Hyvinvointi

Burleskiharrastus on auttanut Jonnaa, 43, oman kehon hyväksymisessä: ”Minulla on lupa olla upea”

Taiteen kautta voi löytää oman ilmaisuvoimansa, kohdata tunteensa tai kokea huumaavaa yhteenkuuluvuutta. Kuvasimme naisia, joiden elämään taideharrastus on tuonut hyvinvointia.

Teksti:
Anna Ferrante
Kuvat:
Sampo Korhonen, Juha Sarkkinen

Burleski on humoristista näyttämöviihdettä, joka voi luovan stripteasen lisäksi sisältää esimerkiksi tanssia tai teatteria. Jonna Sundbergille burleski on voimaannuttava ja vapauttava harrastus.

Taiteen kautta voi löytää oman ilmaisuvoimansa, kohdata tunteensa tai kokea huumaavaa yhteenkuuluvuutta. Kuvasimme naisia, joiden elämään taideharrastus on tuonut hyvinvointia.

”Minulla on lupa olla upea, niin kuin jokaisella pitäisi olla”

Jonna Sundberg, 43, Helsinki

”Olen harrastanut burleskia parisen vuotta – ensin burleskitanssia, josta pian siirryin burleskin puolelle. Ero näiden välillä on se, että burleskiin liittyy tanssimisen lisäksi riisumista. Burleskissa harjoitellaan myös enemmän ilmaisua, rooliin heittäytymistä ja erilaisten puuhkien, viuhkojen ja muiden härpäkkeiden käyttöä.

Kiusoittelu, leikkiminen ja huumori ovat burleskissa isossa roolissa. Burleski voi auttaa hurjan paljon oman kehon hyväksymisessä. Itselleni oli yllättävän voimakas kokemus tuntea, että burleskitanssijana olen kaunis ja seksikäs ja minulla on lupa olla upea, niin kuin jokaisella pitäisi olla – itsestäänselvyys, joka ei kuitenkaan sitä aina välttämättä ole. Isokokoisuutta pidetään usein hankalana ja ihanteisiin sopimattomana, mutta burleskissa kaikki vartalot ovat kauniita.

Burleski tekee myös selälle, ryhdille ja keskivartalolle todella hyvää, sillä se sisältää paljon kiertoliikkeitä ja korsettilihaksia vahvistavia taivutuksia. Olen voinut hirveän hyvin sen jälkeen, kun aloitin tämän harrastuksen. Burleski on istumatyölle loistavaa vastapainoa.

Burleski on minulle ihana, vapauttava ja voimaannuttava harrastus. Olen kokeillut lukuisia tanssilajeja elämässäni, mutta burleski on tähän mennessä vienyt voiton niistä kaikista.”

Lue myös: Anoreksian nuorena sairastanut Riikka Huikkonen sai burleskista apua toipumisessaan: ”Olen oppinut lempeyttä itseäni kohtaan”

Suvi Saarinen maalaa.
Taide auttaa taideterapeutti Suvi Saarista tutkimaan sisintään ja selviytymään elämän haasteista.

”Taide on minulle selviytymiskeino elämän vaikeuksissa”

Suvi Saarinen, 65, Tuusula

”Katson maailmaa vahvasti mielikuvituksen ja luovuuden linssien läpi. Luovuuteni rakentuu monesta palasta: kuvataiteesta, musiikista, valokuvauksesta, kirjoittamisesta, käsillä tekemisestä. Harrastan monia taidelajeja, ja osaan kaikkea vähäsen mutta en mitään perinpohjin.

Yksi ammateistani on taide­terapeutti. Ekspressiivisessä taideterapiassa yhdistän eri taiteen tekemisen lajit, joita kaikkia tarvitsen terapiatyössä. Tällä hetkel­lä työskentelen vanhusten hoitokodissa, missä laulamme, maalaamme, soitamme pianoa ja kirjoitamme runoja. Näitä asioita teen myös vapaa-ajallani.

Maalaan tunteeseen. Jos on jokin vahva tunne päällä, olkoon se viha, hämmennys, ahdistuneisuus, niin tartun pensseliin. Jos olen kovin tuohtunut, maalaan hyvin kehollisesti. Saatan aloittaa taidetyöskentelyn kirjoittamalla kankaalle ajatuksiani, joiden päälle maalaan, ja ehkä lopuksi ruttaan koko paperin. Tärkeää on maalaamisen prosessi, ei lopputulos.

Jos minulla ei olisi taidetta, en tiedä millainen ihminen olisin. Taide on minulle selviytymiskeino elämän vai­keuksissa. Se antaa sisimmän sanattomille viesteille muodon, se puhdistaa ja avaa sisimmän solmuja. Taiteen avulla voi tutkia omaa polkuaan ja tunteitaan sekä pitää mielikuvituksen ja sitä kautta vireyden aktiivisena.”

Lue myös: Jessica, 46, käsitteli läheistensä kuolemia maalaamalla ja kouluttautui lopulta itsekin taideterapeutiksi – ”Suru sai tulla näkyväksi”

Mari Pousi kuorossa.
Yhdessä laulaminen voi olla voimakas kokemus. Mari Pousille kamarikuoro on tärkeä yhteisö.

”Yhdessä laulaessa erittyy ties mitä hyvänolonhormoneja”

Mari Pousi, 45, Helsinki

”Kun lauletaan yhdessä, siinä varmasti erittyy ties mitä hyvänolonhormoneja, niin suuri on rakkaudellinen tunne yhteisöä kohtaan ja euforia yhdessä onnistumisesta.

Laulan Kamarikuoro Kaamoksessa. Kuoroyhteisö on turvallinen, tuttu ryhmä, jossa minut hyväksytään ja jossa panostani arvostetaan. Yhteiset konsertit, esiintymismatkat ja musiikin tekeminen ovat kuin liimaa, joka sitoo yhteen. Voisin vaikka vanhainkodissakin laulaa näiden tyyppien kanssa!

En voisi olla ilman laulamista, mutta solistina en osaisi itseäni kuvitella. Kuorolaulu tuo yhteisöllisyyttä, onnellisuutta ja mielihyvää. Myös kehittymisen aspekti on tärkeä: haluan laulaa kuorossa, joka pyrkii jatkuvasti kehittymään ja jossa voin itsekin kehittyä. Tykkään, että laulamisessa on mukana sopivalla tasolla kunnianhimoa.

Kun lähden kuoroharjoituksiin, on se konkreettinen irtiotto muusta elämästä ja loistavaa palautumista työstressistä. Laulaminen nuotinlukemisineen vaatii täydellistä keskittymistä ja on myös hyvää jumppaa aivoille.”

Päivi Peuna kirjoittaa.
Kirjoittamalla voi keventää oloa, sanoo luovaa kirjoittamista harrastava Päivi Peuna.

”Sanoilla on ihmeellinen voima, ne voivat sekä satuttaa että parantaa”

Päivi Peuna, 63, Kuusamo

”Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Nuorena pidin päiväkirjaa, ja työssäni projektipäällikkönä vastaan mielelläni asiateksteistä. Jossakin vaiheessa innostuin luovan kirjoittamisen kursseista. Kursseilla olen työstänyt lastenkirjaa, pitkäaikaista haavettani.

Tällä hetkellä minulla on työn alla yliluonnollinen jännitysnovelli, joka pohjautuu tositapahtumiin. Koska tiedän tapahtumat tarinan taustalla, minulla oli aluksi vaikeuksia kirjoittaa siitä fiktiota. Täytyy vain tehdä sitä, mistä luovassa kirjoittamisessa on pohjimmiltaan kyse: kuvitella, antaa mielikuvituksen lentää.

Kirjoittaminen on minulle hyvän mielen harrastus. Ja kaikki mikä tekee hyvää mielelle, kohottaa hyvinvointia.

Sanoilla on ihmeellinen voima, ne voivat sekä satuttaa että parantaa. Kun kirjoittaa ja esimerkiksi purkaa pahaa oloa raivokkaaseen tekstiin, olo kevenee ja paranee. Silloin kynällä tekee hyvää itselleen. Ja kun teksti rullaa – silloin hyvä mieli vasta tuleekin!”

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 1/2023.

X