Hyvinvointi

Stressivapaa vyöhyke: Miten ylittää muutosvastarinta?

Teksti:
Jp Jakonen

Moni meistä haluaa kovasti muutosta elämäänsä. Voimme kaivata näin kevään alkaessa uutta suhtautumista liikuntaan; voimme haluta oppia delegoimaan töitämme tai olla parempia kuuntelijoita. Samaan aikaan kuitenkin toimimme toisin. Jätämme liikkumatta ja jäämme sohvalle, hukutamme itsemme tarpeettomiin työtehtäviin tai keskeytämme kumppanimme kesken lauseen.

Stressivapaa vyöhyke

Toisaalta haluamme siis muutosta ja toisaalta emme. Yksi osa meistä piiskaa itseä toimintaan ja toinen osa meistä laiskottelee. Ja hyvästä syystä! Muutosvastarinnaksi kutsuttu ilmiö on nimittäin psykologi Robert Keganin ja Lisa Laheyn mukaan tärkeä osa kehon henkistä immuniteettijärjestelmää.

Kirjassaan How the Way We Talk Can Change the Way We Work Kegan ja Lahey tutkivat ensimmäisen kerran muutosvastarinnaksi nimitettyä ilmiötä. Kymmenen vuotta myöhemmin parivaljakko – joista muuten Harvardin yliopistossa professuuria pitävä Kegan on maailman johtavia kehityspsykologeja – julkaisi uuden teoksen nimeltään Immunity to Change. Siinä kirjoittajat avaavat muutosvastarinnan mekaniikkaa (ja siitä vapautumista) yksinkertaisen mallin avulla.

Piirrä paperille neljä saraketta. Vasemman laidan sarakkeeseen kirjoitat vastauksen kysymykseen: ”Mitä haluan?”. Varmista, että haluat asiaa koko olemuksellasi, puolivillaisia toiveita ei lasketa. Toiseen sarakkeeseen kirjoitat sen, miten sabotoit haluasi. Miten siis käytännössä toimit tai jätät toimimatta niin, että halusi ei toteudu?

Kolmanteen sarakkeeseen kirjoitat pelkosi. Mitä pelkäät tapahtuvan, jos et toimisi niin kuin toiseen sarakkeeseen olet juuri kirjoittanut toimivasi? Henkinen immuunijärjestelmämme alkaa tässä kohtaa avautua kaikessa loogisuudessaan. On luonnollista olla toteuttamatta muutosta, koska se pelottaa meitä – ja usein hyvästä syystä! Muutosta ”sabotoivan” toimintamme tarkoitus on siis yksinkertaisesti suojata meitä siltä pelon aiheelta, joka kolmannessa sarakkeessa seisoo.

Neljänteen sarakkeeseen kirjoitat ison olettamuksesi. Tuo olettamus on pelon takana oleva teoriasi siitä, miten maailma makaa. Se vastaa kysymykseen: mitä oletat tapahtuvan, jos pelkosi toteutuisi?

Tämä neliosainen läpivalaisuprosessi voi auttaa sinua selkeyttämään pitkäaikaisiakin sisäisiä konflikteja. Muutosvastarinnan näkeminen on kuitenkin vasta alku. Seuraavat askeleet otetaan käytännössä yrittämällä tutkia sitä, miten suuri osa pelkoa tukevista olettamuksista on totta. Parasta dataa saa haltuunsa yksinkertaisella kokeella: toimi niin kuin pelkoasi ei olisi. Kuka sinä silloin olisit? Mitä silloin tekisit? Mitä uutta se kertoisi sinusta? Ja miten se saattaisi mahdollisesti haastaa pelkoasi tukevan ison olettamuksen?

PS. Lue lisää muutosvastarinnan ylittämisestä suomen kielellä yhdessä ekonomi Keijo Halisen kanssa kirjoittamassani kirjassa Kukoistavan johtamisen käsikirja.

X