Hyvinvointi

Stressivapaa vyöhyke: Kateus – miksi se voi olla voimavara?

Teksti:
Jp Jakonen

Kateus on tunne, jonka moni leimaa negatiiviseksi. Se myrkyttää mielen sisältä ja saa kasvot muuttumaan vihreiksi. Sen ansiosta on moni ihmissuhde ja ystävyys muuttunut vastakohdakseen. Mitä jos kateus voisikin olla positiivinen voimavara?

Stressivapaa vyöhyke

Uskon, että kateuden voi nähdä positiivisessa valossa. Kyse ei ole pelkästä positiivisesta ajattelusta, vaan varjopsykologiasta. Carl Jungin mukaan jokaisella ihmisellä on varjo: oman itsemme tuntematon osa, jonka yhdistäminen omaan tietoisuuteen ja minäkuvaan on terveen persoonallisuuden merkki.

Varjoja on monenlaisia. Osa niistä on negatiivisia. Nämä negatiiviset varjot ovat puoliamme, joita meidän on vaikea suvaita: itsekkyyttä tai liiallista kiltteyttä, rämäpäisyyttä tai turvallisuuden tarvetta. Osa varjoista on positiivisia. Nämä positiiviset varjot heijastavat niitä puoliamme, joita haluaisimme itseemme, mutta jotka pelkäämme ottaa osaksi omaa minuuttamme. Nehän toisivat mukanaan valtavan vastuun!

Tulen ajoittain kateelliseksi, kun luen lehdestä maailmanmatkaajista. Nuoruudestani saakka minulla on ollut romanttinen haave maailmalla kulkemisesta, päämäärättömästä vaeltelusta huilua soitellen ja sinne tänne liftaten. Eräänlaisena luontaisena haaveilijana minulla on myös vakaa luottamus siihen, että tälläisellä matkalla asiat aina järjestyisivät parhain päin. Yösija löytyisi ja ystävälliset sielut ravitsisivat kulkurin kaupan päälle.

Olen kuitenkin ollut erilaisella matkalla kymmenisen vuotta. Ensiksi ihmismielen, sielun ja hengen maailmaan opintojeni kautta ja neljä viimeistä vuotta perheen isänä. Tämä asettaa tiettyjä rajoituksia fyysisille matkoilleni. Matkaajien reissuista heräävä kateus kuitenkin kertoo minulle jotain tärkeää: minulla on oma matkani. Tietoisuus siitä herää aina, kun kateus nostaa päätään. Näen omaa matkaansa tekevän vaeltajan kautta heijastuvan velvollisuuden omaa kutsumustani kohtaan.

Ihminen, joka tuntee itsensä ja on sovussa oman tarkoituksensa kanssa, tuntee harvoin kateutta. Hänelle kateus on voimavara, joka muistuttaa siitä, miten tärkeää on mahdollisimman nopeasti palata omalle kasvupolulleen. Harhaudumme tarkoituksestamme, ja palaamme siihen takaisin. Kateus on yksi arvokkaimmista muistuttajista. Kun kohtaamme omaa tarkoitustaan elävän lähimmäisen, muistamme jatkaa omamme etsintää entistä innokkaammin tai palata takaisin sen pariin uudella vimmalla.

Väitän, että emme milloinkaan ole toiselle ihmiselle kateellisia siitä, mitä hänellä on. Väitän, että hänen kauttaan heijastuva kateus – jos siitä kuoritaan pinnalta pois reaktiivinen halu omistaa jotain konkreettista – kertoo meille pikemminkin siitä, miten meillä jokaisella on oma polkumme kuljettavana. Kateus opastaa meidät sille, pitää meidät sillä, ja muistuttaa palaamaan sille takaisin.

Siunattu kateus!
 

X