Stressivapaa vyöhyke: 3-2-1-varjotyö eli miten tunnistaa omat pimeät puolensa?
Tehokkaimpia tuntemiani tapoja oman henkisen energiansa vapauttamiseen on niin sanottu 3-2-1-varjotyö. Se on alun perin Gestalt- eli hahmoterapiasta kehitetty menetelmä omien piilevien puolien esiintuomiseksi.
Teoria menetelmän takana menee näin: Kun minuutemme kehittyy, se jakautuu yleensä kahteen osaan. Toinen osa sisältää ne piirteet, ominaisuudet ja puolet, jotka hyväksymme itsessämme. Toinen osa sisältää ne piirteet ja puolet, joita emme jostain syystä itsessämme hyväksy. Ensimmäistä osaa sanotaan persoonaksi eli naamioksi sanan alkuperäisessä merkityksessä. Toista osaa sanotaan varjoksi.
Varjotyöskentelyn tarkoitus on muuntaa ahdas persoonamme terveeksi egoksi. Se tarkoittaa sitä, että opimme vähitelleen näkemään itsemme kokonaisuutena, johon kuuluu niin hyviä ja valoisia kuin huonoja ja pimeitäkin puolia. Koska koemme, usein alun perin vanhempiemme tai muun lähiympäristömme toimesta, että osa piirteistämme ei ole toivottuja, alamme piilottaa niitä. Voimme esimerkiksi olla luonnollisesti ylpeitä, mutta saammekin kuulla lauseen ”Kuka sinäkin luulet olevasi?” riittävän usein ja piilotamme ylpeytemme. Se ei kuitenkaan häviä, sillä se on luonnollinen osa olemustamme. Sen sijaan se menee piiloon tietoisuudestamme ja alamme nähdä sitä kaikkialla muualla.
Kun ympäristössämme olevat ihmiset, asiat ja ilmiöt eivät ainoastaan informoi meitä vaan aiheuttavat meissä reaktion, on syytä epäillä varjon heijastumista. Tuon varjon palauttaminen takaisin oman minuutemme osaksi vapauttaa meissä suunnattomat määrät heijastukseen käytettyä energiaa. Tilannetta voi ajatella vaikka näin: pidät tietoisuutesi pinnan alla suunnatonta rantapalloa, jonka piilottamiseen kuluu jatkuvasi voimia. Kun sitten uskallat päästää pallosta irti ja antaa sen nousta pintaan, sen pinnan alla pitämiseen kuluneet voimavarat vapautuvat käyttöösi. Ja mikä tärkeintä, saat takaisin haltuusi ainakin osan omasta piilotetusta ominaisuudestasi.
3-2-1 -varjotyön metodi on yksinkertainen
3: Kohtaa ihminen tai asia (se voi olla myös uni) kolmannessa persoonassa. Toisin sanottuna, kuvaile ”sitä” mahdollisimman tarkasti. Kirjoita siitä tähän tapaan: ”Minua ärsyttää suunnattomasti X:n ylimielisyys. En voi sietää hänen tapaansa….” Ja niin edelleen. Tekstiä varmasti syntyy.
2: Toinen askel on ottaa ärsyttävä (tai kiehtova, sillä usein heijastamme myös positiivisia puoliamme pois itsestämme) henkilö vuoropuheluun eli kohdata ”hänet” toisessa persoonassa. Kirjoita dialogi aivan kuin kirjoittaisit vuoropuhelua näytelmään tai kirjaan, tähän tapaan:
JP: Voi että sinä olet rasittava ylimielisyytesi kanssa!
X: Ai minä? Mikä siinä sinua ärsyttää?
Ja niin edelleen.
1: Viimeinen askel on omaksua täysin kuvailemasi ja kohtaamasi henkilön perspektiivi. Asetu hänen asemaansa ja kirjoita nyt ikään kuin ”minusta käsin”, ensimmäisen persoonan näkökulmasta. Tähän tapaan:
”Minä olen ylimielisyys/ylimielinen ja se heijastaa omaa tietoani omista kyvyistäni. Olen lahjakas, enkä häpeä sitä…”
Tämän menetelmän avulla olen saanut monet kiusalliset keskustelut pois alta ilman toisen osapuolen kohtaamista. Usein vaikeiden henkilöiden kohtaamisessa on paljon omaa heijastustamme ja tuo vaikeus on lopulta vain vaikeutta kohdata omat piilotetut puolemme. Näiden puolien omistaminen tekee elämästä helpompaa ja kevyempää ja ihmissuhteista mutkattomampia. Mikäs, näin kevään korvalla, sen parempaa?
Kommentit
Tämä oli hyvä teksti. Omakohtainen kokemus tukee tätä asiaa täysin. Mielsin tämän kaiken toisen henkilön kautta oman itsen tuntemukseksi ja peilasin elämää toisen kautta. Löysin omat negatiiviset, juurikin pimennossa olleet puoleni.
Tutustuin muutama vuosi sitten henkilöön, joka aiheutti minussa sekä positiivisia, että negatiivisia tuntemuksia. Hänen seurassaan oli sekä hyvä, että huono olla. Olin elämässäni siinä vaiheessa, jossa käsittelin, analysoin ja spekuloin kaikin eri tavoin omaa minuuttani, elämääni, lapsuuttani,avioeroa ja ikäkriisiäni.Alkuun ihmettelin tuntemuksiani, mutta kaiken analysoinnin perusteella löysin sisäisen lapseni, opin näkemään itseäni kokonaisuutena, hyvine ja huonoine puolineen. Selvisin erosta sekä ikäkriisistä hyväksyin ja opin rakastamaan itseäni sekä avasin sydämeni myös toisille, lapsuuden ns.traumat käsiteltyäni. Syyt ja seuraukset oli selvitettävä, jotta omaa elämään suhtautumista saattoi täysipainoisesti ymmärtää. Ympyröitä sulkeutui kerta toisensa jälkeen ja yhtymäkohtia menneeseen näki selvemmin. Henkiseltä kivulta ei voinut näissä vuosissa välttyä ja myös ystävyys tähän peilinä toimineeseen henkilöön oli vaakalaudalla. Mutta varjosta tuli astuttua valoon.
Kommentit
Tämä oli hyvä teksti. Omakohtainen kokemus tukee tätä asiaa täysin. Mielsin tämän kaiken toisen henkilön kautta oman itsen tuntemukseksi ja peilasin elämää toisen kautta. Löysin omat negatiiviset, juurikin pimennossa olleet puoleni.
Tutustuin muutama vuosi sitten henkilöön, joka aiheutti minussa sekä positiivisia, että negatiivisia tuntemuksia. Hänen seurassaan oli sekä hyvä, että huono olla. Olin elämässäni siinä vaiheessa, jossa käsittelin, analysoin ja spekuloin kaikin eri tavoin omaa minuuttani, elämääni, lapsuuttani,avioeroa ja ikäkriisiäni.Alkuun ihmettelin tuntemuksiani, mutta kaiken analysoinnin perusteella löysin sisäisen lapseni, opin näkemään itseäni kokonaisuutena, hyvine ja huonoine puolineen. Selvisin erosta sekä ikäkriisistä hyväksyin ja opin rakastamaan itseäni sekä avasin sydämeni myös toisille, lapsuuden ns.traumat käsiteltyäni. Syyt ja seuraukset oli selvitettävä, jotta omaa elämään suhtautumista saattoi täysipainoisesti ymmärtää. Ympyröitä sulkeutui kerta toisensa jälkeen ja yhtymäkohtia menneeseen näki selvemmin. Henkiseltä kivulta ei voinut näissä vuosissa välttyä ja myös ystävyys tähän peilinä toimineeseen henkilöön oli vaakalaudalla. Mutta varjosta tuli astuttua valoon.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous