Stressivapaa vyöhyke: Miksi harkita elämänmuutosta?

Olen halunnut jo pitkään ostaa talon. Monelle asia voi kuulostaa arkipäiväiseltä, minulle se on kaikkea muuta. Taloudellinen minäkuvani on pitkään ollut kietoutuneena saamattomuuden, riippuvaisuuden ja reaktiivisuuden ympärille. Olen käsittänyt olevani alati tuulten heiteltävissä, mitä taloudenhoitoon ja -hallintaan tulee.

Kun sitten hankin ensimmäisen asuntoni, se merkitsi minulle murtautumista tuosta kehästä. Se merkitsi muutosta ei vain ulkoisessa toiminnassani, vaan myös sisäisessä minäkuvassani. Asunnon hankkiminen merkitsi, sanalla sanoen, täydellistä mullistusta niissä ominaisuuksissa, joita olin kuvitellut itselläni olevan hamaan loppuun saakka. Oma asunto tarkoitti sitä, että minä kykenen ja pystyn viemään päätökseen saakka itselleni kaikkein vaikeimmalta elämänalueelta kumpuavan haaveen.

Näennäisesti kyse on talosta, mutta varsinaisesti kyse on vastuulliseksi kasvamisesta, keskittymisestä ja sinnikkyydestä. Se, mikä ensin näytti talolta, onkin kokoelma ominaisuuksia, jotka omistamalla olen ihmisenä kypsempi, kokonaisvaltaisempi ja laajempi. Sanalla sanoen, asunnon ostaminen teki minusta paremman ihmisen. Tai ainakin pakotti ottamaan askelia siihen suuntaan.

Kun aikoinaan ihastuin nykyiseen vaimooni, aloin järjestelmällisesti tehdä omaa elämääni niin houkuttelevaksi, että jonain päivänä siitä tulisi hänen arvoisensa. Siitä tuli. Ja menimme naimisiin, ensin vähäsen seurusteltuamme. Kun ihastumme unelmaan ja haluamme tehdä muutoksen elämässämme, meidän on kehitettävä itsessämme sellaisia ominaisuuksia, jotka vetävät unelmaa puoleensa. Meidän on tultava unelmamme arvoisiksi. Silloin huomaamme, millaista peliä elämä kanssamme pitää. Muutos ei nimittäin tapahdu itsensä tai tuottamansa lopputuloksen vuoksi. Se tapahtuu − ja se tehdään − niiden ominaisuuksien vuoksi, joita se kantajassaan synnyttää.

Tavoitteessa ei ole näin ollen tärkeää se, mitä tavoitellaan. Tärkeää on se, millaiseksi tuo tavoitteleminen meidät muuttaa.