Ihmiset ja suhteet

Pitkä parisuhde – intohimoa vuosien jälkeen

Teksti: Sanna Toikkanen

Seksi on tärkeä osa parisuhdetta, hyvinvointia ja seksuaaliterveyttä. Pitkässä parisuhteessa elävät kohtaavat monenlaisia tilanteita, jolloin seksielämä ja sen tyydyttävyys tulevat puheeksi ja tarkastelun alle. Seuraavassa on Jyväskylässä Lääkärikeskus Mehiläisessä yksityisvastaanottoaan pitävän seksuaaliterapeutti (auktorisoitu, NACS) Eeva Gröhnin neuvoja pitkässä parisuhteessa eläville.

Pitkässä parisuhteessa on normaalia, että intohimo laantuu. Onko realismia, että intohimoa on vuosienkin yhdessäolon jälkeen?        

Jos pariskunnasta molemmat haluavat ylläpitää terveyttään ja nauttia toinen toisistaan sekä kehittää parisuhdetta, on realistista, että intohimoa on vuosienkin jälkeen. Sammuneen romantiikan voi puhaltaa uudelleen henkiin, mikä parantaa suhteessa hyvinvointia. Arjen huomaavaisuus auttaa. Sitä voi olla kukkien vieminen puolisolle, merkkipäivien muistaminen yhdessä jne. Huomaavaisuus hitsaa paria yhteen. Rutiinien tappaminen on myös tärkeää. Se auttaa löytämään uusia tuulia seksielämään.

Mitkä ajat parisuhteen elinkaaressa ovat kaikkein kriittisimpiä seksuaalielämän rintamalla? Miten tällaisten aikojen yli pääsee?

Parisuhteen ensimmäinen. kriittinen vaihe tulee ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.  Jos isä on töissä, ja äiti lapsen kanssa kotona, äidin seksuaalisuus voi jäädä taka-alalle.  Mies voi kärsiä sen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa pariskunnan tulisi keskustella ja muistella sitä, mikä alun perin on yhdistänyt heidät. Miehen tulisi myös auttaa vaimoa kotitöissä, jotta naisen ei tarvitsisi yksin hoitaa kotia ja lasta.

Toinen kriittinen vaihe on lasten kotoa poismeno. Puhutaan tyhjän pesän syndroomasta. Se on suuri haaste parisuhteelle ja muutos arkeen. Jos jompikumpi vanhemmista on takertunut lapsiin ja elänyt heidän kauttaan, on siitä voinut seurata kumppanista vieraantuminen. Toisaalta lapsen kotoa lähteminen voi olla uusi mahdollisuus rakentaa yhteisiä asioita, esimerkiksi matkustelua. Pariskunnalla on entistä enemmän aikaa toisilleen.

Raskaaksi tuloa voi joskus joutua yrittämään kauan, jolloin rakastelu muuttuu mekaaniseksi. Miten romanttisen rakastelun voisi herättää uudelleen henkiin?

Kun raskaus on alkanut ja lapsi on saatu alulle, parin tulisi palata entisiin aikoihin ja miettiä, mitkä asiat ovat aluksi tuntuneet hyvältä. On tärkeää siirtyä suorituskeskeisestä rakastelusta eli rutiineista kohti nautinnollista ja aistillista rakastelua. On myös tärkeää, että pari keskustelee toiveistaan.

Pienten lasten vanhemmat tasapainoilevat työn ja lasten hoidon välillä, ja usein voi tuntua siltä, että aikaa rakastelemiselle ei ole. Miten vanhemmat voisivat pitää seksielämän virkeänä vai onko tällaisessa tilanteessa vain unohdettava seksielämä joksikin aikaa?

Pienten lasten vanhempia auttaa jaksamaan se, että he jakavat kotityöt keskenään. Vanhempia auttaa sekin, että he valvovat vuoroöinä lapsen kanssa. Lisäksi vanhempien tulisi keskustella asiasta ja koettaa järjestää lapselle hoitaja niiksi ajoiksi, jolloin he haluavat viettää kahdenkeskistä aikaa ja hoitaa parisuhdettaan.

Miten parisuhdetta tulisi hoitaa, jotta seksikin sujuisi?

Vuorovaikutus on tärkeää. Kun parin tunnesuhde on kohdallaan, niin seksikin toimii. Hellyyttä pitäisi saada pieninä paloina pitkin päivää. Suudelmia, halauksia ja katsekontakteja ei pitäisi unohtaa. Toiselta kannattaa myös kysyä, mitä hänelle kuuluu. Arjen huomaavaisuus on merkittävä asia, mikä lisää turvallisuutta ja parantaa itsetuntoa. Romantiikkaa tulisi myös pitää yllä ja järjestää kiireetöntä kahdenkeskistä aikaa. Jos pari on riidellyt, asioista tulee sopia. Jos puoliso torjuu toisen, hänen tulisi kertoa, mikä siihen on syynä, jotta toinen osapuoli ei kehittelisi vääriä kuvitelmia mielessään.

Parisuhteessa pitäisi kasvattaa emotionaalista pankkitiliä, joka kertyy onnistuneista asioista ja kriisien ratkaisuista. Onnellisen seksielämän alku lähtee aina itsensä hyväksymisestä. Onnen avaimet ovat jokaisella itsellään. Niitä ei ole koskaan toisella tai parisuhteen ulkopuolella. Seksuaalisuus on tunteissa, ja aivot ovat tärkein sukupuolielin eikä se, mitä jalkojen välistä löytyy. Hyvä seksielämä saavutetaan ajan kanssa ja opettelemalla uusia asioita. Rutiinien tappaminen on tärkeää.

Miten ikääntyminen vaikuttaa miehen ja naisen seksuaaliviettiin?

Naiset menettävät noin 50-vuotiaina hedelmällisen ikänsä, kun vaihdevuodet alkavat.

Miehillä taas mieshormonipitoisuudet laskevat yhden prosentin vuosivauhtia sen jälkeen, kun he täyttävät 40 vuotta. Miehillä voi olla erektiohäiriöitä, ja naisilla limakalvojen kuivumista sekä haluttomuutta. Mies tarvitsee aikaisempaa pidempää ja voimakkaampaa stimulaatiota rakastelemiseen. Toimintojen hidastumisen myötä naiselta vaaditaan enemmän aktiivisuutta, jotta seksuaalinen tasapaino säilyisi. Pitäisi myös muistaa, että seksuaalisuus on paljon muutakin kuin vain yhdyntä.

Ikääntymisen myötä sekä mies että nainen muuttuvat kumppanuuden ja aistillisuuden suuntaan. Mies muuttuu enemmän naisen kaltaiseksi; suorituskeskeisyys vähenee ja aistillisuus lisääntyy. Ikä myös vapauttaa estoista ja ahdistuksista. Naisella ei ole raskaaksi tulemisen pelkoa. Miehet taas saavat lääkkeistä apua erektio-ongelmiin.

Osa pareista voi päättää, että seksiä ei enää harrasteta. Näin käy etenkin, jos aikaisemmat kokemukset ovat olleet ikäviä ja taustalla kytee vihantunteita ja katkeruutta. Toisaalta seksi voi olla entistä parempaa, koska siihen on aikaa satsata ja ollaan sinut oman seksuaalisuuden kanssa. Ikä ei ole este seksielämälle. Terveet voivat säilyttää seksuaalisen aktiivisuutensa jopa 90-vuotiaaksi, jos he eivät käytä liikaa alkoholia tai tupakoi.

Ikääntyneillä ihmisillä myytit seksuaalisuudesta elävät vahvasti. Heillä ei välttämättä ole oikeaa tietoa seksuaalisuudesta. He saattavat uskoa sellaisiin myytteihin kuin että ikäihminen ei ole seksuaalinen, että seksi on vain suvun jatkamista varten ja että iän myötä kiinnostus seksiin häviää. Seksuaalisuus on kuitenkin ikään katsomatta yksi parisuhdetta ja hyvinvointia edistävä ja lujittava tekijä.

Seksuaaliset halut voivat muuttua vuosien saatossa. Mitä, jos omat ja kumppanin halut eivät kohtaa? Toinen puoliso kokee vonkaavansa seksiä, ja toinen ahdistuu vonkaamisesta.

Pitäisi pyrkiä välttämään painostusta ja kiirehtimistä, jotta toinen saa tilaa kuulostaa ja tiedostaa omia tarpeitaan. Vuorovaikutus on tärkeää – parin tulisi keskustella siitä löytyisikö kompromissia esimerkiksi päättämällä aloitteentekovuoroista. Jos toinen haluaa rajua seksiä ja toinen vaniljaseksiä, tulisi miettiä, mikä olisi kompromissi. Omia seksuaalisia rajoja ei kuitenkaan pidä ylittää. Jos toinen haluaa seksiä enemmän, niin hän voi masturboida. Se ei ole korvikeseksiä. Jos pari ei löydä yhteistä säveltä omin keinoin, seksuaaliterapiasta voi olla apua.

Mitä pitäisi tehdä, jos seksihaluja ei ole tai jos ne ovat hyvin vähäiset, vaikka rakkautta puolisoa kohtaan olisikin?

On tärkeää pohtia, mikä elämänvaihe on menossa. Keski-iässä voi olla lepovaihe seksielämässä. Parisuhteessa voi olla meneillään erillistymisvaihe, jossa haetaan omaa tilaa. Tämä saattaa tuntua toisesta vaikealta. Vaihe kuitenkin kuuluu parisuhteen elämänkaareen. Sen jälkeen siirrytään parisuhteessa kumppanuusvaiheeseen.  Keskustelu kielteisistä tunteista ja seksitarpeista on tärkeää. Puolison pitäisi kertoa, jos halut eivät ole tyydyttyneet. Lisäksi tulisi kasvattaa seksilämpötilaa. Siihen saa apua seksuaaliterapeutilta, jos omat keinot eivät riitä.

Suhteen alkuvaiheessa rakastelu tuntuu jännittävältä, mutta vuosien saatossa jännitys katoaa ja kumpikin puoliso alkaa toistaa samaa kaavaa sängyssä. Pitääkö kumppanille kertoa, että kaavamainen rakastelu puuduttaa vai pitäisikö kumppania ohjata jotenkin muuten?

Rakastelemisen perustaito on keskustelu parisuhteessa seksuaalisuuteen liittyvistä toiveista ja tarpeista.

Jos mies pitää seksikkäistä alusvaatteista puolisonsa päällä, mutta puoliso ei pidä alusvaatteissa näyttäytymisestä, niin mikä neuvoksi?

Naisen kannattaisi miettiä, mitä hän hyötyy siitä, että ei halua käyttää kauniita alusvaatteita ja näyttäytyä niissä. Pariskunta voi mennä vaikka yhdessä ostamaan alusasuja ja katsoa, mistä he tykkäävät. Silloin siitä syntyy parin yhteinen juttu.

Voiko itseään psyykata seksuaalisesti aktiiviseksi vai onko se mielentila, joka joko on tai ei ole?

Itseään voi psyykata, jos on halua siihen. Fantasiat ovat tärkeitä seksuaalisen tyydyttämisen saamiseksi. Fantasioilla voi kasvattaa omaa seksilämpötilaa. Omasta itsestä huolehtiminenkin auttaa (vaatteet, meikki, kampaus). Pari voi myös katsella eroottisia elokuvia tai pitää romanttisia kynttiläiltoja. Puolisot voivat hieroa toisiaan tai vaikka tanssia. Tanssiminen voi kasvattaa seksilämpötilaa. Itsesuggestiokin auttaa.

Vuosien kuluessa kumppanin ulkomuoto voi muuttua niin, että se ei enää viehätä seksuaalisesti. Tulisiko tällöin kertoa puolisolle asiasta ja kannustaa tätä esimerkiksi laihduttamaan tai liikkumaan? Vai pitäisikö asia hyväksyä kaikessa hiljaisuudessa?

Ulkomuoto ei vie pois seksuaalisuutta. Jos muutokseen on tarvetta, siitä ei pitäisi antaa kielteistä palautetta. Toisen ulkomuotoon puuttuminen on loukkaavaa. Hienotunteisuus on kaiken a ja o. Pari voi päättää ruveta liikkumaan yhdessä tai miettiä, miten syödä terveellisesti.

Mitä pitäisi tehdä, jos toinen puolisoista kokee, että oma vartalo ei enää miellytä eikä sen vuoksi tunne itseään seksuaalisesti haluttavaksi?

On hyvä pysähtyä oman itsensä äärelle ja miettiä, mitä mieltä askarruttaville asioille voisi tehdä. Muutoksia tulisi tehdä itselle realistisin tavoin. Pienet muutokset voivat auttaa. Jos vartalo vaivaa, pukeutumisneuvojan luona käynti voi auttaa. Pukeutumisneuvojalta saa vinkkejä siihen, miten korostaa vartalon parhaita puolia. Ulkonäöstä huolehtiminen voi auttaa ja kohottaa itsetuntoa.

Mitä tulisi tehdä, jos puhuminen, eri rakasteluasennot, seksilelut ja vaihtuvat rakastelupaikat on jo kokeiltu, mutta seksielämä tuntuu siitä huolimatta epätyydyttävältä?

Parin pitäisi pysähtyä katsomaan, onko parisuhde kunnossa sängyn ulkopuolella. Tulisi myös keskustella siitä, onko rakastelu suorituskeskeistä ja satsataanko tarpeeksi esileikkeihin. Jos parisuhde ei ole kunnossa sängyn ulkopuolella, ei seksielämäkään ole kunnossa. Tarvittaessa apua saa seksuaaliterapeutilta.

Mitä pitäisi tehdä, jos ruoho alkaa niin vihertää aidan toisella puolella?

Olisi tärkeää pysähtyä oman parisuhteen äärelle ja keskustella toiveista ja tarpeista. Parisuhdetta pitäisi kehittää ja miettiä, ovatko kiire ja stressi vieneet halut ja ilot, minkä vuoksi rakastelemisesta on tullut epätyydyttävää. Seksuaaliterapian kautta voi myös lähteä etsimään uutta läheisyyttä, jos tilannetta ei osata ratkaista itse.

Mitä jos kumppanista tulee pikemminkin ystävä kuin seksuaaliunelmien kohde? Voiko seksitön yhteiselo olla mahdollista?

Parin pitäisi miettiä, miten ristiriidat ja kielteiset tunteet käsitellään. Riitelyn tulisi olla rakentavaa. Rakentavassa riitelyssä toista ei syyllistetä. Asioita lähestytään minä-näkökulmasta. Jos rakentavaa riitelyä ei ole, seksi käy harvinaiseksi ja laimeaksi, mikä vähentää intohimoa ja jännitettä. Siitä aiheutuu toisesta vieraantuminen, ja seksielämä voi loppua.

Millaisessa tilanteessa parin tulisi hakea apua seksuaaliterapeutilta?

Seksuaaliterapiasta voi hakea apua toiminnallisiin häiriöihin, joita voivat olla mm. sukupuolinen haluttomuus, orgasmivaikeudet, erektio-ongelmat sekä yhdyntäkivut. Myös parisuhdeongelmiin elämän eri vaiheissa voi hakea apua seksuaaliterapiasta samoin kuin häpeän, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteiden käsittelemiseen. Lisäksi apua voi hakea syrjähyppyjen ja rinnakkaisuhteiden aiheuttamiin vaikeuksiin sekä vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

 

Seksuaaliterveystermistön lähde:
Virtanen, Jukka 2002: Kliininen seksologia
Asiantuntija: Seksuaaliterapeutti (auktorisoitu, NACS) Eeva Gröhn

X