Sterilisaatio voi olla ratkaisu, jos mikään muu ehkäisy ei sovi – mutta ihan kaikki eivät siihen pääse

Kaikki konstit kondomista kierukkaan on kokeiltu, eikä mikään niistä tunnu sopivalta ehkäisykeinolta. Sterilisaatio saattaisi ratkaista ongelman, mutta se ei ole hätähousun menetelmä.

1. Kuinka varma ehkäisymenetelmä sterilisaatio on?

Sterilisaatio on varma, mutta ei varmin ehkäisymenetelmä. Ehkäisymenetelmien tehokkuutta mitataan niin sanotulla Pearlin indeksillä. Se on luku, joka kertoo, montako käyttäjää sadasta tulee vuodessa raskaaksi. Naisen sterilisaation kohdalla luku on 0,5. Esimerkiksi hormonikierukka on sterilisaatiota luotettavampi.

Kondomiin ja pillereihin verrattuna sterilisaatio on varmempi tapa ehkäistä ei-toivottu raskaus. Sitä ei voi käyttää väärin eikä unohtaa.

2. Kenen kannattaa harkita sitä?

Sterilisaatio ei ole ikinä ensimmäinen ehkäisymenetelmä. Kyseessä on leikkaus, johon liittyy komplikaatioriskejä, kuten suoli- tai verisuonivaurioita ja kiputiloja. Ensin kokeillaan kaikkia muita menetelmiä, ja elleivät ne sovi, harkitaan sterilisaatiota.

Vaikka sterilisaatio on maailmanlaajuisesti käytetyin ehkäisymenetelmä, Suomessa niiden määrä on vähentynyt. Markkinoille on tullut paljon muita tehokkaita menetelmiä.

Nykyään yli 60 prosenttia sterilisaatioista tehdään miehille. Miehelle toimenpide tehdään nopeasti paikallispuudutuksessa, eikä siinä ole oikein mitään riskejä.

3. Miksi ja mistä sterilisaatiota pitää hakea?

Sterilisaatio on lain säätelemä toimenpide, johon ei voi marssia tuosta vain. Sitä varten täytetään hakemus yhdessä lääkärin kanssa. Kuka tahansa laillistettu lääkäri voi kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoitoon, eli naisen ei ole pakko hakeutua omalle gynekologille.

Sterilisaatio voidaan tehdä, jos nainen on täyttänyt 30 vuotta, synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai puolison kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta. Se voidaan tehdä myös, jos raskaus vaarantaisi naisen terveyden, lapsella olisi suuri vaara vammautua tai äidin sairaus tai vamma estäisi lapsen hoitamisen.

Sterilisaatio on naisen oma päätös. Siihen ei tarvita kumppanin suostumusta.

4. Koska on viimeinen hetki hakea sterilisaatiota?

Useimmiten naisen sterilisaatio tehdään 30–40-vuotiaalle. Tuon iän jälkeen mahdollisuus tulla raskaaksi vähenee dramaattisesti.

Yli 45-vuotiaan naisen sterilisaatio ei ole enää järkevää. Erilaiset vuotohäiriöt yleistyvät tuossa iässä, ja niitä hoidetaan lähinnä hormonikierukalla, joka huolehtii myös ehkäisystä.

5. Miten sterilisaatio tehdään?

Sterilisaatiossa munatorvien tyvet suljetaan pienillä klipseillä. Se tehdään nukutuksessa, vatsaontelon tähystyksessä eli laparoskopiassa. Tähystin ja klipsit sujautetaan paikoilleen napaan tehdystä pienestä reiästä.

Tosin nykyään suositaan entistä useammin toimenpidettä, jossa munatorvet poistetaan kokonaan. Sen seurauksena vatsaan tulee kaksi kolme lisäreikää. Munatorvet kuljettavat munasolun munasarjoista kohtuun. Ne ovat tarpeettomat, ellei nainen toivo raskautta.

Aiemmin munatorvet voitiin tukkia kohduntähystyksessä munatorviin asetettavilla implanteilla. Tätä Essure-menetelmää ei ole käytetty Suomessa vuoden 2017 jälkeen.

6. Kuinka sterilisaatiosta toipuu?

Nainen pääsee kotiin leikkauspäivänä ja saa sairauslomaa pari kolme päivää. Kuntoilun voi aloittaa heti, kun vointi sallii.

Leikkauksessa kajotaan vatsaonteloon. Jotta lääkäri näkee, mitä hän tekee, vatsaonteloon pumpataan hiilidioksidia. Sitä voi jäädä sinne vielä leikkauksen jälkeen, jolloin se voi aiheuttaa vatsakipua ja säteillä hartiapistoksena. Kaasu poistuu muutamassa päivässä, eikä sen poistumista voi valitettavasti jouduttaa mitenkään.

7. Voiko sterilisaatiolla välttää syövän?

Joidenkin tutkimusten mukaan munatorvien tyvien sulkeminen klipseillä vähentää munasarjasyövän riskiä jonkin verran ja niiden poisto vielä enemmän.

Munatorvien poisto ei kuitenkaan ole niin varma keino välttää syöpää, että sen takia kannattaisi hakeutua sterilisaatioon. Myös yhdistelmäehkäisy suojaa munasarjasyövältä.

8. Aiheuttaako sterilisaatio muutoksia hormonitoimintaan tai seksielämään?

Sterilisaatio ei vaikuta hormonitoimintaan eikä myöskään aineenvaihduntaan.

Hormoneja erittävien munasarjojen toiminta ei muutu merkittävästi munanjohtimien poiston jälkeen. Joskus sterilisaatio vapauttaa naisen nauttimaan seksistä.

Sterilisaatio tehdään yleensä vaiheessa, jolloin nainen asettuu enemmän aloilleen. Kun paino tässä vaiheessa nousee, moni syyttää siitä herkästi sterilisaatiota.

9. Kuinka nopeasti sterilisaatioon pääsee?

Sterilisaatio ei ole sairauden hoitoa, eikä se kuulu hoitotakuun piiriin. Esimerkiksi Turussa sitä saa odottaa julkisella sektorilla 1,5 vuotta.

Sterilisaatioon pääsee nopeammin yksityissairaalassa, mutta silloin noin 3 000 euron kulut pitää maksaa itse. Se voidaan tehdä sovitusti myös synnytyksen yhteydessä.

Odotusaika on paikallaan, sillä se antaa naiselle harkinta-aikaa. Moni peruu sterilisaation viime hetkellä.

Julkisella sektorilla sterilisaatiota ei lähdetä purkamaan, eikä purkuleikkauksia tehdä juuri yksityisellä puolellakaan, sillä niiden tulokset ovat huonoja.

10. Voiko sterilisaatio aiheuttaa myöhemmin ongelmia?

Klipsit painavat munatorvea lyttyyn, jolloin munatorvi voi mennä poikki. Tällöin klipsit voivat irrota ja ajautua vatsaonteloon. Ne voivat näkyä röntgenkuvissa, mutta niistä ei ole haittaa.

Nykyiset klipsit ovat titaania, eikä niistä pitäisi liueta elimistöön mitään. Esimerkiksi osa pallolaajennuksen yhteydessä ahtautuneisiin verisuoniin asetettavista tukiverkoista valmistetaan samasta materiaalista.

Essure-menetelmän haitat ovat herättäneet kiivasta keskustelua. Haittoja ei ole voitu osoittaa tutkimuksilla, mutta osa käyttäjistä on valittanut muun muassa alavatsakipuja, turvotusta ja hiustenlähtöä.

Menetelmä on vedetty pois markkinoilta vähentyneen kysynnän vuoksi. Jos Essure-klipseistä tulee ongelmia, klipsit voidaan poistaa poistamalla munatorvet laparoskopiassa.

Asiantuntijana synnytysten ja naistentautien erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Pia Heinonen Turun yliopistollisesta sairaalasta