Ihmiset ja suhteet

Tissikompleksit

Teksti:
Rakel Liekki
rakel

Naiset valittavat usein kuinka tissien tulisi olla isommat, pystymmät tai kiinteämmät. Odotukset naisen ihanneulkomuodosta saavat monet arvostelemaan rintojaan.

Useammin kuin kerran olen kuullut että ”hyvähän sun on kun sulla on tuollaiset tissit”. Millaiset minun hinkkini sitten ovat? No, ne ovat ihon peittämät, pehmeät rasvakudoksen täyttämät elimet. Muodoltaan ne ovat pohjasta pyöreät ja kärkeä kohti suippenevat. Rintani ovat siis ihan tavalliset, ehkä vähän eriparia, mutta se on täysin normaalia. En ajattele rintojani jatkuvasti. Siinä ne kulkevat kropan mukana ja ovat osa minua.

Rintojen koolla kun ei ole kovinkaan suurta merkitystä. En usko, että mitään olisi jäänyt tekemättä, jos geenilotto olisi nakannut minulle erimalliset tai -kokoiset riiputtimet. En myöskään usko että olisin saavuttanut mitään enemmän. En siis ymmärrä, miksi utareista pitäisi stressata. On normaalia omata rinnat, ei niistä tarvitse olla nolo tai ärtynyt eikä sen puoleen ylpeäkään. Jos on hyvä itsetunto, pitäisi pystyä suhteuttamaan vallitsevan kauneusihanteen merkitys oman kehon hyviin ja huonoihin puoliin. Pienet rinnat eivät tee kenestäkään rumaa, eikä suuremmilla rinnoilla kukaan ole sen kauniimpi.

Minä olen päättänyt olla suomatta omille rinnoilleni ajatustakaan. Jos minusta ei pidetä tissieni takia, niin se ei ole minun ongelmani. Naiseuteen tai seksuaalisuuteen ei ulkoisten tunnusmerkkien pitäisi vaikuttaa. Ja mitä tulee ulkonäköön yleisesti, minä tunnen olevani kokonainen nainen, vaikka en jostain ulkonäöllisestä syystä miellyttäisikään jokaista vastaantulijaa. Minun vartaloni on minun vartaloni. Tärkeintä on se, mitä minä siitä ajattelen, ei se, mitä joku muu siitä ajattelee. Ylipäänsä kehossa tärkeämpää on se, että se toimii, eikä se miltä se näyttää.

Minä keskityn elämiseen turhan peiliin tuijottelun, mittailun ja kuppikateuden sijaan. Ihmiselossa on tärkeämpiäkin asioita kuin ulkonäkökysymykset. Jos ei ole, niin voi kenties miettiä omaa suhtautumistaan elämään ylipäätään.

Kuva: Juha Helminen

X