Hyvinvointi

Talvijuoksu testissä

Teksti:
Anna.fi

Annan toimittaja testasi talvijuoksua. Pakkanen ja liukkaus eivät olleetkaan esteitä juoksemiselle.

Talvijuoksua testaamassa

Lähteminen on kamalaa. Joulukuinen ilta on pimeä ja pakkasta on viisi astetta. Kylmä tunkee heti kevyiden juoksuvaatteiden alle. Tässäkö olisi kymmenen kilometriä edessä? Aaargh.
Olen harrastanut juoksua epäsäännöllisesti koko aikuisikäni, mutta en koskaan talvella. Viime syksynä juoksuhurahdus kuitenkin vei mukanaan niin, että ostin urheilukaupan alepäiviltä nastalenkkarit. Tuttavalle lenkillä sattunut kämmenselän murtuma vakuutti minut siitä, että ilman niitä ei jäisille teille kannata lähteä.

Ei armoa, liikkeelle vaan! Nastalenkkarit tuntuvat varmoilta ja pitäviltä jäisessä alamäessäkin. Lisäksi ne ovat lämpimämmät kuin tavalliset juoksukengät, kylmä viima ei puhalla läpi. Muutenkin juoksu sujuu hyvin, vaikka tuntuu raskaalta. Kotiin tullessa on voittajaolo ja takapuoli totaalisen jäässä. Syystrikoot eivät näköjään enää pakkasella riitä.

Varusteet ovatkin juoksuasiantuntija Kirsi Valastin mukaan olennaisin ero talvi- ja kesäjuoksun välillä. Juoksuun tarkoitettuja hengittäviä vaatteita todella tarvitaan talvella, koska puuvillapaidat ja villapipot keräävät kosteutta ja altistavat palelemiselle.

– Hyvä aluskerrasto on must, itse pidän välillä kahtakin kerrastoa päällekkäin. Monta kevyttä kerrosta on parempi kuin yksi paksu, jotta juoksun liikeradat ja keveys säilyvät, Valasti opastaa.

– Nilkat, ranteet ja kaula pitää suojata.

Seuraavalle lenkille, kymmenen asteen pakkaseen, puen edelliskerrasta viisastuneena hiihtopuvun ja sen alle villaisen kerraston. Nyt tarkenee jo paremmin, vain korvat ja leuka uhkaavat jäätyä, ja hieroskelen niitä juostessani. Lähteminen on yhä karua, mutta juoksu sujuu yllättävän hyvin, loppumatka melkein euforiassa, itsensä voittamisen fiilis on niin suuri. Talvisen kaupunginkin näkee juostessa uusin silmin.

Kirsi Valasti uskoo, että talvinen juoksu piristää jopa kesäjuoksua enemmän, kun vain voittaa mukavuudenhalun ja lähtee.

– Pakkasilma on sisällä vietetyn päivän jälkeen voimakas tuntoärsyke. Talvikelillä joutuu keskittymään hengitykseen ja askeleeseen, mikä auttaa tyhjentämään mielen. Lenkin jälkeen stressitasot ovat alhaalla ja hyvän olon hormonit ylhäällä.

Moni pelkää, että pakkasessa huhkimisesta tulee kipeäksi. Valastin mukaan pakkanen ei sinällään sairastuta ketään – pärjääväthän hiihtäjätkin. Perusterve lenkkeilijä voi juosta kovaakin, jos haluaa. Mutta kesäjuoksuja hitaammasta vauhdista ei tarvitse olla pahoillaan: liukkaalla tai lumipuuroisella alustalla meno on raskaampaa.

Nastalenkkarit eivät Valastin mukaan ole aina välttämättömät. Niiden tarve riippuu ympäristöstä: esimerkiksi tien reunassa on usein mustaa jäätä. Myös tavallisilla lenkkareilla voi pärjätä, jos niiden pohjissa on syvät urat. Liukuesteitä tai muita lisäremmejä hän ei suosittele kenkiin, koska ne muuttavat askellusta.

Neljännellä lenkillä talvi-illassa vierähtää jo lähes kaksi tuntia. Minusta on tullut talvijuoksufani. Allekirjoitan Kirsi Valastin sanat: talvi ei ole juoksijalle este, vaan mahdollisuus.

Sarva Xero -nastalenkkarit 129 e, sportstore.fi

Teksti: Matilda Katajamäki
Kuva: Mirva Kakko

Anna 9/2014

X