Stressivapaa vyöhyke: Miten ylittää kolmenkympin kriisi? Osa 2/2

Buddhalaisessa perinteessä tunnetaan hieno tapa: boddhisattva-vala. Se on eräänlainen lupaus siitä, että työskentelee ei vain itsensä, vaan kaikkien elävien olentojen vapauttamiseksi. Työnteon siunaamiselle ei juuri parempaa tapaa voi olla. Kolmenkympin kriisin totinen ylittäminen tapahtuu, kun kehitetään itselle oma boddhisattva-valan kaltainen kiteytys siitä, miksi oikein on uuteen elämänvaiheeseensa siirtymässä.

Valan sanamuoto voi olla vapaa. Rakenteellisesti se voidaan muotoilla selkeän alun, arvoperustan ja lopun ympärille, esimerkiksi näin:

Alku: ”Minä, N.N., omistan…

Arvoperusta: …[näiden asioiden/hyveiden/arvojen edistämiselle]…”

Loppu: ”…työni, kaikkien olentojen hyväksi, ja Aamen.”

Henkilökohtaisuus arvojen muodossa lisää valan mukaan eletyn elämän houkuttelevuutta. Olen itse aloittanut aamuni oman valani lausumisella, oikein kumarrusten kera (vieläpä neljään eri ilmansuuntaan), nyt jo parisen vuotta.

Se on mukavaa. Se auttaa tuntemaan, että on yhteydessä johonkin pikkaisen itseään suurempaan kokonaisuuteen: omaan elämäntarkoitukseensa.

Vaikka oman valan kehittäminen ja sanoiksi pukeminen (eikä sitä ole edes välttämätöntä sanallistaa) vie aikaa, sen lausuminen ei kestä kymmentä sekuntia kauempaa. Oma boddhisattva-vala toimii näin ollen eräänlaisena amulettina, jota kannetaan mielen sisällä ja joka toivottavasti näkyy myös käytännön teoissa ja omassa olemuksessa. Se suojaa usein vaikeaa ja uutuuttaan outoa matkaa kuluttajasta tuottajaksi, kolmenkympin kriisin tuolle puolen, paremman elämän pariin.