Hyvinvointi

Stressivapaa vyöhyke: Miten rakensin kuntosalin kotiini?

Teksti: JP Jakonen

Stressivapaan vyöhykkeen tarkoitus on ollut operoida itsetuntemuksen parissa. Näin olemme tehneetkin. Tällä kertaa laajennamme hieman ”itsen” käsitettä ja otamme askeleen kehon tuntemuksen pariin.

Stressivapaa vyöhyke

Länsimainen ihminen mieltää usein oman itsensä olevan yhtä kuin oma pää. Yhteys kehoon on vieras. Se kuuluu jopa puheessamme: puhumme ”minun kehostani” aivan kuin se olisi narun perässä kulkeva lemmikkieläin.

Käytännössä minulle itselleni parhaita itsetuntemuksen polkuja on ollut paikata kehon ja mielen välistä kuilua painoharjoittelun avulla. Kun aikoinaan aloitin harrastuksen erään itsenäisen saarivaltion kuntosalilla, oli käytössäni erinomainen arsenaali itse rakennettuja betonipainoja, puolapuut ja leuanvetotanko. Niillä pääsi pitkälle. Tunsin oloni luolamieheksi.

Muutettuamme asumaan uuteen taloon halusin rakentaa kuntosalin kotiini. Se ei ollut aivan helppoa. Tilaa on aina rajatusti, eikä levytankojen asentaminen kaakelilattian läheisyyteen tullut kysymykseen. Aikani asiaa selviteltyäni löysin erinomaisen ratkaisun toimivalle kotikuntosalille. Näin etenin: 

1. Hankin kuntopyörän. Paikallaan polkeminen ei ole kivaa, mutta siitä tulee kiva olo. Talven liukkailla tai muuten vaan huonolla säällä on rauhoittavaa tietää, että aerobisen treenin voi tehdä oman kotinsa uumenissa. Oma pyöräni on Karhun Evo t-700-mallinen, ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen.

2. Ostin kuntopenkin. Litteä, tavallinen kuntopenkki on yleensä melko hintava kapistus. Omani löysin kirpputorilta. Se oli merkkiä Ab King-jotain. Siis juuri niitä laitteita, jotka etäisesti muistuttavat litteää penkkiä, mutta joiden näkymää estää eriskummallinen rautakaari penkin puolelta toiselle. Maksoin penkistä kymmenen euroa, irroitin kaaren ja katsos: minulla oli kuntopenkki.

3. Haaveilen käsipainojen hankinnasta loppuelämän kestävää harjoittelua varten eli viimeinen vaihe suunnitelmaani odottaa vielä viimeisten hilujen kilahtamista viikkorahakassaani. Olen nimittäin säästänyt Powerblock-painosarjaa varten. Powerblockien rakenne on mullistava. Tai ainakin niin mullistava kuin nyt käsipainojen maailmassa on mullistavia asioita. Samasta setistä saa käyttöönsä 2,5 kilon ja 22,5 kilon painot – ja kaikkea siltä väliltä. Malleja on erilaisia käyttötarkoituksesta ja fiiniydestä riippuen. Yhteistä kaikille on se, että yksi Powerblock-pari korvaa noin 34 paria erikokoisia käsipainoja. Nämä pitäisi tulla mukana äitiyspakkauksessa!

Näiden lisäksi kehollisen itsetuntemukseni kammioon ja fyysisen hyvinvointini mekkaan kuuluu vielä oranssi joogamatto, vesipullo ja ikkuna, josta voin toljottaa kuntopyörää polkiessani naapurien puiden latvustoja. Ja ai niin, mainitsinko jo, että koko tila vie pinta-alaa vain noin nelisen neliömetriä? Se on rakennettu suihkuhuoneeseemme.

X