Vapaaehtoisesti lapseton
Täytän syyskuussa 28 ja minulla ei ole lapsia. Olen kuitenkin ilmeisesti tullut siihen ikään että minun oletetaan lisääntyvän. Minulta on vuosien varrella kysytty toistamiseen haastatteluissa, että entä sitten kun teet lapsia. Moneltako nuorelta mieheltä kysytään samaa heidän ammatinvalintaansa liittyen? Miksi kukaan ei pidä sellaista miestä, joka ei halua lapsia, itsekkäänä kummajaisena? Eikö suvun jatkamisen pitäisi olla molemmille sukupuolille yhtä tärkeää? Naisia, joilla ei ole tarvetta lisääntyä on varmasti ollut kautta aikojen. On myös paljon miehiä joita ei lastenhoito kiinnosta, vaikka lajillemme ominainen jälkeläisten pitkä lapsuus vaatii usein molempien vanhempien työpanosta. Onko lätkimään lähtevä mies luonnoton?
On maailman luonnollisin asia lisääntyä. Onhan kuolemakin luonnollinen asia, enkä tiedä montakaan tervettä ihmistä, joka sitä odottaisi. Minua ei houkuta välilihan repeily, raskausarvet tai riippurinnat. Tästähän ei sovi puhua, sillä lapsen saaminen on toki kaikkien uhrausten arvoista. Mutta entäpä jos marttyyriäidille oma lapsi onkin pettymys. Mitä jos lapsesta tulee ilkeä, huonokäytöksinen, kammottava persoona? Mitä jos lapsesta tulee raiskaaja, eläinrääkkääjä tai narkkari?
Arvostan toki äitejä, jotka ovat halunneet sitoutua äitiyteen. Itse en halua lasta, joten mielestäni minun ei tule lasta yhteiskunnan painostuksesta hankkia. Maailmaan syntyy niin paljon ei toivottuja lapsia, että on tervettä miettiä onko valmis vanhemmuuteen. Parempi niin, kuin että tekee jälkeläisen ja huomaa ettei omaakaan resursseja vanhemmaksi. Sellaista jälkiviisasta äitiä en yhdellekään lapselle toivoisi.
Minä en aio hankkia lapsia. En nyt, enkä myöhemmin, en ollenkaan. Olen siis valinnut vapaaehtoisen lapsettomuuden. En koe, että paras asia jonka voisin yhteiskunnalle antaa olisi lapsi. Minua kiinnostavat muut asiat kuin äitiys, enkä halua lisääntyä vain siksi, että se on tapana. En ole koskaan kokenut vauvakuumetta, enkä katso geenieni olevan niin erinomaisia, että niitä kannattaisi periyttää. Uskon että jalostuskelvottomalla ateistilla voi olla muukin tarkoitus kuin lisääntyä ja täyttää maa. Minulla on tällä hetkellä juuri sellainen elämä kuin haluan. Minulla on jo rakkautta, koti ja perhe, enkä kaipaa yhtään perheenjäsentä lisää.
Kuva: Juha Helminen
Kommentit
Luulin, että pahinta mitä minulle voi sattua, on jäädä lapsettomaksi.
Nyt naimisissa kohta 8 vuotta eikä lasta kuulu. Mies ei halua hoitoihin.
Kriisin kautta olen sopeutunut tähän. Ja huomannut, että tämä elämä kahdestaan voikin olla meille täyttä elämää.
Minä rakastan miestäni niin paljon, että voin luopua omasta unelmastani, lapsesta. Ja huomaan, että voin olla aivan onnellinen näinkin. Itse asiassa olemme olleet jo niin kauan kahdestaan, että lapsen tulo olisi valtava muutos. Olisin valmis siihen, toivoisin niin kovasti…
Kommentit
Loistavaa Rakel! Olen aivan sama mieltä. Olen hiukan sinua vanhempi ja saan jatkuvasti vastata lapsikyselyihin. Minua on jopa syytetty itsekkääksi, kun en hanki lapsia!? Eikös ole paljon itsekkäämpää kuvitella, että juuri MINUN geenini ovat niin hienot, minä olen niin hyvä äiti ja kasvattaja jne, että minun kannattaa hankkia lapsia!
Kunpa saisi jo putket solmuun, koska tiedän 100 % varmuudella, ettei mulle niitä pikku sinappikoneita tule ikinä. Hoidan usein sisarusteni lapsia, joten tiedän kyllä miten raskasta lastenhoito on. Vaikka lapset ovat välillä hauskoja, on ihanaa ojentaa kakara takaisin äidilleen 🙂
Tuo on hyvä ja rehellinen asenne, että uskaltaa suoraan sanoa, ettei halua lapsia. Itse olen ollut pitkään naimisissa ja naimisiin mennessä olin käsityksessä, että molemmat haluavat lapsia. Asia on lykkäytynyt monta kertaa ja nyt vaimo sanoo, ettei kohta kolmikymppisenä kannata lapsia tehdä. Näin jälkeenpäin olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän koskaan oikeasti lapsia tahtonutkaan ja petti vain minua lupauksillaan. Luultavasti suhteen kannalta olisi ollut parempi olla alusta asti rehellinen, mutta nyt sitten näin.
^Nuo on todella ikäviä tilanteita, mutta toisaalta voi olla, että vaimosi on koko tämän ajan odottanut vauvakuumeeseen sairastumista, koska niinhän ”kuuluu” tapahtua. Nyt vasta aikuisena hän voi myöntää itselleenkin, että ei hän taida niitä lapsia koskaan sittenkään haluta. Eivät kaikki saa koskaan vauvakuumetta, ja senkin pitäisi olla ihan normaalia. Eivät kaikki ole samasta muotista.
Oletko koskaan miettinyt asian vuoksi eroa? Itse olen halunnut kovastikin lapsia, ja olen monesti miettinyt, voisinko erota miehestä vain sen vuoksi, ettei hän niitä halua? Ovatko lapset hyvää suhdetta tärkeämpiä? Vai voiko suhde olla hyvä, jos näin merkittävässä asiassa ollaan aivan eri mieltä?
Hauskaa luettavaa… Hieno juttu, kun olit rehellinen kirjoituksessasi ja et halua omia lapsia, se tuli nyt kaikille selväksi. Huvitti vain nuo raskausarvet ja riippurinnat, kyllähän ne voivat tulla myös lapsista huolimatta, tosin itselläni ei ole raskausarpia, vaikka kolme lasta olenkin synnyttänyt, rinnat onkin sitten toinen juttu.
Hauskinta kirjoituksessasi oli tämä ”Mitä jos lapsesta tulee ilkeä, huonokäytöksinen, kammottava persoona? Mitä jos lapsesta tulee raiskaaja, eläinrääkkääjä tai narkkari?” Sai jotenkin sellaisen käsityksen, että lapsi on valmis paketti kun se syntyy eli saa mitä tilaa. Lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana oma perhe eli lähinnä isä ja äiti (sisarukset) vaikuttavat lapsen elämässä, myöhemmin myös muu ympäristö, päiväkoti, koulu, harrastukset, kaverit. Mikään ei tapahdu yhdessä yössä, vaan on monien asioiden summa. Kukaan raiskaaja ei ole syntynyt raiskaajaksi, vaan hänen oman elämänsä varrella vaikuttaneet tekijät ovat hänestä tehneet sen mikä hän on.
En tiedä miksi niin kovasti yritit vakuuttaa sitä, että et halua lapsia. Hyppy tuntemattomaan on aina pelottavaa, puhumattakaan siitä, että joutuisi ottamaan vastuun uudesta elämästä. Kaikesta huolimatta uskon, että jos joskus kumminkin toivot lasta, olen varma, että sinusta tulee hyvä äiti.
Vaikka olenkin raskaana jo kolmatta kertaa, arvostan todella Rakelin mielipidettä ja suoruutta tässä asiassa. Miksi kaikkien pitäisi tehdä/saada lapsia? On tuskallista seurata sivusta perheitä, joissa on hankittu edes se yksi lapsi yleisen painostuksen vuoksi ja äidit ovat hukassa kun ne aina puuttuneet äidinvaistot eivät heränneet synnytyksen jälkeenkään eikä tervettä järkeä osata lapsen kasvatuksessa käyttää. Seuraan mielenkiinnolla minkälaisia näistä lapsista tulee.
^ Aika huvittavia nuo sinun kaksi viimeisintä lausettasi. Minä olen myös yli kolmikymppinen vela ja olisin varmasti aivan mahtava äiti jos vain haluaisin lapsia. Sellaista riesaa elämääni en kuitenkaan halua. Mikään asia minkä lapsi tuo tullessaan ei minua kiinnosta.
Rakel, mukavaa kuulla että ole ns. meikäläisiä. Hyvä että julkisuuden henkilötkin uskaltavat tuoda tämän asian esiin. Mahtavaa!
Tuskin kukaan vanhempi on tarkoituksella lapsestaan ”tehnyt” raiskaajaa tai muuten hullua. Ei kukaan pysty vannomaan, että juuri tietynlaisella kasvatuksella lapsesta tulee 100% varmasti ”kunnon kansalainen”. On naiivia uskoa, että on täysin vanhempien käsissä millainen lapsesta tulee.
Rakelille: jos aiheesta haluaa keskustella samanhenkisten kanssa, löytyy netistä meille oma keskustelupalsta jonka löytää jos hieman jaksaa käyttää aikaa ;).
Kommenttini oli siis hajatelmia nimimerkille.
Hmmmm, mielenkiintoista.
Itse olen kyllä äiti, mutta silti pidän näkökulmaasi ihan oikeutettuna, etkä ole mielessäni itsekäs tai huono ihminen. Itseasiassa tiedän oikein hyvin miltä sinusta tuntuu.
Silti en ehkä lähtisi pistämään johtoja poikki, niinkuin joku kommentoi tuolla aikaisemmin, sillä ihan omasta kokemuksesta kerron seuraavan…
Olin vakaasti päättänyt, että en lisäänny. Ikinä. En pitänyt koskaan lapsista, eivätkä he jostain syystä (ihme tyyppejä) minusta. Mielestäni ympärilläni oli riittävästi kaikkea mitä elämään tarvitaan.
Sitten tapasin miehen. Samanmoisen. Keskustelimme lapsista, emmekä olleet kumpikaan järin innostuneita. Sitten aikaa kului ja pikkuhiljaa kun aloimme ymmärtää, että olemme todella toisillemme lopunelämänkumppanit, alkoi hiipiä mieleen ensin hentoisia ajatuksia siitä, että mahtuisihan tähän meitä ilahduttamaan vielä kolmaskin. Joka näyttäisi meiltä ja puhuisi kuin me. Semmonen ”mini-me”. Siitä se ajatus sitten lähti……ja päivääkään en ole katunut.
Monet sanovat, että lapset on kivoja niin kauan kuin ne eivät ole omia. Minä sanon: lapset on perseestä – paitsi omat. Ja ne omat pitää olla JUURI sen oikean kanssa tehtyjä. Ei siksi, että pitää olla lapsia, vaan siksi, että haluaa yhtyä juuri siihen tiettyyn ihmiseen. Siihen, jonka lähellä oleminen ei riitä, vaan haluat aika ajoin tuntea (hetkellisesti), että olette yksi. Mikä sen hauskempaa kuin kahden ihmisen geenit yhdistetään ja saadaan ihana kemiallinen koe, jota sitten seurataan pinnasängyn laidalta ja vertaillaan kenen hörökorvat ja kenen kaasujalka. Voi jumaleissön kun se on mielenkiintoinen tapaus ja siinä se nyt on, MINÄ tein sen! ME tehtiin se!
Hei mutta, jatka valitsemallasi tiellä, siä olet upea nainen, selkä suorana kuten tähänkin asti. Lapseton ihminen on ihan yhtä kokonainen kuin lapsellinenkin. Mutta älä koskaan sano ei koskaan – millekkään, anna elämän viedä. Tulevan voi näyttää vain tuleva. Ehkä et tee lapsia koskaan ja varmasti se on sinun päätöksesi ja olet onnellinen, ehkä janoat niitä vuosien päästä kuin eksynyt hiekka-erämaassa. 🙂
Syksyjä.
Hienoa Rakel! Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Haluan olla vapaa rasitteista ja elää elämääni täysillä. En voisi kuvitellakaan, että jättäisin matkat, juhlat tai muuten hyvän mökkiviikonlopun hyvässä seurassa väliin, koska minulla on rajoitteita -lapsi. Matkustelen mielelläni ja joskus haluan maata sohvalla syöden irtokarkkeja ja katsellen nyyhkyleffoja koko päivän. Mihin minä sen lapsen laittaisin, jos minulla sellainen olisi. Ei, elämäni on täydellistä näin, elän eronneena sinkkuna, ikää 35, ystäviä ja kavereita mielunmäärin ja seksiäkin saan kun siihen on tarvis. Vaikka elämän prinssi valkoisine vankkureineen astuisi elämääni, en ikinä, en koskaan kahlitsisi itseäni ja tekisi lasta, en, en, en! En koe että lapsi tuo minulle mitään muuta kuin rajoitteita elämääni. Jotkut ihmiset vielä käsittämättömästi kommentoivat, että kukas sinua sitten hoitaa kun olet vanha. Tehdäänkö niitä lapsia vanhuuden varalle??? Toivottavasti ei, koska lapsenne tuskin tulevat teitä hoivaamaan 50 vuoden kuluttua kun olette vanhoja. Jokatapauksessa, annetaan jokaisen tehdä niinkuin parhaalta tuntuu, lapsilla tai ilman.
Ei sulla ole mitään hätää!
Kathyrine, et ymmärtänyt kirjoitukseni pointtia. Mielestäni rivien välistä kuulsi epävarmuus siitä, olisiko ”kelvollinen” äiti eli ei pelkästään syynä vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ollut ulkoisesti vaikuttavat seikat, kuten riippurinnat ym. Näin minä asian omalla kohdallani luin ja ymmärsin…
Tolla ideologialla, et olisi edes täällä pitämässä tota palstaa.
Lapsiahan ei tehdä niitä saadaan ja on jokaisen naisen/miehen oma asia jos ei halua lapsia.
Itsekin olin 33vuotias kun poikani syntyi.Raakel pelkää välilihan repeytymistä,riippu rintoja ja raskausarpia….saaneen nauraa,mutta ei varmaan ole suotavaa pornotähdellä näkyvän raskausarpia….Raakel,minulla ei väliliha repeytynyt,koska tehtiin episitomia ja sekin parani parilla ompeleella ja jo seuraavana päivänä synnytyksestä istuin koko persuuksillani eli tosi pieni viilto oli ja ”värkki” on ihan yhtä ehta kuin ennen synnytystä ei se mene siitä pilalle,rintani eivät riipu sen enempää tai vähempää kuin ennen raskauttakaan ja raskausarvet ovat minun ”kunniamerkkejä” ja toiseksi esittelen niitä vain lapsen isälle minun ei tarvi pyllistellä koko pornokansan edessä kuten sinun jotta saat voita leipäsi päälle.
Raakel älä koskaan sano ei koskaan…..
Mistä ne lapset tänne sitten tulevat jos ei naiset niitä synnytä. Tietenkin on niin, että vapaaehtoisesti, ainakin pääosin, lapset tänne syntyvät. Jos joku on sitä mieltä, että maailmaan ei tarvita lapsia, niin sitten siitä vaan.
Miehet eivät synnytä lapsia, joten heidän työhaastatteluissaan ei kysytä milloin olet 3 kahden vuoden jaksoa äitiyslomalla.
Tämä mielipide, jota kolumnisti tässä esittää on tyypillisen napaansa tuijottavan nykynaisen. Nykyisinhän naiset hankkiutuvat keskenään naimisiin ( laillistettu parisuhde ) viettävät häitä ja saavat lapset yhtäaikaa. Onkohan jo keksitty aine, että miehen spermaa ei enää tarvita, vaan nämä lesbot ym. geenivirheiset voivat saada lapsia keskenään hieromalla. Tai sitten jos halutaan välttää välilihan leikkaus, raskausarvet ja riippuvat tissit niin eikö olisi parempi, että lapset tehtäisiin tehtaissa. Kyllä vapaaehtoisia synnyttäjäemoja korvausta vastaan varmaan löytyy.
”Ei koskaan” – hauska miten huomannut omassa elämässäni, että juuri ne asiat, mistä kommentoin ”ei koskaan” ovat tulleet eteen ja tapahtuneet.
Maaima muuttuu, ihmiset muuttuu jne. Mutta hyvä kirjoitus ja samaa mieltä edellisten kanssa, että jokaisella on oikeus ja vapaus päättää omasta elämästään, ei tarvitse tehdä kuten ”kaikki” vaan niin kuin itse kokee hyväksi.
Tuohon vielä että miksi miehiltä ei kysellä vauvojen teosta, voi olla luonnollinen selitys…ne tarvii siihen avuksi naisihmisen, joten monesti ns. kukkahattutäti -sukulaisten ensimmäinen kysymys vanhoille pojilla sukujuhlissa onkin: jokos se eukko on katsottuna : )) Sitten ne alkaa pommittaa sitä uunituoretta eukkoa, kunhan vanhapoika löytää tätien ihmeteltäväksi.. Jotenkin se taitaa olla vaan niin että naisia näillä kysymyksillä enemmän pommitetaan, koska nainenhan se loppujen lopuksi useimmiten päättää, kyse sentään naisten määräysvallasta omaan vartaloonsa?
Jotain tollaista tuli mieleen.
Syksyn jatkoa!
Kaikillä naisilla on riipputissit kuuskymppisenä ja vaihdevuodet tekevät tehtävänsä myös alapäässä, oli arpia eli ei 😉 . Sitä paitsi, lapset ovat pieniä vain hetken, ja omaa elämää löytyy vuosikymmeniä sen jälkeen kun lapset lentävät pesästä. Voi nauttia matkailusta ja muista elämän iloista aivan samalla tavalla kuin lapseton ihminen. Elämä ei lopu lasten tekoon. Kannattaisi kaikkien ajatella hiukan pitemmällä perspektiivillä tätä elämää, kun sitä hyvässä lykyssä eletään melkein 100- vuotiaiksi nykylääketieteen ja hyvän elintason turvin.
Nuoruus menee hujauksessa. Jonain kauniina päivänä huomaat olevasi nelikymppinen, ja huomaat, että ensimmäiset vanhuuden merkit tulevat vääjäämättä vartaloosi ja kasvoihisi. Siinä vaiheessa on mukava huomata, että lapsettomat naiset rupsahtavat ihan samalla tavalla…
Ihmisen sukupuolielimet ovat pääsääntöisesti olemassa kuitenkin lisääntymistä varten(jos on päässyt unohtumaan), ei niitä tarvitse säästää synnytykseltä ja imetykseltä. Iäkkäämmän naisen elämä ei enää pyöri oman vartalon ja pärstän ympärillä, voi keskittyä muihinkin asioihin jo. Sitä jotenkin huomaa olevansa vain pieni askelma tässä elämän kiertokulussa, ja voi olla tyytyväinen kun on saanut sitä askelmaa jatkettua omalla pienellä panoksellaan, jälkeläisillä.
Muistan kyllä hyvin, kun alle kolmikymppisenä luuli olevansa kuolematon ja ikuisesti nuori, mutta sieltä se hiipii salakavalasti Raakelille ja kaikille muillekin, ensin keski-ikä, sitten vanhuus, ja lopuksi kuolema. Eikö olisi mukava, jos jälkeesi jäisi jotain muutakin kuin pölyiset valokuvat?
toivottavasti et tule vahingossa raskaaksi ja päätä sitten pitää lapsen, koska on ikävä sitten kannaltasi lähteä selvittelemään lapselle kirjoitustasi… jokuhan sen esiin kuitenkin kaivaa (julkkis kun kirjoittaja on)…
Jännä, että lapsettomuutta pitää yhä edelleen perustella… Ennen kai piti perustella sitä, että miksei ole mennyt naimisiin? Samaa asiaahan siinäkin kai takaa ajettiin…
Ei vanhemmaksi tule vasten tahtoaan ryhtyä, nykyään se on mahdollista. Ennen aikoihin ne mukulat tulivat jos olivat tullakseen, niitä hoidettiin sitten itse tai annettiin hoitajalle… kukin elintasonsa mukaan.
Isoäitini on yhä vieläkin katkera, että häneltä vietiin vuosia äitiyteen. Itse ilman äitiä kasvaneena hänellä oli toisenlaiset suunnitelmat elämässä, eikä äitiys kuulunut niihin. Oma äitini ei pystynyt äitiyttään toteuttamaan, mutta katkaisi kuitenkin äidittömyyden ketjun. Hän pystyi kuitenkin olemaan tarpeeksi läsnä, kun tarvittiin.
Minulla on ollut vapaus valita. Päätin… No, mitä päätinkään 😉
Rakel, kaikki perustelusi on kovin helppo kumota.
Eikös sovita, että kenenkään ei ole pakko lapselliseksi heittäytyä, koska keinot on olemassa. Se taas, että kaikki halukkaat eivät lapsia saa – no sen kanssa pitää vaan oppia elämään.
Kommentti viestille 19. : Kenelle isoäitisi valittaisi, jos sinua ja äitiäsi ei olisi olemassa? Voipi olla, että hän valittaisi sitten jostakin muusta asiasta, jos olisitte jääneet syntymättä…
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Nykyaikana äidit voivat opiskella, käydä töissä, jne. Äitiys ei sulje mitään pois, ja jos vähän aikaa elämästään joutuu lapsia hoitamaan, so what? Lapset eivät ole ikuisesti lapsia.
Vastatkaas nyt, miksi sitten joidenkin ns. hyvien perheiden lapsista ihan oikeasti tulee tappajia, varkaita, eläinten kiduttajia, raiskaajia, narkkareita, juoppoja, työttömiä luusereita, rattijuopppoja, vankilakundeja, huoria? Joka päivä näistä kuitenkin saa lukea lehdistä, ja kaikki he ovat joidenkin lapsia joita on ihasteltu kehdossa, imetetty, sovitettu ensikenkiä jalkaan jne. Oletko todella itse niin täydellinen äiti ja kasvattaja, että sinun lapsestasi ei sellaista tule? Mistä tiedät?
En pidä lasten aiheuttamasta metelistä ja sotkusta, tarvitsen paljon unta ja on ihanaa nukkua ja pötkötellä viikonloppuisin miehen ja koiriemme kanssa pitkään sängyssä. Vaikka ulkonäköni ja kroppani vain paranisi lasten saannin myötä en silti niitä haluaisi. Mikään osa-alue elämässämme ei paranisi lasten myötä, päinvastoin, siksi olemme onnellisesti vapaaehtoislapsettomia.
Kerranhan taalla vaan eletaan. Itse 42 vee ei lapsia, ei ikina aikomustakaan. Kyselyt loppuivat jo kolmenkympin jalkeen. Olen vain kait niin levoton luonne, ei halua ottaa vastuuta mistaan ylimaaraisesta. On maailmassa paljon muutakin; matkustelut, ystavat jne… Elama on ollut hienoa, ja toki lapsia on sisaruksilla ja ystavilla joiden kanssa kylla tykkaan touhuta. Se vain riittaa minulle, miesystavallani on kaksi aikuista lasta ja me kaksin naatiskelemme elamasta! Ei se sen kummempaa, valinnanvapaus on kaikilla, on hienoa jos elamastaan voi tehda mahdollisimman mieleisen!
Vastaisin miehenä Rakelin esittämään kysymykseen että mies ei useinkaan ajattele lapsia ennen kuin se on tosiasia että sellainen on tullut siitettyä. Siinä vaiheessa useampi mies heltyy. Kumppani on saattanut tehdä kepposen jättämällä esim. ehkäisypillerien käytön tai poistattamalla kierukan salaa. Kyllä se vauvakuume on pelkästään naisten juttu. Mieheltä sitä ei voi odottaa kun se ei ole sisäänrakennettu. Mies tahtoo naiselta yleensä vain seksiä ja hieman hellyyttä ja huolenpitoa. Perheen syntyminen on monesti ajautumista asiasta toiseen. Harvemmin suunniteltua. Mutta sitten kun se jälkeläinen on olemassa, alkaa kilpailu siitä kummalle se kuuluu. Tätä on muuten tutkittu apinalaumoissa joissa uroksetkin mielellään ottavat apinavauvan huostaansa ja jopa tappelevat siitä. Ja ihminenhän on kädellinen kuten apinakin. Vaan se imettäminen kun urokselta ei onnistu jos kyörä on niin pieni ettei muu ravinto käy kysymykseen.
Sitä, haluaako lapsia vai ei, ei pitäisi edes tarvita perustella. Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää itse asioistaan. Lisäksi muilla ihmisillä ei ole oikeutta arvostella noita päätöksiä. Jos elämä on mielekkäämpää ilman lapsia, se on varmasti oikea valinta. Toinen taas voi olla onnellisimmillaan suurperheen keskellä. Ei kumpikaan näistä vaihtoehdoista, tai mikään muukaan vaihtoehto, ole toista huonompi. Ihmisillä on vain kummallinen tarve tunkea nokkansa toisten asioihin ja arvostelemalla nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Onnellisuus ja elämän arvot ovat yksilöllisesti vaihtelevia asioita.
Kerran täällä vaan eletään…sen takia kannattaakin hankkia tuo lapsen saamisen kokemus, että on sitten sekin koettu. Wanhana ei enää voi.
Lapsista tulee aikuisia. Ja isot lapset ovat mahtavia kavereita kun reissataan ja mennään 🙂
Olen samaa mieltä vm-69:n kanssa. Pikkulapsiaika on rankkaa, mutta varttuneet lapset ovat mahtavia, läheisiä ihmisiä. En haluaisi elämässäni jäädä siitä paitsi.
Vastaanpa nyt pariin kohtaan ihan selvennysmielessä:
”Moneltako nuorelta mieheltä kysytään samaa heidän ammatinvalintaansa liittyen?”
Harvemmilta. Lapsenhoito ei syö miehen aikaa poissa töistä samalla tavalla kuin naisen. Myös, nuorilta naisilta kysytään lisääntymisestä koska biologinen kello tikittää ja naiset ovat sukukypsiä vähemmän aikaa kuin miehet.
”Miksi kukaan ei pidä sellaista miestä, joka ei halua lapsia, itsekkäänä kummajaisena?”
Koska äitiyttä pidetään jonkinlaisena yhteiskunnan jatkuvuuden perusarvona – isyydellä ei ihan tälläistä roolia ihmisten mielikuvissa ole.
Ikää 25, mies :
Haluaisin lapsia, mutta valitettavasti elämme niin lapsikielteisessä yhteiskunnassa, että en nyt pystyisi tarjoamaan lapsilleni ihmisarvoista elämää.
Vaikka pysyisinkin terveenä, niin 50:nen ikävuoden jälkeen minusta on vain jonkin verran apua lapsilleni ja kuudenkympin rajapyykin jälkeen olen selkeämmin haitta kuin apu, joten kiire alkaa olla. Spermani laatu (=> lasteni fyysinen terveys) ei erityisemmin parane 35 ikävuoden jälkeen.
Ihmiskehossa on rajallinen määrä kantasoluja (= kehon ”yleisvaraosia” ) eniten niitä on kasvuvaiheessa ja siten on lääketieteellinen fakta, mitä nuorempana lapset nainen tekee, sitä paremmin fyysinen terveys (ja ulkonäkö) säilyy äidillä myöhemmällä iällä. Lapsen fyysinen terveys on sitä parempi mitä nuorempi äiti on, nimittäin myöhäisteiniäidit synnyttävät suurimman osan 100 -vuotiaiksi elävistä tervaskannoista.
Ja juuri Rakel Liekin kirjoituksesta paistaa läpi se miksi teollisuusmaiden syntyvyys on niin heikko. Arvon neiti, maailma ei pyöri kehosi täydellisyyden ympärillä ja nyt kun kehosi alkaa osoittaa ensimmäisiä lieviä rupsahtamisen merkkejä, niin kaikista kirjoituksistasi alkaa paistaa läpi se, että alat tavoittelemaan ”älyllistä” täydellisyyttä. Toisin sanoen, Rakel Liekki on ilmiselvä narsisti, mikä ei ole sinänsä yllättävää julkimolta. Rakel Liekki, vilkuilepa hetki tarkemmin Kata Kärkkäisen elämää että et toistaisi samoja virheitä.
(Mutta sen mitä olen psykologian ammattikirjallisuutta lukenut, en usko neuvoni menevän perille, Rakel Liekki tarvitsee oikein kunnon elämän pohjan alta romauttavan trauman, ennen kuin myöntää itselleen mitä todella on.)
Pientä historiikkia, ennen teollistumista aateliston miehiä hallittiin seksuaalisella turhautumisella, siten että naimakelpoisista ylimistön naisista kasvatettiin narsisteja, joille ei riittänyt mikään muu kuin paras ja sitäkin saattoi parantaa.
Nykyisten teollisuusmaiden materiaalisen elämän varmuus on johtanut että teollisuusmaiden naisista kasvatetaan narsisteja, jotka eivät pysty hyväksymään sitä elämän keskeisintä totuutta että kaikki elämässä on loppujen lopuksi vaihtokauppaa; Jotta saat jotakin, niin jostakin on luovuttava ja näin pakko tehdä, koska muuten ei tajua mitä todella tarvitsee ollakseen onnellinen.
Ennen Suomen äkkirikastumista miehillä oli selkeämpi määräysoikeus seksuaalisesti ja koska uhreista tulee sortajiensa kaltaisia, niin patriarkkaalisesta ylivallasta kärsineet vanhemmat naissukupolvet ovat alitajuisesti päättäneet kostaa pojille isiensä rikoksista siten, että tämä seksuaalinen ylivalta pitäisi olla nyt naisilla.
Ja tiedän kyllä millaisen raivohullun kissan nostan pöydälle, sillä loukkaan tässä tietoisesti slaavilaisten naisten huonoa itsetuntoa.
Sen mitä olen miehenä kokeillut ns. ulkomaalaista tarjontaa, niin siltä puolelta on miellyttävämmät kokemukset ja en todellakaan puhu pelkästä ulkonäöstä: Vaikka välissä on ollut lieväkin kielimuuri, niin jokin perin ihmeellinen ero on ollut nähden kotimaisiin, nimittäin kyky tehdä kompromisseja, joka ei tunnu onnistuvan suomalaisilta naisilta. Arjen ongelmista pystyy neuvottelemaan, siinä missä suomalainen nuori nainen yrittää ajaa kantansa läpi pikkutyttömäisellä kiukuttelulla ja mykkäkoululla. Kieli- tai kulttuuriero saattaa kuitenkin olla liian raju, joten etsin kärsivällisesti tulevaa vaimoani täällä kasvaneista ”eksoottisemman syntyperän” suomalaisnaisista.
Ja arvon teollisuusmaiden kuluttajahuorat, ette te ole itsenäisiä. Teidän ”itsenäisyytenne” on täysin teknologiasta riippuvaista, toisin sanoen olette täysin riippuvaisia teknisesti lahjakkaista miehistä – joita nuoret naiset vähiten arvostavat. Inssinörttinä lopetan heti naisen auttamisen jos huomaan tilkankin nörttivihaa, yleensä nuoren naisen käytös muuttuu paljon kunnioittavammaksi, kun joutuukin nielemään ison kulauksen omaa ylpeyttään ja toteamaan ettei osakaan ja Tarvitsee toisen apua.
Ja jos sanani sattuvat, niin katsokaa miten machomiesten hallitsimissa kehitysmaissa naisia kohdellaan, siellä naiset pidetään omassa pienessä nurkassaan jatkuvalla fyysisellä väkivallalla.
Kyllä teollisuusmaiden syntyvyys saadaan takaisin ylös sillä, että kuluttajahuorien paapominen väärissä asioissa lopetetaan ja naiset laitetaan saman kovan luonnonvalinnan eteen missä me miespuoliset elämme jo spermana. Ihmispsyyke kypsyy parhaiten, jos elämän kipu annostellaan oikein, valitettavasti. 😉
Ja edellinen kirjoitus on tietoisesti kirjoitettu tylysti, jotta saisin mahdollisimman vihaisia vastauksia. Viha on pelon suorin ilmentymä ja useimmat ihmiset eivät tiedosta pelkojaan. Kuitenkin pelot alitajuisesti ohjaavat selkeiten käyttäytymistä. Kun tietää toisen ihmisen pelot, pystyy helposti ennustamaan toisen ihmisen käyttäytymistä.
Tuskaboxin tilitys oli aika hapokasta kerrontaa mutta toivotaan, että nyt tuntuu jo helpommalta. Viikonloppu ja kaikki.
Minä taasen en voisi missään nimessä kuvitella, että minulla ei olisi lapsia. Tottahan jokusen kerran viikossa pinna on piukeana mutta kyllä se on monen aikuisenkin takia. Kaikki paikat menee sotkuun ja valkoiset sohvat näyttävät lähinnä vaaleanharmailta pienin tehostevärein ryyditettynä. Herätys on viimeistään klo 7.30 oli sitten arki tai pyhä ja olisi unta siihen mennessä kertynyt tunti tai yhdeksän.
Uskoisin, että voisin elää vielä näin 35-vuotiaana ilman lapsia mutta yli nelikymppisenä ajatus tuntuisi jo todella surulliselta. Olisin mielenkiintoista tietää kuinka moni katuu vapaaehtoista lapsettomuuttaan myöhemmin. Eihän se Rakelin iässä vielä näyttele mitään roolia mutta sitten myöhemmin..
Toisaalta pidän erittäin hyvänä ajatuksena sitä, että jos lapsia ei halua niitä ei myöskään tee. Siihen ei ole kenelläkään muulla mitään sanottavaa. Minä en ole kovinkaan kiinnostunut lapsista yleensä. Monia ihan kivoja hetkiä tuli vietettyä tuttavien lasten kanssa mutta ei niillä hetkillä ole mitään tekemistä sen asian kanssa mitä on, kun on oma lapsi/lapsia. Se on jotain niin suurta ja isoa. Jotain joka valtaa koko sydämmen ja tulee yli äyräidenkin vaikka on väsynyt, vittuuntunut, kärttyinen, ärtynyt ja flunssainen. Voitte vain kuvitella mitä sen on sitten, kun on nukkunut riittävästi, peuhannut perheen kanssa lumessa, joku on tehnyt hyvää ruokaa ja takan edessä lueskellaan kivoja satuja.
Tuskalaatikko ottaa ja hakee apua. Muut jatkakoon samalla linjalla. Näin hyvää ja rakentavaa keskustelua en ole vähään aikaa lukenut. Ja kiitos Alakulttuurille hienosta kirjoituksesta!
Ihmettelen miksei yli nelikymppisenä voisi elää hyvinkin tasapainoista ja rikasta elämää ilman lapsia? Viittäkymppiä lähestyessähän ne lapset lentää usein pesästä ja muuttavat kauas opiskelujen ja töiden perässä, joten olo saattaa tuntua ololta ilman lapsia. MInä ainakin meinaan nauttia nyt kolmekutosena ja varmasti yli nelikymppisenäkin vain ja ainoastaan aikuisten seurasta. Olen 100% varma etten tule katumaan lapsettomuuttani. Rakastan niin paljon elämääni nyt, vapaana ja itsenäisenä, tasavertaisena ihmisenä. Olen myös sen verran itsekäs, että työ merkitsee minulle paljon, kuten myös harrastukseni ja taloudellinen asemani, joista en todellakaan ole valmis luopumaan. Lapsihan veisi minut perikatoon vaippoineen ja mielitekoineen. Mieluummin varaan viikonloppumatkan kuin ostan kakkavaippoja. Elän tässä maailmassa vain ja ainoastaan itselleni. Ainoa josta olen vastuussa, on kissani.
Tuskalaatikon kirjoituksesta huomaa, että todellakin on kysymyksesssä erittäin nuoren miehen tilitys. Hän kuvittelee, että elämä loppuu 50-60 vuotiaana 😀 Voi hyvät lapset, silloinhan se vasta alkaa! Lapset ovat lähteneet kotoa, asuntolainat maksettu, kroppa ja mieli hyvässä kunnossa (jos on itsestään huolehtinut niin kuin minä). Pari ruttua silmäkulmassa ei ole kuolema! On aikaa matkusteluun, urheiluun ja elämästä nauttimiseen 😀
Ennen kuin tyrmäätte yleisellä ”soopaa” heitolla tuskalootan tekstin, koittakaas tyrmätä sieltä faktat.
Mielestäni tyhjentävää, ehkä meni jossain hieman ohi aiheen.
Miksi mieheltä kysyttäisiin koska synnytät? Raakel unohti fysiologiset ja psykologiset tosiasiat. Enkä usko, että ihan kaikkea kannattaa lainsäädännällä yrittää väkisin tasoittaa. Ei ehkä Raakel, mutta naiset yleensä ovat parempia (ainkin pienten) lasten kasvattajana.
Tuskalaatikko ottaa ja hakee apua. Muut jatkakoon samalla linjalla. Näin hyvää ja rakentavaa keskustelua en ole vähään aikaa lukenut. Ja kiitos Alakulttuurille hienosta kirjoituksesta!
24.8.2007 klo 13.47, Virhemerkki (vierailija)
Virhemerkin kommenttiin 33:
Minä olen Se Ammattiapu, mutta toisena koulutuksenani on tietotekniikka, minkä takia tarkastelen psykologiaa tieteenä huomattavasti kriittisemmin syy-seuraus -suhteiden (=kausaliteetti) näkökulmasta, siinä missä keskiverto kallonkutistaja katsoo ongelmia selkeämmin omien uskomustensa kuin logiikan kautta. Aidosti kriittinen ajattelu vaatii sen, että ajattelee samanaikaisesti sekä ”negatiivisesti” että ”positiivisesti”.
Puolet kallonkutistajista on masentuneita sen takia, että he kuuntelevat päivät pitkät valitusta ja eivät saa sanoa vastaan takaisin. Kallonkutistajatkin ovat vain ihmisiä. En tuhlaa aikaani siihen, että olen näennäisesti ystävällinen, päästän suustani ne valkoiset valheet mitä ihmiset haluavat kuulla itsestään ja nappaan rahat käteeni, vaan otan saman kannan kuin Tohtori Phil – eli jos ihminen todella haluaa muuttua, hän kestää kuulla totuuden itsestään. Jos näin ei ole, ei tuhlata kummankaan osapuolen aikaa sen enempää. Koska ihmisaivot on rakennettu niin, että ne todellakin muistavat jonkun kivunaiheuttajan hyvin, niin tietoisesti olen tylyn rehellinen vaikka se sattuisi, mutta nimenomaan sen sattumisen monet muistavat sanomiseni vuosia ja lopulta myöntävät totuuden.
(Totuuden myöntäminen itsestä menee kaikilla kaavalla kieltäminen, raivo, suru, hyväksyminen)
Ja tiedoksi, olen varsin onnellinen, ”nyrjähtäneestä” ajattelustani huolimatta. Itse asiassa juuri ”negatiivinen” ajatteluni on auttanut minua luovimaan elämässäni monista vaikeuksista läpi, jotka olisivat tuhonneet jo monet muut lopullisesti.
Mitä tulee ”posiitiivisesta” ajattelun jatkuvaan hokemiseen, niin todellisuudessa sillä estetään julkinen keskustelu ongelmista, jossa heti leimataan kritisoija sairaaksi. Katolisen kirkon keskiaikaisessa uskonollisessa diktatuurissa (= teokratiassa) mistään negatiivisesta ei puhuttu, vaikka rääkyvät ongelmat olivat nenän edessä. Tuolloin tällaisia kritisoivia ihmisiä kutsuttiin syntisiksi, nykyään ”negatiivisesti ajatteliviksi asennevammaisiksi”, vaikka usein nämä asennevammaiset pyrkivät olemaan tekojen tasolla hyviä ihmisiä ja nimenomaan tekojemme seurakset kaikuvat vielä vuosisatoja kuolemamme jälkeen.
Haluatko elää hyvän elämän, jossa et kadu valtaosaa tekojasi vai haluatko elää elämän, jossa sen viimeisinä vuosina kadut valtaosaa teoistasi, koska et ollut itsellesi rehellinen ja uskottelit olevasi jotain muuta kuin olit tekojesi tasolla?
Varsin ajatuksia herättäviä kommentteja. Olen 18v nainen, ja olen ainakin tällä hetkellä sitä mieltä että en aio hankkia lapsia. Tiedän että kaikki tuhahtavat tässä vaiheessa, sillä eihän minun ikäiseni voi tietää mistään mitään. 🙂 Elämä on liian lyhyt että saisin tehtyä kaiken mitä haluaisin, ja valitettavasti lapset EIVÄT ole must have -listani alkupäässä.
Typerää että vapaaehtoista lapsettomuutta pitäisi jotenkin perustella, ja että lapsettomat leimataan narsisteiksi ja vain omaan napaansa tuijottaviksi. Eikö olisi itsekästä hankkia lapsia vain täyttämään oman elämänsä tyhjiö?
Rakel hyvä,
ikäisesi ovat vielä elämän alkutaipaleella. Elät vielä aikaa minä ja mun mielipide. Elämä vie sinut vielä kohti sitä syvyyttä,jossa tonkin asian punnitset muiden arvojen kera. Et osaa edes arvioida 28 v. niitä asioita, jotka sinulle vielä oikeasti on tärkeitä.. Toi ehdottomuus oikeesti kuuluukin tohon ikään. Tervetuloa perässä. Sillä kirjoituksesi ei sisältänyt ainakaan mulle mitään uutta tai poikkeavaa kummallista. Hohhoijaa..
Kiitos kaikille rakentavista kommenteista. On ilo huomata, että keskustelu on näinkin korkeatasoista.
Iloa ja valoa kaikille!
Mulla on yks lapsi ja olen ihan tyytyväinen että ”tuli tehtyä”. Ei edes väliliha revennyt eikä rinnatkaan roiku 😉 Miten voi olla mahdollista?
Miten olenkaan ajatellut ettei Raakel olisi kovin pinnallinen? Itselläni ei tullut mieleenkään moiset raskausarvet tai rintojen roikkumiset kun lasta halusin. Ajattelin että se nyt kuuluu asiaan jos näin käy. Ei kai kroppa muutenkaan säily moitteettomana koko ikää ja miksi pitäisikään?
Ymmärrän kyllä jos joku ei lasta halua, en minäkään halua toista lasta. Tämä yksi saa riittää, hänelle annan sen minkä vanhempana pystyn. Aika jännä juttu, että jos lapsettomilta niin myös yksilapsisilta kysellään jatkuvasti että koskas tulee lapsia??? MOntakohan lasta pitäisi tehdä että kaikki olisivat tyytyväisiä? Minulle on sanottu myös että on itsekästä tehdä vain yksi lapsi, hän jää ilman sisarusten seuraa jne.
Tuskalaatikon kirjoituksesta huomaa, että todellakin on kysymyksesssä erittäin nuoren miehen tilitys. Hän kuvittelee, että elämä loppuu 50-60 vuotiaana 😀 Voi hyvät lapset, silloinhan se vasta alkaa! Lapset ovat lähteneet kotoa, asuntolainat maksettu, kroppa ja mieli hyvässä kunnossa (jos on itsestään huolehtinut niin kuin minä). Pari ruttua silmäkulmassa ei ole kuolema! On aikaa matkusteluun, urheiluun ja elämästä nauttimiseen 😀
24.8.2007 klo 14.09, Lapset tehty (vierailija)
Ei elämä lopu keskiän jälkeen, mutta kyllä sitä ”tehoa” on pirusti vähemmän. Sen takia minulla on kiire lastenteon suhteen, haluan uhrata lapsilleni ne elämäni parhaat vuodet joita minulla on vielä jäljellä (noin 20 vuotta) jotta he eläisivät mahdollisimman onnellisen elämän. En eläisi näin hyvää elämää ilman vanhempieni uhrausta ja haluan jatkaa tätä tervettä perinnettä. Tämä itselleni eläminen alkaa jo kyllästyttää pahemman kerran. 😉
Ongelma vain piilee siinä, että se yhteiskunta, jossa elän ei tätä salli. Elämäni on nyt täynnään aivan muita velvollisuuksia, jotka tuntuvat tukevan lapsettomien rikkaiden hedonistista elämäntapaa. Vaikka en ole itse kokenut vanhemmuutta, niin kyllä se lasten tuoma työmäärä tuntuu toimivan kuin kahden potenssit. Yksi lapsi = täysi päivätyö, kaksi lasta = kaksi päivätyötä, kolme lasta = neljä päivätyötä, neljä lasta = kahdeksan päivätyötä jne.
Lyhyesti: Lapsiperheiden vanhempien pitäisi saada verohelpotuksia (ensimmäisestä tulovero pois, toisesta kiinteistövero yms muita isompia veroja pois jne) ja lyhyemmät kuuden tunnin työpäivät, nuorten vanhempien koulutus pitäisi järjestää oppisopimuksilla (= työtä oppii sitä mukaa kun sitä tekee) sen sijaan että pakotetaan mahdottomaan pakkorakoon, jossa pitäisi opiskella, tehdä töitä ja kuin ihmeen kaupalla hoitaa lapset hyvin. Jos en olisi tässä pakkoraossa, olisin jo hankkinut vähintään yhden lapsen.
Ja turha on jauhaa paskaa ettei näin voi tehdä, suurien ikäluokkien kohdalla näin tehtiin, vain eri tavoin nimetyillä menetelmillä. Miksei näin voi tehdä myöhempien ikäluokkien kohdalla? Onko vain suurilla ikäluokilla on etuoikeus nauttia 1960 -luvulla valmistuneen öljy-infrastruktuurin suurimmista eduista? Ei helvetissä.
Minulla on todellakin nuoren miehen testoteronipuuska päällä ja perkele kyllä se on pakko näköjään purkaa siihen, että yhteiskunta tosiaan alkaa helpottamaan sitä perheen perustamista.
Örrö, triplapostaus nettiongelmien takia, ei pitäisi tehdä tällaisia kirjoituksia epäluotettavan langattoman nettiyhteyden takaa.
Erittäin innostava ja mieltä kiehtova aihe. Peruskysymysten äärellä pyöritään, kyseessä on pohjimmiltaan vapaa tahto, jota nyky-yhteiskunnassamme monella tasolla saamme me ihmiset toteuttaa, vaikka yhteiskuntaamme paljon paskaakin mahtuu ja sitä monesti tulee kritisoitua…
Hienoa huomata, miten fiksua porukkaa tällä palstalla pää-asiassa pyörii. Harva on mm. jaksanut vihastua Tuskalaatikon jutuista, vaikka sitä hän nimenomaan tavoitteli (Oikein erikseen kävi toisessa persoonassaan selittelemässä vihaista sävyä kirjoitetuaan huikeat visionsa, heh!). Pakko nyt sanoa, että kyseessä on selkeä psykoosi- tai skitsofreniaehdokas, joten hänen juttujaan ei oikein tosissaan voi ottaa. Harmi sinänsä, niin harvoin miehet tällä palstalla suutaan avaavat, tai palstalla ehkä ylipäänsä käyvät.
Tuskalaatikolla olisi voinut olla jotain sanottavaakin yhteiskunnastamme, mutta ikävä kyllä tuollaisen vihan läpi suodatettu tarinointi ja mielipiteiden ilmaisu ei voi olla faktaa, vaan vain yhden pienen ihmisen kovin, kovin subjektiivinen näkemys. (Olisikin ollut kiinnostavaa tietää, mitä Tuskaboksin ajatuksia M45 piti faktoina!)
Toivon onnelisuutta kaikkien elämään. Minkä valinnan teettekin, olkaa siihen tyytyväisiä, niin pienissä kuin suurissa asioiss. (Niin minäkin yritän parhaani mukaan elää.) Näin välttynee ihmisrukka pahimmalta vihalta, katkeruudelta ja elämää eniten syövältä kyynisyydeltä.
Tuskalaatikolle,
Kirjoituksesi oli aivan pimeä aina naisten huorittelusta alkaen, mutta en nyt siihen puutu.
Siihen kuitenkin, että miten noinkin koulutettu(?) ihminen voi olla noin pihalla biologiasta? SEKÄ miehet ETTÄ naiset saavat alkunsa SEKÄ siittiön ETTÄ munasolun kohdatessa toisensa, joten miehet eivät elä sen enempää siittiöinä kuin naisetkaan ja lasten geenit ovat puoleksi sekä isältä että äidiltä. (Siittiö määrää kyllä sukupuolen, mutta ei se tarkoita sitä, että miehet tulevat siittiöistä ja naiset eivät…) Mitokondrio-DNA:n lapset perivät yksin äidiltään.
On todellakin parempi, ettet ole psykologi, sillä naisvihassasi (mistä nimenomaan huorittelu kertoo) tarvitsisit itse todellakin apua, ja toivottavasti sitä myös saat, ennen kuin on liian myöhäistä jonkun toisen ihmisen kannalta.
Ymmärrän Raakelia täysin.
Itse olen vasta 24 joten tiedän, että mieli voi muuttua, mutta tilanne on nyt se, että en pidä lapsista. On joitakin jotka ovat ihan jees ja fiksuja, mutta en tunne mitään lapsia kohtaan. Vauvat eivät ole ihania, eivätkä tuosku hyvälle, saatikka käyttäydy hyvin tai ole välttämättä edes suloisia.
NIIIN haluaisin haluta lapsia. Mieheni toivoo lapsia jossain vaiheessa, tosin tietää, että voi olla etten koskaan niitä halua. Olisi ihana haluta lapsi, mutta ennen kuin rupean haluamaan lapsia on turha niitä hankkia. Lapsi täytyy olla haluttu.
Suhteeni mieheni kanssa on täydellinen, enkä tiedä mahtuisiko ”väliimme” ylimääräinen henkilö. En halua, että suhteemme muuttuu ja tiedän, että lapset muuttavat vanhempien suhdetta. Läheisyyttä saan perheeltäni (vanhemmilta) sekä ydinperheeltäni johon kuuluu mieheni ja koiramme.
Toivottavasti jonain päivänä HALUAN lapsia. Siihen asti elämä on kuitenkin täydellistä.
Raakel on itsekäs ihminen, joka ajattelee vain omaa etuaan. Jos valitsee lapsettomuuden tieten tahtoen, lyö korville lapsen hartaasti toivovia pariskuntia. Mitäpä muuta pornotähdeltä olisikaan voinut odottaa?
[immeinen]
47.
Erittäin innostava ja mieltä kiehtova aihe. Peruskysymysten äärellä pyöritään, kyseessä on pohjimmiltaan vapaa tahto, jota nyky-yhteiskunnassamme monella tasolla saamme me ihmiset toteuttaa, vaikka yhteiskuntaamme paljon paskaakin mahtuu ja sitä monesti tulee kritisoitua…
Hienoa huomata, miten fiksua porukkaa tällä palstalla pää-asiassa pyörii. Harva on mm. jaksanut vihastua Tuskalaatikon jutuista, vaikka sitä hän nimenomaan tavoitteli (Oikein erikseen kävi toisessa persoonassaan selittelemässä vihaista sävyä kirjoitetuaan huikeat visionsa, heh!). Pakko nyt sanoa, että kyseessä on selkeä psykoosi- tai skitsofreniaehdokas, joten hänen juttujaan ei oikein tosissaan voi ottaa. Harmi sinänsä, niin harvoin miehet tällä palstalla suutaan avaavat, tai palstalla ehkä ylipäänsä käyvät.
Tuskalaatikolla olisi voinut olla jotain sanottavaakin yhteiskunnastamme, mutta ikävä kyllä tuollaisen vihan läpi suodatettu tarinointi ja mielipiteiden ilmaisu ei voi olla faktaa, vaan vain yhden pienen ihmisen kovin, kovin subjektiivinen näkemys. (Olisikin ollut kiinnostavaa tietää, mitä Tuskaboksin ajatuksia M45 piti faktoina!)
Toivon onnelisuutta kaikkien elämään. Minkä valinnan teettekin, olkaa siihen tyytyväisiä, niin pienissä kuin suurissa asioiss. (Niin minäkin yritän parhaani mukaan elää.) Näin välttynee ihmisrukka pahimmalta vihalta, katkeruudelta ja elämää eniten syövältä kyynisyydeltä.
24.8.2007 klo 15.04, Immeinen (vierailija)
[/immeinen]
Ai niin, minä olen se ”ammattiapu”, pelottavaa?
Se on peruspsykologiaa, että on helppo välittömästi syyttää jonkin asian puhujaa kielteiseksi ja ongelmaiseksi kuin myöntää ongelman olemassaolo. Kutsutaan väittelyvirheeksi nimeltä Ad Hominem.
Kun et pysty perustelemaan omaa kantaasi rationaalisesti, niin tartut persoonaani. Mikään puhumani ei voi siis olla totta, koska
A) olen ”hullu” ja siksi myös vähä-älyinen
B) ”katkeroitunut negatiivinen, vihan sokaisema ajattelija”
C) mies
Ja jatkossa suosittelisin sinua käyttämään sanoja psykoosi ja skitsofrenia huomattavasti tarkemmin, sillä sinä et selvästi edes käsitä mitä ne todella tarkoittavat. Et ole todennäköisesti edes tavannut yhtäkään skitsofreenista henkilöä. Käyttämällä näitä termejä väärin tuhosit valtavasti omaa uskottavuuttasi.
Kallonkutistajana sanon sen, että kaikkein pahinta laatua on piiloviha, se nimittäin purkautuu aivan väärään suuntaan. Ja kepissä on kaksi päätä joista tarttua, joten käytetään ad hominemia myös sinuun, niin kyllä sinussa on valtavasti pelkoja, joita et osaa alkuunkaan hallita.
Minusta tuli se ”ammattiapu” kun oli minun oli koulutettava itse itseni pois pohjalta, koska kukaan ei auttanut ja kaltaisesi teoissaan itsekkäät ja välinpitämättömät eivät olleet sen vertaa valmiita uhraamaan omaa aikaansa, että olisivat voineet auttaa edes vähän tekojen tasolla. Aina vain suositeltiin ”ammattiapua” ja ”ammattiapu” suositteli pyytämään apua muilta ihmisiltä – jota ei muuten juuri koskaan tullut.
Ja nyt kun olen itse virallinen ”ammattiapu”, niin kyllä tässä on pakko sanoa, että rivikansalaiset ovat irtisanoutuneet lähimmäisen velvollisuuksistaan. Eivät ihmiset ole jokaisen henkilökohtaisiin tarpeisiin täydellisesti sopivia kulutustuotteita, mutta valitettavasti liian monet odottavat sitä kanssaihmisiltään ja kun joku osoittautuu inhimillisesti rajalliseksi aka ”ongelmaiseksi” ja samantien ”ongelmayksilö” passitetaan kallonkutistajan puheille.
Minä en oikeasti halua tuhlata aikaani niihin aina samoihin ongelmiin, jotka aivan normaalitkin ihmiset pystyivät ratkomaan helposti, jos he vähäänkään välittäisivät lähimmäisistään arjessa. Näin kallonkutistajille jäisi enemmän aikaa todellisiin, vakaviin ongelmiin, nekin ylityöllistävät aivan tarpeeksi .
PS:
Immeinen, pelkäät selvästi sitä sinusta itsestäsi tulee hullu ja pelkäät menettäväsi elämäsi ja kaikki kykysi lahjasi. Luulet että mielipiteesi mielisairauksista olisivat omiasi, mutta todellisuudessa asenteesi heijastelevat selvästi niitä vääristyneitä kansanuskomuksia, joita populaarikulttuuri ylläpitää.
Hyvä kirjoitus Rakelilla!
Ja vastauksistakin näkee taas lapsellisten ihmisten asenteet. Jotkut viestit olivat mukavia lukea, mutta valitettavasti joukossa oli myös niitä, joissa epäiltiin päätöksen pysyvyyttä. Kyllä sitten kun olet vähän vanhempi, olet niin nuori vielä, sinun elämäsi pyörii NYT itsesi ympärillä…Miksi päätös muka ei voisi pitää?
Vapaaehtoisen lapsettomuuden valinneelle on myös mielestäni turha alkaa kertoa perhe-elämän ihanuudesta, siitä että lapset ovat pieniä vain vähän aikaa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa aikaa riittää matkusteluun, lapsi antaa niin paljon…Kyllä nämäkin seikat ovat varsin hyvin tiedossa lapsettomilla. Varmasti jokainen lapseton on miettinyt ja harkinnut tarkkaan päätöstään.
Vapaaehtoislapsettomilla on monia eri syitä, jotka ovat vaikuttaneet elämäntavan valintaan. En ymmärrä miksi noita syitä pitää alkaa vähättelemään ja kumoamaan.
Kun sanot ”ei koskaan”, ennustat tulevaisuutta.
Ach so, ”urhm”. Jos sanot ette koskaan syyllisty henkirikokseen….
Avutonta logiikkaa, juu, itse kullakin jos käänteispsykologista huuhaata aletaan käyttää keskustelussa.
[24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Tuskalaatikolle,
Kirjoituksesi oli aivan pimeä aina naisten huorittelusta alkaen, mutta en nyt siihen puutu.
[/24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Mutta kuitenkin selvästi sana ”huora” ärsytti sinua eniten, mistä voi päätellä montakin asiaa itsetuntosi heikosta kohdista, mutta näin vähällä tiedolla en sano mitään varmaa.
[24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
… Kirjoituksesi oli aivan pimeä …
… Siihen kuitenkin, että miten noinkin koulutettu(?) ihminen voi olla noin pihalla biologiasta? …
[/ 24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Et nähnyt kirjoituksessani metsää puilta ja nämä kaksi kommenttia paljastavat että olet todennäköisesti ”jotain 20 alkupuolella” ja et ole vielä hyväksynyt sitä että olet kaikin puolin keskiverto, sillä erityisesti sinua näyttää ärsyttävän se, ettet tajunnut kirjoitustani kunnolla.
[24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
(mistä nimenomaan huorittelu kertoo)
[/ 24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Tartun erityisesti tähän. Nimittäin naiset saavat aivan julkisesti haukkua miestä vaikka miksi ja heitä ei pidetä miesvihaajina.
Elämme jälkipatriarkkaalisessa yhteiskunnassa ja valitettavasti entisinä uhreina monet naiset yhä opettavat tyttärilleen että naisilla olisi muka etuoikeus jatkuvaan henkiseen väkivaltaan. Miehet ovat käytännössä luopuneet etuoikeudestaan fyysiseen väkivaltaan, naistenkin aika on luopua jatkuvasta nälvimisestään.
Ja ai niin, ”huoritteluni” oli tietoisesti asetettu ansa sellaiselle nuorelle naiselle, joka ei itse tiedosta jatkuvasti olevan koko ajan retorisesti loukkaava.
[24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
On todellakin parempi, ettet ole psykologi, sillä naisvihassasi (mistä nimenomaan huorittelu kertoo) tarvitsisit itse todellakin apua, ja toivottavasti sitä myös saat, ennen kuin on liian myöhäistä jonkun toisen ihmisen kannalta.
[/ 24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Psykologisen profiloinnin tilastojen mukaan keskiverto naiskallonkutistaja on muuten miestenvihaaja, koska todennäköisesti keskiverto naiskallonkutistaja tulee ongelmaperheestä, jossa toinen vanhemmista on yleensä väkivaltainen isä, joskus harvoin nainen ja yleensä koko sotkun kruunaa usein äärimmäisen likainen avioero. Samaisten tilastojen mukaan myös todennäköisesti aina kaunopuheinen kallonkutistaja on erittäin suurella todennäköisyydellä vähintään sosiopaatti.
Psykologia ei ole minun pääleipäpuuni, mutta edellä mainituista syistä olen jo aloittanut elinikäisen työn, että kallonkutistajilta viedään pois se valta, jossa he ovat samaan aikaan poliiseita, tuomareita, valamiehistöjä ja osin jopa lainsäätäjiä.
Luin jo itseni ammattiavuksi, koska juuri kukaan muu ei auttanut ja hankin psykologian alalta vielä tohtorin paperit, koska pyrin profiloijaksi. Nähden matemaattisluonnontieteellisen puoleen tämä koulutus on lastenleikkiä. Inssinörttinä pidän yksinkertaista kauniina ja siksi pyrin puhumaan psykologiasta kansankielellä, karkeallakin sellaisella jos se sopii asianyhteyteen ja on paikkaansapitävää.
[24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Siihen kuitenkin, että miten noinkin koulutettu(?) ihminen voi olla noin pihalla biologiasta? SEKÄ miehet ETTÄ naiset saavat alkunsa SEKÄ siittiön ETTÄ munasolun kohdatessa toisensa, joten miehet eivät elä sen enempää siittiöinä kuin naisetkaan ja lasten geenit ovat puoleksi sekä isältä että äidiltä. (Siittiö määrää kyllä sukupuolen, mutta ei se tarkoita sitä, että miehet tulevat siittiöistä ja naiset eivät…) Mitokondrio-DNA:n lapset perivät yksin äidiltään.
[/24.8.2007 klo 15.10, Ja osa jää vielä asemalle. (vierailija)]
Ja suuttumukseksi takia vertauskuvani karkasi täysin sinulta. Käännös rautalankana: Miehet kypsyvät henkisesti nopeammin kollektiivisessa älyssä kuin naiset, koska jo alusta alkaen miehet leikkivät ryhmänä ja jotta ryhmässä pärjää, pitää osata kompromisseja, jotta osaa tehdä kompromisseja, pitää osata myöntää omat virheensä ja puutteensa ja oppia niistä. Miesten kilpailuvietti tosin aiheuttaa sen, että kahden henkilön välisissä suhteissa naiset ovat edellä.
Tämä kilpailunomainen yhteistyö, jossa miehet pyrkivät samaan maaliin alkaa jo siittiöiden tasolla, joissa koko siittiömassalla osalla siittiöistä on oma roolinsa.
(Itseironiaa, miehenä)
Biologia on tällä hetkellä tieteenalana pirunmoisessa myllerryksessä ja monet (lukion) oppikirjojen sisältö on tätä nykyä täysin vanhentunuta ja jopa väärää.
Pieni korjaus munasoluista ja siittiöistä. Niin proteiinit, RNA ja DNA välittävät eteenpäin perinnöllistä tietoa ja hedelmöityksessä lapsen ”perimä” (ei ole pelkkä DNA) ei todellakaan ole 50/50 % kummiltakin vanhemmilta. Solutasolla hedelmöityksessä on käynnissä monimutkainen prosessi, jossa sukusolujen sisäiset järjestelmät yrittävät luoda mahdollisimman hyvä kompromissin uuden elämän alulle. Siksi ensimmäiset lapset muistuttavat selkeämmin äitiään (ja ovat todennäköisemmin tyttöjä kuin poikia) ja myöhemmät muistuttavat aina vain enemmän isäänsä, kun naisen keho (pääasiassa kohtu ja sen läheiset kudokset, jokainen lapsi jättää kemiallisia muistijälkiä kohdun solukkoon) oppii aina vain paremmin sulauttamaan enemmän ominaisuuksia isän siittiöistä.
Kun sanot ”ei koskaan”, ennustat tulevaisuutta.
24.8.2007 klo 16.08, urhm (vierailija)
Nerokkaan yksinkertaista ja ytimekästä. Pitää kirjoittaa muistiin. ;D
Tuskalaatikko:
Poistin triplapostauksesi luettavuuden helpottamiseksi. 🙂
Miksi lapsettomuutta pitäisi perustella kun niidenkään, jotka lapsia hankkivat, ei tarvitse valintaansa perustella?
Miksi Rakel Liekki niin kovasti haluaa perustella sitä, ettei halua synnyttää lapsia? Sama tauti tuntuu vaivaavan monia muitakin lapsia haluamattomia naisia. Ympäristön paineesta puhuminen on pelkkää puppua. Omia paineita siinä puretaan. Ketä kiinnostaa?
En ymmärrä, miten tuskalaatikon kirjoitus liittyy Rakelin avaukseen. Mutta ilmeisesti sillä on olevinaan jotakin tekemistä naisten synnytyshalujen kanssa. Tässähän voiitaisiin pohtia sitä, miksi teollistuneista maista lapsia synnyttävät eniten pohjoismaalaiset (mukaanluettuna suomalaiset) sekä britit ja amerikkalaiset. Vähiten lapsia synnyttävät espanjalaiset, italialaiset, kreikkalaiset ja japanilaiset naiset, eli yllättäen naiset, jotka mielletään ”perinteisimmiksi” ja ”ei-feministisemmiksi” kuin noiden lapsia paljon tekevien maiden femakot.
Niin ja kiitos Rakelille hyvästä kirjoituksesta.
miksi pitäisikään haluta lapsia jos kokee elämänsä tyydyttäväksi ja täydeksi ilmankin? lapsettomuuden valitessaan täytyy silti muistaa päätöksen peruuttamattomuus (vanhennuttuaan) ja mahdollisuus siihen että pieni kaihertava tunne jonkun puuttumisesta alkaa välähdellä jossain mielen syvissä syövereissä…
positiiviset tunteet _toisten_ lapsia kohtaan eivät ole edellytys hyvälle vanhemmuudelle. jota on itseään kohdeltu vauvana “oikein” – tai vaikka: riittävänkin hyvin – kantaa sisällään vanhemmuuden eväitä. oma lapsi herättää eloon niin voimakkaita rakkauden (jos kohta raivonkin) tunteita, että niitä kokiessaan tuntee ainakin elävänsä. että tuo se lapsi oikeasti elämään jotain joka hetkittäin tuntuu elämää suuremmalta 😉
niin ja pientenkin lasten kanssa voi matkailla, se on suorastaan entistä
hauskempaa kun mukana on enemmän rakkaita. ja siihen säätöönkin tottuu vaikka se muistaakseni lapsettoman silmiin näyttää sietämättömältä.
unohtui pointti: lapsettomuusvalintaa ei tarvitse perustella tai selitellä muille, ainoastaan itselleen – nyt ja tulevaisuudessa.
Jokaisen oma asiahan se on että haluaako niitä lapsia vai ei. Olen melkein samaa mieltä(nimimerkki alakulttuurin) kanssa siitä että muut lapset ovat vähemmän ihania mutta ne omat ovat maailman ihanimpia, sitä ei voi todellakaan tietää etukäteen mitä ajattelee ja mitä tuntee ennenkuin saa syliinsä sen OMAN pienokaisen. Ajatuksia herätti myös lause jossa luki että -mitä jos lapsesta tulee ilkeä, huonokäytöksinen jne…Uskaltaisikohan kukaan tehdä lapsia jos sitä ajattelisi noin. Tuskin kenenkään äidin unelma on että lapsesta tulee pornotähti. Ajattelemisen aihetta…
no reps tuskin kukaan odottaakaan että joku rakel liekki hommaa lapsia! XD
47.
”Raakel on itsekäs ihminen, joka ajattelee vain omaa etuaan. Jos valitsee lapsettomuuden tieten tahtoen, lyö korville lapsen hartaasti toivovia pariskuntia. Mitäpä muuta pornotähdeltä olisikaan voinut odottaa?”
Voi hyvä jumala miten idiootti mielipide…joopa joo, en jaksa edes kommentoida.
Niinpä niin…ennemminkin vaatisin lapsia hankkineilta perusteluja sille, MIKSI niitä hommasitte. Ettette vain oman narsisminne jatkeeksi? Täyttääksenne oman elämänne tyhjiön? Toteuttaaksenne omat haaveenne lapsenne kautta? Valitettavasti olen nähnyt juurikin tällaisia tapauksia – ja paljon. Lopputulos on toisinaan surullinen.
Lasta EI SAA hommata, jos ei ole kykyä rakastaa-pyyteettömästi.
Huh, kylläpä tänne oli vauhdilla tullut kunnon keskustelu! Jännä, että tällainen aihe herättää vielä nykyäänkin näin paljon kränää ja ihmetystä. Onneksi kuitenkin suurin osa kirjoituksista on hyvin fiksuja ja ihmisen itsemääräämisoikeutta korostavia.
Aloin miettimään, että voisiko joku muu ”En halua koskaan…”-aihe olla yhtä kiinnostava. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vaikka Rakel julistaisi, että ”En halua koskaan koiraa” tai ”En aio ostaa autoa”, niin aina löytyisi niitä intohimoisia autojen ja koirien puolustelijoita. Niin kuin se, että joku ei halua jotain, mitä sinä haluat, olisi jotenkin pois sinulta? Että kaikkien ihmisten pitäisi ottaa koira, koska muu olisi läimäys allergisten koiraa haluavien ihmisten korville? (Viitaten Ukko Hämeestä -nimimerkin kirjoitukseen.) Mikä verraton logiikka!
Jos pitää lapsista/koirista/autoista, niin mikäs siinä on sellainen hankkiessa. Itsekin pidän kaikista edellämainituista oikein kovasti ja varmaan nämä kaikki tulee hankittua jossain vaiheessa. Mutta onko silloin aivan pakko hämmästellä isoon ääneen, miksei naapurin Liisa hommaa näitä samoja asioita? Eikö sinne päähän voi mahtua, etteivät kaikki välitä samoista asioista eikä tarvitsekaan välittää?
Toisaalta voi myös kysyä, miksi sitä, ettei halua lasta/koiraa/autoa, pitää niin kovin korostaa. Miksei voi vaan olla tyytyväinen omaan valintaansa. Jotenkin tuntuu siltä, että julistamalla kiihkeästi jotain tarkoituksena on hakea toisten hyväksyntää. Eikö sen oman hyväksynnän pitäisi riittää? Miksi tätä valintaa pitää jollekin ulkopuoliselle perustella, jos kukaan ei niitä perusteita kysy?
No, lasten teko on kyllä kieltämättä asia, jota usein nuorilta naisilta kysellään, joten ehkäpä tällainen kertakaikkinen julistus on kätevä tapa lopettaa ahdistavat utelut. Varmasti kyllästyttää jokaiselle sukulaistädille kertoa, että ei, minä en ihan oikeasti halua lapsia. Ja selittää aina viiteen kertaan, että MIKSI ja miten ihmeessä tämä on mahdollista.
Joten toisaalta ymmärrän kyllä Rakelin avautumisen aivan mainiosti! Tosin täytyy myöntää, että nuo perusteet tuntuivat melko heppoisilta. Tuskinpa kukaan jättää lasta hankkimatta sen takia, että kroppa menee, vaan siihen on ihan omat sisäsyntyiset syynsä, joita ei voi sen kummemmin perustella. Kaikki muut selitykset ovat vain tekosyitä, joita keksitään korostamaan oman valinnan hyvyyttä.
Kun ei halua niin ei halua. Kun haluaa, niin haluaa.
Kummatkin voivat sitten keksiä vielä lisäsyitä, joilla ei oikeasti ole mitään tekemistä oikean syyn kanssa. Miksihän näitä lisäsyitä pitää edes keksiä? Ulkopuolisia vartenko? Toivottavasti, sillä jos omaa valintaa pitää ITSELLE perustella näinkin heppoisilla syillä, niin silloin on valinnassa ehkä jotain vikaa. Jos on varma valinnastaan, ei perusteluita tarvita!
[24.8.2007 klo 17.50, sasae]
En ymmärrä, miten tuskalaatikon kirjoitus liittyy Rakelin avaukseen. Mutta ilmeisesti sillä on olevinaan jotakin tekemistä naisten synnytyshalujen kanssa.
[/24.8.2007 klo 17.50, sasae]
Wanha uutinen, mutta laitetaan kuitenkin:
http://www.sdsuniverse.info/story.asp?id=50741
http://www.msnbc.msn.com/id/17349066/
Itsekeskeiset naiset eivät halua synnyttää lapsia, vaikka heillä ei olisikaan elämässään yhtäkään lapsen hyvinvoinnin kannalta tuhoisaa estettä. Usein enemmän tai vähemmän narsistisilla persoonilla suurin pelko lasten hankkimisessa on oman ulkonäön rupsahtaminen ja oman ”täydellisen” elämän menettäminen.
[24.8.2007 klo 17.50, sasae]
Tässähän voiitaisiin pohtia sitä, miksi teollistuneista maista lapsia synnyttävät eniten pohjoismaalaiset (mukaanluettuna suomalaiset) sekä britit ja amerikkalaiset.
[/24.8.2007 klo 17.50, sasae]
Näissä maissa on pisimpään vaikuttanut naisasialiike, joka lähti siitä liikkeelle että maailmansotien aikana naiset pyörittivät koko yhteiskuntaa miesten sotiessa. Siinä sitten naiset tajusivat, että ovat kyvyiltään tasan yhtä pystyviä kuin miehetkin. Riittävän monet naiset ovat oppineet elämään vapautensa tuoman vastuun kanssa edellämainituissa maissa.
[24.8.2007 klo 17.50, sasae]
Vähiten lapsia synnyttävät espanjalaiset, italialaiset, kreikkalaiset ja japanilaiset naiset, eli yllättäen naiset, jotka mielletään ”perinteisimmiksi” ja ”ei-feministisemmiksi” kuin noiden lapsia paljon tekevien maiden femakot.
[/24.8.2007 klo 17.50, sasae]
Ääripatriarkkaalisia maita, varsinkin Japani, joissa naiset ovat juuri vapautuneet vanhoista rajoitteistaan – mutta joista on historiallisesti puuttuneet kunnon naisasialiikkeet, jotka pakoittaisivat naisia kehittämään tervettä itsekritiikkiä uudesta vapaudesta juopumisen vastapainoksi.
Näissä maissa naiset on perinteisesti sidottu onnettomiin ja suorastaan helvetillisiin avioliittoihin lastenhuollon velvoitteella ja siksi monet naiset näissä maissa eivät halua tehdä lapsia, koska heillä on varsin kirkkaana muistissa millaista kidutusta heidän äitinsä elämä oli.
Suomessakin on suurten ikäluokkien naisista paljon ”vapaaehtoisia” vanhoja piikoja, jotka eivät päässeet yli lapsuutensa traumoista ja miesvihastaan, mitkä syntyivät jo levottomassa lapsuudenkodissa.
47.
”Raakel on itsekäs ihminen, joka ajattelee vain omaa etuaan. Jos valitsee lapsettomuuden tieten tahtoen, lyö korville lapsen hartaasti toivovia pariskuntia.”
En ole pornotähti enkä halua lapsia. Olen mielihyvin itsekäs ja ajattelen tässä yhteydessä omaa etuani, koska en halua ajatella elämässäni minkään jaloissa pyörivän penskan etua. Mutta en näe millä tavoin tämä on keneltäkään muulta pois. Hankkikaa lapsia tai älkää, ihan sama.
Minusta Rakelilla on oikeus sanoa mitä huvittaa. Sananvapaus kuuluu edelleenkin ihmisoikeuksiin. Itse olen aika pitkälti samaa mieltä Rakelin kanssa, vaikka 15 vuotta olenkin. (ja pystyn nyt kuvittelemaan kuinka naiivina pidätte minua, ei tarvitse siitä ruveta kommentoimaan, sillä varmasti olenkin vielä.)
Nyt täällä on jauhottu siitä, että mitä jos lapsesta tulee narkkari tai murhaaja. Minusta se on jokaisen oma asia olla mitä huvittaa, varmasti murhaajallakin on joku syy mitä hän pitää erittäin pätevänä. Ihmisestä tulee mitä tulee, eniten omien valintojen perusteella.
Eniten jäi vaivaamaan, että miksi melkein kukaan ei ottanut sitä asiaa esille, että entä jos pelkääkin sitä että lapsesi inhoaa sinua? Entä jos et halua olla huono vanhempi? Itse en haluaisi sellaista lasta kuin mitä itse olin ja olen. Kuka haluaa lapsen joka koko ajan vittuilee sinulle, ja et tiedä miksi? Äitini ei tiedä minusta miltei mitään, eikä hän tulekkaan tietämään, vaikka nyt rupeaisi kysymään, että mikä sulla nyt on hätänä? Minä menetin luottamukseni äitiini reilut vuosi sitten, enkä halua kertoa hänelle mitään, sillä en halua kuulla mitä mieltä hän on asiasta. En halua jälleen kerran ymmärtää sitä, että äitini ei vaan tajua. En haluaisi aiheuttaa sellaista tuskaa lapselleni.
Äitini sanoi kerran, että ihmiset valittavat liian pienistä asioista. Se on nyt juuttunut päähäni, kuin myös se, etten halua että muut ihmiset murehtivat minusta. Minulle on juuttunut päähän, että itkeminen on heikkouden merkki. Että ei pidä valittaa omista asioistaan. En halua lasta, koska en halua että hän kärsii jostain mitä minä olen tehnyt tai sanonut, enkä tajua kuinka se pilaa hänen elämänsä. En ylipäätänsä halua, että lapsi joutuu kärsimään, koska minä toin hänet maailmaan. Ei maailma ole mikään hyvä paikka. En haluaisi tuoda tänne ketään, jos he kärsivät.
Naurettavaa on lukea, kuinka aikuiset ihmiset haukkuvat toistensa mielipiteitä. Grow up!
En minäkään aio koskaan tehdä lasta eli lisääntyä, mutta mitä sitten? Ei se kuulu kenellekkään muulle kuin minulle itselleni. Jos joku ei asiaa hyväksy niin ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ja miten hemmetissä se voisi olla joltakin lapsettomalta pariskunnalta pois jos minä en lasta halua? Ihan sama abortinkin kanssa, kaikilla on siihen oikeus!
Täällä tuntuu suurin osa lapsettomuutta kannattavista ajattelevan elämäänsä hyvin lyhytnäköisesti, ihan kuin lapsi jäisi lapsen tasolle kakkavaippoineen loppuiäksi. Itse olen synnyttänyt yli 20 vuotta sitten ja se ”tapaus” asustelee nykyisin omillaan ja voi taloudellisesti ja henkisesti ihan hyvin, on ihanaa, kun oma lapsi kasvaa aikuisikään ja on tasavertainen keskustelukumppani, on ihanaa olla hänen äitinsä. Minulla on vapaus matkustaa, nukkua pitkään ja olla rakastamani aviomiehen kanssa ihan miten halutaan.
Hyvä teini, luulet että äitisi ei tiedä sinusta mitään, mutta kyllä hän aivan varmasti tietää. Sanot, että et haluaisi sellaista lasta, kuin itse olet, joka vain vittuilee. Me äidit olemme kasvattaneet teidät lapset. Rakkaus teitä kohtaan ei vähene, vaikka kuinka olisit äidillesi ilkeä, huomaat sen sitten kun olet itse äiti. Murrosikä on tuskallista aikaa, muistan sen elävästi vaikka siitä onkin jo pitkä aika. Välillä halusi kuolla, että pääsisi siitä ahdistuksesta ja tuskasta, joka sisällä tuntui. Nyt sinusta tuntuu, että kaikki on kärsimystä, mutta ajattele sitä kasvuprosessina, niin se voi olla helpompi kestää. Niin ja yritä valaista äidillesi elämääsi..
Äh, vaikka vaipanvaihto- ja rääkymisvaihe kestäisi vain 3 viikkoa, en silti haluaisi lasta. Yhtä hyvin voisi ihmetellä sitä, miksi kaikki ihmiset eivät halua gerbiiliä lemmikikseen. ”Ne on ihan vaivattomia, pari kertaa viikossa vaan siivoat terraarion ja muistat ruokkia päivittäin, ei ne elä edes kuin pari vuotta, sen jälkeen olet taas vapaa matkustamaan, et ilmeisesti halua ottaa gerbiiliä, koska olet lyhytnäköinen ja kypsymätön ihminen, mutta kyllä se mieli vielä varmasti muuttuu kun kasvat aikuiseksi ja ymmärrät mistä tässä elämässä oikein on kyse blaablaablaa…”
mun kyrpä on 25cm ja voisin sillä tehdä raakkelille lapsen ja vaikka lapsenlapsiakin 😉
Jep! Olet Rakel tosiaan tehnyt oikean ratkaisun,onnittelen sinua! Noilla esittämilläsi argumenteillä et todellakaan sovi äidiksi-ehdottaisin sinulle asian varmistamiseksi sterilisaatiota.
Kiitos Raakel rohkeudestasi! Olen jo kauan odottanut, että joku julkisuuden henkilö uskaltaisi tulla ”kaapista”.. olen samoilla linjoilla kanssasi, eli myös vapaaehtoisesti lapseton ja onnellinen elämääni näin. Ilahdutit minua rehellisyydelläsi ja ajattelullasi, muiden on joskus kovin vaikea ymmärtää toisenlaisia valintoja. Ja tässä maassakin on lastensuojelu sillä mallilla, että muutama muukin ihminen voisi joskus ajatella sitä, onko minusta todella lapselle hyvän ja turvallisen vanhemmuuden tarjoajaksi. Itse tiesin jo lapsena, että en halua lapsia, joten ei tämä mikään hetken mielijohde ole. En ole koskaan haaveillut omasta perheestä, joten ihme pitäisi tapahtua, että se asia muuttuisi. Kaikkea hyvää Sinulle!
Sitten akat ostaa ison HURTAN, jotta saavat käydä keskiyöllä kusettamassa sitä ja kytätä kundeja, jotka ovatkin hinttejä puskaseksiä vailla ja cruisailevat kesäyöllä ja sen jälkeen aamuun asti.
Miksi nainen omii oikeuden tehdä päätöksiä lasten hankkimisesta, kun beibi tarttee myös iskän- paitsi lepsoilla, joista toinen pareskunnasta yrittää olla butch?
Kun lapsi on vain naisen projekti en yhtään ihmettele, että miehet jättää ne, kun nainen tekee yksipuolisesti päätöksen ja salaa sen äijältään? Sitten on niitäkin, jotka valehtelevat että käyttävät pillereitä, mutta eivät käytäkään.
Akat menee koko ajan miesmäisempään suuntaan, kun ne pumppaa itseensä tarpeettomia hormoneja.
Pitäisikö lapsia tehdä vain koska joku sanoo että hei, sehän nyt vaan KUULUU tehdä niitä? Ei todellakaan. Lapsia tehköön ne jotka haluavat ja jos lasta ei kaipaa elämäänsä, niin sallittakoon se! Valinnan tulisi lähteä itsestä ei yhteiskunnan painostuksesta.
Jumaleissön arvon tuskalaatikko, latasit hyvin. Kirjoituksesi olivat älykkäitä ja ketteriä sait vastaan länkyttäneet vaikuttamaan todella vähäjärkisiltä. Tosin totuuden nimessä on mainittava, että muutama kanssasi kinastellut kerkesi paljastaa järjen puutteensa ihan itse. Olet niin kova kynämies, että kirjoituksiasi on varmasti muualla. Luulen, että en tarvitse lisää vihjeitä. Löydän hyvät kirjoituksesi muutenkin. Miten muuten Rakel uskaltaa pitää sinunlaisesi virtuoosin kirjoitelmia kommenttilistassaan, saavat nimittäin alkuperäisen tekstin näyttämään hieman vaisulta.
Niin ja itse asiaan. Pari tenavaa on ja tulevista on piirustukset valmiina, tarvitsee vain potkaista sorvi pyörimään.
Hyvä. Ei kannata seurata vain muita ja kuvitella, että ”näin täytyy toimia”. Itse uskon, että monet ovat tehneet lapset vastoin tahtoaan tai siksi, että akka pakottaa ja muuten tulee ero. Oikeasti ihmiset haluaisivat useinkin omistaa kaiken aikansa vain itselleen tai kumppaninsa kanssa pelehtimiseen ja olemiseen. Tai satunnaisten ja pidempiaikaisten suhteiden hoitoon. Sitäpaitsi aikaa on vielä ainakin 12 vuotta, jos sattuu tulemaan katumapäälle.
Raakel taidat potea vauvakuumetta se laittaa ihmisen miettimään kyseisiä asiota. Vaimoni on synnyttänyt kaksi yli neljä ja puoli kiloista poikaa eikä pillu ole mennyt yhtään huonoksi. Se on yhtä ihana edelleen. Nykyään saa hyviä äidinmaito vastikkeita jos ei halua pilata rintoja imetyksessä. Vauva ei vie seksiä ja emme ole ikuisesti nuoria.
”Tuskalaatikon” tekisi ilmeisesti kovasti mieli jo hankkia ipanat, mutta helvetti soikoon kun naiset eivät tähän suostu! Haluavat vielä päättää omasta elämästään ja sille muutakin sisältöä kuin kodin- ja lastenhoitoa!
Asiat eivät ole kuten pitäisi ja syitä on löydyttävä muualta kuin omasta sopeutumisesta nyky-yhteiskuntaan joka tosin muille tuntuu kelpaavan oikein mukavasti. Patriarkaatin purkautumisen jälkikrampit ja feministinen meuhkaaminen, niissä vika.
Ymmärtäähän sen, että harmittaa kun asiat eivät suju niinkuin itse haluaisi, mutta mene nyt hyvä mies itseesi ja tiedosta että olet mielipiteinesi melkoisen yksin, eikä yhteiskuntaa voida rakentaa pienen vähemmistön halujen mukaan. Minä olen varsin tyytyväinen itsenäisiin nykynaisiin.
Tartun koukkuun, tuskalaatikko, ja ihmettelen ääneen joitakin kommenttejasi. Mielestäni maailmankuvasi on kovin kyyninen, mutta pystyn kunnioittamaan sitä, sillä se avaa joitakin itsestäänselvyyksiä (joskin samalla luo uusia).
Mielestäsi elämässä kaikki on lopulta vaihtokauppaa. Miehen ja naisen välillä voisi tämä mennä siis näin: Mies on töissä ja elättää perheen, kun vaimo synnyttää ja pääasiallisesti hoitaa lapset. Tai vaikka että mies on kotona lasten kanssa ja vaimo käärii rahat. Vaihtokauppaa. Mutta entäs vanhempien ja lasten välillä? Jos nyt seurataan kylmän rationaalista ajattelutapaasi, niin miten vaihtokauppa toimii lapsen ja vanhemman välillä? Annat lapsellesi materiaalisia resursseja, kärsivällisyyttä ja hellyyttä, mutta mitä voit vaatia takaisin? Vanhemmuus on mielestäni pitkälti uhrautumista, ei vaihtokauppaa.
Puhut myös paljon kompromisseistä puolisoiden välillä, mutta et mainitse, missä olisit itse valmis joustamaan. Olettaen, että olisitte vaimonne kanssa molemmat työelämässä ja työaika sekä palkka olisivat molemmilla suunnilleen samaa luokkaa, olisitko valmis jäämään esimerkiksi isyyslomalle puoleksi vuodeksi kotiin? Tai jos vaimosi ei vaikka olisi lainkaan työelämässä, niin olisitko valmis tekemään kovasti ylitöitä perheen elannon saamiseksi? Tai olisitko valmis yleensäkin jättämään juomisen, polttamisen, telkkarin katselun tms. ”yleisen paheen” vähemmälle tai kokonaan pois perheesi vuoksi?
Tuo fyysisen väkivallan uhkan keskusteluun mukaan tuominen oli mielenkiintoinen käänne. Entä sitten, jos teknologia turvaa itsenäisyyteni? Mielestäni voidaan tosin puhua hieman teknologiaa laajemmasta ilmiöstä. Se turvaa minun itsenäisyyteni lisäksi sinun äitiäsi, mahdollista siskoasi ja mahdollisia tulevia tyttäriäsi väkivallalta elämässään ja ihmissuhteissaan. En aio olla nöyrä ja kiitollinen ”nörttimiesten” minulle antamasta itsenäisyydestä (koko lausekin on paradoksaalinen), sillä mielestäni oma itsenäisyyteni on oletusarvo.
Lopetit tuohon ”naiset asetetaan kovan luonnovalinnan eteen”-kommenttiin, mutta en oikein ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitit? Ei miehillä yksi spermanjuoksukisa takaa luonnovalintaa, jos sitä olet tarkoittanut! Jos ihmistä ajatellaan eläimenä, niin luonnonvalinta Darwinin tarkoittamalla tavalla on kohdallamme loppunut suurissa osin maailmaa jo aikoja sitten. Ja hyvä niin.
Ja sitten vielä kysymys kaikille, joiden mielestä ihminen on itsekäs, jos ei tee lapsia. Olena aina miettinyt, että ketä KOHTAAN silloin on itsekäs? Omia vanhempia? Jumalaa? Luontoa? Yhteiskuntaa?
Toisin sanoen, kuka määrää, että lapsia on tehtävä?
69: ”Itse olen synnyttänyt yli 20 vuotta sitten ja se ”tapaus” asustelee nykyisin omillaan ja voi taloudellisesti ja henkisesti ihan hyvin, on ihanaa, kun oma lapsi kasvaa aikuisikään ja on tasavertainen keskustelukumppani, on ihanaa olla hänen äitinsä.”
Minä otan yhteyttä ystäviini silloin, kun tarvitsen tasavertaisia keskustelukumppaneita. Eipä tarvitse odottaa sitä 20 vuotta että ovat ’samalla tasolla’. 🙂
Pas.. eiku tuskalaatikko on tektiensä perusteella kypsymätön, huumorintajuton paskantärkeä kommunistitenava.
Mutta ehkäpä kaikki onvain joutavaa suunpieksäntää nettifoorumilla. Toiset verryttelevät älynystyröitään siten. Saanen kuitenkin kuitata sen, minkä näen.
Minä en ole koskaan pitänyt lapsista.
Kuitenkin omalla kohdallani en uskaltanut ottaa sitä riskiä, mitä jäisin ilman lasta paitsi. On olemassa mahdollisuus, että lapsesta tulee jotain suurta.
Onneksi saimme tyttäremme, ilman häntä en ollut koskaan kokonainen. Tämä oli minun kokemukseni.
Ja minä en edelleenkään pidä lapsista – muiden lapsista. 🙂
Onneksi minä olen kokonainen ja onnellinen nainen ilman lasta 😉
nro 84; Valitettavasti joudut tulevaisuudessa paljonkin tekemisiin muiden lasten kanssa, jos et halua lapsestasi kasvattaa erakkoa niin kyllä hänen kaverinsa teillä laukkaavat ja metelöivät. Otan osaa..itse en siihen lapsihelvettiin alkaisi ikinä..onneksi on vapaus valita.
Ennen vanhaan minun kotiseudullani oli tietynlaisista naisista tietynlainen sanonta: ”Ei maantie ruohoa kasva”.
🙂 Tyttäreni ei ole enää ihan vauvaiässä, joten tekemisissä ollaan kaverien kanssa ja hyvin toimii, heitä ei tarvitse adoptoida omikseen, ei edes päästää sisään ellei itse halua, aikuinen laatii säännöt.
Ja numerolle 85, nimenomaan kerroin että tämä oli _minun_ kokemukseni. Edelleen minun kokemukseni asiasta on se, että mieluummin otan ne naapuruston muksut laukkaamaan pihaani kuin olisin lapseton. Minun kokemukseni, alleviivasinko tarpeeksi?
😉
Hyvä juttu,maailmassa on liikaakin lapsia.En pidä niistä eläinrääkkääjistä, näpistelijöistä ja haistattelijoista.Maailma olisi parempi paikka ilman ainuttakaan lasta.
Niilomies, ota selvää koska paikkakunnallasi on Mensan testausta. Sellainen pieni ryhmä varmasti tarvitsee Sinunkin rahasi.
Hyvä Rakel, ja kiitos kun toit mielipiteesi esille! Aika samoin ajattelen itsekin monesta asiasta.
Ihan kaikkia vastauksia en jaksanut lukea, mutta ilmeisesti aika monessa tulee esille ihan ne samat argumentit, mitä kuulee IRL, kun kertoo ettei ole kiinnostunut lapsien hankinnasta/ saannista; ”Olet vielä niin nuori”, ”Ei koskaan pidä sanoa ei koskaan”, ”Olet itsekäs”, ”Olet epäreilu tahtomattaan lapsettomia kohtaan”, ”tulet katumaan vanhana”, ”Kyllä se mieli muuttuu”, ”Et ole oikea nainen ollenkaan”, ”Lapset on pieniä vain hetken”… Nämä kaikki on kuultu. On myös tarjottu miehelleni neuvoja lapsen alkuun saattamiseen.
Erityisesti tuo lapset on pieniä vain hetken kummastuttaa. Sitä hoetaan nykyään kuin mantraa, ihan kuin kaikki eivät sitä tietäisi. Ei minua mikään erityisesti ”pelota” lapsien hankinnassa, Se ei vain kerta kaikkiaan kiinnosta. Onnekseni olen löytänyt miehen, joka ajattelee asiasta samoin. Muuten tuskin olisimmekaan olleet yli 15v yhdessä… Iso asia suhteessa, josta varmasti ristiriitojakin kehkeytyy.
Kummallista kyllä, miehelleni ei asiasta huomautella (” et ole oikea mies”, ”olet itsekäs” jne) vaan useimmiten seurassakin vain minulle. No, tunnetusti nainen on naiselle susi..
Tässäkin on mielestäni ihan turhaan nostatettu tuota rintojen riipuntaa ja välilihan repeytymistä ja todisteltu moneen kertaan, ettei se välttämättä niin mene (Rohkaistu siis nainen ja tee se lapsi, go for it, Rakel!!!). Se tuskin oli jutun pääpointti, joten ei viitsittäisi enää sillä ratsastaa?
Tässä nähtiin, miten naiset eivät suostu ottamaan kritiikkiä vastaan. Kertooko se mistä? Yhteistyökyvyttömyydestä?
Ilmankos naisvaltaisten alojen epäkohtia ei saada kuntoon, kun ei osata puhaltaa yhteen hiileen, kuten kundit.
”En halua lasta- en halua kasvattaa lasta-en halua vanhemmuutta-en halua jakaa-en halua kasvaa-en halua yhteisöllisyyttä-en kykene vanhemmuuteen-en halua olla kuin itsekseni-olen kylmä ja haluton”
Rakel, hyvä kun tunnustit, ettet pärjäisi omien ongelmiesi tähden lapsen kanssa-aiheellinen oliko pelkosi, ettei lapsesta tulisikaan kunnon kansalaista?-siksikö miten olet elänyt? Olet rehellinen. Samaa luulisi toistenkin tunnustavan: en kykene vanhemmuuteen ja pelkään!
Vanhemmuus ei ole joka miehen/naisen.
Aika vaatimatonta sanoa että ei ole niin hyviä geenejä, joita kannanttaisi periyttää. Mutta en nyt ihmettele ollenkaan miksi Suomen väkiluku on laskusuhdanteinen.
Kaikkien ei tarvitse lisääntyä. Se on jokaisen oma asia. Naisten on hyvä kuitenkin muistaa, ettei se unelmien prinssi ole välttämättä koko aikaa sitä mieltä. Siinä vaiheessa, kun naisella on hedelmällinen aika ohi (hedelmällisyys alkaa laskea noin 30 – 35 ikävuoden jälkeen), mies pystyy lisääntymään vielä vuosikymmenet. Kukaan ei nykyään ihmettele tai tuomitse vapaaehtoisesti lapsettomia. jotkut vain kuvittelevat olevansa niin erinomaisia, että kaikki ihmettelevät, mikseivät juuri he levitä loistavia geenejään.
Kylläpä vanhoilliset jaksavat näillä palstoilla mainostaa pimeyttään ja kivata pimeää keskiaikaa tms. Ja vittuilla typerästi palstan emännälle. Eihän tuossa todellakaan sanottu muuta kuin että ei jaksaisi lasta rakastaa eikä viitsisi sellaista riesakseen ottaa. Lapsen tähdenkin parasta väkisin siis sellaista tehdä. Vaan mitä tähän fasistin reaktio: hän ilmoitti elävänsä väkisin ja haukkui perinteiden ja urautuneen yhtenäiskulttuurin nakertajan oksettavaan fasistityyliin. Hyi.
Olen jo yli 50 v ja lapsi vasta 8 v. Muistuttaisin taas siitä miesten ja naisten epätasa-arvosta lasten saamisen suhteen. Työkaverini kertoi, että usealle naisystävälle oli käynyt niin, että nuoruuden uhrattuaan iki-ihanalle kumppanilleen, niin äijä sit rupeekin haluamaan lapsia 40-vuotiaana ja niin saa maho eukko mennä ja otetaan nuori synnyttäjä tilalle. En sano, ettei elämästä saisi nauttia tässä ja nyt, mutta lasku voi langeta myöhemmin. Eikö tästä naisten myöhäisherännäisyydestä kerro hedelmöityshoitojen suuri määrä nykyisin ?
Lapset vaikuttavat yleisiin ilmapiiriin pehmeyttämällä sitä. Suomessa pitäisi syntyä yhdenasianliike ja uudet suuret ikäluokat sodanjälkeisen ajan malliin.
Kyllä se mies lähtee, jos on lähteäkseen, on se oma emäntä ne pennut tehny tai ei! Tai mihkä sen tarttee edes lähteä. Voihan noita tehdä muille, kuin omalle…
Minen meinannut myöskään lapsia tehdä, vaikken riipputissejä tai lihomisia pelkää. Lapset on ok, pieninä annoksina. Vauvat kaukaa kierrettynä.
Synnytyspelkoa, ehkä…
-Ajatus siitä enintään ällöttää. Kaikkea en halua kokeilla, en b-hyppyä, en raskautta!
Itsekästä, kenties…
-Raskastan lemmikkejäni liikaa, jotta olisin valmis luopumaan niistä! Oman terveytensä vaarantaminen on eri asia, kuin tehdä lapsi astmaiseen sukuun.
-Haluan kodissa olevan rauhallinen ilmapiiri, ei häsellystä. Enkä kestä kovia ääniä.
Vastuun välttämistä…
-Mutten ole valmis hoitamaan vammaista lasta! Kaikkea ei voi ennakoida…
-Kotitöiden hoitaminen on jo nut retuperällä, ja ruuan laittamisesta en pidä.
Arki jo miehen kanssa ahdistaa välillä niin, että haluaisin taas asua YKSIN…
Sukurasite…….
– Ne sairaudet… Vaikkei kulkisikaan perintönä, niin pelko mitä voi välittää eteenpäin…
-Tämä luonne… Stressaan helposti ja sitten ”kuohuu” yli… Itsehillinnän puutetta tai piilevää väkivaltaisuutta, sille en lasta halua altistaa!
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Tartun koukkuun, tuskalaatikko, ja ihmettelen ääneen joitakin kommenttejasi. Mielestäni maailmankuvasi on kovin kyyninen, mutta pystyn kunnioittamaan sitä, sillä se avaa joitakin itsestäänselvyyksiä (joskin samalla luo uusia).
/
Mielenkiintoista, paljastat omia asenteitasi (ja kenties testaat myös minun asenteitani)
Ihmiskunnan suurin ongelma on se, että olemme ennen kaikkea olentoja, jotka valehtelevat jatkuvasti ja erityisesti itsellemme. Tämän takia arvostamme liikaa sanoja tekojen sijaan.
Kyynisyys on siis siten varsin suhteellista, en ole tekojeni tasolla kyyninen, vaikka olenkin ajattelun tasolla filosofisin termein eksistentiaalinen nihilisti. Kysymys kuuluu, mitä sinä olet tekojen tasolla? Se on nimittäin pirusti tärkeämpää kuin se miten ajattelee.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Mielestäsi elämässä kaikki on lopulta vaihtokauppaa. Miehen ja naisen välillä voisi tämä mennä siis näin: Mies on töissä ja elättää perheen, kun vaimo synnyttää ja pääasiallisesti hoitaa lapset. Tai vaikka että mies on kotona lasten kanssa ja vaimo käärii rahat.
/
Kyllä on olemassa niitäkin ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti ovat kotiäitejä (ja joskus harvemmin koti-isiä) ja ovat täysin tyytyväisiä ja onnellisia elämänsä suhteen, kaikilla elämän tasoilla.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Vaihtokauppaa. Mutta entäs vanhempien ja lasten välillä? Jos nyt seurataan kylmän rationaalista ajattelutapaasi, niin miten vaihtokauppa toimii lapsen ja vanhemman välillä? Annat lapsellesi materiaalisia resursseja, kärsivällisyyttä ja hellyyttä, mutta mitä voit vaatia takaisin? Vanhemmuus on mielestäni pitkälti uhrautumista, ei vaihtokauppaa.
/
Todellisuuden esimerkkejä ”Vaihtokaupasta”:
Niissä maissa, joissa ei ole toimivaa sosiaalihuoltoa, ainoa vanhuuden turva ovat hyvin hoidetut ja kasvatetut lapset. Eikä muuten ole täällä teollisuusmaissakaan valtion takaama vanhustenhuolto mikään tae ihmisarvoisesta vanhuudesta, jos olet vähääkään seurannut kuinka vanhuksia kaltoinkohdellaan täällä Suomessa, huolimatta siitä kuinka helvetisti heidän ”hoitoonsa” syydetään rahaa. Eli täällä Pohjoismaissakin, joissa vanhusten hoito on maailman mittapuulla paremmasta päästä, vain hyvin hoidetut ja kasvatetut lapset varmistavat että heidän vanhempiaan hoidetaan kunnolla.
Eli rakkaus sitoo perheen tiivisti yhteen ja jos on opettanut lapsilleen rakkautta rakastamalla heitä, kyllä he todennäköisesti osaavat vastavuoroisesti rakastaa takaisin.
Jotain runollista, perustuen arvaukseen että maailmankuvasi on romanttinen.
Lapset ovat yksi kuolemattomuuden muoto, heissä heijastuu niin henkisesti kuin fyysisesti paljon vanhempia itseään. He vievät vanhempien tekojen seurauksia, osaa työn tuloksista jne eteenpäin seuraaviin sukupolviin. Ja jo eläessä saa kokea vanhemmuuden katkeransuloisen ilon jokainen arkipäivä, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Toki vanhempana menettää osan henkilökohtaisesta vapaudestaan, mutta vastinekin on sen mukainen.
Ad hominem personaa:
Itse asiassa tässä kohtaa kirjoituksessasi tulee esille pelkosi siitä, että lapsistasi voi tulla ”epäonnistumisia”, vähemmän kuin menestyneitä tai täydellisiä. Kenties oletat jopa, että lapsesi ovat sinua itsekkäämpiä ja hylkäävät sinut omillesi, mikä kielii mahdollisuudesta siitä, että suurin pelkosi olisi hylätyksi tuleminen. Sisällöstä voidaan huomata myös voimakas kuolemanpelko, jonka mukaan olet todennäköisesti noin myöhäisissä 20-kymmenissä /aikaisissa kolmissakymmenissä.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Puhut myös paljon kompromisseistä puolisoiden välillä, mutta et mainitse, missä olisit itse valmis joustamaan. Olettaen, että olisitte vaimonne kanssa molemmat työelämässä ja työaika sekä palkka olisivat molemmilla suunnilleen samaa luokkaa, olisitko valmis jäämään esimerkiksi isyyslomalle puoleksi vuodeksi kotiin?
/
Jos työnantaja tämän sallisi ilman välitöntä potku-uhkaa, joka on suurempi riski perheen hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Jos edellämainitun kaltainen pakottava este olisi tiellä, niin minua vituttaisi suunnattomasti, etten saa viettää ainutkertaisen tärkeitä hetkia lapseni kanssa hänen ensimmäisinä elinkuukausinaan, ne eivät nimittäin toistu ja niitä ei saa millään takaisin, jos ei ole paikalla. Raivasin aikaa synnyinperheeni kissanpentujen varttumisen seuraamiseen ja raivaan vielä suuremmalla apinan raivolla aikaa omille lapsilleni.
Eli jos pakottavaa estettä ei olisi, niin totta helvetissä ottaisin isyysloman ja toivoisin, että sijaiseni olisi joku minua nuorempi opiskelija, jolle sijaistyö olisi ensimmäinen kunnolla palkattu työ, joka todella avaisi oman taloudellisen itsenäisyyden.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Tai jos vaimosi ei vaikka olisi lainkaan työelämässä, niin olisitko valmis tekemään kovasti ylitöitä perheen elannon saamiseksi?
/
(ensimmäinen retorinen ansa)
Ei, riittävä toimeentulo riittää ja työnarkomaniassa on se ongelma, että minulle ei jäisi aikaa terveelle avioliitolle. Välillä pitää taukoa parisuhteesta, etteivät kummankin hermot pala, mutta mitään laatuaikaa ei ole olemassakaan ja aviopuolisolle pitää varata aina jonkin verran aikaa jokaisesta arkipäivästä että suhde toimii.
Kuitenkin haluan, että vaimonikin pysyy tervejärkisenä ja ei mökkihöperöidy, joten jos hän haluaisikin ollakin kotiäiti (mikä on epätodennäköistä, ottaen huomioon millaiset naiset minuun rakastuvat), niin mielestäni hänen pitäisikin tehdä lastenhoidon rinnalla kevyitä töitä (ja sitä mukaa kun lapset itsenäistyvät, niin sitä enemmän jos hän niin haluaa, mutta kuitenkin parisuhteelle on jäätävä aikaa vähintään 2-4 tuntia per päivä) ettei hänen päänsä räjähdä pelkästä lastenhoidosta.
Naisillakin on oikeus viettää aikaa vain naisten kanssa, aivan kuten miehilläkin vain miesten kesken, mutta pelkät kerhot, harrastukset ja naapurit eivät riitä aina riitä sosiaaliseksi elämäksi, sillä monet sosiaalisen monet tärkeät erityiskoukerot onnistuvat vain työelämässä.
Ja elämä heittelee miten sattuu, joten kummankien vanhempien kannattaa osallistua kotitöihin, säilyttää työkykynsä parhaansa mukaan jne, jos toinen ei jaksa ja toisen kannettava.
Rahat tietenkin jaetaan koko perheen kesken, koska nimenomaan perhe-elämässä opitaan mitä yhteistyö ja luottamus on ja koko perheen yhteinen kassavaranto on yksi vakiomerkki syvästä luottamuksesta.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Tai olisitko valmis yleensäkin jättämään juomisen, polttamisen, telkkarin katselun tms. ”yleisen paheen” vähemmälle tai kokonaan pois perheesi vuoksi?
/
(toinen retorinen ansa, joka itse asiassa saattoi paljastaa omat ennakkoasenteesi miesten suhteen)
Uskotko tosiaan että kaikki nuoret miehet viihtyvät baarissa ja pitävät juopottelusta? Baaripelleilyyn kyllästyin jo 20 -vuotiaan, mitä hiton erikoista ja hauskaa on aina samojen kaavojen toistossa – enemmän tai vähemmän päihtyneiden ihmisten seurassa.
En ole koskaan juuri juonut maistiaisia lukuunottamatta ( reaktioni viinaan ja olueen vieläkin: hyi helvetti mitä myrkkyä) ja jos juon, niin korkeintaan jotain laimeaa viiniä ranskalaiseen tapaan ruuansulatuksen edistämiseksi todella, todella harvoin. En polta, koska näen sen vielä typerämmäksi tavaksi kuin juomisen.
Pystytkö sinä jättämään television katselemisen?
Aivokuvauksien mukaan romanttiset novellit, saippuasarjat yms. siirappinen naisille suunnattu kertakäyttöviihde saavat naisten aivoissa aikaan samanlaisen ketjureaktion kuin miesten aivoissa porno. Tämä nyt vain lähinnä varmisti vanhan faktan, koska jo ennen aivokuvauksia tiedettiin, että useimmat naiset masturboivat romanttisen viihdepätkän loputtua.
Itse olen sillä kannalla, että jatkuva romantiikan nälkä on naisilla aivan samanlainen kompulsiivinen, sairalloinen tapa kuin esim. miesten pornoaddiktio. Kummatkin vääristävät todellisuudentajua ja asettavat parisuhteeseen liian korkeita odotuksia.
Joten, pystytkö sinä jättämään taaksesi romanttisen viihteen ja vaihtamaan sen psykologiseen oppikirjallisuuteen, jossa neuvotaan kuinka parisuhden saadaan toimimaan todellisuudessa, jotta todellisen parisuhteen romantiikka riittäisi sinulle – ja varmistaisi orgasmin saannin rakastellessa?
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Mielestäni voidaan tosin puhua hieman teknologiaa laajemmasta ilmiöstä. Se turvaa minun itsenäisyyteni lisäksi sinun äitiäsi, mahdollista siskoasi ja mahdollisia tulevia tyttäriäsi väkivallalta elämässään ja ihmissuhteissaan.
/
Täysin totta, tiivistit myös minun mielipiteeni.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
En aio olla nöyrä ja kiitollinen ”nörttimiesten” minulle antamasta itsenäisyydestä (koko lausekin on paradoksaalinen), sillä mielestäni oma itsenäisyyteni on oletusarvo.
/
Sinun ei tarvitse nöyristellä nörttimiehiä, mutta siinä määrin voisit olla kiitollinen inssinörttien, tiedemiesten, ja muiden teknisten alan ammattilaisten kovasta työpanoksesta (kutsuttakoon heitä jatkossa ”teräksen veljeskunnaksi”, koska luonnontieteellisillä ja teknisillä aloilla ei juurikaan naisia näe, valitettavasti) että et ottaisi heidän työnsä hedelmiä itsestäänselvyytenä.
Et voisi elää itsenäistä elämääsi, jos nyky-yhteiskunnassa ei tehtäisi arjessa niin paljon tehokasta yhteistyötä jokaisella tasolla korkeateknologialla. Juuri nimenomaan teknologia mahdollistaa sen, että arkipäiväsi eivät tuhraannu aina samojen eloonjäämisen kannalta välttämättömien, mutta puuduttavan yksipuolisten ja toistavien töiden tekemisen jokaisena arkipäivänä niin pitkään, ettei vapaa-aikaa jää mihinkään.
Aloitetaan elämäsi tärkeimmäistä välttämättämyydestä, Ravinnosta, senkin tuotannossa insinöörityö on tätä nykyä keskeisessä osassa.
Ennen kuin joku elintarvike päätyy kauppaan, josta voit napata sen helposti hyllystä, niin sen sinne tuomiseksi on nähty vaivaa tuhansien työtuntien edestä. Työ alkaa jo ruuan kasvattamisesta, jo se sellaisenaan sisältää useita tieteellisesti hiottuja vaiheita, monia raaka-aineita ja useita koneita, joiden suunnittelemiseen, valmistamiseen ja maanviljelijälle tuomiseen on nähty vaivaa satojen tuhansien miestyötuntien edestä. Luomuviljely vaatii itse asiassa vielä enemmän työvoimaa sekä vielä enemmän tieteellistä osaamista ja yksinkertaisuudessaan entistä hienostuneempia työkaluja.
Sitten kun ruoka on kasvatettu ja myyty, niin sitten sen säilyvyys pitää varmistaa jatkojalostamalla ja pakkaamalla se oikein. Oli se pakattu muoviin, metalliin, lasipurkkiin, paperiin tai vaikkapa kasvinlehtiin, niin jonkun on pitänyt tutkia järjestelmällisesti millä ihmiselle turvallisilla kemialliseilla metodeilla se ruoka kannattaa säilöä, puhumattakaan itse pakkausten materiaalien turvallisuudesta ja kestävyydestä.
Sitten se pitää kuljettaa sille asiakkaalle, joka haluaa sen tietyn makuisena, helposti saatavana. Tähän tarvitaan valtava kulkuneuvojen ja varastojen verkosto, jonka on toimittava tehokkaasti ja varmasti. Tähän tarvitaan sekä matemaattista että sosiaalista älyä, että ymmärtää sekä käytännön todellisen maailman ongelmat ja samalla pyörittää sopuisaa työyhteisöä, joka perustuu luottamukseen.
Kyllä minä inssinörttinä muistan aina kunnioittaa jopa siivojia ja roskakuskeja yms paskaduunin tekijöitä, ilman heitä en nimittäin pystyisi tekemään omaani. Siksi myös mielestäni jopa ”likaisten” töiden tekijät ansaitsevat kunnioituksensa ja reilun palkan työstään.
En halua sitä, että saappaitani nuoltaisiin ja työstäni kiiteltäisin jatkuvasti joka hetkin, koska olen inssinörtti, mutta haluan sitä ettei työtäni oteta itsestäänselvyytenä, minua kunnioitetaan ihmisenä arjessa ja työstäni maksetaan reilu palkka nähden sen vaativuuteen.
Inssinörttinä en ollenkaan pidä siitä populaarikulttuurin juurtuneista ennakkoluuloista ns. nörteistä, erityisesti siitä harhakuvasta, jossa nörttimiehiin liitetään ne naisille epämiellyttävät miehisen persoonallisuuden ominaisuudet, joita todellisuudessa esiintyy enemmän näissä ns. komeissa ja urheilullisissa miehissä.
Ja kyllä ns. nörttimiehissäkin on takuuvarmasti osa ns. mätiä omenoita, mutta sanoisin että suuremmalla todennäköisyydellä nimenomaan nörttimies on se luonteeltaan kiltti, parantumaton romantikko, paremmilla käytöstavoilla kuin keskiverto mies. Ongelma vain piilee siinä, että useimmat nuoret naiset eivät pysty katsomaan ulkokuoren ohi ja nörttimiehet eivät usein jaksa hoitaa sitä samalla innolla kuin keskiverrot nuoret miehet.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Lopetit tuohon ”naiset asetetaan kovan luonnovalinnan eteen”-kommenttiin, mutta en oikein ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitit? Ei miehillä yksi spermanjuoksukisa takaa luonnovalintaa, jos sitä olet tarkoittanut!
/
Se oli itseironiaa meistä miehistä, jo sperman siittiötkin toimivat kilpailullisessa yhteistyössä, että yksi miljoonista pääsisi lopulliseen ”maaliin” eli yhtymään munasoluun pitkässä matkassa emäksisen emättimen siittiöille tappavassa ympäristössä.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Jos ihmistä ajatellaan eläimenä, niin luonnonvalinta Darwinin tarkoittamalla tavalla on kohdallamme loppunut suurissa osin maailmaa jo aikoja sitten. Ja hyvä niin.
/
Darwinin huomio ”sopivimpien eloonjäänti” on vain yksi monista luonnonvalinnan mekanismeista. Usko tai älä, luonnonvalinta on yhäkin käynnissä myös nykymaailmassa.
Se mitä tarkoitan ”luonnonvalinnalla” naisten kohdalla, että naispuolisetkin laitetaan tasan yhtä kovaan prässiin kuin meidät miehetkin, jotta naisetkin olisivat kaikkien luonnonvalinnan mekanismien piirissä, aivan kuten miehetkin.
Tällä hetkellä naisten valtaosa teollisuusmaissa ei opiskele käytännön alalle – puhumattakaan teknisistä sellaisesta. Erityisesti täällä Suomessa koulutus on niin vääristynyt, että suurin osa naisista on joko humanistisesti tai kaupallisesti koulutettuja ja siksi päätyvät tekemään loppujen lopuksi palvelualan töitä.
Tällainen vääristymä ei ole kummallekaan sukupuolelle edullinen.
(Ja jos ihmettelet miksi ns. nörttimiehillä on usein kainalossaan aasilainen tai itäeurooppalainen nainen, niin se johtuu siitä, että näiden maiden naiset hakeutuvat eniten teknisille aloille ja monet parit tapaavat opiskellessaan aivan arjessa koulun käytävällä ja aloittavat usein ystävinä.)
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Ja sitten vielä kysymys kaikille, joiden mielestä ihminen on itsekäs, jos ei tee lapsia. Olena aina miettinyt, että ketä KOHTAAN silloin on itsekäs? Omia vanhempia? Jumalaa? Luontoa? Yhteiskuntaa?
Toisin sanoen, kuka määrää, että lapsia on tehtävä?
/
Joskus lapsi hankitaan itsekkäistä syistä, joskus lasta ei hankita itsekkäistä syistä. Jos nainen (tai mies) ei halua hankkia lasta sen takia, että se pilaisi hänen täydellisen elämänsä, niin kyllä silloin voidaan puhua itsekkyydestä.
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Jos nyt seurataan kylmän rationaalista ajattelutapaasi …
/
Erityisesti painotan käyttämääsi sanaa ”kylmä”. Miksi inhoat loogista ajattelua näin paljon?
25.8.2007 klo 10.02, Asiallisuus kunniaan (vierailija)
Tuo fyysisen väkivallan uhkan keskusteluun mukaan tuominen oli mielenkiintoinen käänne.
/
En uhannut tässä ketään millään lailla, kenties peilasit pelkoasi jostain väkivaltaisesta entisestä poikaystävästi tms.
Ja mitä ”miehekkäästi komeampi” mies on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän kärsii pahemmanlaatuisesta testosteronimyrkytyksestä ja kohtelee naistaan kuin rapaa. Nurinkurisesti myös pieni osa pienistä miehistä saattaa juuri pienen kokonsa takia olla samanlaisia pässinpäitä, koska heidän päässään kirjaimellisesti hurraa liikaa aivan liikaa hormoneita.
Totesin vain miten kehitysmaissa kaikin puolin ”miehekkäästi komeat” miehet alistavat naisia jatkuvalla fyysisellä väkivallalla. Tarkastele tarkemmin kehitysmaiden naisten elämää ja huomaat juuri ettei se ole pelkästään paikallinen kulttuuri ja tavat jotka ovat syypäitä naisten asemaan, myös teknologian puute vaikeuttaa arkea niin paljon, että naiset eivät pysty ajamaan oikeuksiaan ja puolustamaan asemaansa yhtä tehokkaasti kuin teollisuusmaissa.
Usko tai älä, mutta kannatan tasa-arvoa ja niin miehillä kuin naisilla on vääristyneitä etuoikeuksia. Tällä hetkellä miesten etuoikeuksista saa puhua, naisten ei leimaantumatta sovinistiksi ja naisvihaajaksi.
Vaikutelma persoonastasi tällä hetkellä:
Seuraavia introvertin narsistin piirteitä ( kokeile googleen introverted narcissist );
– pitää loogisuutta kylmänä ja inhottavana, vangitsevana
– tulkitsee liian herkästi jopa vertauskuvat henkilökohtaiseksi uhkaukseksi
– poikkeuksellisen voimakas kuolemanpelko
– tahtoo täydellisiä lapsia, koska pelkää niin kovasti lasten ”epäonnistumista”
– ilmeisesti etsii myös täydellistä puolisoa, myöntämättä omia puutteitaan
– kokee (vastakkaisen sukupuolen?) edustajan älyn avoimen ilmaisun henkilökohtaisena uhkana itselleen -> vahvasti kateuden ohjaama tunne-elämä.
Arvauksia;
valikoi seurustelukumppaninsa ulkonäön perusteella, mahdollisesti sadomasokistisesti vääristyneitä parisuhteita menneisyydessä. Tietämättä varmuudella ikääsi kyse saattaa olla normaalista nuoruuden itsekkyydestä tai sitten osittain itsetuhoisesta käytöksestä.
”Muistuttaisin taas siitä miesten ja naisten epätasa-arvosta lasten saamisen suhteen. Työkaverini kertoi, että usealle naisystävälle oli käynyt niin, että nuoruuden uhrattuaan iki-ihanalle kumppanilleen, niin äijä sit rupeekin haluamaan lapsia 40-vuotiaana ja niin saa maho eukko mennä ja otetaan nuori synnyttäjä tilalle.
–
kotiliisa (vierailija)”
Ei kai kukaan ole niin naiivi, että väittää kyseessä olevan tasa-arvokysymyksen, mutta muuten esittelemäsi kuvio on turhankin tuttu, en olisi muuten edes maininnut aiemmassa kirjoituksessa sitä.
Tiedän myös tapauksen, jossa nainen vielä kolmikymppisenä ilmoitti lapsen hankkimattomuuden syyksi sen, että rinnat ja vatsa rupsahtavat. Samainen nainen sai hieman alle nelikymppisenä jonkin kasvaimen, jonka vuoksi kohtu piti poistaa. Kyseessä oli melkein katastrofi, koska hän ei voisi enää saada lasta.
Edelleenkin olen sitä mieltä, että on jokaisen oma asia, haluaako lapsia vai ei. Se ei kuulu muille, mistä syystä joku on lapseton. Kysymykset mahdollisista lapsista eivät ole tahallista loukkaamista ja yksityisasioihin sekaantumista vaan ihmiselle luontaista uteliaisuutta.
Kylläpä vanhoilliset jaksavat näillä palstoilla mainostaa pimeyttään ja kivata pimeää keskiaikaa tms. Ja vittuilla typerästi palstan emännälle. Eihän tuossa todellakaan sanottu muuta kuin että ei jaksaisi lasta rakastaa eikä viitsisi sellaista riesakseen ottaa. Lapsen tähdenkin parasta väkisin siis sellaista tehdä. Vaan mitä tähän fasistin reaktio: hän ilmoitti elävänsä väkisin ja haukkui perinteiden ja urautuneen yhtenäiskulttuurin nakertajan oksettavaan fasistityyliin. Hyi.
25.8.2007 klo 18.36, Pölhöateisti (vierailija)
Rakel Liekki ei ole kolumniensa perusteella henkisesti tarpeeksi kypsä äidiksi, joten on toistaiseksi on parempi ettei hän sellaista hanki. Mutta kiire alkaa olla, nainen pystyy synnyttämään suht. suurella varmuudella terveitä lapsia vain 35 vuoden ikään asti, 40 ikävuoden jälkeen sairauksien, erityisesti autismin ja muiden kehityshäiriöiden riski kasvaa aina vain suuremmaksi.
Kuitenkin Rakelin pornotähden urasta on se etu, että todennäköisesti Rakelin lapsella olisi erinomainen immuniteetti, juuri irtosuhteiden takia. Naisen kohtu kun tuntuu muistavan yllättävän hyvin eri miesten siittiöt juuri niiden immunologisen perimän osalta.
Mikäli Rakel Liekki myöntäisi persoonallisuudestaan narsistiset piirteet ja olisi valmis tekemään töitä itsensä muuttamiseksi, niin silloin hänestä tulisi hyvä äiti.
Miksi sitten ei saisi olla itsekäs?? Minä en ainakaan aio hankkia lapsia.. En myöskään mitenkään suojele luontoa, koska minun ei tarvitse säästää tätä maapalloa lapsilleni. En kyllä tietenkään voi varmasti sanoa etten hankkisi lapsia, mutta aika epätodennäköistä se silti on
Miksi suomalaiset naiset poistavat kohtunsa vimmalla? Kohdunpoistoja suorastaan tehtaillaan.
Haluttomuus saada lapsia kostautuu koko väestömme ikäpyramiidin nurin niskoin kääntymiseen eikä tänne halua tulla maahanmuuttajia, kun ne kaikki haluavat mennä Englantiin, Ranskaan, Ruotsiin ja Saksaan jne.
Lapsivihamielisyys näkyy siinä, että monille se on kuitenkin myös taloudellinen kysymys. Voisi syyttää valtiota siitä, kun pisteään korkeita veroja, että naiset eivät halua synnyttää, koska elintaso laskee sen takia.
Vihreät nostavat energiaveroa, mutta vähät välittävät naisvaltaisten alojen matalista palkoista tai lapsiperheen ankeasta arjesta- menisivät saarnamatkalle Kiinaan tai USA:n!
Valtion pitäisi antaa enemmän puhdasta rahaa lapsiperheille tai naisille, jotka synnyttävät. Mikseivät naiset tätä älyä tai aja poliittisesti, koska myös ne naiset, jotka pääsevät päättäviin elimiin – usein tasa-arvopuheillaan- unohtavat aktiivisesti sen, mitä ovat puhuneet tai ajaneet, kun tulisi oikeasti ottaa matsi politiikassa tai valtionhallinnossa, koska oma taloudellinen tila on turvattu vuosiksi eteenpäin?
Naisjohtajat syrjivät naisia samalla lailla kuin haukkumansa miehet!
Rakel hyvä! Lue uudelleen viimeinen kappale alkuperäistä tekstistäsi ajatuksen kanssa ja mieti sitä jospa äitisi olisi ajatellut noin kuinka kirjoitit…
hienoa tekstiä!
kovasti se jakaa ajtuksia.. mutta aisaahan se on. toiset saavat lapsia ja ovat luotuja toimimaan siihen k18 ikään asti tenavien kanssa, toisille se ei ehken ole niin luontevaa.. itsekkin ajattelen että muiden lapset ok, mut omia en osaisi kuvitella vaikka elämän tilenne sen soisi…se on kuitenkin niin iso askelma että tässä maailmassa jo itseestään huolehtiminen jo soisille työlästä..eihän kukaan meistä ole ns. valmis vanhemmuuteen, mut toiset kasvavat lapsen saatua siksi…lapsia on tullakseen jos on tuloillan, toisilla vaikeaa jos ei heille ole luoja mahollisuutta antanut…
Joskus tuntuu, että tämä lisääntyminenkin on joillekin kuin uskonto, jota saarnataan otsa rypyssä niille, joita ei voisi vähempää kiinnostaa.
Itse kuulun sarjaan evvk. Tiesin sen jo teininä. Olen saanut kuulla asiasta kovaakin räksytystä, joka tosin vaimeni huomattavasti, kun hankin sterilisaation 31-vuotiaana. Nyt olen 37.
Minulle on suotu mahdollisuus valita, toisin kuin monelle muulle naiselle tällä pallolla. Käytin mahdollisuuttani, ja nautin elämästäni tällaisenaan.
Kukin tavallaan.
Tuntuu aika uskomattomalta,että jokuIHMINEN vertaa keskenään koiraa/autoa/lasta,niin kuin tuolla paljon aiemmin.Kolmen lapsen äitinä ja yhden isoäitinä tunnen,että lapset kuuluvat elämään.En tunne jääneeni mistään paitsi lasteni vuoksi.Ja ystäviä on heissäkin,joilla ei ole lapsia.Vanhoja ihmisiä toistakymmentä vuotta hoitaneena tiedän,että sekin hetki tulee,kun toisten apua tarvitsee ja on hienoa,kun lapset käyvät kylässä ja lastenlapset ja lastenlastenlapset eli jää jäljelle muutakin kuin valtiolle menevät perinnöt …Usein käy vielä niin kun oikein vanhaksi elää,että kaikki ystävät menevät paljon edeltä hautaan.Ja sitten saa olla OIKEASTI yksin monet vuodet.
Tuskalaatikolle: Huoritelu ei ole retorinen keinovara, se on vain huoritelua. Tuollaisten sanojen käyttö kertoo kirjoittajasta aika paljon, ja syö uskottavuutta. Sinullekin muistutuksena: on olemassa myös huonoja lääkäreitä. Itse ainakin pyrin omalla alallani muistamaan, että jonkin verran nöyryyttä ja itsekritiikkiä pitää minut ammattitaitoisempana kuin Jumalan leikkiminen ja ylimielisyys edes ajatuksen tasolla. Teksteissäsi ihmetytti myös mukaan tuomasi (olettamasi) insinööreihin kohdistuva halveksunta. Miksi otit tämän asian mukaan kirjoituksiisi? Itse tunnen myös paljon naisia teknisiltä aloilta, ja vastaavasti humanisteja, jotka eivät ole joutuneet kaupan kassalle. Yleistyksesi särähtävät korvaan.
Kyllä se vaatii mieheltä jotain erikoista kun alkaa pornotädin kanssa lapsia värkkää.
Täällä jossakin mainittiin mm. että imetyksen sijasta voi helposti antaa lapselle korvikkeita,jotta rinnat eivät ala riippumaan.Ihmislapsi saa luonnollisen,ensimmäisen ravintonsa äitinsä rinnoista,eihän niihin muuten maito nousisikaan.Imetykseen liittyy tärkeänä tekijänä myös äidin ja vauvan välisen korvaamattoman tunnesiteen syntyminen ja molemminpuolinen läheisyyden ja turvallisuuden tunne.Aivan eri asia on,jos maito ei nouse tai imetyksessä on ongelmia äidin yrityksistä huolimatta.Tuolloin ei äitiä pidä missään tapauksessa syyllistää,vaan silloin korvikkeet ovat paikallaan.Naisen rinnat ovat ensisijaisesti tarkoitettu vauvan ruokintaan.Toki niitä voi mieskin nautiskellen hyväillä,se on jopa naisenkin mielihyvän kannalta suotavaa.Jos parisuhde on kohdallaan,tuo yhteinen lapsi siihen uuden,ihanan ulottuvuuden,toki vaikeuksiakin löytyy matkan varrelta. Sexielämä ei muutu-se paranee.Jos muuttuu,syy on kyllä aikuisen korvien välissä,ei lapsessa.
Tämä yhteiskunta on muuttunut kovin NARSISTISEKSI ja ELÄMYSHAKUISEKSI.Jotenkin tuntuu,että ihmiset eivät enää kasva aikuisiksi,vaan jäävät johonkin murrosiän asteelle,jossa päällimmäisenä asiana on omaan napaan ja peiliin tuijottaminen.Tämä ilmiö on lastenkin kannalta hyvin huolestuttavaa.
Ei ole tullut perimmäistä syytä lapsettomuuteen? Selittelyjä vaan.
Nyt vaan epäilyttää sellainen ajatus, eetä aikaisemmin historiassa miehiä syytettiin lastensa hylkäämisestä ja niiden inhoamisesta, mutta itseasiassa naiset eivät halua lapsia, vaan e-pillereitä ja abortteja.
Hyvinvointivaltio ei takaakaan hyvinvointia lapsen kanssa! Pelätään, että elämisen laatu ja elintaso laskee, kun kaikki maksaa niin perkeleesti eikä palkka nouse ikuna. On helpompaa elää yksin satunnaisten kumppaniensa kanssa ja siksi ollaan huolissaan ulkonäöstä.
Tosiasiahan on, että rinnat alkavat riippumaan, jos ei niitä koskaan tue. Maan vetovoima nääs huolehtii siitä. Vanheneminen ei myöskään pysähdy.
Hölmö upeeta joo!! Perimmäistä syytä lapsettomuuteen?! Jokaisen syyt ovat henkilökohtaisia ja yhtä hyviä kieltäytyä vanhemmuudesta. Kun vanhempia lapsineen katselee niin mieleen tulee, että aika usean olisi kannattanut miettiä lapsentekoa toiseenkin kertaan.
Johan pitkä keskustelu! Ja pääosin kaikki ovat vieläpä samaa mieltä, ettei lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen kuulu muille.
En tajua, miksi joka keskustelupalstalla on iso haloo, kun vapaaehtoisesti lapsettomat perustelee lapsettomuuttaan. Missään en ole nähnyt keskustelua, jossa lapsettomia yritettäisiin taivutella hankkimaan lapsia. Jos jotkut mummut utelee lapsensaannista, niin eikö voi rauhallisesti selittää, että en niitä halua ja jos joskus muutan mieleni, niin se on sen ajan asia, mutta nyt olen sitä mieltä, etten niitä hanki. Piste. Miksi siitä täytyy tehdä niin SUURENSUURI asia. Tuskin kanssaihmiset niin tyhmiä ovat, että jatkavat jankkaamista kovin pitkään asiallisesta selityksestä huolimatta.
Alan epäillä, että vapaaehtoisesti lapsettomat OVAT narsisteja, kun valinnoistaan pitää niin ankarasti vaahdota. Jos täytyy välttämättä vaahdota, niin vaahdotkaa niille utelijoille, loppuu utelut ihan varmasti.
Menneisyyden vanki: Muuta Iraniin, kun noin haluat vainota naisia keinotekoisin syin. Siellä voi tulla kiire, jos aluaa heittää ensimmäisen kiven.
Muut hevonvitun kusipäät: Lapsen haluamattomuus ei ole mitään narsismia tai epänormaalia. Mikä siinä erilaisuudessa niin ahdistaa? Miksi Jumalan lain mukaan yhdenmukaisesti elävä lauma on niin tärkeää pienelle sielulle?
Todellisuudessa ihminen haluaa sitäpaitsi kehittyä henkisesti ja kakarat haittaavat sitä pirusti. Elämyksistä varmasti on ehkä valtaosin kyse silloinkin, muttamikä siinä on vikana? Hoiitakaa omat asianne ja kunnioittakaa toisten erlaisuutta ja erilaisia mielipiteitä ainakin sen verran, ettette nyt ainakaan ala haukkumaanja paasaamaan.
MIKSI JOKAISEN PITÄISI LISÄÄNTYÄ!?
Olen 36-vuotias, kolmen lapsen äiti. Lapseni iältään 13-17. Minä en koskaan potenut vauvakuumetta, en kertaakaan. Olin hyvin nuori tullessani äidiksi ensimmäisen kerran, oikeastaan lasteni isän (josta erosin jo 13v. sitten) toiveesta. Olihan se silloin (itsekin vielä aika lapsi) kivaa, jännää ja ihan ihanaa odottaa esikoistaan, mutta vauvakuume oli kyllä kaukana.
En koe olevani erityisen lapsirakas, mutta jokainen omista lapsistani on minulle rakkaampi kuin mikään/kukaan muu. Jokainen raskaus, synnytys ja vauva- +leikki-ikä-aika menivät loistavasti; minulla on ollut onnea. Ei leikattuja tai repeytyneitä välilihoja, raskauden venyttämät vatsanahka ja rinnatkin palautuivat entiselleen. No, rinnat eivät palautuneet ehkä aivan entiselleen, mutta kauniit ja täyteläiset ovat edelleen (= nykyisen mieheni mielipide). Ei koliikkia, ei korvatulehduskierteitä tms.
Lapseni ovat jo isoja. Esikoinen opiskelee toista vuottaan ja nuorimmainenkin suunnittelee peruskoulun jälkeistä elämää. Lapseni ovat -Luojalle Kiitos – fiksuja ja hyväkäytöksisiä. En koe olevani yleisen käsityksen mukaisesti ”äitityyppiä”, pikemminkin luulen että olen aina ollut lapsilleni enemmänkin ”isosisko”. Johtuuko sitten siitä että itse olen kasvanut elämäni ilman äitiä, joka menehtyi ollessani 7-vuotias? Olen pyrkinyt kasvattamaan lapsistani toisia kunnioittavia, rehellisiä ja hyvät, perinteiset tavat omaavia ihmisiä. Ja ainakin vielä saan olla ylpeä lapsistani. Olemme lasten kanssa keskenämme hyviä ystäviä.
Jos olisin jättänyt lapset tekemättä nuoruusvuosinani, tuskin tekisin niitä nytkään. Minusta on kasvanut iän myötä (ja lasten kasvaessa), siinä määrin mukavuuden haluinen, etten jaksaisi vauvarumbaa edes ajatella. Nyt 36-vuotiaana, ja ollessani 10 vuotta avoliitossa elämäni rakkauden kanssa, ajattelen lasten teosta toisin kuin 17 vuotta sitten. Miehelläni ei ole lapsia, eikä hän edes halua omia lapsia. Minun lapset kuulemma riittävät, ja mieheni onkin loistava esikuva ja isäpuoli lapsilleni. Heillä on hyvä suhde keskenään. Mieheni suvun puolelta tulee edelleenkin paljon ihmettelyä miksi emme ole tehneet yhteistä lasta. Ääneen ihmettelyt loppuivat siihen paikkaan, kun mieheni sanoi ettei hän halua tähän julmaan maailmaan lisää lapsia, eikä hän halua kantaa isän vastuuta, piste.
Hatunnosto hänelle!!! En tiedä olisiko tilanne toinen, jos meillä ei olisi minun lapsia. Luultavasti ei, sillä tiedän mieheni todellakin olevan niin mukavuuden haluinen, ettei hänen maailmaansa jälkikasvua mahtuisi. Ehkä meillä alkaa jo olla ikää sen verran, että ajattelemme jo elämää kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Olemme leikillämme jo sanoneet lapsille, että kun kaikki ovat muuttaneet kotoa pois, me myymme talon ja tilukset, ja muutamme ulkomaille lämpimään. Leikinlaskussa on hiven totuutta. Todellakin olemme päättäneet, että aiomme nauttia elämästämme vielä kun voimme. Jos hyvin käy, niin jäisimme viettämään sapattia jo ennen eläkeikää – ainakin jossain määrin.
Omat lapset ovat ihania, muiden lapsia siedän pieninä annoksina, jos he ovat kilttejä, ja iloisia lapsia. Kiukuttelevia, oikukkaita ja itsepäisiä riiviöitä inhoan. Ymmärrän Rakelin valintaa olla tekemättä lapsia. Itsehän ehkä tekisin saman valinnan tänä päivänä. Mutta ympärilläni olevassa ystäväpiirissä Rakelin ajatusmalli on hyvinkin yleistä. Jopa 3-kymppisissä ystävissämme on aviopareja, jotka ovat hyvin tietoisia siitä etteivät ole lapsia edes suunnitelleet. Ei siinä ole tekemistä millään suuremmilla aatteilla, he vaan kokevat elävänsä hyvää ja täyteläistä elämää ilman lapsia.
Enkä minä pidä heitä mitenkään itsekkäinä ihmisinä. Päinvastoin, he ovat erittäin lämminsydämisiä, ja jos heille lapsia tulisi, olisivat he myös hyviä vanhempia. Monille heille riittää sukulaisten ja ystävien lapset, joita saattavat jopa hoitaa hetken. Eikä nämä ihmiset elä mitenkään sen erilaisempaa elämää kuin me perheellisetkään. He käyvät töissä, harrastuksissa ja nauttivat koti-illoista keskenään. He eivät ole ns. ura-ihmisiä eivätkä keskenkasvuisten kakaroiden kehitysasteella. He eivät vaan koe olevansa isiä tai äitejä. Ja hyvä niin, jos ei tunne oloaan vanhemmaksi, niin miksi lapsia pitäisi tehdä??? Jos tässä maailmassa jokainen lisääntyisi lisääntymisen pakosta, niin pallo täyttyisi aika pian lapsista, jotka eivät ole edes tervetulleita. Meitä on moneksi. Toiset pitävät sinisestä väristä, toiset keltaisesta…
Rakel, ja muut jotka olette ”lapsettomuus”-linjalla, tsemppiä teille. Ja muistakaa, mielipidettä voi, ja saa muuttaa jos joku pv siltä tuntuu. Mukavaa syksyn jatkoa!
Eilköhän selvä selvä ja selvä ole, että tälläkin palstalla vapaaehtoisesti lapsettomia on paheksuttu hyvin kiihkeästi.
107.
26.8.2007 klo 10.13, Nie wieder…
Tuskalaatikolle: Huoritelu ei ole retorinen keinovara, se on vain huoritelua. Tuollaisten sanojen käyttö kertoo kirjoittajasta aika paljon, ja syö uskottavuutta.
/
Totta, karkea kieli ei herätä uskottavuutta, mutta luepa toinen kirjoitukseni. Olin tietoisesti loukkaava, että pääsisiin saisin esille vihaa ja siten saisin selville mahdollisimman nopeasti toisen kirjoittajan pelot.
RTFFM
Myös miespuolinen voi olla kuluttajahuora. Olennaista kuluttajahuoran käytöksessä on se, että yksilönä pitää arjen korkeateknologiaa itsestäänselvyytenä ja kohtelee niitä kuin kertakäyttöastioita; huoltamatta, väärin ja kun jokin menee rikki, niin yrittää saada naapurin tai tuttavapiirin teknisen ”laiteniilon” (johon ei muuten pidä mitään yhteyttä) korjaamaan romurautansa ilmaiseksi – sen sijaan että edes vähän opettelisi arjen teknologian ylläpitoa. Jos joku ei suostu korjaamaan romurautaa ilmaiseksi, niin siitä pitää maksaa ja silloin tekniikan alan ammattilainen saa kuulla kunniansa 90 prosentilta asiakkailta.
En vaadi että kaikista tulee insinörttejä, mekaanikkoja tai muita tekniikan ammattilaisia, mutta sen verran kärsivällisyyttä keskiverto kuluttaja voisi osoittaa että lukisi käyttöohjeet – vaikka myönnetäköön että turhan usein niitä ei ole kirjoitettu kunnolla. Jos käyttöohje on kelvoton ja saa ihmisen apua, niin sen jälkeen voisi sitten kuunnella sen teknisesti taitavamman ihmisen neuvoja hieman keskittyneemmin – ja jokaisesta kulttuurista löytyy sanonta siitä, että jos joku kuuntelee neuvojaa kun yrittää auttaa, niin neuvottava ei arvosta neuvojaa.
Ja todellakin olen harjoitellut vuosia siitä, miten neuvotaan hyvin kansantermein, mahdollisimman monella kielellä. Nimenomaan ns. ulkomaalaisilta ja vanhemmilta naisilta saan kehuja selväkielisyydestäni, kotimaisilta (ja muilta slaavilaisilta) nuorikoilta vain pääasiassa niskojen nakkelua. 😉
26.8.2007 klo 10.13, Nie wieder…
Sinullekin muistutuksena: on olemassa myös huonoja lääkäreitä. Itse ainakin pyrin omalla alallani muistamaan, että jonkin verran nöyryyttä ja itsekritiikkiä pitää minut ammattitaitoisempana kuin Jumalan leikkiminen ja ylimielisyys edes ajatuksen tasolla.
/
Lääkäritkin ovat vain ihmisiä, hekään eivät pysty 100 prosenttisen täydellisiin suorituksiin aina. Sen pitäisi riittää, että he tekevät työnsä niin hyvin kuin osaavat, mutta valitettavasti niin kliinisen kuin psykiatrisen alan ammattilaisten vaaditan olevan ihmisinä vähintään pyhimyksiä ja siksi kummallakin alalla on valitettavan paljon narsisteja ja sosiopaatteja korkeissa viroissa.
Miksi? Koska nimenomaan lääkäri tai kallonkutistaja ei saa koskaan olla suorapuheinen ja vaikka valtaosa hoidettavista haukkuisi hoitavansa lääkärinsä maanrakoon joka päivä.
Koska terveydenhoidon ammattilaisten on siedettävä tällaista henkistä väkivaltaa muita ammattikuntia enemmän ja päälle lisätään muut työpaineet, niin ei ihme, että lääkärin persoona on suurella todennäköisyydellä narsistinen ja kallonkutistaja vielä suuremmmalla todennäköisyydellä.
Keskiajalla ei muuten juuri ollut mitään terveydenhuoltoa, koska jokaisen potilaskuoleman jälkeen järjestettiin noitavaino. ;D
Varo siis kaunopuheista lääkäriä tai kallonkutistajaa, joka aina sanoo sen minkä haluat kuulla potilaana – tylyn suorapuheinen lääkäri tekee useimmin työnsä paremmin kuin pinnallisesti hyväkäytöksinen.
26.8.2007 klo 10.13, Nie wieder…
Teksteissäsi ihmetytti myös mukaan tuomasi (olettamasi) insinööreihin kohdistuva halveksunta. Miksi otit tämän asian mukaan kirjoituksiisi? Itse tunnen myös paljon naisia teknisiltä aloilta, ja vastaavasti humanisteja, jotka eivät ole joutuneet kaupan kassalle. Yleistyksesi särähtävät korvaan.
/
Kyllä, tilastollisesti hyvin pieni osa humanistisesti korkeakoulutetuista sijoittuu koulutuksensa mukaisiin töihin – se ei kuitenkaan muuta sitä mitä työ on todellisuudessa, palvelutyötä, olivat tittelit mitä hyvänsä.
Nykyinen koulujärjestelmä ei opeta ihmisiä ajattelemaan kriittisesti ja ratkaisemaan ongelmia itsenäisesti. Koulujärjestelmä opettaa, että seuraamalla sokeasti kirjaesimerkkejä oppilas olisi muka älykäs. Koska koulutusjärjestelmä on niin naisvetoinen, niin erityisesti naisille muodostuu väärä kuva omasta keskivertoa paremmasta älykkyydestä, varsinkin kun tutkintoihin liitetään hienoja titteleitä.
Koska tekniikkaa käyttäessä pitää osata ratkaista ongelmia itsenäisesti koko ajan, mikä suosii aidosti synnynnäisesti älykkäitä, niin erityisesti tietotekniikan kanssa painiessa ihmiset tuntevat itsensä tyhmäksi ja juuri tietotekniikan arjen käyttötuen väki saa kuulla olevansa ihmiskunnan pohjasakkaa.
Kun aikonani aloin syventymään tarkemmin psykologiaan, että pystyisin neuvomaan ja opettamaan ei-teknisesti vihkiytyneitä ihmisiä käyttämään tietotekniikkaa paremmin, niin tajusin sen huonon itsetunnon syövereiden syvyyden joka tuntuu vaivaavan kahta käyttäjäryhmää, joiden kanssa minulla oli eniten ongelmia; Sotaveteraanien kasvattamat keski-ikäiset miehet ja humanistisesti (korkea)koulutetut naiset. Keski-ikäiset miehet pitivät kaikkia neuvoja aina henkilökohtaisina loukkauksina heidän älyään kohtaan, humanistisesti (korkea)koulutet naiset käyttäytyivät samoin ja kaiken päälle vielä selvästi inhosivat kaikkea lukuihin liittyvää. Keski-ikäiset miehet avoimesti vittuilivat edessäpäin ja jatkavat mutinaa takanapäinkin. Naiset ovat tässäkin edessäpäin ystävällisiä, mutta takanapäin varsinkin nuoremmilta saa kuulla ns. nurkan takaa olevansa ”nörtti” hyvin negatiiviseen sävyyn ja perään toivotaan usein, että kaikki tietokoneet häviäisivät maailmasta.
Ja kun kerran tuttavapiirisi on niin laaja, niin kysypä ohimennen millaisia mielikuvia nuorilla naistuttavillasi tulee ensimmäisenä mieleen ns. inssinörteistä ja muista teknisesti suuntautuneista miehistä.
On sinänsä melkoinen paradoksi,että lapsettomuuttaan kiihkeästi puolustavat ja lisääntymistä vastustavat yksilöt ovat itsekin syntyneet tälle pallolle lisääntymisen kautta-vai onko syntymä ollut kenties neitseellinen?
Tuskalaatikolle:
Kirjoittelet avoimen tarkoituksellisesti provosoivaa teksiä. Minäkin ajattelin nuorempana, jotta oma käsitykseni olisi keskivertokansalaista sivistyneempi. Iän karttuessa asioiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on kuitenkin entistä vaikeampaa, vaikka asian luulisi menevän toisinpäin.
Olisi mielenkiintoista tietää mielipiteitäsi muutaman vuoden päästä.
Minä en halua lapsia, koska en ole kiinnostunut niistä. Haluan olla aivan puhtaasti itsellinen ja itsekäs. En halua raskautta, synnytystuskia, hillotahroja tapettiin, pää punaisena huutavia kakaroita, aikaisia herätyksiä, paskavaippoja, reissuvihkoja, tappeluita murrosikäisen kanssa, rippijuhlia, ajokorttikustannuksia jne.
Sen sijaan haluan ihan oman elämän. En lapsia sen vuoksi, että suurin osa niitä hankkii, tavan vuoksi tai muuten. Enkä ymmärrä, miksi tämä olisi keneltäkään pois. En todellakaan kadehdi lapsiperheitä.
Mutta kadehtivatko he vapauttani? Kuka uskaltaa myöntää, että lasten tekeminen oli sittenkin virhe joidenkin kohdalla?
Ei vittu mikä puheenaihe
Kiitos Beatrice, kun kirjoitit niin viisaasti ja humaanisti. Ajattelisipa useampi ihminen yhtä suvaitsevaisesti kuin sinä.
Etpä niitä varmaan saisi vaikka yrittäisit. Toivottavasti et.
Jos me eurooppalaiset ihmiset (tai valkoiset) emme liisäänny, niin meistä tulee vähemmistöjä omissa maissamme. Tilastojen mukaan valkoiset ovat vähemmistö Yhdysvalloissa jo vuonna 2050.
Se on valtiolta pois, jos ei tee lapsia. Se on teiltä itseltänne pois, kun olette vanhuksia eikä ole työntekijöitä ja teitä kohdellaan kuin lehmiä navetassa tai sitten tulee aktiivinen eutanasia ja tappajalääkärit, jotka pistävät vanhukset lankkuihin, kun ei ole resursseja ja on yhteiskunnan edun mukaista tehdä teistä multaa. oletteko varma, ettei sellaista tehdä jo nyt jossakin määrin. Itselle teette karhun palveluksen.
Suomessa tehdään 11 000 aborttia vuosittain….
Totta puhut,125.Evoluutio on aina edennyt siten,että vahvimmat,sosiaalisimmat ja sitkeimmät yksilöt säilyvät ja jatkavat sukua.Tosin kehittyneen yhteiskunnan tuntomerkkejä on myös,että se huolehtii heikko-osaisistaan mm.sairaista ja vammaisista.Narsistit ja torvet tuskin etenevät kovinkaan pitkälle-loppupeleissä.
Ihan vaan torvelle tiedoksi;tutustuessani tarkemmin tietoihisi mm.harrastuksiisi,en yhtään ihmettele,että käytät maksullisia naisia-tuskin poloinen muita saisitkaan.
Olen 22 vuotias ja minulla on kaksi tytärtä, väliliha ei revennyt kummankaan synnytyksessä, rinnat ei riipu ja ekasta raskaudesta saamani arvet ovat jo haaleita ja unohtuneita. Ikinä en ole vauvakuumetta sairastanut vaan se oli jotenkin se perusajatus että haluan olla äiti ja vieläpä nuori äiti. Muiden lapset ahdistaa vieläkin mutta omat lapset ovat minulle henki ja elämä, sitä luottamusta ja rakkautta siitä ei vaan kukaan lapseton voi tietää. Kun haen lapset päiväkodista päivän päätteeksi ja saan kaksi touhutyttöä syliini sitä riemua ja onnea. Sain elämääni niin paljon kuin minusta tuli äiti, se ylpeys mitä tunnen omia lapsiani kohtaan ja se lapsenimielisyys minkä saan hetkittäin tuntea kun heidän kanssa touhuan antaa minulle voimia eteenpäin.
Ja joku sanoi että lasten kanssa ei voi matkustella, pöh sanon minä, olen yksinhuoltaja nykyään ja satsaan ulkomaanmatkoihin kerta kaks vuodessa, se vaatii vähän suunnittelua mutta on vaivan arvoista, olen ottanut lapseni mukaan minun elämääni samalla tavalla kuin minä olen osa heidän elämää, ja ikinä en ole katunut että sain esikoiseni kun olin 19v. Lapset antaa enemmän kuin mitä ottavat ja onhan se helppo sanoa mitä negatiivista lapset tuovat mukanaan mutta oletteko te vapaehtoisesti lapsettomat ajatelleet miten paljon positiivista lapsi tuo elämään?
Mutta olen kyllä siinä mielessä samaa mieltä että henkilö joka ei todellakaan halu lapsia ei niitä kannattaisi toivoa, se olisi väärin lasta kohtaan.
Mutta minä voin aina ajatella niin että kun olen 40 vuotias minun lapset ovat jo kaksikymppisiä silloin minulla ehkä on toisella tavalla rahaa matkustaa sinne minne en lapsia mukaani halua.
Paljolta tuskalta säästyy kun ei lapsia hommaa sillä lapset ovat Suomessa yhteiskunnan omaisuutta. Omista lapsista puhuminen on hieman asioista tietämättömän juttuja, jos ei halua huoltovelvolliseksi niin kannattaa käyttää värkkejä vai nautintovälineenä.
Useimmilla ihmisillä on luontainen halu jatkaa elämää. Mikäli näin ei olisi, ihmiset olisivat kauan sitten kuolleet sukupuuttoon. Ei se kuitenkaan ole kaikkien velvollisuus ja parempi onkin, että ei hanki lapsia (jos niitä siis ylipäätään saisi vaikka haluaisi, muista tämäkin) – jos on noin vakuuttunut mielipiteistään.
Minä sain poikani 32-vuotiaana enkä ennen häntä ollut koskaan kokenut lisääntymisen halua. Yhtäkkiä halu vain tuli ja pojan syntymä on ihmeellisintä, kivuliainta ja uskomattominta, mitä koskaan voin kokea. Jokainen päivä hänen kanssaan on ihana kokemus: vain hän rakastaa minua ehdoitta ja sellaisena kuin olen.
Kun hän suukottaa minua poskelle ja halaa pulleilla käsivarsillaan sanoen ”äiti minä lakattan tinua”, ei mikään ole siihen verrattavissa. Kukaan mies tai kukaan muu ihminen ei koskaan pääse lähellekään sitä tunnetta, minkä lapsi minussa herättää.
Elä siis elämääsi lapsettomana omasta halustasi. Koet varmasti paljon muita asioita, mutta tästä tunteiden luksuksesta jäät paitsi. Takaan, että upeinkin miehen ja naisen välinen rakkaus, sielunkumppanuus tms. diibadaaba jää toiseksi oman lapsen rakkaudelle ja rakastamiselle.
P.S. Itse asiassa ihan naurattaa sinun ja monen muun vastaajan ehdottomuus tässä asiassa. Sehän on ihan teidän oma asianne, ei ketään ihan oikeasti kiinnosta teettekö / saatteko lapsia vai ei!
Omat äitinne & isänne ja isovanhempanne rassukat kyselevät asiasta ihan sen takia, koska he ovat luultavimmin nauttineet vanhemmuudesta ja soisivat sen saman teille… mutta sanokaa suoraan ja päin pläsiä, että ajattelette vanhemmuuden tuovan vain negatiivisia asioita elämäänne ja siksi ette edes halua lapsia. Kyllä voi monen vanhemmille tulla todella paha mieli siitä, että lapsesta on kasvanut niin yksioikoinen ja kapeakatseinen aikuinen.
Tiedättekös, nyppii eniten tuo tuskalaatikon osuus täällä – ihan liian pitkiä kirjoituksia tällaiselle keskustelupalstalle, kirjoittaisi blogia/kolumnia tms muualle, laittaisi vaan linkin tänne. Minusta tämän palstan luonne on suht lyhyehköjä kommentteja varten, ei kenenkään tuskan poistoon tai kirjoitusvimman helpottamisen.
Mitä tulee lasten tekoon, jokainen päättäköön itse. Saahan sitä kysyä, onko tilauksessa, mutta aina voi vastata, että ei ole. Eikä muuta tarvii selittää.
kukin päättäköön itse tehdä vai ei tehdä lapsia!?!hienoa kun ajatellaan loogisesti,koska lapseen tulee iso vastuu ja ennen kaikkea onko valmis itse äitiyteen/isiyteen…siinä pähkinää purtavaksi!!!
On se kumma, kun täytyy muille perustella miksi ei lapsia halua. Ennemminkin ihmisten pitäisi enemmän miettiä syitä miki sen lapsen tekevät. Varsinkin jos eivät lasta oikeasti halua… Äidiksi tuleminen ei ole niin ihanaa ja upeaa kuin väitetään. Ensin olet 9kk ”yleistä riistaa”. Kenellä tahansa tuntuu olevan oikeus tulla kyselemään painosta tai lääppimään mahaa ja jos yrität kieltää niin ”ne on ne hormoonit.” ja *tapu tapu masulle* Oikeastaan kaikki tuntuu olevan pahaksi ja kaikilla on oikeus puuttua tekemiisisi. Synnytys itsessään on helppo juttu. Jos kaikki menee hyvin.
Ensimmäisen vuoden aikana ainakaan lapsesta ei paljon iloa ole. Huutaa, syö, kakkaa, nukkuu ja tulee kalliiksi. Imetys tuntuu inhottavalta ja jos imetät. et voi lähteä ilman lasta mihinkään. Isällähän ei ole velvollisuutta hoitaa, koska äiti on se tärkeämpi lapselle.. ja tämä on kuultu ihan suoraan miehen suusta. Ensimmäiset askeleet, kääntymiset ja konttaamiset on kivoja, mutta viehätys niistäkin menee. Sitten tuleekin jo uhma. Pari vuotta kiukuttelua ja huutoa. Rauhallisempi vaihe ja tulee murrosikä. Kiukuttelua ja huutoa. Ja vihdoin ja viimein lapsi muuttaa omilleen. Missäs ne ilot olivat? Itse en haluaisi pienen laspsen kanssa lähteä matkustamaankaan.
ja muuten.. Lapsestani saa koska tahansa tulla mielummin pornotähti kuin pedofiili, raiskaaja, murhaaja tai eläinrääkkääjä. Pornotähti ei satuta ammatillaan ketään, toisin kuin muut mainitut…
Jos nyt saisin valita, olisin jättänyt lapsen hankkimatta.
Tuskalaatikko sohaisi ampiaispesään. Huora-sanaa käytetään lyömäaseena, kun ei muuhun pystytä.
Ensimmäisen vuoden aikana lapsesta ei ole iloa? Ensinnäkin kommentti on kylmä kuin jääkaappi, tunteettoman ihmisen kirjoitusta, toiseksi – ei lapsen ole tarkoitus tuottaa iloa.
Ei näitä kommentteja voi enempää lukea, tyhmyys paistaa joka toisesta niin että silmämunia särkee.
En usko että yhteiskunta ketään painostaa lisääntymään, saati sitten erityisesti Rakelia. Yksittäiset ihmisethän asiaa kyselevät ilmeisesti jostakin jutellakseen, mutta eiköhän useammat heistäkin melko neutraalilla mielellä, tuskin painostaakseen. Voihan siihen vastata suoraan että on asiaa paljon pohtinut ja päättänyt ainakin tässä vaiheessa olla lapsia hankkimatta.
Muuten tuosta geeniasiasta, ei monenkaan geeneistä voi sanoa että juuri niiden laadulliset ominaisuudet edellyttävät lisääntymistä, mutta idea on se monimuotoisuus ja erilaisten ominaisuuksien laaja kirjo, eli kaikkien geeneillä voi kyllä lisääntyä.
Rakel mieltää koko lapsensaantipuuhan aivan yksinomaan seksin kautta; välilihan repeäminen, rintojen riippuminen ja raskausarvet – nehän vaikuttavat joko seksuaalisen mielihyvän kokemiseen tai omaan ulkoiseen esteettisyyteen, mutta yhden lapsen äitinä voin kyllä sanoa että välilihat parantuvat, riippurintoja ei välttämättä tule ja raskausarvet vaalenevat jos niitä on tullutkaan, mutta kehenkään toiseen ihmiseen ei ikinä tule yhtä läheistä ja rakastavaa suhdetta (ja samalla haavoittuvaa) kuin omaan lapseen.
Oma keho saa myös erilaisen merkityksen sen jälkeen kun on jonkun äiti, tulee paljon muitakin ulottuvuuksia kuin olla nainen joka tyydyttää miehen haluja.
Mutta jokaisella on oikeus valita, ja äitiyttä voi halutessaan toteuttaa monella mullakin tavalla kuin synnyttämällä oman lapsen.
Kovimpaan ääneen tässä keskustelussa vaahtoavat ne, jotka ovat mielipiteissään ehdottomia. Vapaaehtoislapsettomat, miten voitte niin vakaumuksellisesti olla haluamatta mitään sellaista, mistä teillä ei ole tietoa ja käsitystä? Teiltä puuttuu kyky ja edellytykset ymmärtää lapsiperheitä, joten ette ole kelvollisia perustelemaan lapsettomuuttanne esim sillä että lapset sotkevat ja itkevät. Tuollainen uho on ainoastaan lapsellista. Elämänne ei koskaan tule olemaan kokonaista ja täyttä, jos suljette noin ehdottomasti ihmiselämän luonnollisimman ja keskeisimmän osan elämästänne ulos. Olette tyytyväisiä tynnyreissänne tietämättä mistään paremmasta. Vailla rohkeutta tai kiinnostusta ottaa selvää muusta. Valintojanne ohjaavat mielikuvat ja pelot. Surullisinta on, että nuo pelot ovat aivan turhia. Lapsi ei ole maailmanloppu vaan ovi uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Lapsi tuo niin paljon enemmän kuin vie.
Useasti vedotaan siihen, että lapsia pitää tehdä, jotta yhteiskuntaan saadaan lisää veronmaksajia. Mutta entäpä jos lapsi onkin vammainen tai vammautuu, entäpä jos hänestä tuleekin alkoholisti, narkomaani, rikollinen?? Kuinka paljon tälläiset syrjäytyneet maksavat yhteiskunnalle?….PALJON..vaaditaanko sitten vanhemmilta jälkeenpäin lapsilisät ym. tuet takaisin epäonnistuneen kasvatuksen vuoksi?
Toinen asia joka todella ärsyttää tässä lapsikeskustelussa on se, että ”kuka sinusta huolehtii, kun olet vanha” Itse työskentelin usean vuoden vanhusten parissa ja kyllä oli surullisen paljon niitä yksinäisiä mummoja ja pappoja, joiden lapset ja lapsenlapset eivät juurikaan ehtineet/halunneet yhteyttä pitää.
Tämä elämä on kuitenkin lyhyt ja jokaisen tulisi yrittää elää se niin, että on onnellinen eikä tahallaan loukkaa muita. Joku saa onnen lapsista, joku toinen jostain muusta. Itselleni erittäin tärkeitä ovat eläimet joiden parissa sekä työskentelen, että vietän suurimman osan vapaa-ajastani.
138: ”Teiltä puuttuu kyky ja edellytykset ymmärtää lapsiperheitä, joten ette ole kelvollisia perustelemaan lapsettomuuttanne esim sillä että lapset sotkevat ja itkevät. Tuollainen uho on ainoastaan lapsellista. Elämänne ei koskaan tule olemaan kokonaista ja täyttä, jos suljette noin ehdottomasti ihmiselämän luonnollisimman ja keskeisimmän osan elämästänne ulos. Olette tyytyväisiä tynnyreissänne tietämättä mistään paremmasta.”
Hah, eiköhän jokainen meistä ole elänyt lapsiperheessä. Kaikki eivät vain halua sinne uudestaan, ja se hyväksyttäköön. Kaikkien ei tarvitse haluta lapsia. Minun mielestäni tässä keskustelussa haukutaan lapsettomia ihan suotta. Elämä on jokaisen oma, ei siinä tarvitse ottaa muita huomioon jos ei halua. 🙂 Pääasia että ITSE kokee elävänsä hyvää ja kokonaista elämää. Mielestäni kukaan ei voi sanoa etteikö elämä voisi olla täyttä ilman lapsia. Ihmiset ovat erilaisia, eivät kaikki kaipaa samoja asioita ollakseen onnellisia.
26.8.2007 klo 16.59, Tanja, MSc in Information Technology (vierailija)
Tuskalaatikolle:
Kirjoittelet avoimen tarkoituksellisesti provosoivaa teksiä.
/
Viha on pelkojen epäsuora heijastuma, ihmiset ovat usein sokeita omille peloilleen, jos haluat todella tuntea ihmisen ja ennustaa käytöksen, niin opettele tuntemaan ensimmäisenä pelot. Tämä koskee myös allekirjoittanutta, eli kaivelen tästä keskustelusta esille myös omia pelkojani muiden pelkoja tutkimalla.
Vihaiset, spontaanit kommentit ja mielipiteet tuovat harvinaisen hyvin esille erilaisten ihmisten pelot ja ikävä kyllä, ihmisluonne on sellainen, että tämä on se yleisin tapa, jossa ihmiset (joihin minäkin kuulun) uskaltavat tuoda esille pelkonsa vieraillekin ihmisille.
Raivohullu kissa kannatti nostaa pöydälle ja antaa sen kynsiä parhaansa mukaan. 😉
26.8.2007 klo 16.59, Tanja, MSc in Information Technology (vierailija)
Minäkin ajattelin nuorempana, jotta oma käsitykseni olisi keskivertokansalaista sivistyneempi.
/
Hah, kaikki ihmiset ovat pässejä, jotka oppivat parhaiten myöntämällä virheensä. Olen aivan samanlainen pässi kuin muutkin.
26.8.2007 klo 16.59, Tanja, MSc in Information Technology (vierailija)
Iän karttuessa asioiden syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen on kuitenkin entistä vaikeampaa, vaikka asian luulisi menevän toisinpäin.
/
”Viisaimmatkaan eivät näe loppuun asti.”
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kaueammaksi se kuolemattomuuden tunne karkaa ja sitä voimakkaammaksi ymmärtämys ja hyväksyntä omasta kuolevaisuudesta ja rajallisuudesta kasvaa.
Suomennettuna:
Vanhetessaan oppii nöyryyttä, kun elämä pakottaa nielemään omaa ylpeyttään kunnon kulauksissa.
Ja kyllä, totta hitossa tiedän, että olen ”nuoren leijonan testosteronipuuskassa” – ei sitä hormonihuurua vastaan taistelu ole niin helppoa pelkällä tahdonvoimalla ja järjellä.
26.8.2007 klo 16.59, Tanja, MSc in Information Technology (vierailija)
Olisi mielenkiintoista tietää mielipiteitäsi muutaman vuoden päästä.
/
Ja tämä on vain arvaus, joka voi mennä todella pahasti metsään: huolimatta iästäsi, elämässäsi on saattanut olla huomattavasti vähemmän vastoinkäymisiä kuin minun lyhyemmässäni. Miten määrittää elämässä ”harmaa” keskiväli, jos ei ole todella kokenut mustaa ja valkoista?
Joten, minäkin odotan mielenkiinnolla kun uskallat paljastaa todelliset mielipiteesi ja pelkosi, jos joskus tapaamme netissä tai elämässä tavalla tai toisella, sen jälkeen kun elämäsi on kolhinut sinua hieman enemmän ja kaikki elämäsi eri mahdollisuuksien ovet eivät ole enää samalla tavoin auki kuin nyt.
/
Provosoin tietoisesti niin karkeasti, koska tämän palstan ensimmäisistä vastauksista paistoi läpi kovin itsekeskeinen, mustavalkoinen ajattelutapa ja mielipiteet, mitkä valitettavasti käännetään terveempään suuntaan aloittamalla mustavalkoisista esimerkeistä ja mielipiteistä muilta ihmisiltä.
”Tanja, MSc in Information Technology”
Ihmismuisti toimii valitettavasti siten, että muistamme pääasiassa äärimmäiset kivun ja mielihyvän huippukohdat elämästämme.
Tämä johtuu siitä, että aivoissa pitkäaikaismuisti tallentaa tiedon kemiallisesti ns. peilikuvasiemeniiin, jotka ovat ovat kirjaimellisesti molekyyleinä toistensa täydellisiä peilikuvia ja niin välille muodostuu omaa ”muistipolku” molekyyleista. Nämä fraktaaliset kemialliset muistisiemenet asettuvat siten, että ihmisaivoissamme risteilee triljoonia toisensa leikkaavia ja yhteennivoutuneita muistipolkuja.
Onko tätä tietoa vasten siis ollenkaan omituista, että me ihmiset olemme näin kaksijakoisia olentoja. Samasta syystä myös oppimisprosessina ja muistisääntönä on poikkeuksellisen tehokasta etsiä tutkittavasta asiasta ensin ääripäät, joiden kautta vasta löytyy todellinen ”keskitie”.
Abortoisitteko vammaisen sikiön?
Pitääkö lapsen tai avo-/aviopuolison tuottaa ainoastaan mielihyvää?
Mistä te tiedätte, mikä geeni siirtyy minnekin?
PYYDÄN RAAKEL!!!! ÄLÄ LISÄÄNNY PLIIIIIISSSS!!!!!!
”138.
Kovimpaan ääneen tässä keskustelussa vaahtoavat ne, jotka ovat mielipiteissään ehdottomia. Vapaaehtoislapsettomat, miten voitte niin vakaumuksellisesti olla haluamatta mitään sellaista, mistä teillä ei ole tietoa ja käsitystä? Teiltä puuttuu kyky ja edellytykset ymmärtää lapsiperheitä, joten ette ole kelvollisia perustelemaan lapsettomuuttanne esim sillä että lapset sotkevat ja itkevät. Tuollainen uho on ainoastaan lapsellista. Elämänne ei koskaan tule olemaan kokonaista ja täyttä, jos suljette noin ehdottomasti ihmiselämän luonnollisimman ja keskeisimmän osan elämästänne ulos. Olette tyytyväisiä tynnyreissänne tietämättä mistään paremmasta. Vailla rohkeutta tai kiinnostusta ottaa selvää muusta. Valintojanne ohjaavat mielikuvat ja pelot. Surullisinta on, että nuo pelot ovat aivan turhia. Lapsi ei ole maailmanloppu vaan ovi uuteen ja ihmeelliseen maailmaan. Lapsi tuo niin paljon enemmän kuin vie.
27.8.2007 klo 10.44, Khtr (vierailija)”
Päivän paras! Sinäkö sen päätät, mikä on tynnyrissä elämistä ja mikä ei? Ja mikä tekee elämästä kokonaisen ja täyden?
Entä jos minä sanon sinulle, että jos et hyppää koskaan benji-hyppyä, elät tynnyrissä, etkä koskaan pääse nauttimaan kokonaisesta elämästä?
Nämä ovat subjektiivisia kokemuksia. Jollekin benjihyppy voi olla avartavampi kokemus kuin lapsenteko, niin hurjalta väitteeltä kuin tuo kuulostaakin. Pääasia on, että jokainen saa ilman moralisointeija itse valita, kokeileeko kumpaakaan.
t. Kahden lapsen äiti, joka rakastaa lapsiaan kaiken, eikä ole tehnyt koskaan benjihyppyä, koska ei vain halua. Aivan kuin joku muu ei yksinkertaisesti vain halua tehdä lapsia.
Ei lapsettomat ole ainoita jotka valintojaan joutuu perustelemaan. Itse meinin muutama vuosi sitten lääkäriin jännetuppitulehduksen vuoksi. Kerrroin kivun tuntuvan kun nostan lasta hän tokaisi katsoen arvostellen päästä varpaisiin: ”onhan se biologisesti hyvä saada lapset nuorena, mutta…” Kyseessä oli nuori naislääkäri. Olin puulla päähän lyöty.
Meillä mies on aina ollut se joka on saanut vauvakuumeen ensin, sitten olen sitä itse sulatellut aikani ja lapsia on tällätavoin kolme maailmaan saatettu. Mies haluaisi neljännen vaan en itse vielä siihen ole valmis. Tämäkin asia on ihmisille kyselyn aihe. ”Milloin meinaatte lopettaa” tai ”et kai sä meinaa vääntää lisää kakaroita”.
Pointti siis oli: jokaisen oma asia
Siis mitenniin muka ihminen joka ei halua lasta olisi itsekäs? Lapsen tekemättä jättäminen on ehkäpä yksi maailman epäitsekkäimmistä teoista. Maailmassa on ihan liikaa ihmisiä muutenkin.
”Lapsen tekemättä jättäminen on ehkäpä yksi maailman epäitsekkäimmistä teoista. Maailmassa on ihan liikaa ihmisiä muutenkin.”
Täällä ei ole liikaa lapsia, joissain kehitysmaissa, joissa elinolosuhteet ovat huonommat on. Jos ehdotat syntyvyydensäännöstelya ja joukkosterilointeja sinne, missä lapsia syntyy liikaa, niin varmasti tulet leimatuksi rasistiksi yms.
Mielestäni lapsenteko on edelleenkin jokaisen oma asia eikä sitä tarvitse perustella muille. Monet lapsettomat vaan vaahtoavat lapsettomuudestaan tyyliin, että kaikkien pitäisi ihmetellä asiaa.
Lapsen tekeminen suojaa naista syövältä, olen kuullut.
”Lapsen tekeminen suojaa naista syövältä, olen kuullut.”
Pötyä! Minulla kaksi naisystävää joilla rintasyöpä, molemmilla on yksi lapsi. Vapaaehtoislapsettomat ystävät ovat pysyneet terveinä.
Naiset synnyttää ja hoitaa lasta/lapsia kotona ja mies jatkaa poikamieselämän viettämistä! :((( Näin se vaan menee.
NYKYAIKAA vai TASA-ARVOA?
149 ne popsi liikaa e-pillereitä tai muita tabuja!
Olen ehdottoman lapsikielteinen. Vastustan hedelmättömyyshoitoja yhteiskunnan tuella.
Olen lapsikielteinen siksi että kaikkialla suomessa lasten kanssa liikkuessaan perhe saa mielikuvan kuulumisestaan paarialuokkaan. Meillä on eläköitymässä saajasukupolvi joiden mielestä kaikki lasten hoitoon kohdistuva tuki on vain turhaa paapomista.
Kaikkien ei toki tarvitsekaan lisääntyä. En ymärrä miksi yhteiskunta tukee yli 40v naisten lisääntymissermonioita. Jos siihen ikään asti on harrastanut seksiä vain bodyimagen ylläpitämiseksi niin mistä se omien geenien säilymnen yhtäkkiä herää. Jos tissit rupsahtavat imetyksen myötä (näin voi käydä) ja pimpissä paikat repeävät niin kumpi on painavampi syy tehdä tai olla tekemättä.
Ei täällä eikä muuallakana yhteiskunnassa lapsettomat suinkaan vaahtoa ja ole ehdottomia. Pikemminkin, kuten täälläkin on havaittu, on havaittu painostusta ja laumarituaalista tivaamista lapsentekoon/lapsenteosta. Tällaisesta on syytä keskustella, kun kaikki tuntuvat toimivan tässä yhdenmukaisesti. Entäpä, jos heistäkin jotkut haluaisivatkin olla jotain muuta, mutta ovat vain vieineet lauman mukana lapsentekoon?
Siksi on erittäin tärkeää ja mielekästä nostaa kissa pöydälle. Ei ole kyse mistään lapsettomien uhosta ja itsensä näkyväksi tekemisestä, vaan keskustelusta aiheesta, kun kerran RL näistä asioista kirjoittelee. Hän on kokenut lähes aivottomalta ja idioottimaiselta tuntuvaa utelua, joten hän ilmeisesti ihmettelee, miksi kaikki tässäkin astuvat yhtäjalkaa.
nro 143; Kirjoituksesi ja ja nimimerkkisi ovat todella ”älykkäitä”. Olet varmaankin lisääntynyt tai suunnittelet sitä, pitää noin ”hienojen” geenien jatkua!??
Olen kolmelapsisen perheen esikoinen ja kaksi nuorempaa sisarusta ovat minua huomattavasti nuorempia, sekä olen nyt aikuisiällä hoitanut veljeni kahta pientä lasta. Mikään ei ole ihanampaa sen huudon ja kiljunnan jälkeen kuin tulla omaan ja rauhalliseen kotiin. Tiedän todellakin mitä lapsiperhe-elämä on ilman omaa lastakin. Tiedän siitä niin paljon, että tiedän, että se ei ehdottomasti ole minua varten. Elämäni on täyttä ja kokonaista juuri nyt tällä hetkellä ja näissä olosuhteissa. Lapsi särkisi oman elämäni idyllin. Miksi sitä on niin vaikea käsittää, että toisen taivas on toisen helvetti.
144. Missasit pointin täydellisesti. Minä en ehdottomasti
sano ei benji-hypylle, kuten vapaaehtoislapsettomuuden valinneet lapsille.
Mielestäni kaikki voimakkaat kokemukset rikastuttavat elämää ja
niihin on syytä suhtautua avoimesti ja ennakkoluulottomasti. Itse en ole
benji-hypännyt ja olen varma, että joka tuon hypyn on suorittanut on minua
kokemusta rikkaampi. Lopuksi pääsit asian ytimeen. Kaikkien ei tarvitse
lisääntyä, kaikki eivät halua. Kuten eivät ihmiset halua peräsuolensyöpää
tai suuseksiä. Tämän pitäisi riittää niin lapsettomuuden valinneille ja
siitä kyseleville. Kaikki muut esitetyt lapsikielteisyyden syyt ovat selittelyä
ja tekosyitä, joilla henkisesti heikot ja epävarmat ihmiset pyrkivät
perustelemaan valintojaan sekä itselleen että muille. Vahva ihminen tekee
päätöksensä ja seisoo sen takana suoraselkäisesti ilman naurettavaa selittelyä.
”En voi tehdä lapsia kun en voi matkustaa enkä olla sohvaperuna.” Luoja mitä
uusavuttomia. Vapaaehtoilapsettoman kannalta armeliasta on se, että heitä
suojaa autuas tietämättömyys siitä mitä oikeasti päätöksellään menettävät.
En jaksanut millään lukea Rakelin saamia kommentteja, mutta mun mielestä tää oli tosi hyvä kirjoitus.
Minulla on sellainen tilnne, etten kadu sitä, että tein lapsen. Kadun vain sitä, että tein sen vastuuttoman miehen kanssa joka lähti nuoremman tytön matkaan (joka kuulemma ei tahdo lapsia) kun poikamme oli parivuotias.
En aio hankkia enempää lapsia, tämä yksi kokemus oli tarpeeksi ja avasi silmäni.
Onnea niille jotka haluavat saada ja saavat lapsia ja onnea teille jotka olette omasta tahdostanne lapsettomia!
Surun valittelut niille jotka eivät tahtoneet lapsia, mutta saivat ja niille jotka eivät saa vaikka tahtovat…
ELämä ei aina ole reilua, mutta onneksi joihinkin asioihin voi vaikuttaa 😉
Mielestäni lapsen hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on täysin henkilökohtainen asia, eikä se kuulu kenellekään muulle. Suurin virhe minkä voi tehdä on se, että tekee lapsen vain muiden painostuksesta. Se ei ole reilua ketään kohtaan, kaikkein vähiten lasta.
Ps. Meillä on yksi lapsi (yksi on sopiva määrä meille), mutta vaimoni ei onneksi ole riippurintainen eikä hänellä ole raskausarpiakaan 🙂
Halusin kiittää sinua, Rakel, rohkeasta kannanotosta ja suoraselkäisyydestäsi. Valittua lapsettomuutta ei koskaan opita ottamaan vakavasti, jos julkisuudessakin pidetään jatkuvasti yllä ”aidon naisen” äitimyyttiä.
Olen itse tehnyt lapseni (2) aika nuorena. Ensimmäinen tuli miehen vauvakuumeen johdosta ja toisen halusin itse. Vanhemmaksi haluaminen on molempien vanhempien yhteinen projekti ei pelkästään toisen koska lapsi tarvitsee kaksi vastuullista vanhempaa.
Ja näistä kirjoituksista mitä olen tässä lukenut on paljastunut se kuinka äiti on se joka joutuu luopumaan kaikesta mahdollisesta, olemaan kotona pois töistä lapsen sairastuttua jne. Mutta missä on silloin lapsen isä? Meillä ainakin vuoroteltiin ja se olikin ehkä edellytys siihen että sain tämän vakipaikan. Itse olin vapaaehtoisesti kotona lasten ollessa pieniä. Ystäväpiiriini kyllä kuuluu niitäkin jotka veivät lapsen hoitoon jo alle vuoden vanhana.
Mutta kaiken kaikkiaan jokaisella meillä pitäisi olla oikeus valita miten oman elämänsä elää, tosiasiassa kaikki vaan eivät saa lapsia vaikka haluaisivat ja ne ketkä eivät niistä pysty huolehtimaan saavat niitä.
Toisaalta ymmärrän kirjoituksesi, toisalta en.
On ihan sinun oma asiasi jos et kerran lapsia halua, mutta sitä en ymmärrä, miksi puhut niistä lapsista kovin halveksuvaan sävyyn?
Sinäkin olet ollut lapsi, toivottavasti kovastikin haluttu.
Meille lapset ovat aina olleet päivänselvyys, siis että haluaisimme niitä, ja monta. Toistaiseksi on kolme, haaveissa ainakin toinen mokoma lisää.
Joten eiköhän anneta jokaisen olla omaa mieltä, onko vapaaehtoisesti lapseton, vaiko lapsikatraan ”pyllynpyyhkijä”.
Tulee halvemmaksi palkata vanhuuspäiville palvelija, varmasti hoito pelaa kerta maksetaan. Lapsesta et voi etukäteen tietää tuleeko se vanhainkotiin edes katsomaan! Eli aika huono peruste lapsenteolle se..(ja voihan olla että itse kuolee tai lapsi kuolee..eikun tässähän olikin se syy miksi niitä pitää tehdä monta)
Toisekseen tämä että ”mietis nyt jos äitisi ei olisi sinua halunnut” jutut, no mietitääs…No sittempä tämän laadukkaan kommentin heittäjä jauhaisi jaskaa täällä ihan yksinään! Ja toisaalta, voiko se lapsi (minä) itse valita syntyykö vai ei?
Lapin mies vaipuu unen omaiseen transsiin nähdessään ja kuullessann rakel liekin
huultel kimaltelevan levin tunturin laella. vain pöllön vieno huuto kantautuu yli tunturien ,, oi oi kohoavat nuo tunturit kuin rintasi pienet ja kiinteät solisee tunturi puro kuin sinun haarojesi välissä oleva pienoinen lampi ,,mi npulputtaa elämän nestettä..olet unelma olet kaikkea mitä mies voi toivoa, rakkaudella levin nils aslak……rahhaa on et ei baari tiskille taivu.. keu keu
jaa mikä se onkaan se rakkaus lapsi…joka eri jätkälle..tehty,,mitä helvettiä
voi voi aivot valahti alas…
Käsi sydämelle kinasteltaessa lastenteon itsekkyydestä tai epäitsekkyydestä: näyttäkää minulle ihminen, joka oikeasti on tehnyt päätöksen lastenhankinnastaan tai niiden hankkimatta jättämisestä syvällisesti yhteiskunnan ja maapallon tilaa pohtien, eikä omista haluistaan lähtien?
Omaksi iloksi ja elämänsisällöksi ne lapset yleensä länsimaissa hankitaan, ei siksi että jotenkin uhrauduttaisiin ja oltaisiin kovinkin epäitsekkäitä. Lisäksi lapsenhankinta on ihmisrodun itsekäs perustarve: halutaan jatkaa juuri niitä omia geenejä, joiden eteen toki sitten tehdään kaikki mahdollinen (että lapset vastaavasti puolestaan jatkaisivat niitä geenejä vuorollaan eteenpäin). Oman lapsen hoitaminen ja kasvattaminen ei mielestäni ole epäitsekästä uhrautumista, päin vastoin. Siinä saadaan jotakin kivaa nimenomaan itselle.
Lastenteon autuutta korostavat puolestaan voisivat myöntää, että kaikki eivät olisi hyviä äitejä/isiä (jos olisivat, ei olisi huostaanottoja, insestiä, perheväkivaltaa…) ja voi todellakin olla, että elämä on täyttä elämää ilman lapsiakin. Ei kai voida niitata jotenkin vähempiarvoiseksi ja sisällöttömäksi niiden ihmisten elämää, jotka ovat valinneet toisin kuin itse? Tai jopa ajattelevat asioista täysin toisin kuin itse? Jokainen kokee maailman omalla tavallaan, emme me kaikki ”tikitä” samoista asioista.
Kukaan ei tiedä mitään elämän onnesta, jos ei ole omia lapsia.
Lapset ovat elämän suola. Sitä ei voi selittää, eikä ketään voi tajuta sitä ennen kuin on oma lapsi.
Onneksi minulla on 1 oma poika ja olen saanut kokea tämän elämän rikkauden.
… ja lapsi ei ole todellakaan mistään pois (harrastan samalla lailla eXtreme lajeja ja kiertelen maailmaa (joskin monesti perhe mukana) ja teen niitä samoja juttuja mistä pidin ennen poikaani) vaan päin vastoin.
Kuka näitä kommentointeja enää jaksaa lukea. Ne, jotka haluavat biologisen tai sitten adoptoidun lapsen/lapsia, niin tekevät. Muut sitten eivät. Piste.
Maapallolla on aivan liikaa ihmisiä. Monta miljardia liikaa. Hyvä vaan, jos ihmiset vapaaehtoisesti osallistuvat tähän maailmanpelastamistalkoisiin jättämällä lapsen tekemättä. Erityisen hyväksi teon tekee se, että lapsi jää tekemättä Suomessa (tai muissa pohjoismaissa tai amerikassa). Suomessakin kun tuo keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohti on aivan posketon.
Haluaisin tietää, että ärsyttääkö ihmisiä enemmän se, että nainen ei halua lapsia eikä koe ”luonnollista” vauvakuumetta, vai että hän toimii oman mielensä mukaan eikä ns. tee kuten kuuluu?
En ymmärrä mitä hyötyä olisi synnyttää maailmaan taas yksi lapsi, jonka äiti kokee jääneensä jostain paitsi ja sitten syyllistää siitä lastaan (vaikka tahtomattaankin)?
Ja ei, nyt ei puhuta pelkästään nykyajan ilmiöstä, lukemattomat ovat ne naiset joilta on suljettu mahdollisuus koulutukseen äitiyden vuoksi (tai jotka ovat itse kokeneet näin), tai jotka ovat olleet kykenettömiä rakastamaan lastaan henkilökohtaisista syistään.
Toki elämä jatkuu ja sisulla selvitään ja lapsistakin voi (ehkä) tulla ihan selväjärkisiä vaikka äiti olisi kylmä ja katkera. Mutta miksi?
Luulin, että pahinta mitä minulle voi sattua, on jäädä lapsettomaksi.
Nyt naimisissa kohta 8 vuotta eikä lasta kuulu. Mies ei halua hoitoihin.
Kriisin kautta olen sopeutunut tähän. Ja huomannut, että tämä elämä kahdestaan voikin olla meille täyttä elämää.
Minä rakastan miestäni niin paljon, että voin luopua omasta unelmastani, lapsesta. Ja huomaan, että voin olla aivan onnellinen näinkin. Itse asiassa olemme olleet jo niin kauan kahdestaan, että lapsen tulo olisi valtava muutos. Olisin valmis siihen, toivoisin niin kovasti…
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous