Hyvinvointi

Stressivapaa vyöhyke: Innostuminen, täydellisyys ja muodonmuutos

Teksti:
Jp Jakonen

Innostus on tunne, jonka kaikki tuntevat. Se alkaa usein hienovaraisena kehollisena kihelmöintinä, nousee paisuvana, laajenevana tunteena rinnan alueelle ja lopulta kohoaa ylöspäin koko pään täyttävänä säteilynä. Innostuminen johtaa välittömään hymyilemiseen ja tuntuu sisäisesti puhtaana ilon tunteena. Siinä on keltainen loiste, eikä sillä vaikuta olevan alkua tai loppua. Sen kohdalle vain jollain lailla osutaan, kun oma innostuneisuus kohtaa maailmankaikkeudessa olevan samankaltaisen pidäkkeettömän ilon.

Stressivapaa vyöhyke

Kantasana innostumiselle, entusiasmille, on entheos. ”En” tarkoittaa sisällä olevaa, ”theos” jumalaa. Innostunut ihminen kantaa siis jumalaa sisällään.

Innostumisen hetki voi tulla muistona menneestä riemusta, aavistuksena tulevasta hyvästä tai se voi olla äkillistä havahtumista tähän hetkeen. Se saattaa tulla hiljaisena tietona siitä, että kaikki on ihan oikeasti aika hyvin. Ajalla ei ole väliä. Innostumisen sisäinen jumalkipinä sokaisee näkemään ikuisuuden ajassa ja ajan ikuisuudessa.

Monesta uskonnollisesta ja henkisestä perinteestä – ja myös maallisista traditioista, aina urheilusta taiteeseen ja tieteeseen – löytyy harjoituksia, joiden avulla voi helpottaa innostumista. Pääsääntöisesti nuo harjoitukset innostavat, jotta myöhemmin seuraava täydellisyyden kokemus olisi vakaammalla perustalla. Nämä harjoitukset ulottuvat meditaatiosta rukoukseen ja kumarruksiin, voima-, kestävyys- ja joustavuusharjoituksista maalaamiseen, kirjoittamiseen, tutkimiseen ja niin edelleen. Periaatteessa mikä tahansa syvällisen uppoutumisen muoto voi olla innostusta herättävä harjoite.

Innostumista helpottavat harjoitukset ovat ikään kuin tapoja auttaa tunnistamaan alati läsnäoleva ihmisen luonnollinen tila. Tuo luonnollinen tila on olla innoissaan kaikesta tästä täydellisyydestä, joka ympäröi meitä ja joka me pohjimmiltaan olemme.

Täydellisyytenä oleminen on korkein innostuneisuuden muoto. Se tarkoittaa samaistumista kaiken täydellisyyteen. Se tarkoittaa harmoniaa elämän rytmin kanssa: kasvun, rappeutumisen, muutoksen, syntymän ja kuoleman myötäilemistä sanomalla kaikelle tälle elämän kokonaisuudelle ”kyllä”. Kaikuja tästä kokemuksesta voi saada katsomalla elokuvat The Tree of Life ja The Fountain, joista molemmat vievät katsojan tavanomaista syvemmälle matkalle todellisuuteen.

Täydellisyyden harjoittaminen alkaa oman innostumisen havahduttamisella. Keskeiset innostuksen kokemisen kanavat ovat keho, ajattelu, tunteet ja suora välitön henki. Niitä voi herätellä tekemällä periaatteessa mitä tahansa, mikä innostaa – fyysisesti, älyllisesti, tunteen tasolla ja henkisesti.

Täydellisyyden harjoittaminen jatkuu jokaisen hetken täydellisyyden kokemisena. Se tarkoittaa käytännössä kahta tärkeää, jatkuvaa rukousta. Ensimmäinen on kristillisen mystikon Mestari Eckhartin ”kiitos”: että sanoo kiitos kaikesta, mitä on ja mitä on oleva. Toinen rukous on ”kyllä”: täydellinen minuuden poissaolo ja todellisuuden vastustamattomuus ja sen myötä koko maailmankaikkeuden läsnäolo omassa sielussa.

Täydellisyys säilyy ja innostus jatkuu, mutta muodot muuttuvat. Tämä on toiseksi viimeinen Stressivapaa vyöhyke-blogikirjoitus Kotilääkärin sivuilla. Lukija voi halutessaan jatkaa seuraamista kirjoittajan omilla sivuilla tai odottaa ensi syksynä Basam Booksilta ilmestyvää kirjaa. Mainostekstin mukaan se sopii jokaiselle ”itsensä tuntemisesta ja elämän tarkoituksesta kiinnostuneelle”. Kenelle siis ei! 

X