Terveys

Eikö mikään tunnu miltään? Saatat kärsiä anhedoniasta

Mitä anhedonia on? Kuinka yleistä se on? Koska siihen on haettava apua? Työpsykologi Maaret Punto vastasi kysymyksiimme anhedoniasta.

Teksti:
Hilppa Wuokko
Kuvat:
Istock

Anhedoniasta kärsivä ei koe ilon ja onnistumisen tunteita.

Mitä anhedonia on? Kuinka yleistä se on? Koska siihen on haettava apua? Työpsykologi Maaret Punto vastasi kysymyksiimme anhedoniasta.

Oletko joskus alkanut tehdä huonolla mielellä jotain sellaista, mitä et oikeastaan edes haluaisi tehdä, mutta teet sen silti, koska tiedät, että se piristää sinua. Ja toden totta: loppujen lopuksi huono mielesi on historiaa!

Jos yllä oleva ei kuitenkaan onnistu, saatat kärsiä anhedoniasta. Mehiläisen työpsykologi Maaret Punto vastasi kysymyksiimme siitä, mistä anhedoniassa on kyse:

1. Mitä anhedonialla tarkoitetaan?

– Kyvyttömyyttä nauttia. Sellaiset asiat, jotka ovat aikaisemmin tuottaneet iloa, eivät enää tuota sitä. Elämästä puuttuvat ilon ja onnistumisen kokemukset. Anhedonialla voidaan tarkoittaa myös sellaista tunnetta, että kaikin puolin mikään ei tunnu miltään. Usein kun huonolla mielellä ollessaan tekee iloa aiheuttavia asioita, olosta tulee parempi. Anhedoniasta kärsivä ei tunne näin, vaan olo pysyy samanlaisena, eivätkä ennen iloa aiheuttaneet asiat nosta mielialaa.

2. Kuinka moni anhedoniasta kärsii?

– Lyhytkestoinen, ohimenevä anhedonia on varsin tavallista. Jokaisella on varmaankin välillä sellaisia tilanteita, ettei mikään oikein kiinnosta ja innosta.

3. Mikä on lyhytestoista ja mikä pitkäkestoista anhedoniaa?

– Alle kaksi viikkoa kestävä anhedonia voidaan laskea lyhytkestoiseksi. Sitä pidempi anhedonia voi olla merkki ammattiapua vaativasta tilasta, kuten masennuksesta.

4. Mistä lyhytkestoinen anhedonia voi johtua?

– Tyypillisesti lyhytkestoinen anhedonia on seurausta esimerkiksi stressistä. Silloin anhedoniasta kärsivä on uupunut ja tarvitsee aikaa palautua ennen kuin jaksaa tehdä ylipäätään yhtään mitään. Lyhytkestoinen anhedonia voi olla myös seurausta elämän tasapainon järkkymisestä esimerkiksi elämänmuutoksen, stressin tai menetyksen, kuten avioeron tai läheisen kuoleman, takia. Vaikka näistä asioista ei pääsisi kokonaan yli lyhyessä ajassa, vaikeuksienkin keskellä alkaa kokea ilon pilkahduksia.

5. Mistä pitkäkestoinen anhedonia voi johtua?

– Se liittyy yleensä masennukseen. Anhedonia on usein hieman vaikeampiasteisen masennuksen yksi oire. Kaikki, joilla on vaikea masennus, eivät kuitenkaan kärsi anhedoniasta. Tyypillisesti pitkäkestoinen anhedonia liittyy kuitenkin masennukseen.

6. Miten anhedoniasta voi yrittää päästä eroon kotikonstein?

– Olennaisinta on tunnistaa, millainen tilanne itsellä on. Täytyy uskaltaa pysähtyä miettimään, mistä tilanne johtuu. Mielestäni ihmiset turhan usein laittavat syrjään epämiellyttävät olotilat, jollainen anhedoniakin tietyllä tavalla on. Omia tunteita kannattaa käydä rohkeasti läpi. Joskus se, että mikään ei tunnu miltään, voi olla suojamekanismi sille, että oikeasti on todella vihainen tai todella surullinen. Omia tunteita työstämällä voi päästä eteenpäin. Voi miettiä, olisiko ratkaisu tilanteeseen esimerkiksi mieltä vaivaavan asian ottaminen puheeksi asianomaisten kanssa. On hyvä myös ylipäätään miettiä, mitkä ovat elämän arvot ja mitä elämältä haluaa. Joskus hankalat tunteet ja epämiellyttävät asiat ovat meille itse asiassa hyväksi, koska ne pakottavat pohtimaan sitä, mitä haluaa ja auttavat ehkä sitä kautta löytämään jonkun uuden jutun, uuden suunnan ja uusia asioita elämään. Nämä uudet asiat ehkä sitten tuovatkin eri lailla ilon, onnen ja nautinnon kokemuksia.

7. Milloin anhedonian takia on hakeuduttava lääkäriin?

– Heti, jos anhedoniaan liittyy jonkinasteista itsetuhoisuutta tai kokemus siitä, että elämällä ei ole mitään merkitystä pidemmälläkään tähtäimellä. Muussa tapauksessa ammattiapua on hyvä hakea, jos anhedonia kestää yli kaksi viikkoa ja tilanne ei ala muuttua. Nyrkkisääntönä täytyy pitää sitä, että ammattiapua kannattaa hakea mieluummin aikaisemmin kuin myöhemmin. Siitä ei ole ainakaan mitään haittaa. Totta kai kannattaa ensin kertoa tunteistaan läheisille ja katsoa, helpottaisiko se. Mutta jos se ei riitä, kannattaa kääntyä terveydenhuollon ammattilaisten puoleen.

X