Terveys

Heli, 56, lykkäsi luomitarkastusta vuoden – diagnoosi oli melanooma: ”Luomi oli katseilta piilossa, ja unohdin koko jutun”

Heli Vähäsillan, 56, puoliso huomasi vaimon selässä poikkeavan näköisen luomen. Heli ei silti uskonut, että hänellä voisi olla ihosyöpä.

Teksti:
Virve Järvinen  
Kuvat:
Aleksi Niemelä

Heli Vähäsilta on kertonut sairaudestaan avoimesti. – Haluan kannustaa ihmisiä lähtemään ihomuutostensa kanssa ajoissa lääkäriin.

Heli Vähäsillan, 56, puoliso huomasi vaimon selässä poikkeavan näköisen luomen. Heli ei silti uskonut, että hänellä voisi olla ihosyöpä.

Kannattaisi näyttää tätä jollekin. Heli Vähäsilta oli saunomassa miehensä kanssa, kun lääkäripuoliso huomasi vaimonsa selässä poikkeavan näköisen luomen. Luomi oli väriltään kirjava ja rajoiltaan epätarkka. Sitä pitäisi näyttää ihomuutoksiin perehtyneelle lääkärille.

– Olisin tutkituttanut luomeni helposti, sillä olin tuolloin töissä yksityissairaalassa, Heli palaa seitsemän vuoden takaisiin tapahtumiin.

Helin ei olisi tarvinnut kuin koputtaa ihotautilääkärin tai plastiikkakirurgin vastaanottohuoneen oveen, mutta kiireessä se jäi tekemättä. Heli vastasi työpaikkansa markkinoinnista ja myynnistä, ja mielestään hänellä oli hoidettavanaan miljoona yhtä luomea tärkeämpää asiaa.

– Poissa silmistä, poissa mielestä. Selässä luomi on katseilta piilossa, ja niin vain unohdin koko jutun.

Kun vaatteet kesää kohti kevenivät, Heli muisti miehensä sanat ja piipahti plastiikkakirurgin huoneessa. Luomi oli ehtinyt saada vuoden lisäaikaa.

Lue myös: Melanooma tulee useimmiten aiemmin terveelle iholle – tietyn riskiryhmän pitäisi käydä iho itse läpi jopa parin kuukauden välein

”Huusin hoitajille, ettei minulla ole aikaa kuolla”

Jumalauta, minulla on melanooma. Heli seisoi työpaikallaan hoitajien kansliassa ja luki patologin lausuntoa. Häneltä oli poistettu kolme luomea, ja niistä yksi oli pahanlaatuinen.

Hoitajat olivat kehottaneet Heliä odottamaan lääkäriä. Kuten muidenkin potilaiden kanssa, lääkäri kertoisi ja kävisi Helin kanssa tutkimusten tulokset läpi. Tällä potilaalla oli kuitenkin kiire palaveriin. Hän pyysi, että hoitajat antaisivat tulokset suoraan hänelle itselleen.

– Olin pitänyt luomenpoistoa läpihuutojuttuna. Minä olin sairaalassa töissä, en potilaana. Minulla ei voinut olla syöpää.

Hoitajien vakavat ilmeet ja halaukset kertoivat, että patologin lausunto oli tosi. Helin epäusko vaihtui raivoksi.

– Huusin hoitajille, ettei minulla ole aikaa kuolla. Minulla oli niin paljon tekemistä. Oma poika oli vasta viisivuotias ja tarvitsi äitiä.

”1980-luvulla sivelin oliivi­öljyä iholle, jotta se ruskettuisi kunnolla.”

”Grillasin itseäni nuorena auringossa”

Helin raivoa seurasivat syyllisyys ja häpeä. Hänellä oli elämässään kaikki mallillaan: oli mahtava työ, rakastava mies ja heillä yhteinen, ihana iltatähti.

– Miten minä olen voinut olla niin tyhmä, että menen pilaamaan sairastumisellani tämän kaiken?

Valtaosa ihosyövistä voitaisiin ehkäistä suojautumalla auringolta. Tämä tieto tavoitti kuusikymmentäluvun lapsen liian myöhään.

– Grillasin nuorena itseäni auringossa. Kun valopallo keväällä vähänkin vilahti pilvien raosta, olin bikineissä parvekkeella nauttimassa säteistä.

Kesätyö 1980-luvun alussa uimaopettajana ja uinninvalvojana oli auringonpalvojan unelma.

– Suojavoiteen sijaan sivelin työpäiviksi iholle oliiviöljyä, jotta vaalea ihoni ruskettuisi kunnolla.

Vaalea iho palaa tummaa hipiää herkemmin, minkä Heli tietää kokemuksesta. Toisin kuin nykyään, hänen nuoruudessaan ihon punaista väriä ei pidetty vahvana kehotuksena vetäytyä varjoon. Palaminen oli lupaus perässä seuraavasta rusketuksesta.

– Kaikki vaaleat ikäpolveni edustajat eivät sairastu ihosyöpään. Mietin, miksi minulle kävi niin. Oliko sairastumisellani jokin tarkoitus?

Häpeän tunteen jälkeen tuli pelko. Heli oli varma, että hän kuolee. Kasvain oli leikattu, mutta vielä ei tiedetty, oliko se lähettänyt etäpesäkkeitä.

– Purin kuolemanpelkoni touhuamiseen. Vaikka läheiset ehdottivat sairaus­lomaa, lisäsin tahtia.

Mies osasi hiljentää vaimonsa vauhtia. Helin viisikymmenvuotispäivä oli tulossa, ja pari oli säästänyt juhlajärjestelyihin rahaa.

– Juhlamieli oli poissa. Olin naulannut mielessäni oman arkkuni kiinni, kun mies ehdotti, että nyt voisi olla hyvä aika toteuttaa haaveemme maailmanympärimatkasta.

Oma sairastuminen sai Helin hakeutumaan vapaaehtoistoimintaan keräämään Syöpäsäätiölle varoja.
Oma sairastuminen sai Helin hakeutumaan vapaaehtoistoimintaan keräämään Syöpäsäätiölle varoja.

Etäpesäkkeet pelottivat

Syöpä osoittautui paikalliseksi. Matkalla Helille valkeni, ettei hän kuole, ei vielä.

– Olin onnekas, sillä minulla oli ympärilläni terveydenhoitoalan ihmisiä. He osasivat tiedollaan lievittää pelkoani.

Kun Heli pelkäsi syövän etäpesäkkeitä, puoliso luki Helille melanooman silloista Käypä hoito -suositusta. Helin syöpää oli hoidettu juuri kuten pitääkin. Vaimo ei tarvitsisi solunsalpaajia eikä sädehoitoa, seurantaa kyllä. Ellei Heli uskoisi kirjoitettua hoitosuositusta, mies kaivaisi puhelimestaan sen kirjoittajan numeron ja vaimo voisi soittaa tälle.

– Ymmärsin, kuinka etuoikeutettu olin tukijoukkojeni vuoksi. Halusin tehdä jotain niiden ihmisen hyväksi, jotka pelkäävät yksin pahinta.

Heli lähti mukaan Syöpäsäätiön vapaaehtoistoimintaan keräämään säätiölle varoja. Niillä rahoitettaisiin syöpätutkimusta, mutta myös neuvontapuhelimen toimintaa. Puhelimessa sairaanhoitaja vastaa syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä kysymyksiin – samoihin, joihin Heli sai vastauksen läheisiltään.

”Melanooma voi palata pitkänkin paussin jälkeen”

Syöpäleikkausta seuraavan vuoden aikana Heli kävi tutkituttamassa ihonsa kolmen kuukauden välein. Väli harveni ensin puoleen ja siitä vuoteen. Kun syövästä oli kulunut viisi vuotta, Heli todettiin terveeksi.

– Itse kutsun sairauttani elinkautiseksi, sillä melanooma on salakavala. Se voi palata pitkänkin paussin jälkeen.

Heli käy yhä joka vuosi tutkituttamassa luomensa ja kuvauttamassa ihonsa. Seurantakäynneillä verrataan edellisen vuoden kuvia tämänhetkisiin ja etsitään mahdollisia muutoksia.

– Minulla on luomia, joiden ympärille iho on kehittänyt suojamekanisminaan haloja, valkoisia rinkuloita. Yhdysvalloissa tällaisia luomia leikataan varotoimenpiteenä.

Helillä on niin paljon luomia, ettei niiden poistaminen ole järkevää. Luomet tulee suojata auringolta tavallistakin tarkemmin.

– Aurinkovoiteen läträäminen ottaa välillä päähän. Aloin miettiä sille vaihtoehtoja.

Heli otti yhteyttä tekstiilialan insinööri Elina Iléniin. Kolme vuotta sitten naiset perustivat yrityksen, joka valmistaa UV-suojattuja arkivaatteita. Vaatebisnes levisi erityisryhmille tarkoitettuihin asuihin, ja nyt naisten yrityksessä ommellaan vaatteita muun muassa lyhytkasvuisille ja pyörätuolissa istuville ihmisille.

– Jokainen ihminen haluaa pukeutua kauniisiin vaatteisiin vammasta ja rajoitteista huolimatta, mutta jonkun pitää ensin valmistaa heille niitä. Syöpä ohjasi minut omalle alalleni.

Enää Heli ei kysele, miksi juuri hän sairastui syöpään.

X