Suu kuntoon

Eletty elämä näkyy myös suun terveydessä ja hyvinvoinnissa. Säännölliset hoitolakäynnit ehkäisevät suumurheita ja pitävät hymyn herkässä!

1. Kosteutta kuivalle suulle

Sylki on suun paras puolustaja ja sen määrä vähenee usein vaihdevuosissa. Syljen vähyys ja sen koostumuksen muuttuminen aiempaa happamammaksi reikiinnyttävät hampaita entistä herkemmin, ja siksi kuivasuinen käy hammaslääkärillä tiuhemmin. Myös verenpainelääkkeet, osa särkylääkkeistä, rauhoittavat lääkkeet, diureetit ja masennuksen hoitoon käytetyt lääkkeet kuivattavat suuta. Sairaudet, kuten Sjögrenin syndrooma, Parkinsonin tauti, korkea verenpaine ja diabetes laittavat nekin suun napsaamaan. Muutokset syljenerityksessä tapahtuvat vähitellen ja ihminen tottuu niihin: asiantuntijalta saatu tieto oman suun kuivuudesta tulee usein täytenä yllätyksenä.

Kuivan suun aiheuttamia haittoja voi helpottaa apteekkituotteilla: entsyymipohjaisella suuvedellä ja limakalvoja kosteuttavalla geelillä. Syljen eritystä voi vauhdittaa ksylitolipurukumilla ja -pastelleilla sekä kuivasuisille tarkoitetuilla suusuihkeilla. Suuvedeksi valitaan alkoholiton ja hammastahnaksi vaahtoamaton tuote, joka ei sisällä natriumlayrulsulfaattia: alkoholi tunnetusti kuivattaa ja hammastahnan vaahtoamaan laittava ainesosa tekee samoin.

2. Kiitos ei eroosiolle

Virvoitusjuomat, maustetut kivennäisvedet, viinit, porevitamiinit, maitohappovalmisteet, urheilujuomat ja etikkaiset salaatinkastikkeet ovat aineita, jotka happamina rapauttavat hammaskiillettä eli aiheuttavat hammaseroosiota. Vaikka kiille on ihmiskehon kovinta kudosta, kaikkea ei sekään kestä. Kun suu täyttyy toistuvasti aineesta, jonka pH on alle 5,5, kiille vähitellen liukenee. Ihminen ei välttämättä itse huomaa hampaiden kulumista ennen kuin vauriot ovat suuria. Vaurioitunut kiille taittaa valoa toisin kuin ehjä, jolloin hampaat usein hohtavat läpikuultavina. Kiilteen alta paljastuva hammasluu on selvästi kiillettä pehmeämpää, helpommin vaurioituvaa ja reikiintyvää kudosta.

Menetetty kiille ei kasva takaisin. Eroosion etenemisen voi pysäyttää, kun vähentää happamia elintarvikkeita, juo janoon vettä ja huolehtii säännöllisestä ateriarytmistä: napostelu on kiilteenkin kauhu. Happamat elintarvikkeet kannattaa yhdistää maitotuotteisiin, sillä maito neutraloi hapanta. Hedelmät on paras syödä sellaisinaan, jolloin ne kuluttavat hampaita vähemmän kuin niistä puristettu mehu.

Heti syömisen päälle ei hampaita parane harjata, koska happohyökkäyksen aikana harjaus kuluttaa kiillettä. Happohyökkäys on hyvä katkaista heti aterian jälkeen ksylitoli-tuotteilla tai fluoritabletilla. Pienetkin fluorimäärät vähentävät happojen haitallisia vaikutuksia ja lisäävät hampaan pinnan kovettumista. Amiini- ja tinafluoridit vaikuttanevat tehokkaimmin bakteerien aineenvaihduntaan.

3. Vetäytyvätkö ikenet?

Kovakätisyys ja liian kova harja kostautuvat ennen pitkää vetäytyneinä ikeninä, palautumattomana vaivana. Korkealle kohonnut ien paljastaa hampaan herkästi oireilevan kaulaosan. Hammaskaulan alueella ei ole sitä suojaavaa kiillettä, vaan huokoista hammasluuta, joka sisältää pieniä, nesteen täyttämiä dentiinikanavia. Kun dentiinikanavat joutuvat kohtaamaan ulkoisia ärsykkeitä, kuten kylmiä juomia, niiden sisältämä neste liikkuu, ja se tuntuu vihlontana. Vihlomista voi estää tähän tarkoitukseen valmistetuilla tahnoilla. Niiden ainesosat saostuvat dentiinikanaviin, jolloin vihlominen vähenee. Paljastuneen kaulaosan suojaksi on kehitelty erilaisia, suunhoidon vastaanotolla tehtäviä käsittelyjä.

Vielä hyvännäköinenkin harja joutaa viimeistään kolmen kuukauden kuluttua vaihtoon, sillä sen puhdistuskyky heikkenee. Kovakätisen kannattaa vaihtaa pesuväline mekaanisesta sähköiseen. Sähköhammasharjalla ei varsinaisesti harjata hampaita, vaan harjan annetaan liukua hampaita pitkin.

Myös laiskan harjaajan suuhun iskevä ientulehdus voi vaikuttaa hampaan kiinnitykseen ja saada ikenen vetäytymään. Ikenien verenvuoto on selvä tulehduksen merkki ja aika tehostaa kotihoitoa.

4. Vauhtia värjäymille

Hammas imee itseensä värjääviä aineita, kuten teetä, kahvia, punaviiniä, nestemäistä rautaa, kolajuomia ja tupakkaa. Osa värjäytymistä jää hampaan pintaan, osa sukeltaa syvemmälle. Suuhygienisti voi poistaa pintavärjäytymät kiillotustahnalla tai jauhepuhdistimella. Jauhepuhdistus kirkastaa ja kiillottaa hampaan pinnan. Se voidaan tehdä useammankin kerran vuodessa.

Kauppojen tahnat eivät tahdo purra värjäytymiin, vaikka ne hampaan pintaa kirkastavatkin. Osa tahnoista sisältää hiovia, kiillettä ohentavia ainesosia eikä niitä suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Kemialliseen reaktioon perustuvat, papaiinientsyymiä sisältävät tahnat ovat turvallisia.

5. Valkaisu palauttaa hymyn

Kiille kuluu vuosien saatossa ja paljastaa hampaan sisemmän, kellertävän osan ja syvät värjäytymät. Nuoruusvuosien valkoinen hymy voi palautua valkaisulla, joko ammattilaisen vastaanotolla tai kotona suuhygienistin tai hammaslääkärin tekemillä yksilöllisillä muoteilla. Valkaisussa käytetään karbamidi- ja vetyperoksidia, kotona kuitenkin miedompina kuin vastaanotolla. Vastaanotolla aineen vaikutusta voidaan tehostaa ja käsittelyaikaa nopeuttaa valolla tai laserilla. Valovalkaisuun kannattaa varata muutama tunti. Laservalkaisusta selviää tunnissa, mutta menetelmä on selvästi muita kalliimpi. Hampaan uloin pinta on rakentunut lomittain menevistä prismoista, jotka valkaisuaine aukaisee. Aine tunkeutuu hampaan sisään ja pilkkoo tummentumat. Valitettavasti valkaisuaine saattaa ärsyttää väliaikaisesti hampaan hermoa, mikä tuntuu vihlomisena. Vihlominen menee yleensä ohi muutamassa päivässä.

Ennen valkaisua mahdolliset reiät pitää paikata, hammaskivi poistaa, tulehtuneet ikenet hoitaa kuntoon ja saumoistaan vuotavat paikat uusia. Kotikäyttöön myytäviä valkaisuliuskoja eivät ammattilaiset suosittele: väärin käytettynä valkaisutuotteet saattavat vaurioittaa pehmytkudoksia ja aiheuttaa kurkun käheyttä. Ammattilaisenkaan tekemää tehovalkaisua ei suositella jokavuotiseksi toimenpiteeksi.

Lumenvalkoista jenkkihymyä ei suomalaisilta vastaanotoilta saa. Valkaisutuloksen pysyvyyteen voi vaikuttaa välttämällä hampaita värjääviä aineita, huuhtelemalla suun aina ruokailun jälkeen ja huolehtimalla yleensä suun puhtaudesta.

Asiantuntijana suuhygienisti Tiina Åberg, HymyPiste, Tampere.

Teksti: Virve Järvinen