahtumasta sekä minä että etäisesti laulajatähteä suoraan ylhäältä päin katsottuna muistuttanut nainen olimme ylpeitä ja iloisia.

Seksuaalisen kanssakäymisen loppuosa oli hyvin yhdyntäkeskeinen ja koostui vaiheista, joissa minä ensin olin naisen päällä lähinnä perinteistä lähetyssaarnaajaa muistuttavassa asennossa, sen jälkeen kokeilimme jotain kieltämättä melko epämääräistä kylkimyyryä ja lopulta päädyimme viimeistelemään homman takaapäin kontillaan. (Naiset muuten haluavat paljon useammin takaapäin, kuin mitä yleensä kehtaavat pyytää). Minulla oli jopa pieniä vaikeuksi laueta, joten saatoin vaikeuksitta antaa mennä niin kauan, kunnes nainen näytti läpikotaisin tyytyväiseltä ja uupuneelta.

Nukuimme yhdessä, mikä on yksin jo asumaan tottuneelle yllättävän hankalaa. Jotenkin kuumaa, hikistä ja levotonta. Olen aina kannattanut normaalia kapeampia parisänkyjä. Minusta 140cm on ideaalileveys sängylle jossa on tarkoitus joko nukkua yksin tai naida kaksin, mutta enää en ollut aivan varma. Tämä ajatteleminen samalla, kun tuo kovin suloinen pörröpää tuhisi unissaan kainalossani sai minut tuntemaan itseni kovin vanhaksi ja väsyneeksi.

Lopuksi pieni harjoitustehtävä päivän teemasta: Vaimo saapuu helmikuisena iltana kylmissään kotiin normaalia myöhemmin ja kertoo joutuneensa kävelemään, sillä auto juuttui kinokseen kolme kilometriä ennen kotiovea. Mitä miehen pitäisi tehdä ylläpitääkseen rauhaa ja parantaakseen mahdollisuuksiaan saada myöhemmin illalla lämmintä torttua?

a) Selittää kuinka auton olisi saanut penkasta ”heijaamalla” kaasulla ja kytkimellä ja kuinka vetävien pyörien pitoa voi yrittää parantaa laittamalla renkaan alle auton jalkatilan kumimaton. Jos nainen ei vaikuta ymmärtävän kunnolla, mies voi havainnollistaa asiaa lyijykynäpiiroksella.

b) Kuunnella naista niin kauan, että hän vaikuttaa rauhoittuneen Tämä vaihe sisältää auton aiheuttaman turhauman purkamisen lisäksi yleensä tarinan siitä, mitä taloushallinnon noita-akka oli tänään sanonut ja kenelle ja mitä se sillä oikeasti oli tarkoittanut. Jos mahdollista, mies tarjoaa naiselle suklaata ja punaviiniä. Myöhemmin illalla vaimon jo unohdettua asian mies käy hakemassa auton kotiin.

X