Ihmiset ja suhteet

Varatut miehet prostituoidun pakeilla?

Teksti:
Anna.fi
Asiakas

Kun aloittelin näitä duuneja, oletin jostain syystä, että suurin osa asiakkaistani tulisi olemaan sinkkuja. En tiedä miksi oletin niin. Ehkä syynä on se, että olen tottunut uskollisuuteen omissa pitkissä suhteissani. Joka tapauksessa nopeasti kävi selväksi, että sinkkuoletus oli virhepäätelmä. Vain noin yksi viidestä tai neljästä asiakkaastani on vapaa. Suurimmalla osalla on parisuhde: avoliitto, kihlat, tai vihkisormus. Monilla on myös lapsia.

Minä en koskaan ota asiakkaita vastaan kotonani, he järjestävät tapaamisellemme paikan. Olen tavannut asiakkaita toimistoilla virka-ajan jälkeen. Olen ajanut taksilla tunkkaisenhajuiselle kesämökille. Alkuaikoina suostuin työskentelemään myös autossa. Mutta suurimman osan työstäni teen asiakkaiden kotona.

Perhekuvat

Kodeissa näkyvät perheen jäljet. Jo eteisessä näen korkokengät siistissä rivissä ja toppapuvun tuolin selkämyksellä. Asiakas kääntää vaimon valokuvan pöytää vasten, kun astun olohuoneeseen. Mies tahtoo tarjota drinkin keittiössä, matkalla sinne hän sulkee raolleen jääneen lastenhuoneen oven. Ehdin huomata tiikerin pudonneen sängystä. Osa asiakkaista tahtoo urheilla: eteisessä tai keittiössä, pöydillä tai seiniä vasten tai leveillä sohvilla (pyyhe alla, tietenkin). Harvat vievät minua parisänkyyn, jotkut kuitenkin. Yksi vei minut autotalliin, niin kauas kodista kuin niissä oloissa oli mahdollista.

Minä olen paikalla, kun muu perhe on poissa. He lähtivät mummolaan, lapset ovat yökylässä, vaimo on työmatkalla, kaikki ovat risteilyllä. En minä tiedä mitkä näistä selityksistä ovat totta ja mitkä ei. Eivät selitykset minulle kuulukaan, en minä kysy. Asiakas maksaa siitä, ettei tarvitse kertoa mitään. Monilla tuntuu kuitenkin olevan tarve kertoa. Olen kuullut siitä miten hän tekee tätä tosi harvoin. Tai miten hänellä on niin vaativa työ. Tai miten tämä on hänen harrastuksensa ja tapansa hemmotella itseään.

Minä en jätä jälkiä. Kerään kondominkuoret. En käytä koruja enkä hiuspinnejä, jotka voisivat pudota vuoteeseen. En lisää hajuvettä miehen asunnossa. Olen lojaali asiakastani kohtaan: hän maksaa minulle näkymättömyydestä.

Asiakas

Asiakkaiden liitot tuovat minulle turvallisuutta. En ole ainoa, jonka etujen mukaista on pitää suu kiinni, jos sattumalta törmäämme vaikka ravintolan narikassa. Me ohitamme toisemme kuin ilmaa, niin sen on hyvä mennä.

Alkuun töiden tekeminen varattujen miesten kanssa sai oloni haikeaksi. Miksi nämä miehet haluavat mennä naimisiin ja  perustaa perheen, jos se tarkoittaa elämistä tällaisten salaisuuksien ja kulissien kanssa? Jos parin seksuaaliset mieltymykset eivät käy yksiin, eikö asiasta voisi keskustella ja tehdä jonkin sovintoratkaisun? Joo, joo, tiedän. Minä olen idealisti.

Minulle on kommenttilaatikoissa kerrottu monen muun mukavan ohessa, etten tule koskaan ”pääsemään naimisiin”.

En minä usko eläväni loppuelämääni yksin. Voi olla, että kohtaan jonkun, jonka elämä on ollut niin rikasta, ettei tämä pätkä omaani ole uhka. Tai jos tällaisen miehen löytäminen osoittautuu utopiaksi, on aina sekin vaihtoehto, etten yksinkertaisesti kerro. Ei rehellisyyttä ole se, että tilittää kaiken. Tunnen ihmisiä, jotka eivät kerro abortista tai sairastetuista sukupuolitaudeista niiden paranemisen jälkeen. Olisiko tämä nyt kummoisempi asia?

Yksi hilpeimpiä minulle jätettyjä terveisiä on : ”sunlaisia naidaan auton takapenkillä, ei alttarilla”.

Heh, alttarilla nussiminen saa munlaisen puolesta vähän odottaakin. En minäkään sentään ihan mihin tahansa rupea.

Laura

Lue lisää huoran päiväkirjasta.

X