Hyvinvointi

Sressivapaa vyöhyke: Ajanhallinnan ABC, osa 3/3

Teksti:
Jp Jakonen

Tiedättekö, mikä on ironian huippu? Se on blogiteksti ajanhallinnasta, joka saapuu toimitukseen myöhässä. Käydään siis sitä suuremmalla syyllä suoraan asiaan: ajanhallinnan kolmanteen ja tärkeimpään ulottuvuuteen, minuuden hallintaan vuorovaikutussuhteiden kautta.

Stressivapaa vyöhyke

Millainen on vuorovaikutussuhteen luonne?

Meillä ihmisillä on erilaisia vuorovaikutussuhteita, tai psykologien slangilla ilmaistuna objektisuhteita. Niitä on periaatteessa yhtä monta kuin on vuorovaikutuksen kohteitakin. Olemme aina pikkuisen erilaisissa rooleissa ollessamme tekemisissä vanhempiemme, ystäviemme ja tuntemattomien ihmisten kanssa.

Näihin vuorovaikutussuhteisiin liittyy aina jokin tietty määräävä ajatusmalli. Tuon johtoajatuksen (tai ajatusten ryppään) ympärillä näkyvät tietyt toimintamallit ja fyysiset vastineet, kuten eleet, äänensävyt ja liikkeet. Vuorovaikutussuhteemme ovat kokonaisvaltaisia ajatusten, tunteiden ja eleiden kasaumia, jotka toimivat itseään vahvistavan kehän lailla. Tuota kehää vahvistaa palaute, jonka avulla varmistamme toimineemme vuorovaikutuksissamme johtoajatuksemme mukaisesti.

Tunnista oma vuorovaikutussuhteesi ajan kanssa

Meillä on vuorovaikutussuhteita myös abstraktimpien käsitteiden kanssa. Yksi niistä on aika. Meillä on, toisin sanoen, yksilöllinen vuorovaikutussuhde suhteessa aikaan.

Minun tapani olla vuorovaikutussuhteessa ajan kanssa on omituinen. Toiminnan tasolla siihen kuuluu myöhästely, asioiden jättäminen viime tippaan sekä käytössä olevan ajan määrällinen aliarvioiminen. Ajatusten tasolla nautin saamastani huomiosta, joka on seurausta poikkeuksellisesta käytöksestäni sosiaalisten normien ylittäjänä. Koen vahvistavani erilaisuuttani ja vapauksiani ottamalla ajan mieleni mukaan. Ajattelen olevani kuin ”Vuorikiipeilijä”, jonka temppuja muut saavat henki kurkussa jännittää. Tämä aiheuttaa tietenkin ongelmia. Itse koen olevani ”oikeilla jäljillä” silloin, kun teen työtäni lievästi stressaantuneena, kiireessä, huomiokyky harhaillen sekä jännittynein hartioin ja leukalihaksin.

Millainen on oma vuorovaikutussuhteesi ajan kanssa? Kun alat tarkastella sitä, aloita toiminnoista. Mitä teet? Mitä jätät tekemättä? Millaista palautetta saat tai olet saanut muilta? Jatka eteenpäin ja yritä tunnistaa toiminnan taustalla olevat ajatukset vaikka yllä olevan vertauskuvan mukaisesti. Katso myös, saatko selville sinulle tyypillisen tavan tietää, että olet ollut oikeilla jäljillä.

Kaikkein tärkein ajanhallintakeino

Tilan hallinta on ulkoinen, tekninen keino lähestyä ajankäytön hallintaa. Usein se riittää. Toimivat tekniikat, temput ja niksit ovat monelle meistä riittävä apu ajankäytön hallintaan.

Energian hallinta on sekä sisäinen että ulkoinen tapa muokata käytössä olevan ajan kokemisen laatua. Sen avulla eläminen ajassa voi saada syvyyttä, joka auttaa jaksamaan elämän vaatimusten keskellä.

Kuintekin vasta minuuden hallinta – oman vuorovaikutussuhteensa avaaminen suhteessa aikaan, ajankäyttöön ja ajanhallintaan – on se avain, joka kääntää muutosvastarintamme ja oman itsemme sabotoinnin syvää, sisäistä riippulukkoa. Vasta näkemällä omat, itsellemme tyypilliset tavat vuorovaikuttaa ajan kanssa voimme saada selkeyden, ”ahaa!”-elämyksen siitä, miksi hyvät aikeemme muuttua (ehtiä ajoissa, olla täsmällinen, suhtautua aikaa rennon tuottavalla tavalla) eivät toteudu. Vasta hallitsemalla minuuttamme havainnoimalla sitä (sillä itseään ei voi hallita ennen kuin kykenee havainnoimaan itseään) voimme aloittaa aidosti, kestävälle pohjalle rakentuvan kehityksen kohti viisasta ajankäyttöä ja ajankäytön hallintaa.

Tämä kirjoitus on viimeinen osa kolmiosaista Ajanhallinnan ABC-juttusarjaa.

X