Ihmiset ja suhteet

Miksi valitsin ”maailman vanhimman ammatin”?

Teksti:
Anna.fi
Maksullinen nainen

Olen tehnyt koko elämäni ajan kovasti töitä. Olen vahtinut lapsia, pessyt vessanpönttöjä, paistanut hampurilaispihvejä, haravoinut lehtiä, myynyt tupakkaa ja suklaapatukoita. Ja vaikka mitä muuta, Joka kesä 13-vuotiaasta lähtien ja lukio-ikäisestä asti myös opiskelujen ohella.

Nyt näitä kirjoitellessani saan säännöllisesti kommentteihin kysymyksiä:

”Minä edelleenkin mielenkiinnolla odottaisin vastausta siihen, miksi tuo tavistyö, jota kesälläkin ehkä tehdään, ei ole kelvannut muuten. Meneekö siihen liikaa aikaa, tienaa liian vähän vai mikä on ongelmana? ”

Ongelma on juuri tuo käytetyn ajan ja siitä maksettavan palkan epäsuhta. McJob voisi olla ihan ok, jos en opiskelisi eikä minulla olisi näitä velkoja niskassa. Jos minulla olisi aikaa tehdä töitä kahdeksasta kymmeneen tuntia päivittäin, saavuttaisin siedettävän elintason, vähän yli tonnin kuukausipalkan.

Tämänhetkisessä rahatilanteessa minun kuitenkin pitäisi luukuttaa matalapalkkaduunia koko se hereilläoloaika, jona en opiskele, enkä sittenkään välttämättä selviäisi. Hampparimyyjänä tienaisin kahdeksan tunnin työpäivästä vähän yli 40 euroa käteen. Viiden tunnin iltavuorosta vähän päälle 20 euroa. Se ei ole paljon se.

Velkojen kaaduttua niskaan olisin toki voinut lopettaa koulun ja mennä kokopäivätoimisesti johonkin hanttiduuniin, jota kouluttamattomana saa, sillä niitä saa aina. Minulla ei ole töiden saaminen kestänyt koskaan yli kahta vuorokautta, kun olen hommaan ryhtynyt.

Rahaa

Olen aiemmassa työhistoriassani vuokrannut eri ominaisuuksiani rahaa vastaan. Olen vuokrannut hyviä sosiaalisia taitojani asiakaspalvelijana, olen vuokrannut lihasvoimaani laatikoiden kantamiseen varteen ja sorminäppäryyttäni pakettien päällystämiseen. Olen vuokrannut kehoani ja aikaani: ollut työnantajan käytettävissä rahaa vastaan. Olisin myös voinut käyttää sutenöörin tyyppisiä palveluita: ilmoittautua vuokratyövoimafirmaan, saada keikkaa ja maksaa välittäjälle kiitokseksi osan palkastani.

Siirtyminen kehoni muiden osien vuokraukseen ei siis ollut kovin kummoinen. Etenkään kun korvaus on niin paljon parempi kuin muissa koulutusta vaatimattomissa töissä.

Tällä hetkellä minun täytyy työskennellä noin kerran tai kaksi viikossa, yhteensä neljästä kuuteen tuntia. Ja pärjään. Karua, mutta totta.

Toinen kommentoija ymmärtää:

”Ymmärrän, huoraaminen vie vähemmän aikaa ja saa enemmän rahaa, mutta onko tosiaan se kaiken arvoista? ”

Valmistuminen häämöttää kuitenkin enää yhden lukukauden päässä. Siellä häämöttävät tutkinto ja pätevyys, pääsylippuni pois tästä ahtaasta asunnosta ja elämäntilanteesta. Siellä häämöttävät työt, joista voisi saada tyydytystä muulloinkin kuin palkkapäivänä. Siksi minä päätin taistella. Päätin ratkaista tämän mahdottoman yhtälön riittämättömästä ajasta ja riittämättömästä rahasta työllistämällä itseni työhön, jonka ajankäyttö-korvaussuhde on todella hyvä. Minä uskon tulevani tällä tavalla onnellisemmaksi kuin lopettamalla koulut kesken ja ryhtymällä trukkikuskiksi loppuelämäkseni. Siksi minä uskon tämän olevan sen arvoista.

Ei tämä töistä mukavinta ole, muttei myöskään itseasiassa paskamaisinta. Hyvinä puolina on hyvä tulotaso työhön käytettyyn aikaan nähden, suuri määrä vapaa-aikaa ja mahdollisuus tehdä töitä silloin kun haluaa.

Kondoomeja

Toki tässä saa myös paskaa käteensä, en minä väitä prosituoituna toimimisen olevan pelkkää helppoutta. Paskamaista on kaikki tämä vaarallisuus: vaikka pyrin olemaan mahdollisimman varma ja pitämään omasta turvallisuudestani hyvää huolta, en kuitenkaan voi täysin tietää, mikä minua asunnossa odottaa. Jotkut asiakkaat ovat epärehellisiä ja poistavat kondomin salaa. Yksi työn paskamaisimpia puolia on salailu. En ole kertonut työstäni kenellekään. Salailu on myrkkyä.

Ajoittain tämä on myös helvetin surullista: on raskasta kuulla kaikkia niitä surullisia elämäntarinoita, todistaa surullisia ihmiskohtaloita, kaikkea sitä yksinäisyyttä. On surullista todistaa niin monien liittojen toimimattomuutta: minusta on paskamaista, että miehet käyvät vaimoltaan salaa huorissa. Joskus  raskaimmalta tuntuu asettaa oma viehättävyytensä peliin: asettua alttiiksi arvioinnille ja sille mahdollisuudelle, että joku peruu keikan kuvan nähtyään, koska rintani ovat hänen makuunsa liian ”veltot”.

Kaiken tämän paskamaisuuden takia en ole hetkeäkään ajatellut jatkavani tätä yhtään kauempaa kuin on pakko. Odotan tulevia aikoja kovasti. Odotan työtä, josta saan haasteita, oikeaa nelinumeroista liksaa, työkavereita, ja palkallisen kesäloman. Ja tiedän, että tulen saavuttamaan sen.

Laura

Lue lisää huoran päiväkirjasta.

X