Ihmiset

Ida Jokikunnas kärsi hiljaa kivuista pitkään – kunnes hänen vatsastaan löytyi suuri kasvain: ”Ymmärsin, että ihmissuhteet syvenevät roimasti, kun jaettavat asiat eivät ole pelkkää iloa”

Meikkitaiteilija ja stylisti Ida Jokikunnas, 35, kärsi reilut kaksi vuotta hiljaa kivuista, sillä ei halunnut huolestuttaa läheisiään. Hiljaisuus päättyi, kun Idan vatsasta löytyi suurikokoinen kasvain. Ida halusi kertoa tarinansa lopulta paitsi läheisilleen myös julkisesti, sillä olisi itse halunnut löytää googlettamalla sellaisen tarinan, jollainen hänen kokemuksistaan muotoutui.
Teksti: Hilppa Alanko Kuvat: Ida Jokikunnaksen kotialbumi

Meikkitaiteilija ja stylisti Ida Jokikunnas huomasi hieman alle kolme vuotta sitten olevansa harvinaisen voipunut. Koko kroppa tuntui puutuneelta ja väsyneeltä. Ida pisti tuntemukset stressin piikkiin. Työ oli hänen intohimonsa ja hän teki jatkuvasti pitkää päivää.

Väsymys ja vetämätön olo jatkuivat. Kun Ida kaksi ja puoli vuotta sitten oli työmatkalla New Yorkissa, hän meni ykskaks todella huonoon kuntoon.

– Minulle tuli valtava oksennuskohtaus. En käynyt reissun aikana lääkärissä, vaan odottelin, että huono oloni menee ohi. Suomeen tullessa oloni oli jo parempi. Jälkikäteen oksennuskohtauskohtausta selitettiin ruokamyrkytyksellä, vaikka en ollut syönyt mitään sellaista, mistä olisin voinut saada ruokamyrkytyksen, Ida kertoo.

Kivut alkoivat oksennuskohtauksen jälkeen

Idan mielessä oksennuskohtaus jäi mysteeriksi. Pian oksennuskohtauksen jälkeen hän alkoi kärsiä kivuista.

– Minulla oli erilaisia vatsakipuja. Kroppaani kolotti ja tuntui, että sisäelimiäni särki.

Sitten Idan pitkästä, tummasta tukasta alkoi irrota tupoittain hiuksia.

– Hiukseni rupesivat ohenemaan vauhdikkaasti, vaikka olen aina hoitanut niitä hyvin ja syönyt myös lisäravinteita.

Edelleen Ida kuitenkin ajatteli, että kenties stressi voisi selittää kaikki oudoimmatkin oireet.

– Elämässäni tapahtui silloin kaikenlaista. Menetimme pienen kissamme ja läheisiäni sairastui. Ajattelin, että kroppani reagoi tällä tavalla kaikkiin näihin tapahtumiin.

Kivut kuitenkin vain jatkuivat. Noin vuoden Ida kärvisteli oireidensa kanssa ennen kuin alkoi epäillä oireiden aiheuttajaksi muuta kuin stressiä ja hakeutui lääkärin pakeille. Häneltä otettiin verikokeet ja vaikka jotkin arvot olivat hieman koholla, ne olivat vielä normaalin rajoissa.

Lääkäri totesi, että oireet selittyvät stressillä ja hänen mielestään lisäkokeita ei tarvita. Lääkäri lisäsi vielä, että jos Ida haluaa stressin takia tarkempiin tutkimuksiin, hän voi toki niihin hakeutua.

– Päätin, etten mene tarkempiin tutkimuksiin, koska lääkäri teki niin selväksi, että olen vain luulosairas, eikä minulla oikeasti ole muuta kuin stressiä.

Ida päätti hoitaa muun terveytensä kuntoon. Hän esimerkiksi kävi hammaslääkärissä hoitamassa suunterveytensä kuntoon, sillä olihan hän kuullut, että jos suussa ei ole kaikki hyvin, se säteilee muuhunkin hyvinvointiin. Kipuja hammasten kuntoon laittaminen ei kuitenkaan vienyt.

Gynekologi havaitsi suurikokoisen kasvaimen

Viime vuonna, loppukesästä, Idan ystävä sattui kysäisemään, koska Ida on viimeksi käynyt gynekologilla.

– Tunnustin, että siitä on monta vuotta aikaa. En ollut käynyt edes papakontrolleissa, sillä olin saanut gynekologikammon yhden harvinaisen ikävän gynekologikäynnin seurauksena.

Ystävä kertoi, että hänellä on mahtava gynekologi ja kannusti Idaa varaamaan tälle ajan. Koska gynekologi oli suosittu, aika sovittiin vasta lokakuun alkuun.

Koska Ida ei ollut käynyt gynekologisessa tarkastuksessa vuosiin, päätettiin, että nyt olisi hyvä tehdä kaikki mahdolliset tutkimukset. Ensimmäiseksi gynekologi yritti ultrausta sisäkautta.

– Gynekologi sammutteli ja käynnisteli konetta uudestaan. Hän oli huolestuneen oloinen ja pahoitteli, että koneessa on varmaan jokin vika.

Lopulta gynekologi teki ultran vatsan päältä. Kun gynekologi otti mittatyökalut esille, Ida tiesi, että jotain on vialla.

– Lopulta hän laittoi laitteen kiinni ja sanoi, että nyt on sellainen juttu, että vatsassani on jokin valtava massa. Hän ei tiedä, mikä se on, mutta se peittää kaiken alleen. Hän ei löytänyt sen takia edes kohtuani tai munasarjojani ultralla.

Gynekologi laittoi Idalle kiireellisen lähetteen Naistenklinikalle.

– Kun puin päälleni, hän näki ilmeestäni, että olen pelästynyt. Hän katsoi minua ja sanoi, että älä nyt liikaa pelästy, kyseessä voi olla hyvälaatuinenkin kasvain. Kun pääsin huoneesta, itkin silmäni päästäni. En löytänyt edes pankkikorttia, jolla olisin voinut maksaa käynnin. Tieto kasvaimesta tuli niin puskista.

Läheisille mahdollisuus auttaa ja olla tukena

Kasvaimen löytymisen jälkeen Ida antoi itselleen luvan kertoa asiasta läheisilleen.

– Kerroin asiasta kuitenkin vain kaikista läheisimmille ja vannotin heille, että he eivät puhu asiasta mitään eteenpäin. Koska olen yrittäjä, huhut sairastumisesta voivat johtaa siihen, että työt loppuvat. Jos epäillään, että olen sairas ja kipeä, minua ei soiteta keikalle. Hyväähän sillä ihmiset tietyllä tavalla tarkoittavat, mutta yrittäjälle tällaisella voi olla kauaskantoiset seuraukset.

Aika Naistenklinikalle tarkempiin tutkimuksiin sovittiin reilun viikon päähän gynekologikäynnistä. Siellä ei selvinnyt mitään muuta kuin että kasvain oli oletettua isompi. Magneettikuva sovittiin marraskuun alkuun, eli kuukauden päähän gynekologikäynnistä. Tutkimuksien välissä aika tuntui matelevan.

– Kun on kuullut, että vatsassa on massa, joka peittää kaiken alleen, jokainen tunti tuntuu kolmelta päivältä.

Magneettikuvassakaan ei saatu selvyyttä sille, millainen kasvain on kyseessä. Tuolloin päätettiin kuitenkin, että kasvain on syytä leikata. Leikkausaika sovittiin marraskuun lopulle.

Läheisten tuki oli Idalle leikkausta odottaessa ensiarvoisen tärkeää. Hän pystyi ensimmäistä kertaa puhumaan läheisilleen avoimesti viimeisestä kahdesta vuodestaan ja siitä, millaisten kipujen kanssa hän oli hiljaa elänyt päivästä toiseen.

– Oli todella helpottavaa puhua asiasta. Mutta toki myös näin, miten pelästyneitä kaikki läheiseni olivat. Koin tuskaa siitä, että kertomalla aiheutin tuskaa läheisilleni. Ennen olin ollut pärjääjä läheisten silmissä. Minusta ei ole tarvinnut ikinä huolehtia. Jouduin olemaan ihan uudessa roolissa aiheuttaessani huolta ja murhetta.

”Ennen olin ollut pärjääjä läheisten silmissä. Minusta ei ole tarvinnut ikinä huolehtia. Jouduin olemaan ihan uudessa roolissa aiheuttaessani huolta ja murhetta.”

Ida sai nopeasti huomata, että läheisten päästäminen aidosti osaksi oman elämän ylä- ja alamäkiä kannatti.

– Ymmärsin, että ihmissuhteet syvenevät roimasti, kun jaettavat asiat eivät ole pelkkää iloa tai toisen yksipuolista tukemista. Oli ihanaa huomata, että läheiseni ovat ihan yhtä lailla minun tukenani kuin minä olen ollut heidän tukenaan.

Ida löysi jopa uusia puolia ihmisistä, jotka hän on tuntenut koko ikänsä.

– Läheisistäni tuli todella ihania piirteitä esiin, kun he näkivät minut ensimmäistä kertaa heikkona. Näitä piirteitä en aiemmin ollut saanut kokea.

Leikkaukseen ristiriitaisin tuntein

Marraskuun lopulla Ida leikattiin Naistenklinikalla. Leikkaus oli hänen elämänsä ensimmäinen. Häntä ei myöskään ennen ollut nukutettu. Leikkaukseen Ida lähti ristiriitaisin tuntein.

– Oli helpotus, että kasvain saadaan minusta pois, mutta pelkäsin samalla kaikkea leikkaukseen liittyvää ja patologin vastauksia, jotka saisin jonkin ajan kuluttua leikkauksen jälkeen. Kaikki tapahtumat johtivat kohti patologin tulosten kuulemista. Tietyllä tavalla olisin halunnut laittaa jarrut päälle ja pysähtyä. Tuntui, etten olisi ollut vielä valmis mahdollisiin huonoihin vastauksiin.

Leikkaus oli oletettua vaikeampi. Kun vatsa oli avattu, jouduttiin leikkaus pysäyttämään. Operoimaan hälytettiin lisää kirurgeja.

Kun Idalle leikkauksen jälkeen kerrottiin leikkauksesta ja siinä ilmenneistä asioista, hän alkoi valmistautua pahimpaan.

Leikkauksen jälkeen Ida Jokikunnas laati testamentin

Idalle kirjoitettiin neljän viikon sairasloma. Patologin tuloksien oli määrä tulla noin kahden viikon päästä leikkauksesta. Vaikka heti leikkauksen jälkeen Ida oli hyvin kipeä ja toipuminen hidasta, hän otti asiakseen hoitaa asiansa kuntoon – eli ne käytännön asiat, joihin hän pystyi vaikuttamaan.

– Sain takaisin Ida hoitaa -asenteeni. Päätin hoitaa asiat kuntoon, jos tulee todella huonoja uutisia. Tein esimerkiksi testamentin. Minulle oli tärkeää, että jos olisin saanut huonoja uutisia, läheisten ei tarvitse alkaa järjestellä asioitani.

Asioiden hoitamisen ohella Ida kuitenkin myös pelkäsi.

– Mietin, mitä elämä sitten on, jos joudun syöpähoitoihin. Miten esimerkiksi pärjään rahallisesti? Mietin paljon käytännön asioita tunnekäsittelyn lisäksi.

View this post on Instagram

Välillä on hyvä raivaa asioita tieltä ja keskittyä niihin tärkeimpiin.. Näin olen muutaman kuukauden tiedostaen toiminut ja pitänyt taukoa blogista. Nyt on kuitenkin kaipuu blogin äärelle jo kova, joten huomenna jatketaan taas!! 🙌🏻 Tartun huomenna vuoden tärkeimpään trendiin tarkemmin ja siitä se lähtee. 💪🏼 Tänä vuonna pureudutaan entistä syvemmin kauneuden kaikkiin puoliin ja valotan ensi kertaa enemmän myös omasta arjesta. (hui) Lisää tästä blogitauosta ja sen syistä tulen siis kertomaan myöhemmin ja muutoin, kertokaa ihmeessä aiheita mitkä kiinnostaa!? Mitä kiperiä kysymyksiä on kauneudesta? Mä yritän haalia toimivia ratkaisuja teille. 💗 #imbackbaby #idaiholla #bblog #blogi #kauneusblogi #kauneus #nobeautysecrets #spilleverything 💗

A post shared by Ida Jokikunnas (@idajokikunnas) on

Asian ratkeamisen jälkeen tuli helpotus läheisten puolesta

Ida odotti kuulevansa patologin tulokset joulukuun keskivälissä perjantaina, mutta hänen puhelimensa soikin jo kyseisen viikon keskiviikkona. Lääkäri soitti ja ilmoitti, että kasvain on hyvälaatuinen. Idalla ei ole syöpää.

– Kun minulle soitettiin, läheisiä oli ympärilläni, enkä tiennyt, kuka minulle soitti. Kun kuulin uutiset, ensimmäisenä tuli helpotus läheisten puolesta. Tuli olo, että olen onnellinen heidän puolestaan. Sitten tuli vasta oivallus, että vau, olen onnellinen itsenikin puolesta. Olin niin valmistautunut kaikkeen.

Idan aivot olivat käyneet niin ylikierroksilla, että rauhoittuminen otti muutaman päivän. Sen jälkeen Ida sai ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen nukuttua kunnolla.

– Pystyin taas hengittämään ja suunnittelemaan tulevaa, esimerkiksi pian edessä olevaa joulua.

Toipuminen on yhä käynnissä

Sekä Idan henkinen että fyysinen toipuminen on edelleen käynnissä. Leikkauksesta hän on toipunut hyvin, mutta uusi elämä ilman kipuja vaatii totuttelua.

– Olen kuitenkin melkein kolme vuotta elänyt jatkuvassa kivussa. On outoa, kun kipuja ei enää ole, Ida kuvailee.

Kipujen jäljet näkyvät kuitenkin edelleen muutenkin kuin leikkausarpena.

– Kroppani on muuttunut, sillä kipujen takia en kahteen vuoteen pystynyt kunnolla harrastamaan liikuntaa. Kropassani näkyy, että se on ollut tosi kipeä parin vuoden ajan. Vasta pikkuhiljaa voin alkaa hankkimaan paitsi henkistä myös fyysistä hyvinvointiani takaisin.

Kasvain sai työlleen omistautuneen Idan pohtimaan uudestaan elämänsä painopisteitä.

– Olen ollut ihminen, jolle työ on ollut lähestulkoon koko elämä. Olen omistanut sille oikeastaan kaiken aikani. Olen tehnyt töitä ympäri vuorokauden 15 vuotta. Mutta ei työ lohduta vaikeina aikoina tai tule sairaalaan pitämään kädestä kiinni. Loputtomassa työssä en ole antanut mielelleni ja keholleni aikaa levätä. Siihen aion tehdä muutoksen. Aion tehdä töitä vastakin, mutta en niin paljon kuin ennen.

Oma ajan, läheisten ihmisten ja hyvinvoinnin merkitys Idan elämässä on korostunut viime hetkien tapahtumien myötä.

– On ollut ilo huomata, että lähipiirini ja minä emme ole sellaisia tyyppejä, joilta tällaiset tapahtumat unohtuisivat arjen tiimellyksessä hirveän nopeasti. Olen ihan yhtä läheisissä tekemisissä läheisteni kanssa nyt kuin huonoja uutisia odotellessani.

Tulevaisuudessa Ida ei aio enää vaieta huonosta voinnistaan.

– En aiemmin antanut läheisilleni edes mahdollisuutta auttaa. On ollut minulta ehkä jopa itsekästä, että olen päättänyt aiemmin muiden puolesta, että he eivät pääse osaksi elämääni niinä hetkinä, kun minulla on vaikeaa.

Ida kertoi asiasta blogissaan ja sai positiivisten palautteiden vyöryn

Helmikuun loppupuolella Ida päätti kertoa kasvaimestaan Ida iholla -blogissaan. Hän halusi katkaista siivet huhuilta siitä, miksi hän oli ollut sairaslomalla. Ida kuitenkin pohti hyvän tovin tekstinsä julkaisua, koska kokee terveysasiansa hyvin yksityisiksi.

– Pelkäsin, että jos kirjoitan, niin ihmiset ajattelevat, että kerään sillä huomiota. En ole yhtään sen tyyppinen ihminen.

Merkittävin syy julkaista tarina oli se, että Ida ja hänen läheisensä googlettelivat prosessin etenemisen aikana tietoa kasvaimista.

– Missään spekseilläni haetuissa tarinoissa ei ollut onnellista loppua. Kun tietoa kasvaimen laadusta ei vielä ollut tiedossa, toivoin edes yhtä blogipostausta tai muussa kanavassa aiheesta kerrottua tarinaa, jossa jollakulla olisi käynyt hyvin. Se olisi auttanut minua aivan hirveästi. Kun joku on tulevaisuudessa samassa tilanteessa kuin minä, hän löytää googlettaessa ainakin yhden tarinan, jossa kävi hyvin.

Tekstin julkaisemisen jälkeen Ida on saanut todeta, että monille muillekin on käynyt hyvin. Postauksen suosio yllätti hänet täysin.

– Kun julkaisin postauksen, ensimmäisen 15 minuutin kuluessa sähköpostini sekä Facebookini ja Instagramini Inboxit täyttyi viesteistä. Palaute on ollut pelkästään positiivista. Eniten minut yllätti se, kuinka paljon samanlaisia tarinoita on. Alle viikon aikana minulle tuli satoja viestejä eri ihmisiltä, jotka ovat kertoneet omia samankaltaisia tarinoitaan, joissa kaikissa on käynyt hyvin.

Ida sai kuitenkin valtavasti viestejä myös heiltä, joiden tarinassa ei ollut onnellista loppua.

– Näitäkin tarinoita jakaneet kuitenkin kokivat lohdullisena sen, että jollain muulla kävikin lopulta hyvin ja että joku puhuu siitä pelosta ja elämän pysähtymisestä, mikä on läsnä, kun odottaa uutisia mahdollisesta kasvaimesta.

Lue myös: Antti Tuiskulta löytyi kasvain – lääkärit eivät olleet nähneet aiemmin vastaavaa

X