Hoikkana on hyvä olla?
Laihduta, kiinteytä ja valitse rasvaton vaihtoehto. Laihdutusvinkkejä löytyy moneen lähtöön, mutta entä jos ongelmana on liiallinen laihuus?
25-vuotias Meri ei ole koskaan ollut tyytyväinen painoonsa. Hän tuntee olevansa liian laiha. Vaikka hoikkaa uumaa yleensä ihannoidaan, Meri ei koe oloaan mukavaksi.
”Esimerkiksi kesällä en viihdy bikineissä, koska muut ihmiset kauhistelevat vartaloani. Paino tuo myös käytännön ongelmia, sillä vaatteita on vaikea löytää.”
Alhainen paino on seurannut Meriä lapsesta asti. Silloin asiaa tutkittiin paljon ja kilot olivat jatkuvassa seurannassa. Syy löytyi perintötekijöistä.
”Meidän perheessämme ylipaino ei todellakaan ole ongelma, vaan olemme kaikki aika laihoja.”
Nykyään paino-ongelma ei vaivaa Meriä kuten ennen, sillä kiloja on kertynyt jonkin verran lisää. Tällä hetkellä 161 senttimetriä pitkä Meri painaa 46 kiloa.
”Oloni on energisempi, kun painoa on enemmän. Lisäksi kynnet, iho ja hiukset ovat paremmassa kunnossa”, hän kertoo.
Paino-ongelmiinsa Meri saa apua työterveyslääkäriltä. Asiaan ei kuitenkaan enää kiinnitetä niin paljon huomiota kuin aiemmin, sillä alipainoa ei ole liian paljon. Tärkeää on syödä mahdollisimman usein, mielellään muutaman tunnin välein. Aamupala ja kaksi lämmintä ateriaa ovat merkittävässä roolissa Merin elämässä. Toisaalta jatkuva syönnin tarkkailu tuo mukanaan myös ongelmia.
”On hankalaa kun lääkärit neuvovat välttämään liiallista sokerinkulutusta ja rasvaa. Siihen menee helposti liikaa mukaan. Välillä unohdan, ettei minun tarvitse olla syömisistäni yhtä tarkka kuin muiden ihmisten.”
”Ihailen pyöreitä naisia”
28-vuotias Emilia on kärsinyt laihasta olemuksestaan koko ikänsä. Alipainosta huomautellaan jatkuvasti, eivätkä kommentit aina ole imartelevia. Tämän takia Emilia tuntee vihaavansa kehoaan.
”En ymmärrä miksi painosta on sopivaa huomautella jos sitä ei ole. Ei kukaan tokaise ylipainoiselle ihmiselle että hän on järkyttävän lihava.”
Jo ala-asteella terveydenhoitaja paasasi Emilialle hyvän ravinnon tärkeydestä ja epäili anoreksiaa. Vaikka Emilian ruoka-annokset saisivat välillä rekkakuskinkin kateelliseksi, paino ei tunnu nousevan. Syytä ei voi myöskään etsiä liiallisesta urheiluinnosta, sillä hän harrastaa hikiliikuntaa noin kerran viikossa.
”Olen täysin rinnaton, ja takapuoleni on kuin pienellä pojalla. Kadehdin naisellisia naisia, joissa on mistä ottaa kiinni.”
Ruokavalion terveellisyys on tärkeää myös alipainoiselle
”Jatkuva ylipainosta puhuminen on häiritsevää, jos ongelma on juuri päinvastainen”, sanoo ravitsemusterapeutti Marika Venäläinen.
Lääketiede keskittyy lihavuuden tutkimiseen ja ehkäisyyn, koska se on yleisempää. Kuitenkin myös alipaino on haitallista terveydelle. Ongelmana ovat esimerkiksi kuukautisten poisjäänti ja osteoporoosi.
Venäläisen mukaan liiallinen hoikkuus on yleensä urheilijoiden pulma. On vaikea syödä enemmän kuin kuluttaa, jos liikkuu päivittäin useita tunteja. Myös perimä vaikuttaa. Osa ihmisistä vain pystyy syömään enemmän kuin muut ja silti pysymään hoikkana.
”Aivan ensimmäiseksi on kiinnitettävä huomiota päivittäiseen energiamäärään. Kevyttuotteet on vaihdettava normaalirasvaisiin, ja välipaloja on lisättävä. Lisäksi hyvien rasvojen määrää kannattaa lisätä. Esimerkiksi pähkinät ovat loistava välipala ja salaatinkastiketta voi lorauttaa hieman enemmän kuin aikaisemmin,” Venäläinen neuvoo.
Liian rasvaista ruokavaliota Venäläinen ei kuitenkaan suosittele, vaikka satunnaiset herkkuhetket kuuluvatkin hänen mielestään normaaliin elämään.
” Terveys on huomioitava pitkälle tulevaisuuteen. Tavallinen kotiruoka on paras vaihtoehto.”
Liikuntakertojakaan ei Venäläisen mielestä tarvitse vähentää, jos kuntoilu tuntuu itsestä hyvältä.
”Usealle ihmiselle päivittäinen reippailu on henkireikä, eikä liikkumisen terveysetuja voi kieltää.”
Venäläinen kuitenkin painottaa että salille on mentävä siksi että se on hauskaa, ei siksi että siihen olisi joku ulkoinen syy.
”Tärkeintä ei ole määrä, vaan se miten urheilun kokee itse. Jos vaikuttimet ovat jossain muualla kuin liikunnan ilossa, on ehdottomasti itsetutkiskelun aika.”
Olenko oikeasti alipainoinen?
Ennen kuin tuskailee vaa’an ja ruokavalion kanssa, kannattaa tarkistaa, ettei liiallinen hoikkuus näy vain oman pään peilissä. Jos painoindeksi on alle 18,4 painon kartuttamiseen on syytä. Normaalipainoisen indeksi on 18,5-24,9.
Painoindeksin, eli BMI:n saat jakamalla painosi pituuden neliöillä. Esimerkiksi 166 senttimetriä pitkän ja 65 kiloa painavan ihmisen painoindeksi lasketaan näin: paino jaetaan luvulla, joka saadaan kertomalla pituus itsellään, eli 1,66 x 1,66.
Paljon urheilevilla suuret lihakset nostavat painoa, jolloin indeksi ei kerro koko totuutta. Kasvuiässä sitä taas ei voi laskea, sillä keho on muutostilassa.
”Jos kasvava nuori on huolissaan painostaan, kannattaa tarkistella ruokailutottumuksia. Kouluruokailu ei ole nykyään suosittua nuorten keskuudessa, mutta se pitäisi syödä päivittäin. Myös välipalat ovat tärkeitä,” Venäläinen muistuttaa.
Kommentit
Normaalipainoisena se ihminen on kauneimmillaan, silloin kun kuitenkin pitää huolta itsestään, liikkuu ja syö monipuolisesti. Vaikka pakkohan se on myöntää, että voikunsäootpieni kommentti hivelee kyllä korvia.
Kommentit
Emilia kiltti, kyllä lihavia ihmisiäkin kritisoidaan. Monellakin eri tavalla, esim. huomautellaan julkisilla paikoilla koko kansan kuullen ja heidän mielestä jokaisella on oikeus puuttua ihmisten ulkonäköön olkoon paikka tai aika mikä tahansa. Mm. lihavat ihmiset ovat näkymättömiä, heitä voi kiusata mielinmäärin. Pokkeuksena ovat lihavat miehet jotka osaavat pitää puolensa. Lihavia syytetään painostaan jopa lehdistö sortuu siihen, eivät anna oikeaa tietoa syistä jotka voivat aiheuttaa lihavuutta.Julkisen sanan vastuu on myös valistaa eikä vain syyllistää. Ihmiset eivät osaa ajatella lihavuuden tekijöitä esim. perimä l. taipumus, kehon rakenne, sairaudet kuten sydämen vajaatoiminta, syitä on paljon. Sanonta, olet mitä syöt ei aina pidä paikkaansa, koska ystäväni joka on laiha, syö paljon enemmän kuin minä eikä liho. Tässä joitakin ajatuksia lihavuuden tiimoilta.
Itse olen aina myös kärsinyt siitä ettei kilot nouse siinä kun toiset tuskailevat sen kanssa etteivät ne tipu. Ystäväni ovat kadehtineet minua johon olen aina vain vastannut että minusta olisi mukava olla ”isompi”. Nykyään olen sinut itseni kanssa enkä enää keiku aivan alipainoisen lukemissa.
Onpa hyvä, että tästäkin ongelmasta joskus puhutaan. Itselläni on samanlaisia kokemuksia kuin Emilialla. Syön paljon ja ihmiset epäilevätkin minua usein bulimikoksi. Siitä on myös huomauteltu esim. työpaikalla ja aikoinaan kouluterveydenhoitaja vahti jokaista suupalaani. Ainoa paikka, missä ulkoista olemustani ei kauhisteltu, oli eräs ihana työpaikka, johon oli sattunut kokonaista viisi kroonisesti alipainoista naista ikäjakaumassa 25-58! Kiitos teille! 🙂
Vaatteiden löytäminen on ongelmallista, ellei halua kulkea teinipissisvaatteissa vielä 27-vuotiaanakin. Suomen vaateliikkeissä ei mielestäni huomioida lainkaan hoikkia aikuisia naisia – kokoa 32 ei löydy juuri mistään, eikä valikoimaa ole. Usein koko vaateliikkeessä on esim. vain yksi ainoa jakkupuku kokoa 32!
Kommentoijalle numero 1: Kukaan ei varmasti tarkoita, että lihavuudesta ei huomauteltaisi. Usein lihavuudesta huomauttaminen koetaan kuitenkin suuremmaksi sosiaaliseksi mokaksi kuin vaikkapa se, että työpaikan kahvihuoneessa huudahdetaan ”voi kauhea, miten sinä olet noin hirveän laiha vaikka syöt pullaa!” Ja tämä siis ihan vasten naamaa.
emilia kyllä sitä painoo tulee pikku hiljaa kun jaksat vaan yrittää.syö aamupalat kunnon ruuat ja iltapala niin eiköhän ala tapahtua.
Olenkin odotellut, koska tästä aiheesta puhutaan mediassa. Yhtälailla kun ylipainoisille huomautellaan ylipainosta ja vihjaillaan dieteillä, alipainoisia kehotetaan syömään ”että tulisit joksikin”. Olen ollut itse koko ikäni hieman alipainoinen ja aina kapeakasvoinen. Suku ja työkaverit tuntuvat tässäkin asiassa olevan pahimpia, heiltä kuulee kipeimmät kommentit. Paino, kumpaan suuntaan tahansa se tuntuukin olevan pielessä, ulkopuolisilla ihmisillä tuntuu aina olevan oikeus sitä kommentoida ja siihen puuttua. Käsittämätöntä.
Minäkin laiha tyttö olen ja inhoan sitä, kun siitä huomautetaan!
Oon kuullut vaikka minkälaisia kommentteja asiasta, ja ne todella loukkaavat, sillä en voi asialle mitään, että olen luonnostaan pitkä ja laiha!
Ja suvulta kipeimmät kommentit todella tulevat: ”Älä laihduta kun oot muutenki niin laiha” ”Syöthän ihan varmasti kunnolla kun oot niin laiha” Siis en IKINÄ oo laihduttanu, ja syön ihan kamalasti ruokaa ja varsinkin karkkia ja suklaata vähän väliä 😛 En vain ”liho” .
Nyt oon kuiteki saanut pari kiloa lisää ja pitkiin aikoihin ei kukaan ole painosta huomautellut. Nyt on sellainen olo että olenko liian iso ja lihava.
Tiedän etten ole, mutta aiemmat kommentit saa sen tuntumaan siltä. Ei voi mitään. Itse en ikinä arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella. Se on typerää, oli kyseessä minkä tahansa kokoinen tai näkönen ihminen.
Vaikka se ei välttämättä tunnu siltä niin kommentit voi jättää jälkensä toiseen koko loppu elämäksi.
Nyt suunnittelen jo ensi viikkoa, vähän ruokaa ja paljon liikuntaa..
Näin minulle on käynyt…
mielummin lihava kun laiha t:mies
hui, mun painoindeksi näyttää 18.1. ja olen myös kuullut noita ikäviä kommentteja laihuudestani. syön kyllä aivan normaalisti, vaikka sitä on vaikea uskoa. jaksa sentään koko aikaa syödä. sääli kunnei millään saa kiloja lisää…
Minuakin tämä aihe koskettaa.Olen 22v. nuori nainen, mutta en ole oikein osannut tuntea itseäni ”oikeaksi” naiseksi johtuen alhaisesta painostani. Rintoja ei ole nimeksikään ja kadulla tuntemattomat ovat saattaneet sanoa päin naamaa, että kyllä naisella pitäisi olla jotain mistä tarttua kiinni. Lapsena äitini antoi minulle aina isomman ruoka-annoksen kuin sisaruksilleni koska olin niin laiha ja tarvitsin siis enemmän…Alan pikku hiljaa olla sinut itseni kanssa ja kannan hoikan olemukseni ryhdikkäästi, sillä olen aina ollut sitä mieltä, että kauneus ilmenee monessa muodossa ja aina löytyy joku joka pitää juuri sinun muodostasi.
Yh , olisitte vaan naiset onnellisia , ettei teillä ole rintoja tai mitään , turhaan ne vaan ovat tiellä kaikkialla. Olen itse ihan normaalipainoinen , muodokas nainen ja minua ärsyttävät vieläkin kommentit siitä kun olen niin ihanan ”muhkea”. Mieluummin poikamainen vartalo kuin tällainen , sitä mieltä minä olen. Minusta sanonta ”Naisessa pitää olla vähän jotain mistä puristaa” on yliarvostettu. Nykymaailman media vielä oikein korostaa sitä että pitää olla rintoja ja peppua vaikka muille jakaa. Ällöttää ihan kun naisen pitää olla ihan ylinaisellinen hinkkaroimassa puolialasti jotain autoa muhkeissa muodoissa ja tyrkyttää ”avujaan” koko ajan. Ei ihme että nainen onkin miesten mielestä se huonompi ja avuttomampi sukupuoli , joka ei pysty mihinkään ilman miestä , kun naiset itse käyttäytyvät kuin jotkut puutteessa olevat lutkat. Minua ei semmoiseen saisi ikinä , vaikka maksettaisiin.
Itse olen myös alipainoinen ja perheen huomauttelu ja kysely ”oletko syönyt aamupalan” ”otappas nyt kunnolla ruokaa” jne jne ärsyttää :
Allottaa koko juttu siita, etta naisessa pitaisi olla jotain mista ottaa kiinni. Yok! Itse en ainakaan haluaisi etta kukaan tulisi puristelemaan.
itselläni on myös ongelmia painon saannin kanssa. Nyt olen sairastunut muihin sairauksiin ja kun lääkitys ei pure aletaan TAAS SIITÄKIN syytämään laihuutta!!Ja alkaa nyppiä sekin kun joutuu syömään mm. sukulaisten kahvipöydässä vatsan niin täyteen että tulee oksennus.Miksi? vain siksi että puhe ei kääntyisi taas painoon tai syömishäiriöön tms. Miettikää hyvät ihmiset mitä suustanne päästelette.. Ja hyssytellään vain niitä lihavuudesta aiheutuvia terveys haittoja, ettei pahoiteta pulleiden mieltä..ja pidetään heidän mielensä hyvänä, ei hoikilla niin väliä!=) Hyvää kesää kaikille!
Olin itsekin alipainoinen, tosin en luonnostaan vaan sairastin anoreksiaa. Käytännössä elin pari vuotta reilusti alle 2000 kalorilla, Nykyään syön n.2000-2500 kaloria ja oon lihonut normiapainoiseksi (lihon varmaan edelleen). BMI on tällä hetkellä 20.
Kovin paljoa en ole uudesta ulkomuodosta ihastusta kuullut, johtuen varmaan siitä että muodot tarkoittaa käytännössä ylileveää persettä, ei vyötäröä, ei rintoja. Käsivarretkin on lihaksikkaat, eikä enää naisellisen kapeat. Kyllä on kumma juttu, hoikkana ihmiset ihasteli ja kauhisteli, mutta nyt en ole saanut muuta kommenttia kuin että ”terveestä” olemuksesta, tai kiiltävistä hiuksista.
Oikeasti se on niin, että laihat ihmiset on suurimman osan mielestä kauniimpia kuin normaalipainoiset, vaikka väittäsivät muuta. Siltä tuntuu… Tunnen itseni petetyksi, kun annoin painon nousta. Mietin näytänkö enää viehättävältä lihavempana, kelpaanko kenellekään tämän painoisena?
Alipaino vaivaa minuakin. Olen tosi paljon samaa mieltä Merin ja Emilian kanssa, eritisesti juuri sukulaisten ja muiden tuttujen kommentit ovat loukkaavia. Olisi niin mukava saada enemmän lihaa luiden päälle. Toivon, että voisin vielä joskus olla normaalipainoinen.
kympille: olet varmaan henkisesti enemmän poika, kuin nainen, koska olet ottanut taakaksesi moisen olettamuksen uhkeasta naisesta?!
minä en koe yhtään olevani vähempiarvoinen, näillä tiimalasimuodoillani, päinvastoin, minua kunnioitetaan koska olen muutenkin luonteeltani jämäkkä, mikä huomataan olemuksesta. , vaikka millä silmillä katsottais..
olenkin huomannut että edelleen ollaan vihamielisiä sitten naisellisille naisille, kuten itse nro kympin lause on, tämä ”puutteessa olevat lutkat”…on jo kuvittelua parhaimmillaan siitä, miten he toimivat.
pöyristävää alentamista itse naisen taholta.
-naiset tekee tämän itsensä alentamisen tosiaankin itse-
Minä olen ollut koko elämäni hoikka. Painoindeksi on aina ollut 19 kieppeillä. Syön normaalisti, sanoisin jopa monipuolisemmin ja enemmän kuin monet normaalipainoiset.
Ystävien ja sukulaisten kommentit ovat minustakin todella loukkaavia. Sukulaiset tekevät joka tapaamisella asiasta numeron. Päivitellään, että ”kyllä mulla sun ikäsenä oli kuitenkin jotain lihaa luitten päällä..”. Ystäväni taas kysyi, että ”tuleeks sulla vielä kuukautiset..?”
Mielestäni ”laiha”, lihavan vastakohta, on sitä paitsi ruma sana. Sanoinkin ystävilleni, että ettehän ylipainoisillekaan sano että ”kun sä olet niin lihava, niin sulle sopii tollaset vaatteet..”. Hoikaksi minua saa sanoa, mutta ei laihaksi koska minusta esim ”tosi laiha” tuo mieleen jo sairaalloiseen alipainon, posket lommolla jne. Jossain vaiheessa kyllästyin tuohon kommentointiin, ja sanoin kavereille, että voivat sanoa minua laihaksi kun en ole kuulolla, mutta kun olen paikalla niin miettivät tarkemmin mitä sanovat. Muutenkaan ihmisen kropan muodon jatkuva päivittely, oli vartalo sitten minkälainen tahansa, ei mielestäni ole kohteliasta.
Olen päättänyt, että aina kun painostani puhutaan loukkaavasti, sanon suoraan ettei ollut kohteliasta, ja että olisi syytä miettiä mitä suustaan päästelee. Ei kovin diplomaattista, mutta otin sen oikeudekseni, kun ihmiset eivät näköjään itse ymmärrä olla hienotunteisia. Pikkuhiljaa näyttää menevän perille, ja onpa joku joskus anteeksikin pyytänyt.
Aikuisena olen alkanut viihtyä oikein hyvin hoikassa varressani, kun ei tarvitse kantaa mitään ”ylimääräistä” mukana. Pidän muutenkin kropastani, vaikka naisellisia muotoja ei olekaan. Tosin vaatteita on hankala löytää, ja usein kaupan vaatteita joutuukin ompelemaan pienemmäksi. Ja mitä miehiin tulee, kyllä näyttää niitä löytyvän jotka näinkin hoikasta pitävät 🙂 Eikä minusta ole mitenkään ihmeellistä, että monenlaisille vartaloille löytyy ihailijansa.
Artikkelissa oli tiivistetysti ja neutraalisti kaikki ne asiat, jotka ovat itselleni ajankohtaisia, onneksi koko ajan pienenemässä määrin, todella hyvin kirjoitettu. Sairastin lievän anoreksian ja kärsin edelleen jälkivaikutuksista. Tekisi mieli tulostaa artikkeli ja näyttää kaikille tutuilleni ja niitata työpaikan seinään. Hoikkuuden ihannointi sikseen, terveys ja hyväolo etusijalle!
kirjoitin tähän joa aiemmin, mutta lähinnä lihavat sanovat kateuksissaan voi kun olet laiha. Itse olen lähinnä tyytyväinen jos mua sanotaan laihaksi. Hoikka on musta pikemminkin sellainen pyöreä, ei kovin timmi.Jos joku sanoo mua hoikaksi eikä laihaksi, niin pikemmin loukkaannun.
Musta olis aivan ihanaa olla laiha, eikä tälläinen plösö mitoilla 51/163. Mitään hyvää ei voi syödä tai lihoo. Eikä kukaan tykkää tällaisista, vaan enemmän ihailevia katseita keräsin liki 10 kiloa laihempana. Just, muka kukaan ei tykkää laiheliineista. Vähemmän kukaan ihannoi tällaista ”terveen” pyöreää läskikasaa.
Tietysti on toki olemassa järkeviäkin naisellisia naisia. Ei ollut tarkoitus yleistää. Mutta itse vaan en ole sellaista vielä tavannut. Sanoin asian ehkä vähän turhan jyrkästi , koska olen luonteeltani juuri sellainen ” töksähtelevä ” ihminen. En vaan tykkää olla yhtään naisellinen itse , olen kyllä nainen mutta paremmin viihtyisin miehenä. Se ei tarkoita , etten arvostaisi naisia.
Mitä hoikkuuteen ja laihuuteen tulee , en koe että laiha olisi mitenkään kaunis. Jos vaatteet roikkuu päällä kuin jossain henkarissa ja on posket lommoilla , eipä se minun mielestäni kovin kaunista ole. Toisaalta sellainen , jolla pursuaa läskiä joka paikasta ei ole kaunis sekään. Kaikkein kaunein naisvartalo on mielestäni sellainen hoikka tai normaali , joka ei kuitenkaan olisi ylinaisellinen (ei huomiotaherättävän suuri peppu tai tissit) , muttei mikään muodoton tikkukaan. Jos olisin mies , niin sellaisen naisen minä kyllä mieluiten ottaisin. Siis sopusuhtaisen.
Lainaus entiselta hoikalta: ”Musta olis aivan ihanaa olla laiha, eikä tälläinen plösö mitoilla 51/163. Mitään hyvää ei voi syödä tai lihoo. Eikä kukaan tykkää tällaisista, vaan enemmän ihailevia katseita keräsin liki 10 kiloa laihempana. Just, muka kukaan ei tykkää laiheliineista. Vähemmän kukaan ihannoi tällaista ”terveen” pyöreää läskikasaa.”
Et voi olla tosissasi… Tää on pakko olla joku provo.
Katinka_77<. ei ole provo. t painoisena saan kuulla enemm haukkuja kuin kehuja. pid v itse normaalina jopa laihana mutta sitten joku kuinka lihava oon.>
huoh nykyään vouhotetaan liikaa näistä asioista, ihankuin ihmiselle olis vaan yks muotti.
parempi vaan et löytyy monenlaisia muotoja jotka ovat itsensä kanssa sinut.
t:hoikka mies
Mun entinen mies aina kommentoi painoani ja sai minut tuntemaan itseni läskiksi.Painoindeksini silloin oli 19,1 eli melko hoikka.Siitä sitten alkoi laihduttaminen ja vielä neuvolassa kun odotin esikoista sanottiin että painoni nousee liikaa ja pitäisi hillitä syömistä. Puoli vuotta synnytyksen jälkeen oli painoni pudonnut 44 kiloon ja painoindeksini oli jotain 16,5.
Minusta ei paljon tarvitsisi kommentoida toisten syömisiä ja ali- tai ylipainoja. Seuraukset voivat olla vakavat kuten minulla anoreksia ja ortoreksia.
Entinen poikaystäväni piti huolen liiankin hyvin etten lihoa. Tuolloin painoindeksini oli normaaalin rajoissa ja itse olin tyytyväinen. Ainaiset huomautukset tuhosivat suhteen. Nykyään olen avoliitossa ihanan miehen kanssa. Silloin, kun tapasimme olin laiha…nykyään minussa on ”mistä ottaa kiinnikin”. Joten itselläni ei ole koskaan ollut ongelmaa bulimian tms kanssa. Kommenttini kertoo vain sen, että ei pidä antaa toisten ihmisten nimitellä ja talloa alleen…vaikka olisivat lähimmäisiäkin.
Kiva, kun te osaatte säästää ilmakehää ja luontoa. Laihuus on ekologinen vaihtoehto. Nälkä valittu elämäntapa. Syömättömyys muotia, kun ON NIIN KAUNIS.
Missä ihmeen seurassa te oikein pyöritte, kun koko ajan puhutaan painosta?! Kyllä ainakin meilläpäin keskitytään hiukkasen muuhun kuin, mitä se vaaka oikein näyttää.
Hei! Se että on ongelmia oman vartalon kanssa, ei ole oikeestaan ollenkaan riippuvainen painosta. Toiset nimittäin kokevat itsensä alipainoisina ylipainoisiksi, ja ylipainoisina ehkä korkeintaan ”pullukoiksi”. Onnellisia ne, jotka ovat täysin sinut vartalonsa kanssa. Oma elämäni on ollut painon kanssa taistelemista jatkuvasti. Enimmillään olen painanut 96kg (olen 179 pitkä nainen), ja alimmillaan 67kg. että siinä on vähän osviittaa siitä,että kaikki ei ole aivan kohdillaan ollut. Tällä hetkellä painoa 75, mikä on kyllä normaalipaino, mutta koen itseni todella lihavaksi. Tavoitteena saada paino 65kg:n, ja PYSYÄ SIINÄ. Eli 10 kiloa pois. Nyt olen kolmen viikon aikana laihduttanut 3 kiloa. Sitä ennen paino junnasi paikoillaan tai nousi pari kiloa parin vuoden ajan. HUoh.
Sitä toivon todella paljon, että jokin kaunis päivä en enää ajattelisi painoani jatkuvasti, ja olisin ylpeä vartalostani, enkä kadehtisi hoikkien ihmisten vartaloita. Ehkä sekin päivä koittaa vielä.. ?
Olen ollut suurimman osan ikääni hyvin laiha, ja kuten moni muukin, saanut kuulla siitä hirvittävän julmia huomautteluja. Kenellekään lihavalle en ole kuullut kenenkään heittävän päin naamaa niin ilkeitä ja suoria kommentteja.
Nyt kun ikää on 40+ olen alkanut pikkuhiljaa lihoa. Painoindeksi on 21 ja olen siitä tavattoman iloinen. Olen yhä hoikka, mutten enää silmiinpistävän laiha. Vaikka naamaan alkaa tulla ryppyjä, tunnen itseni kauniimmaksi kuin koskaan. Ja mikä ihaninta: kukaan ei enää huomauttele ulkonäöstäni, vaan alan olla jo lähes ”normaali” ja huomiota herättämätön. Mahtavaa!
Hyvä juttu! Eivät kaikki ole omasta tahdostaan hoikkia.
Olo ei ole (minulla ainakaan) kovin naisellinen ja vaatteita laihalle, muodottamalle kropalle on aika vaikea löytää – oli vaate löysä/tiukka, niin aina se tuntuu korostavan hoikkuuttani.
Yleensä olen itseeni suht tyytyväinen, tällainen nyt satun olemaan ja sillä selvä.
Mutta silloin tällöin joku tomera sukulais/tuttava täti ottaa asiakseen alkaa puimaan minun painoani, tai oikeastaan sen puutetta oikein urakalla, yleensä vielä toisten samanhenkisten kanssa ja mitä tavallisimmin vielä jollain julkisella paikalla. Silloin olo ei kyllä ole naisellinen, äidillinen saati reipas…
Voi Luoja, anna minulle muutama kilo joltain jolla niitä on liikaa, ettei tarvitsisi enään kuunnella luentoja bulimiasta, anoreksiasta tai aikuisen naisen päivittäisistä kalorin saantisuosituksista..! 😉
laihuus on justii hyvä asia itte jokane päättää millane on
Tää aihe pisti mut miettimään todella.
Mä ite olen aina ollut hiukan ”pyöreähkö”. Johtuu varmaan geeneistä ja siitä että olen pienestä pitäen ollut aika moinen karkkihiiri. No, ei se ole mua ikinä periaatteessa haitannu, koska mulle kasvoi muhkeat muodot jo 11-vuotiaana. En piitannut juurikaan siitä, että äitini valitti liiasta napostelustani.
No, yläasteella sitten kaikki muuttui. Tutustuin luokallani muutamaan uuteen tyyppiin – ja jälkeenpäin minulle selvisi että yksi oli anorektikko. Ehkä vietin liian paljon aikaa sen tytön kanssa, mutta jotenkin ”imin” itseeni niitä ajatuksia: laihuuden ihannointia, itsensä inhoamista, laihdutusvimmaa. Ja niinpä päädyin itsekin laihduttamaan. Tällä hetkellä painoindeksini on aika alhainen, 19,5. En ole ikinä osannut ajatella että laihuudesta olisi jotain haittaa, olen aina pitänyt sitä hyvänä. Ja nyt kun luen tällaista, jossa joku haluaisi lihoa ja ihannoi tukevia ihmisiä, alkaa mietityttämään, onko se laihuus oikeasti tämän kaiken arvoista. Silti mediassa ja muotimaailmassa ihannoidaan laihuutta ja saadaan ihmiset uskomaan, että laihat ovat täydellisempiä. Taas se nähtiin mihin maailma on menossa, kun ihmisille luodaan vääristyneitä mielikuvia. Eikö jokainen voisi olla omanlaisensa persoona?
Itse olen vielä hyvin nuori nimittäin vain 13v tyttö itse olen kärsinyt ja kärsin edelleen ylipainosta. Paino alko nousta kun menin ekalle luokalle. Välillä tuntuu että houst ovat liian isoja vaikka paino vaan nousee olen myös suhteellisen lyhyt vain 158cm eli painoa on siihen verrattuna liikaa. Mua kiusataanaa aina tästä varskin nuoremmat tytöt. Kaverit sanoo aina että oon liian kiltti ja nielen kaiken sisään mitä mulle sanotaan ja että mussa ei oo mitää vikaa ja että oisin nätti. En ite kyl ihaile laihoja mutta ihan vaan oman terveyden vuoksi. Oon lukenut netistä kaikkia juttuja mutta kaikissa sanotaan aina samaa liiku ja syö terveellisesti oon yrittänyt mutta aika ei tunnu riitävän. onneksi iskä huomasi kuinka vaikee mul on olla ja kohta jo pääsenkin ravintoterapeutille. Toivottavasti pääsisin normaaleihin muotoihin niin ettei terveys mene. Kokemusesta siis tiedän myös että lihavissa ei ole mitään vikaa ei myöskään solakoimmissa mutta valitettavasti välillä tuntuu varsinkin meissä lapsissa että ne jotka on laihoja ne on myös niin nirsoja. Pojatkin on joskus mua kiusannut mutta nykyään vähemmän? 😮
Minä olen kuullut seuraavia kommentteja itsestäni (naisilta!): yläasteella kuulin kyllästymiseen asti: ”Vähä sä oot laiha”. Muistuu mieleen myös kerta, kun olin 20 vuotias, kaveri hiero mua ja sanoi: ”sussa ei oo muuta ku luuta ja nahkaa”.
Että miettikää sitä.. Sana laiha on haukkuma-sana, taas sana hoikka on kehumista!
Normaalipainoisena se ihminen on kauneimmillaan, silloin kun kuitenkin pitää huolta itsestään, liikkuu ja syö monipuolisesti. Vaikka pakkohan se on myöntää, että voikunsäootpieni kommentti hivelee kyllä korvia.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous