Hyvinvointi

Stressivapaa vyöhyke: Hyvän elämän resepti

Teksti:
Jp Jakonen

Seurattuani jonkin aikaa lukijoiden toimintaa blogien parissa, olen laittanut merkille seuraavanlaisen seikan: reseptit herättävät keskustelua. Niinpä päätin tarttua härkää sarvista ja ohjata lukijat reseptin avulla hyvän elämän äärelle. Tässä siis yksinkertaisessa, selkeässä ja ohjeellisessa muodossa teidän iloksenne Hyvä Elämä, s’il vous plaît.

Stressivapaa vyöhyke

Hyvä Elämä (1-4 hengelle)

1. Luovu

Päästä irti vanhoista, toimimattomista kaavoista ajatuksissasi, tunteissasi ja teoissasi. Hautaa ne syvälle maahan ja lupaa tulla katsomaan niitä joka ainoa karkausvuosi.

2. Lisää

Hanki harkinnan jälkeen yksi kerrallaan uusia, toimivia ja positiivisuutta elämääsi tuovia kaavoja. Ne voivat liittyä muun muassa henkilökohtaiseen kasvuusi, liikuntaan, ihmissuhteisiin, itsetuntemukseen tai tyhjän tilan lisäämiseen. Pääsääntönä on, että valitse aluksi kaikkein polttavin aihe, ja keskity siihen. Lisää sitten vähitellen tapa kerrallaan uusia mukavia asioita elämääsi.

3. Hanki (isompia) ongelmia

Eräs zen-opettaja kuunteli kerran oppilaansa valituksia elämänsä tilasta. Oppilaalle oli sattunut sitä sun tätä, ja hän halusi tietää mitä tehdä ja miten olla. Zenille tyypillisellä ankaralla myötätunnolla opettaja vastasi: ”Hanki isompia ongelmia”. Hanki siis itsellesi riittävän iso probleemi, joka saa sinut aamulla nousemaan vuoteesta innoissasi sen ratkaisemisen tarjoamasta haasteesta. Aseta elämällesi päämäärä vaikkapa kolme vuoden päähän, ja ala ratkaisemaan sitä aamu kerrallaan.

4. Ole ongelmaton

Reseptin imperatiivimuoto on harhaanjohtava. Oikeammin sanottuna se on: ”Olet ongelmaton.” Jossain syvällä sisikunnassasi on tyhjä ja samalla koko olemuksesi kattava ja sen rajat ylittävä koskematon tila, joka sekä sisältää kaikki ongelmasi, että on niitä määrättömästi suurempi. Tuohon tilaan yhteyden voit saada, kun seuraat uskollisesti ongelmiasi niiden alkulähteille: niiden aiheuttajaan. Voit huomata, että se on aina, poikkeuksetta, kokemus sinusta itsestäsi. Jos seuraat tuota tunnetta sinusta itsestäsi johdonmukaisesti, voit havaita, että tuo tunne pohjautuu sattumanvaraisuuteen. Ja jos kaikki ongelmasi perustuvat sattumanvaraisuuteen, niiden todellisena pitäminen on suurta itsepetosta, johon osallistumme vain saadaksemme kokemuksen olemassaolon tunteesta. Näin ollen onkin suuri haaste elää samaan aikaan sekä ongelmien kanssa painiskelevana ihmisenä että samaan aikaan niistä täysin vapaana, niiden rajat ylittävänä ja sisältävänä vapautena.

5. Tee työtä

Meissä on kaksi perustavaa vaistoa, jotka pitävät meidät ihmisinä. Ensimmäinen on vaisto antaa toisille ihmisille sitä parasta, mitä meissä on. Käytännössä tämä vaisto näkyy useimmiten työnä. Valitsemamme ammatin tai ajautumisen seurauksena tulleen toimenkuvan kautta annamme toisille ihmisille jotain itsestämme. Se tuntuu hyvältä. Se tuntuu oikealta. Ja oikeaa se onkin, koska sisäinen vaistomme ohjaa meitä itsemme kautta laajenemaan pois itsestämme. Tarkoituksenmukainen työ auttaa meitä olemaan hyviä egoisteja, jotta voisimme toimia todellisina altruisteina.

6. Lepää

Toinen perustavanlaatuinen vaistomme on vaisto kohti lepoa, harrastuksia ja huvituksia. Vaisto kohti lepoa ohjaa meitä kohti itseämme ja vain itseämme. Lepovaiston tarjoitus on ottaa itsemme huomioon ja kompensoida työnteon tuottamaa kulutusta. Levollisuuden vaistoa pitää ruokkia tietoisesti. Harrastukset ja huvitukset on pidettävä säännöllisenä osana omaa aikataulua. Mitä enemmän ihmisellä on velvollisuuksia muiden suhteen perheen ja työn myötä, sitä tärkeämpää on ottaa aikaa puhtaasti ja vain ainoastaan itselle. Varttikin päivässä riittää; tai on ainakin tyhjää parempi tapa irtautua muille annetusta ajasta.

Toivon mukaan lukija leipoo respetin pohjalta – tai sitä muunnellen – omannäköisensä kaakun ja tarjoilee sitä muillekin. Kuten tiedämme, reseptit ovat tekemistä varten, eikä ruokalistaa ei voi syödä.

Valmistamisen iloa ja bon appetit!

X