Terveys

Perushoitaja Eeva Siitonen halusi hoitaa vanhuksia kiireettä – perusti kyläkouluun pienen hoivakodin, jossa tunnelma on kuin mummolassa

Vanhustenhoito on muutakin kuin märissä vaipoissa makaavia vanhuksia ja kiireen uuvuttamia hoitajia. Pienen rautjärveläisen hoivakodin hyvä maine on kiirinyt pitkin maakuntaa. Mitä täällä tehdään toisin?

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Jani Kautto

Hoitaja Anni Mäkäläinen hieroo Silamuskodissa asuvan Janne Hellstenin hartioita.

Vanhustenhoito on muutakin kuin märissä vaipoissa makaavia vanhuksia ja kiireen uuvuttamia hoitajia. Pienen rautjärveläisen hoivakodin hyvä maine on kiirinyt pitkin maakuntaa. Mitä täällä tehdään toisin?

Musta töpöhäntäkissa Erkki on löytänyt parhaan paikan: se lepää onnellisena Anja Tuunasen sylissä. Erkki on painanut päänsä aivan Anjan kaulaan kiinni. Vaikka Anja torkkuu, syliote Erkistä on luja.

Vieressä virkistäjä Anssi Hyyrynen vetää erikoisten sanojen tietovisaa. Tänään aiheena ovat Lapin sanat. Takan ympärillä sohvalla ja nojatuoleissa istuvat vanhukset ja kehitysvammaiset arvuuttelevat, onko rakka vuotava vene, louhikko vai paksu sumu.

On aamupäivä ympärivuorokautista hoivaa tarjoavassa 16-paikkaisessa Silamuskodissa Rautjärvellä, Etelä-Karjalassa. Silamuskoti on niitä harvoja pieniä yksityisiä hoivakoteja, jotka ovat pitäneet pintansa hoivapaikkojen kasvaessa ja ketjuuntuessa.

Seuraavaksi pohditaan, onko kartio puukko, lähde vai kota. Anssi herättelee Anjaa.

– Anja, Anjaaa… Mitä sinä veikkaisit? hän kyselee.

Silamuskodissa on kolme muhkeaa kissaa. Töpöhäntä Erkki tykkää lepäillä Anja Tuunasen sylissä.
Silamuskodissa on kolme muhkeaa kissaa. Töpöhäntä Erkki tykkää lepäillä Anja Tuunasen sylissä.

Kissat tervehtivät tulijaa ja rahkapiirakka tuoksuu

Moni hoivakoti mainostaa olevansa kodinomainen. Silamuskodin kohdalla se ei ole ylisana. Vähän kuin mummolaan tulisi: Erkin lisäksi tuvassa pyörivät kissat Vili ja Viiru. Keittiössä valmistuu rahkapiirakka, ja uunista leviää jo kypsyvän lohen tuoksu.

Ekstrabonuksena ovat yhden asukkaan, Janne Hellstenin, halaukset, joita hän jakaa kaikille halukkaille.

– Meidän Janne on kova poika halaamaan, sanoo paikan yrittäjä Eeva Siitonen. Hän on juuri ollut miehensä Jorman kanssa erittäin ansaitulla kylpylälomalla. Hoitajilla on aamukiireiden jälkeen aikaa istua tuvan pöydän ääreen kuulemaan Eevan kuulumiset.

”Olen nähnyt monenlaisia työpaikkoja. Voin sanoa, että tämä on helmi.”

Läheisestä järvestä nimensä lainannut Silamuskoti aloitti toimintansa vuonna 2008. Perushoitajana kunnallisella puolella työskennellyt Eeva oli jo pitkään haaveillut pienestä paikasta, jossa voisi hoitaa vanhuksia sydämellä – kiireettä ja kodinomaisesti. Kun viehättävässä kaksikerroksisessa puutalossa toiminut Änkilän koulu lopetti toimintansa, oli hoitokodin paikka löytynyt.

– Koska alueella oli tarvetta myös kehitysvammaisten ympärivuorokautiselle hoivalle, varasimme osan paikoista heille. Se vaati keskusteluja aluehallintoviraston kanssa, sillä ei ollut itsestään selvää voida yhdistää kaksi erilaista hoidettavaa ryhmää saman katon alle, Eeva kertoo.

Silamuskodin yrittäjiksi ryhtyivät Eevan ja Jorman lisäksi kaksi muuta pariskuntaa. Vuosien mittaan Siitoset ovat ostaneet muut pois ja vuodesta 2019 he ovat luotsanneet yritystä kahdestaan. Simpeleen kartonkitehtaalla työuransa tehnyt Jorma toimii paikan osa-aikaisena talonmiehenä.

Eeva Siitonen avustaa lyhyellä hoitojaksolla olevaa Juha Pohjalaista syömisessä.
Silamuskodin yrittäjä, perushoitaja Eeva Siitonen avustaa lyhyellä hoitojaksolla olevaa Juha Pohjalaista syömisessä.
Asukas Janne Hellsten on kova halaamaan. Tällä kertaa hän saa itse halauksen hoitaja Mervi Väänäseltä.
Asukas Janne Hellsten on kova halaamaan. Tällä kertaa hän saa itse halauksen hoitaja Mervi Väänäseltä.

Silamuskodin maine on kiirinyt ympäri maakuntaa. Paikka on ollut täynnä toiminnan alkuvuosista lähtien, eikä hoitajiakaan ole ollut vaikea saada. Yksi heistä on Mervi Väänänen, joka vuosi sitten muutti Helsingistä ”böndelle” miehensä kanssa.

– Olen nähnyt monenlaisia työpaikkoja. Voin sanoa, että tämä on helmi. Paikka ja hoitajat ovat ihania.

Mervi pohdiskelee, onko Silamuskodilla vain käynyt niin hyvä tuuri, että se on saanut hyviä työntekijöitä vai vaikuttaako paikan ilmapiiri siihen, että kaikki haluavat hoitaa työnsä kunnolla.

Hoiva-avustajista helpotusta hoitajapulaan?

Yksinäisiä vanhuksia, märkiä vaippoja, kiirettä, uupuvia hoitajia, pitkiä jonoja, laiminlyöntejä. Suomalainen vanhustenhoito on yleensä otsikoissa ongelmien takia. Hoidon laadussa on vielä parannettavaa, myöntää johtava asiantuntija Sari Kehusmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

– Hoitajapula ja kiire ovat suurimmat haasteet. Koska vanhusten määrä tulee vain kasvamaan tulevaisuudessa, on ratkaisuja ongelmiin löydyttävä.

Ympärivuorokautisessa hoivassa ongelmiin pyritään puuttumaan nostamalla hoitajamitoitusta porrastetusti kuluvan vuoden loppuun mennessä 0,7 hoitajaan per asukas.

”Ei kaikkien tarvitse olla hoitajakoulutuksen saaneita.”

Kun puhutaan hoitajista, ei tarkoiteta vain sairaanhoitajia ja lähihoitajia, vaan lain mukaan hoitajamitoituksen piiriin kuuluvat kaikki välitöntä asiakastyötä tekevät, kuten sosiaalialan ohjaajat ja hoiva-avustajat. Silamuskodissa hoitajavahvuus on tällä hetkellä 0,68. Eevan mielestä hoiva-avustajien roolia pitäisi vahvistaa hoivakotien arjessa.

– Henkilöstövajeen takia monissa paikoissa ovat sängyt tyhjillään ja samaan aikaan ihmiset jonottavat paikkaa. Hoiva-avustajat toisivat tilanteeseen helpotusta – ei kaikkien tarvitse olla hoitajakoulutuksen saaneita.

Vanhushoivassa on myös asioita, jotka toimivat, korostaa Kehusmaa.

– Arkitodellisuus ei ole niin kurjaa kuin herkästi ajatellaan.

THL:n teettämän asiakaskyselyn mukaan hoitajat saivat kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoidossa olevilta asiakkailta varsin hyvät arvosanat. Kiirettä moni valitti, mutta siihenkin suhtauduttiin ymmärtäväisesti ja joustavasti.

Lue myös: Virpi Lempiäinen vaihtoi uransa hoitaja-arkeen: ”Vaativinta, mitä olen ikinä tehnyt”

Silamuskodin yrittäjän Eeva Siitosen anoppi Maila Siitonen asuu myös Silamuskodisssa.
Silamuskodin yrittäjän Eeva Siitosen anoppi Maila Siitonen asuu myös Silamuskodisssa.
Silamuskodin hintataso on samaa luokkaa hyvinvointialueen muiden palvelun­tuottajien kanssa.
Silamuskodin hintataso on samaa luokkaa hyvinvointialueen muiden palvelun­tuottajien kanssa.

Haluttu hoivakoti – ”Oli lottovoitto, kun äiti sai paikan täältä”

94-vuotias Sirkka Sinkkonen istuu sängynlaidalla tyttärensä Pirkko Torvisen kanssa. Seinää koristaa monesta eteläkarjalaisesta kodista tuttu Karjalan raanu.

Sirkalla on kuulovamma ja heikko näkö, joten kommunikoinnissa on apuna lukulaite. Pirkko kirjoittaa isoin tikkukirjaimin kysymyksiä paperille, ja lukulaite suurentaa tekstin.

Ennen Silamuskotiin muuttoa Sirkka asui terveyskeskuksen pitkäaikaisosastolla. Siellä hän koki kuitenkin jäävänsä yksin, mikä heikensi hänen henkistä hyvinvointiaan.

– Oli lottovoitto, kun äiti sai paikan täältä. Vaikka äiti viettää suurimman osan ajasta omassa huoneessaan, hän kuitenkin aistii ihmiset ja elämän ympärillään ja siitä tulee hänelle turvallinen olo, Pirkko kertoo.

Pirkko Torvinen (oik.) on tullut katsomaan äitiään Sirkka Sinkkosta. Juttelu tapahtuu lukulaitteen avulla.
Pirkko Torvinen (oik.) on tullut katsomaan äitiään Sirkka Sinkkosta. Juttelu tapahtuu lukulaitteen avulla.

Moni muukin Silamuskodin asukkaista viettää päivät huoneessaan, sillä elämän ehtoopuolella alkavat voimat jo käydä vähiin. 93-vuotias Hannu Mäkinen osallistui aiemmin Silamuskodin viriketoimintaan, mutta ei enää, kun näkö, kuulo ja voimat ovat heikentyneet. Huumori kukkii silti.

– Odotapas. Laitan nämä korvakorut paikoilleen, että kuulen, sanoo Hannu.

Kuutisen vuotta Silamuskodissa asunut Hannu on tyytyväinen paikkaan. Hänellä on huoneessa televisio, seinällä tyttären tekemiä tauluja ja hyllyssä kirjoja muun muassa venäjäksi. Hän on kielivirtuoosi, joka taitaa useita eri kieliä.

– Enää en kuitenkaan lue, koska näkö on sen verran huono. Nukun paljon. Ajattelen, että lähtö ei ole kaukana.

Miltä se ajatus tuntuu?

– Kaikkiin ajatuksiin tottuu. Ei se ole pahaa tai mitään sellaista.

Keittäjä Hannele Immonen antaa Erkille sen herkkua, kalaa.
Keittäjä Hannele Immonen antaa Erkille sen herkkua, kalaa.

Virkistäjä-Anssi vie ulkoilemaan, pizzalle ja päivätansseihin

Kalaa rakastava Erkki-kissa tietää, että pöytiin kannetaan herkkua. Se pyörii jaloissa makupalojen toivossa. Hoitajat auttavat asukkaita pöydän ääreen, osalle viedään ruoka huoneeseen. Uunilohen ja perunamuusin lisäksi on makkarakastiketta, sillä kaikille ei kala maita. Jotkut syövät itse, jotkut avustetusti.

Virkistäjä-Anssillakin on hetki aikaa hengähtää. Itseään humoristisesti viriketoimenkoordinaattoriksi kutsuva Anssi päätyi Silamuskotiin töihin TE-toimiston palkkatuetun työn kautta. Se oli kaikille onnellinen sattuma.

– Anssi on lottovoitto meille, sanoo Eeva.

Tietovisaa vetävä virkistäjä Anssi Hyyrynen herättelee Anja Tuunasta vastaamaan.
Tietovisaa vetävä virkistäjä Anssi Hyyrynen herättelee Anja Tuunasta vastaamaan.

Bingon, tietovisan ja pelien, kuten venttirulettisökön, lisäksi Anssi muun muassa vie asukkaita muistikerhoon ja päivätansseihin sekä kerran kuussa pizzalle. Vanhukset ja ”nuoriso-osasto” eli kehitysvammaiset puuhaavat asioita yhdessä.

– Kesäisin olemme ulkona niin paljon kuin mahdollista: paistamme makkaraa, höpöttelemme, kuuntelemme musiikkia. En kauheasti etukäteen suunnittele ohjelmaa, vaan menen tilanteen ja asukkaiden mukaan, Anssi kertoo.

”Joskus parasta virikettä on se, kun iltavuorossa ihan vaan istahtaa sohvalle juttelemaan asukkaiden kanssa.”

Viriketoimintaa pidetään äärimmäisen tärkeänä valtakunnallisesti. THL:n Sari Kehusmaa sanoo, että se on jäänyt hoitajamitoituskeskustelun katveeseen.

– Vanhuspalveluihin tarvitaan lisää toiminnallisuutta. Koronapandemian aikana aktiviteeteista karsittiin, mutta nyt niitä pitäisi saada takaisin ja mieluummin vielä enemmän kuin aiemmin. Ettei se arki olisi pelkkiä hoitotoimenpiteitä.

Lähihoitaja Mervi miettii, että jokaisella työntekijällä on omat vahvuutensa. Joku tykkää askarrella asukkaiden kanssa, kun taas urheilua rakastava Mervi järjestää vaikkapa penkkiurheilijoiden kisastudion popcorneineen.

– Joskus parasta virikettä on se, kun iltavuorossa ihan vaan istahtaa sohvalle juttelemaan asukkaiden kanssa.

Silamuskodissa asuu kaksi pariskuntaa. Toinen heistä on Liisa ja Veikko Parviainen.
Silamuskodissa asuu kaksi pariskuntaa. Toinen heistä on Liisa ja Veikko Parviainen.

Muistisairaskin kaipaa välittämistä ja hellää kosketusta

Silamuskodin huoneentauluun on kirjoitettu ajatus arvokkaasta vanhuudesta: Vaikka ihminen ei enää muistaisi nimeään tai tunnistaisi lapsiaan, hän toivoo välittämistä, rakkautta ja hellää kosketusta.

Hellää kosketusta on tänään tarjolla saunan pukeutumistilassa, jossa jalkahoitaja Maarit Laaksonen rapsuttelee kovettumia, rasvaa jalkoja ja leikkaa ja lakkaa kynsiä. Suosio on taattu: jalkahoitoon tulijoita on jonoksi asti. Kaija Vellonen saa kynsiinsä upean punaisen värin, sävyä London no 53.

Jalkahoitaja Maarit Laaksonen lakkaa Kaija Vellosen varpaankynnet kauniin punaisiksi.
Jalkahoitaja Maarit Laaksonen lakkaa Kaija Vellosen varpaankynnet kauniin punaisiksi.

Pienuus ja kodinomaisuus on Silamuskodin valtti, josta hyötyvät sekä henkilökunta että asukkaat. Eeva toivoo, että Suomessa panostettaisiin enemmän pienten yksiköiden rakentamiseen.

– Uusien isojen rakennusten pitkät ja avarat betoniseinät aiheuttavat monille vanhuksille ahdistusta. Meillä seinätkin ovat lähempänä toisiaan. Ulos voi astua hetkeksi milloin vain, ja ympärillä on rauhallista maaseutua. Pienessä yksikössä kaikkien on myös helppo tutustua toisiinsa ja omaisten saada tietoa läheisistään, hän miettii.

Yrittäjävuodet painavat, ja Eeva ja Jorma olisivat jo valmiita siirtymään eläkkeelle. Uusi omistaja on etsinnässä.

– Kriteerinä on, että Silamuskotia luotsataan jatkossakin sen arvojen mukaan.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 4/2023.

X