Hirsutismilla tarkoitetaan naisten liiallista karvankasvua, mutta on vaikea määrittää, mikä varsinaisesti on liikakarvoitusta.
Terveys

”Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme” – asiantuntija kertoo, mistä tunnistaa hirsutismin eli liiallisen karvankasvun

On yleisesti tiedossa, että karvojen kasvu jaloissa ja kainaloissa on normaalia, myös naisilla. Moni nainen kuitenkin häpeää omaa karvankasvuaan ja miettii, onko se normaalia. Mikä sitten on normaalia karvankasvua ja milloin karvankasvun takia kannattaa käydä lääkärissä? Kysyimme asiantuntijalta.
Teksti: Janna Nousiainen Kuvat: iStock

Hirsutismiksi kutsutaan naisten liikakarvoitusta androgeeneille eli miessukuhormoneille herkillä alueilla, kuten leuassa, selässä tai esimerkiksi rinnassa. Terveystalon yleislääkäri Emilia Lagus ei kuitenkaan käyttäisi sanaa liikakasvu, ellei ihminen itse koe karvoitustaan liialliseksi tai ellei taustalle ole liikakasvua aiheuttavaa sairautta.

– Naisten karvoitus on todella kulttuuririippuvainen asia. Suomessa esimerkiksi viikset ovat naisella jossain määrin liikaa, kun taas Etelä-Euroopan maissa se voi olla täysin normaalia, Lagus sanoo.

Sille, milloin on kyse hirsutismista, on Laguksen mukaan vaikeaa antaa tarkkaa kriteeriä. Hirsutismilla tarkoitetaan naisten liiallista karvankasvua, mutta on vaikea määrittää, mikä varsinaisesti on liikakarvoitusta.

– Olisi tärkeää, ettemme tekisi siitä väärää, vaikka naisella olisikin karvoja paikoissa, joista olemme tottuneet poistamaan niitä. Itse käyttäisin hirsutismi-sanaa vasta, jos on muita lääketieteellisiä ongelmia esimerkiksi kuukautiskierrossa tai jos karvankasvu häiritsee ihmistä itseään.

Lääkärin vastaanotolla arvioidaan karvankasvua sen mukaan, onko sitä androgeeneille herkillä alueilla. Vastaanotolla arvioidaan myös karvan paksuus ja muut mahdolliset oireet. Karvoituksen määrään vaikuttaa genetiikka, joten jos suvussa on yleisesti karvaisia naisia, ovat karvat todennäköisesti ominaispiirre. On tärkeää erottaa, onko kyse sairauden oireesta vai ominaispiirteestä.

Onko hirsutismi yleistä?

Karvankasvun yksilöllisyyden takia on hankala määritellä, kuinka yleistä hirsutismi on. Luvut vaihtelevat jopa 5-50 prosentin välillä. Ihmiset yleensä poistavat karvojaan, joten Laguksen mukaan on vaikeaa sanoa, kuinka paljon ihmisillä yleisesti karvoja kasvaa. Myös maantieteellinen sijainti vaikuttaa siihen, mikä lasketaan hirsutismiksi.

Harva hakeutuu hoitoon itse hirsutismin takia, vaan yleensä naiset ottavat karvankasvun puheeksi muiden käyntien yhteydessä.

– Häpeä on todella tavallinen tunne tämän asian kanssa, mikä johtuu kapeasta naiskuvastamme. Yleisimmät huolenaiheet ovat pelko siitä, että oma karvankasvu olisi vaarallista tai se ei olisi normaalia.

Moni kokee karvankasvusta häpeää

Ihmiset ovat kautta aikojen poistaneet kehon karvoitusta eri menetelmillä. Vielä tänäkin päivänä erityisesti naisten karvoitus on harvinainen näky mediassa tai katukuvassa. Moni nainen pohtiikin, onko oma karvankasvu normaalia. Siitä saatetaan kokea häpeää, koska ei tiedetä, millaista karvankasvu toisilla on.

Henkilö sheivaamassa jalkaa. Karvoja voi poistaa erilaisin menetelmin, jos ne häiritsevät itseä.

Karvoja voi poistaa erilaisin menetelmin, jos ne häiritsevät itseä.

Laguksen mukaan häpeä karvankasvusta on täysin turhaa, mutta ymmärrettävää.

– Tämä on niin iso tabu, emmekä oikein tiedä, miltä muut näyttäisivät, jos he eivät tekisi jotain karvoilleen. Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme, Lagus kertoo.

Karvaisuutta peitellään ja ylähuulelle ilmestyneet tummat karvat nypitään usein pois: eihän naisilla kasva tummia karvoja kasvoissa! Todellisuudessa tummien karvojen kasvu kasvoissa, nännipihoissa tai navan suunnalla voi olla naisillakin täysin normaalia, vaikka nämä kohdat usein mielletään miehisiksi karvankasvun alueiksi. Laguksen mukaan melkein kaikilla naisilla kasvaa jossain vaiheessa elämää yksittäisiä karvoja viiksialueella tai leualla, etenkin vaihdevuosien jälkeen.

– Ne vain nypitään nopeasti pois, joten kukaan muu ei siitä välttämättä tiedä, vaikka se on todella tavallista.

Mistä hirsutismi johtuu?

Ihmisillä kasvaa vellus-karvoja eli vaaleita karvoja ympäri kehoa. Tunnustamme yleensä karvankasvuksi vasta tummat terminaalikarvat, jotka yleisimmin alkavat kasvaa puberteetin alkaessa. On yksilöllistä, kuinka paljon karvoja kasvaa. Siihen vaikuttavat muun muassa verestä löytyvä mieshormonit eli androgeenit. Myös naisilta löytyy verestä mieshormoneja.

Lähikuva ihokarvoista. Iholla olevaa vaaleaa karvaa kutsutaan vellus-karvaksi, ja sitä kasvaa kaikkialla muualla paitsi huulissa.

Iholla olevaa vaaleaa karvaa kutsutaan vellus-karvaksi. Sitä kasvaa kaikkialla muualla paitsi huulissa.

Hormonien lisäksi karvankasvuun vaikuttaa esimerkiksi genetiikka. Liialliseen karvankasvuun voi vaikuttaa myös ylipaino.

Pitääkö karvankasvusta huolestua?

Karvojen kasvu on yksilöllistä ja yksittäisiä tummia karvoja voi kasvaa kehossamme mihin tahansa. Yläselässä kasvavat tummat karvat ovat naisilla epätavallisia, mutta eivät tavattomia. Pelkästä karvankasvusta ei tarvitse välttämättä huolestua, mutta jos asia mietityttää, voi asian takia hakeutua lääkärin vastaanotolle.

– Karvankasvussa on myös kyse hormonaalisista asioista. Jos nainen on terve ja kuukautiset ovat normaalit, harvoin pelkästä karvankasvusta tarvitsee huolestua, Lagus kertoo.

Jos taas karvoitus lisääntyy nopeasti, se on paksua ja kasvaa mieshormoneille herkillä alueilla, kuukautiskierrossa on äkillisiä muutoksia, kierto on muuttunut epäsäännölliseksi tai ääni madaltuu yhtäkkiä, lääkärin kanssa juttelu on paikallaan. Kyseessä voi silloin olla esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymä.

Miten hirsutismia hoidetaan?

Runsaaseen karvankasvuun voi käyttää apuna perinteisiä karvanpoistomenetelmiä, kuten sheivaamista, sokerointia tai vahausta. Karvanpoistossa voi kuitenkin ilmetä ongelmia, kuten tulehduksia ja sisäänpäin kasvaneita karvoja. Ajeltua ihoa tulee kosteuttaa ja hoitaa oikein, jotta iho ei tulehtuisi.

Perinteisten menetelmien lisäksi on laser- ja valohoitoja, joiden avulla karvat saattavat lähteä lopullisesti. Ne ovat tehokkaita mutta kalliita. Ne myös vaativat useamman käyntikerran. Sen lisäksi ne tehoavat vain tummaan karvaan. Niistä voi kuitenkin olla apua, jos oma karvankasvu häiritsee ja haittaa omaa elämää. Laser- ja valohoitojen lopullisuutta kannattaa miettiä ennen hoitoon hakeutumista.

– Muotikin voi muuttua, eikä sitä ikinä tiedä, jos viiden vuoden päästä karvoja olisikin ikävä, Lagus toteaa.

Liialliseen karvankasvuun voi myös saada lääkkeitä lääkärin reseptillä.  Yhdistelmäehkäisypillerit ovat tavallisin lääkkeellinen hoito, koska ne vähentävät androgeenien määrää veressä. Lääkkeellisenä hoitona voidaan käyttää myös antiandrogeenejä, jotka estävät hormonien sitoutumista reseptoriinsa.  Lääkkeellinen hoito vaatii kärsivällisyyttä, sillä tuloksien näkyminen on hidasta. Lääkkeillä ei myöskään voida peruuttaa jo tapahtunutta vellus-karvan muutosta terminaalikarvaksi, joten hoito kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin.

Jos ylipainoa on paljon, voi painon pudottamisesta olla apua.

– Avuksi voi myös olla, että on itseensä tyytyväinen. Tärkeintä on, että karvoja ei poisteta esimerkiksi kumppanin tai ympäröivän yhteiskunnan painostuksesta, vaan vain jos itse haluaa. Jos karvankasvu häiritsee itseä, kannattaa asiasta puhua lääkärin kanssa, Lagus sanoo.

Lähteet: Terveystalon yleislääkäri Emilia Lagus, Terveyskirjasto

X