Flunssa vaanii – Muista kurpitsa

Muhkeasta Halloween-herkusta on silmänilon lisäksi paljon iloa hyvinvoinnille. Suosiotaan kasvattaneet talvilajikkeet ovat kypsyneet poimittaviksi.

Kurpitsa on lähtöisin Etelä-Amerikasta, josta se rantautui Eurooppaan 1500-luvulla. Siirtomaista tuotavien ravintokasvien joukossa suuret kurpitsat lienevät olleet yksi kiitollisimmista lajeista pitkälle merimatkalle, sillä niiden paksu kuori pitää sisuksen syömäkelpoisena jopa kuukausia. Kurpitsoihin kuuluvat lisäksi meilläkin varsin suositut pienemmät kesäkurpitsat, mutta syksyllä kypsyvät talvikurpitsat ovat kurpitsojen parasta A-luokkaa.

Samasta kirjaimesta voidaan aloittaa myös kurpitsan terveyshyötyjen kertominen, sillä kelta- ja oranssimaltoiset kurpitsat ovat loistava beetakaroteenin lähde, ja beetakaroteeni puolestaan toimii elimistössä A-vitamiinin esiasteena. Kurpitsoissa on runsaasti myös monia muita tärkeitä ravintoaineita, kuten C-vitamiinia, foolihappoa, sinkkiä, kaliumia, mangaania, rautaa ja magnesiumia.

Kasvilääkeperinteessä kurpitsaa on suositeltu vatsavaivojen sekä silmien hoitoon, ja runsaan beetakaroteenin ansiosta kurpitsalla voi
ollakin silmien hyvinvointia ja erityisesti hämäränäköä edistävä vaikutus. Syksyn alkavaan flunssakauteen kurpitsa on ihanteellinen kasvis, sillä C-vitamiini ja sinkki voivat auttaa elimistöä vastustamaan flunssaviruksia. Sydän- ja verisuoniter­veyden riskien hillitsijäksi kurpitsa on ihanteellinen ravintoaines, sillä C-vita­miini, beetakaroteeni ja siementen sisältämä E-vitamiini ovat verisuonistoa suojaavia antioksidantteja, lisäksi magnesium ja kalium ovat eduksi sydämen hyvinvoinnille.

Kurpitsa sopii myös keventäjän ruokavalioon, sillä se on varsin maukasta ja täyttävää, mutta 100 grammaa kurpitsaa sisältää vain noin 20 kilokaloria. Myös kurpitsan siemenet ovat hyvää ravintoa. Kookkaita kurpitsansiemeniä voi napostella vaikka sellaisenaan välipalaksi, jolloin saa joka rouskauksella monipuolisen hivenainetujauksen lisäksi muitakin terveyshyötyjä. Kurpitsansiemenet sisältävät arginiini-nimistä aminohappoa, jota keho tarvitsee muun muassa lihaskunnon ylläpitämiseen ja verenpaineen säätelyyn. Kurpitsansiemenien sisältämien rasvahappojen ja sterolien on havaittu lievittävän miehillä eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun aiheuttamia vaivoja, kuten virtsaamis- ja erektio-ongelmia. Kurpitsan pehmeä sisus ei ole huimaavan hyvä kuidun lähde, sen sijaan kurpitsansiemenet ovat varsin kuitupitoisia ja siten edistävät vatsan toimintaa.

Suomen lyhyessä kesässä kotipuutarhurit ovat suosineet nopeakasvuista ja runsassatoista kesäkurpitsaa, mutta myös talvikurpitsat ovat alkaneet kasvattaa suosiotaan, ja jokasyksyisen ennätyskurpitsa-kisan voittaja mainitaan jo uutisissa asti. Lautasella kurpitsan koolla ei ole väliä, itse asiassa superjättiläisessä voi maku jo alkaa vetistyä, joten kilpailuhenkeä ei tarvita isonkaan lajikkeen kasvattamiseen.

Helppoon kesäkurpitsaan tottuneelle talvikurpitsan kasvatus voi tuntua isotöisemmältä, mutta kasvavien pallukoiden hoivaaminen ja lopulta niiden maisteleminen on hyvinkin vaivan väärti. Talvikurpitsa vaatii melko suuren paikan aurinkoisella avomaalla, parvekkeelle sitä on turha yrittää mahduttaa. Taimien idätys ruukuissa aloitetaan jo huhtikuulla, halutessaan taimet voi ostaa myös valmiina.

Kurpitsa kaipaa mehevää, ravinteikasta maata ja lämpöä, alkukesän viileiltä öiltä se kannattaa suojata. Kurpitsa tarvitsee säännöllistä kastelua ja lannoitettakin sopii lisätä kerran-pari kasvukauden mittaan. Kaiken kaikkiaan kurpitsan kasvatusaika on 5–6 kuukautta, ja satoa korjataan vasta syys–lokakuussa.  

Rohdosasiantuntijana Yvonne Holm, Farmaseuttisen biologian osasto, Helsingin yliopisto

Teksti: Anu Holopainen