Ihmiset ja suhteet

Vapaaehtoisesti lapseton

24.8.2007 Teksti: Rakel Liekki

rakelTäytän syyskuussa 28 ja minulla ei ole lapsia. Olen kuitenkin ilmeisesti tullut siihen ikään että minun oletetaan lisääntyvän. Minulta on vuosien varrella kysytty toistamiseen haastatteluissa, että entä sitten kun teet lapsia. Moneltako nuorelta mieheltä kysytään samaa heidän ammatinvalintaansa liittyen? Miksi kukaan ei pidä sellaista miestä, joka ei halua lapsia, itsekkäänä kummajaisena? Eikö suvun jatkamisen pitäisi olla molemmille sukupuolille yhtä tärkeää? Naisia, joilla ei ole tarvetta lisääntyä on varmasti ollut kautta aikojen. On myös paljon miehiä joita ei lastenhoito kiinnosta, vaikka lajillemme ominainen jälkeläisten pitkä lapsuus vaatii usein molempien vanhempien työpanosta. Onko lätkimään lähtevä mies luonnoton?

On maailman luonnollisin asia lisääntyä. Onhan kuolemakin luonnollinen asia, enkä tiedä montakaan tervettä ihmistä, joka sitä odottaisi. Minua ei houkuta välilihan repeily, raskausarvet tai riippurinnat. Tästähän ei sovi puhua, sillä lapsen saaminen on toki kaikkien uhrausten arvoista.  Mutta entäpä jos marttyyriäidille oma lapsi onkin pettymys. Mitä jos lapsesta tulee ilkeä, huonokäytöksinen, kammottava persoona? Mitä jos lapsesta tulee raiskaaja, eläinrääkkääjä tai narkkari?

Arvostan toki äitejä, jotka ovat halunneet sitoutua äitiyteen. Itse en halua lasta, joten mielestäni minun ei tule lasta yhteiskunnan painostuksesta hankkia. Maailmaan syntyy niin paljon ei toivottuja lapsia, että on tervettä miettiä onko valmis vanhemmuuteen. Parempi niin, kuin että tekee jälkeläisen ja huomaa ettei omaakaan resursseja vanhemmaksi. Sellaista jälkiviisasta äitiä en yhdellekään lapselle toivoisi.

Minä en aio hankkia lapsia. En nyt, enkä myöhemmin, en ollenkaan. Olen siis valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden. En koe, että paras asia jonka voisin yhteiskunnalle antaa olisi lapsi. Minua kiinnostavat muut asiat kuin äitiys, enkä halua lisääntyä vain siksi, että se on tapana. En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, enkä katso geenieni olevan niin erinomaisia, että niitä kannattaisi periyttää. Uskon että jalostuskelvottomalla ateistilla voi olla muukin tarkoitus kuin lisääntyä ja täyttää maa. Minulla on tällä hetkellä juuri sellainen elämä kuin haluan. Minulla on jo rakkautta, koti ja perhe, enkä kaipaa yhtään perheenjäsentä lisää.


Kuva: Juha Helminen

Lue myös

Suosittelemme