Hiljaisuus parantaa.
Terveys

Hiljaisuus hoitaa kehoa – näin saat arkeesi lisää hiljaisuutta ja sisäistä rauhaa

Hiljaisuuden ja sen hyvää tekevät vaikutukset voi tuoda osaksi tavallista arkea. Ulkoisen hiljaisuuden avulla pääsee myös kohti sisäistä rauhaa. Iina Alanko
Teksti: Iina Alanko Kuvat: iStock

Liikenne kolisee ikkunan takana, korkojen kopse lähestyy käytävää pitkin, televisio möykkää taustalla omiaan, astiat kilisevät, kännykkä piippaa viestin saapumisen merkiksi. Monenlaiset äänet ja taustahäly ympäröivät meitä yhä voimallisemmin ja ovat osa modernia elämänmenoa. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan suurin ympäristöongelma terveydelle heti ilmansaasteiden jälkeen onkin melu.

Meluksi jokapäiväiset äänet ja taustahäly muuttuvat, kun ne koetaan epämiellyttäviksi tai häiritseviksi. Kyse on siis tiettyyn rajaan saakka yksilöllisestä kokemuksesta. Toisaalta melulla on monia tieteellisesti todistettuja vaikutuksia jokaisen ihmisen fysiologiaan.

Melun terveysvaikutusten kansainväliseksi riskirajaksi on asetettu 55 desibeliä. Kun se ylittyy, melu alkaa ärsyttää tahdosta riippumatonta hermostoa ja aiheuttaa muun muassa kohonnutta verenpainetta ja lisääntynyttä stressiä. Nämä puolestaan kasvattavat riskiä sairastua diabetekseen tai sydän- ja verisuonisairauksiin. Melu myös väsyttää, aiheuttaa univaikeuksia ja heikentää muistia, keskittymiskykyä, oppimista ja työtehoa.

Harva tulee miettineeksi, työskenteleekö tai elääkö itse meluriskirajan ylittävässä ympäristössä. 55 desibeliä vastaa tavallisen toimiston tai vaikkapa koulun luokkahuoneen melutasoa, tavaratalojen taustamelu on jo 63 desibelin luokkaa. Kotioloissa pelkkä jääkaappi saattaa hurista yli 40 desibelin voimalla. Televisiota ja musiikkia kuunnellessa riskiraja ylittyy helposti.

Melun määrä on yhteydessä nykyolemisen muuhun hyperaktiivisuuteen: aikatauluttamiseen, vireilläoloon sekä jatkuvaan saavutettavuuteen ja sosiaalisuuteen erilaisten sähköisten ja mobiililaitteiden kautta. Vastaanotamme päivän aikana tuhansittain ärsykkeitä niin monista eri lähteistä, että aivomme väsyvät käsitellessään tätä aistillista kaaosta. Aivot ja koko muu elimistömme tarvitsevat rauhaa – sekä ulkoista että sisäistä hiljaisuutta.

Lukuhetki vs. metsäretki

Rauhaa ja hiljaisuutta pitäisi siis saada, mutta kuinka se arjen tohinan keskellä onnistuu, onkin kinkkisempi kysymys.

Kun kysyimme Annan lukijapaneelin jäseniltä, kuinka he järjestävät rauhallisia ja hiljaisia hetkiä elämäänsä, suosituimpina tapoina mainittiin lukeminen ja television katselu. Niissä – myös hiljaa lukiessa – aivot kuitenkin saavat ja käsittelevät uutta informaatiota, joten varsinaista aivojen lepoa ne eivät parhaiten edistä. Television katselussa aivoja rasittavat myös äänet ja vireystilaa ylläpitävä sininen valo.

Seuraavaksi suosituimpia tapoja hiljentyä arjen keskellä olivat Annan lukijoille saunominen, metsässä käveleminen ja koiran ulkoiluttaminen. Ne ovatkin hyviä keinoja rauhoittua, tehokkaimmillaan kuitenkin silloin kun ne tekee yksin eli hiljaisuudessa. Ilman juttukaveria ajatus harhailee aikansa, mutta vähitellen mielen kaaos asettuu.

Vuorovaikutuskin väsyttää. Siksi etenkin niiden, joiden työ vaatii jatkuvaa sosiaalisuutta, kannattaa hiljentää volyymeja iltaa kohti ja tehdä iltalenkit itsekseen.

Monessa Annan lukijapaneelin vastauksessa toistui luonnon merkitys hiljentymisessä. Mennään järven tai meren rannalle, samoillaan metsässä, huomioidaan luonnon ihmeitä.

Metsä onkin suomalaisille tärkeä ja perinteinen paikka hiljentymiseen. Professori Liisa Tyrväisen tutkimusryhmän tekemät syke- ja verenpainemittaritestit osoittivat, että elpyminen viheralueella ilmenee jo 15 minuutin oleskelun jälkeen. Pulssi laskee, lihasjännitys vähenee ja parasympaattisen hermoston toiminta lisääntyy. Parasympaattinen hermosto on tärkeä, sillä se säätelee muun muassa rauhasten, verenkiertoelinten ja ruoansulatuselimistön toimintoja.

Rauhoittuminen hiljaisuudessa perustuu ihmisen kehityshistoriaan: Luonnontilaisessa ympäristössä äkilliset kovat äänet – jollaisia nykymaailma on siis täynnä – merkitsivät vaaraa, johon ihminen reagoi vaistomaisesti. Hiljaisessa metsässä ulkoisia ärsykkeitä ja stressaavia ääniä on vähemmän, jolloin aivoille jää tilaa rauhoittua ja voimavaroja vapautuu muuhun, esimerkiksi luovaan ajatteluun.

Täysin äänieristetyssä huoneessa tehdyt tieteelliset kokeet ovat osoittaneet, että täydellistä hiljaisuutta ihminen ei kestä. Hiljaisuuteenkin kuuluu erilaisia rauhoittavia ääniä – usein sellaisia, joita ei muulloin kuin hiljentyessään kuule.

Entä jos hiljaisuus pelottaa?

Hiljaisuuden fyysiset hyödyt ovat kiistattomia. Miksi kaikki eivät sitten järjestä tai hanki hiljaisuutta päiväänsä?

Ei ole helppoa kuunnella ja kuulla itseään, vaikka siltä periaatteessa tuntuu. Pysähtyminen saattaa olla vaikeaa siksikin, että kun ulkoisen hiljaisuuden saa kuriin, ajatukset pään sisällä kieppuvat yhä villeinä. Moni Annankin kyselyyn vastanneista tunnisti oman kiireettömän ja hiljaisen olemisen tarpeensa mutta koki vaikeaksi järjestää sille tilaa arjen kiireiden keskellä. Omaa aikaa Annan lukijat ottavat muun muassa menemällä oikein pitkään suihkuun tai kuntosalin infrapunasaunaan, jossa voi istua pitkään. Työmatkat ovat monelle hengähdyshetkiä, jolloin meditoidaan, mietiskellään ja suljetaan silmät ja korvat muulta maailmalta.

Osa ihmisistä välttelee hiljaisia hetkiä aktiivisesti, kulkee luurit korvilla ja napsauttaa television päälle heti kotiin tultuaan. Kyse voi olla tottumuksesta mutta myös suojakeinosta omia ahdistavia ajatuksia, kipeitä ihmissuhteita tai surua vastaan. Ulkoinen hiljaisuus tekee tilaa sisäiselle hiljaisuudelle, joka voi pelottaa myös, jos ihminen on erkaantunut omista tarpeistaan ja tunteistaan.

Sisäinen hiljentyminen ei ole suoritus, jota joku arvioisi, vaan jokaiselle omanlaisensa matka itseen. Se hyödyttää eri ihmisiä eri tavoin. Niille, jotka uskaltavat hiljentyä kuuntelemaan itseään, hiljaisuus voi olla valtava psyykkinen voimavara ja elinvoiman lähde.

Toisaalta hiljentymiseltä ei kannata odottaa liikoja: se ei välttämättä tuo suurta ahaa-elämystä tai vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Yksinäisyyttä potevat tietävät tämän paremmin kuin hyvin.

Outi Ampujan Suomalainen hiljaisuus -keruututkimuksen mukaan hiljaisuudella koetaan kuitenkin olevan monia positiivisia psyykkisiä vaikutuksia: ajatukset selkeytyvät, olo rauhoittuu. Hiljaisuus uudistaa, puhdistaa, auttaa luomaan uutta ja saamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Näin pääset alkuun hiljaisuudessa

Hiljaisuutta voisikin ajatella joko jokaisen hyvinvointiin kuuluvana välttämättömyytenä tai vaihtoehtoisesti helppona ja halpana luksuksena, johon kannattaa panostaa.

Alkuun pääsee vaikkapa jaksottamalla päivää lyhyiden hiljaisten hetkien avulla, jolloin minimoi ulkoisen melun ja kääntää katseensa sisäänpäin.

Ennen töihin lähtöä pidä pieni hengitysharjoitus, jonka aikana teet mielessäsi eron vapaa-ajan ja työpäivän välille. Hengitä syvään ja kuuntele itseäsi; voit käyttää apuna aina samaa liikettä tai lausetta, jota toistat mielessäsi. Töistä lähtiessäsi tee samoin.

Työpäivän aikana – esimerkiksi kahvitauolla – käännä katseesi ikkunasta ulos ja anna silmiesi levätä taivaanrannassa. Hengitä rauhallisesti muutaman minuutin ajan, anna ajatusten harhailla ja sitten asettua. Jos maisema ei miellytä tai ikkunaa ei ole lähellä, sulje silmäsi ja siirry mielessäsi johonkin luonnossa sijaitsevaan lempipaikkaasi.

Illalla voit lähteä kävelylle lähimetsään tai -puistoon tai mennä hetkeksi pihalle tai parvekkeelle. Sulje puhelin ja päätä, että seuraava puolituntinen on täysin omaa aikaasi. Keskity kuuntelemaan niitä ääniä, joita et normaalisti kuule: lehtien havinaa, linnun laulua, sateen ropinaa.

Kun olet oikeasti järven tai meren rannalla, nauti veden rauhoittavasta vaikutuksesta. Pysähdy, istu ehkä alas ja tuijota ulapalle muutaman minuutin ajan, kuuntele aaltoja ja keskity olemaan läsnä.

Hyvä hetki hiljentyä on myös ennen nukkumaanmenoa. Sytytä kynttilä, laita sanatonta – esimerkiksi klassista – musiikkia soimaan, anna ajatusten rauhoittua. Voit taas toistaa mielessäsi yhtä lausetta, mantraa tai rukousta, joka auttaa tyhjentämään mielesi.

Retriitiltä tuntumaa

Silloin tällöin voi olla hyvä idea ottaa hiljentymiselle pidempi aika: ilmoittaa lähipiirille, ettei ole pariin päivään tavoitettavissa, sulkea puhelin ja siirtää katseensa sisäänpäin. Sen voi tehdä kotona, mökillä tai vaikka telttareissulla.

Tuntumaa hiljentymiseen voi hakea ohjatuilta retriiteiltä, joita järjestetään kymmenittäin ympäri Suomea. Osa niistä perustuu kristilliseen perinteeseen tai muuhun uskontotraditioon, osa uskonnottomaan mietiskelyyn tai meditaatioon.

Retriiteillä on yleensä jonkinlainen ohjattu runko, joka voi sisällöltään vaihdella paljonkin. Yhteisohjelmaan – meditaatio- tai rukoushetkiin ja läsnäoloharjoituksiin – osallistuminen on kaikissa retriiteissä vapaaehtoista.

Säännötkin vaihtelevat. Jossakin neuvotaan välttämään jopa katsekontaktia toisiin retriittiläisiin ja jättämään kaikki virikkeet, kirjatkin, kotiin. Toisaalla kännykät sallitaan, kunhan ne eivät häiritse muita.

Retriittejä järjestetään usein luonnonkauniilla paikoilla Utön majakkasaaresta Lapin erämaa-alueille saakka.

Suomen arvo yhtenä maailman hiljaisimmista maista on huomattu jo maailmanlaajuisesti, mikä näkyy esimerkiksi miljoonakaupungeissa asuvien japanilais- ja kiinalaisturistien kasvaneessa kiinnostuksessa maatamme kohtaan. Toivottavasti osaamme myös itse vaalia ja käyttää hyväksemme mahdollisuuksiamme nauttia yhä harvinaisemmaksi käyvästä ylellisyydestämme, hiljaisuuden voimasta.

Retriittejä moneen makuun

• Nirodha ry järjestää buddhalaiseen perinteeseen pohjautuvia vipassana-retriittejä, mm. kesäkuussa pidettävän vaellusretriitin Muotkatunturilla.

• Hiljaisuuden ystävien retriitit ovat osa kristillistä perinnettä. Yhdistys järjestää kymmeniä retriittejä ympäri Suomen Utöstä Kajaaniin ja Rokualle.

• Diakonissalaitoksella on Karjalohjalla oma Hiljaisuuden keskus, jossa järjestetään eriteemaisia kristillisiä retriittejä lähes viikoittain.

• Loviisassa sijaitsevan hyvinvointikeskus Villa Mandalan monissa retriiteissä harrastetaan joogaa ja tehdään rentoutusharjoituksia.

X