Terveys

Hypomania tuntuu ihanalta, mutta nykyään Heli, 39, pyrkii hallitsemaan sitä: ”Karsin ärsykkeitä ja yritän rauhoittua”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vienyt Heli Hietasen hurmiotiloihin, psykooseihin ja moraalisiin krapuloihin. Nykyään hän osaa hidastaa tahtia ennen kuin vauhti kiihtyy liikaa.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sara Pihlaja

Heli Hietanen on oppinut tunnistamaan lähestyvän hypomanian.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vienyt Heli Hietasen hurmiotiloihin, psykooseihin ja moraalisiin krapuloihin. Nykyään hän osaa hidastaa tahtia ennen kuin vauhti kiihtyy liikaa.

Kuin olisi tippunut poreilevaan prosecco-lasiin. Siltä Heli Hietasesta tuntui.

Hän kulki hollantilaisen opiskelukaupunkinsa katuja aamuauringossa ja oli aivan hurmiossa kaikesta näkemästään ja kokemastaan. Kevään värit ja tuoksut värähtelivät voimakkaampina kuin koskaan. Heli nuuhki huumaantuneena syreenejä ja tervehti kaikkia vastaantulevia leveästi hymyillen.

Hän tunsi itsensä energiseksi ja touhukkaaksi. Itseluottamus oli huipussaan, eikä mikään vaikuttanut mahdottomalta. Kaikessa tuntui olevan läsnä ihmeellinen rakkaus, syvä pyhyyden ja rauhan tunne. Aivan kuin hän olisi ollut yhteydessä maailmankaikkeuden kanssa.

Tuo kesäinen aamu vuonna 2002 oli ensimmäinen kerta, kun tuolloin parikymppinen Heli koki hypomanian. Se on kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvä tila, joka on maniaa lievempi. Vaikka Heli ei tiennyt, mistä on kyse, outo kokemus ei pelottanut häntä.

– Hypomaniahan on maailman mahtavin kokemus. Kaikki on silkkaa onnea ja rauhaa. Pelottavaksi autuus muuttuu, kun tajuaa, että muu maailma ei olekaan mukana Liisa Ihmemaa -olotilassa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö tuntui lokeroivalta diagnoosilta

Hypomaniaa seurasi mania. Kohta Heli ei enää nukkunut eikä syönyt. Kaunis muuttui kamalaksi ja energiavirtaukset kivuiksi ja kolotuksiksi.

Heli lähti hortoilemaan kaupungille ilman päällysvaatteita ja avaimia. Hän kyseli tietä vastaantulijoilta, mutta kun he yrittivät auttaa, hän ei tiennytkään, mihin hänen piti mennä. Hän seurasi valkoisia autoja, sillä ne olivat ”hyviä”. Mustat autot olivat ”pahoja”.

Yliopiston koordinaattorin piti lopulta noukkia Heli poliisiasemalta, jonne nuori pariskunta oli hänet toimittanut. Heli sai apua ja hänet lennätettiin Suomeen perheensä luokse. Hän päätyi psykiatriseen sairaalaan toipumaan ensimmäisestä psykoosistaan.

Helin ensimmäinen sairauskohtaus tuli hyvin pian sen jälkeen, kun hän oli ollut vakavassa liikenneonnettomuudessa. Traumat voivat lisätä alttiutta sairastua kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Meni kuitenkin useita vuosia ennen kuin hän sai diagnoosin. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin edellytyksenä on, että hypomania- tai maniajaksoja on ollut vähintään kaksi.

Diagnoosi auttoi Heliä ymmärtämään sairauttaan, mutta samalla se tuntui lokeroivalta ja leimaavalta.

– Mieleeni on jäänyt eräs psykiatri, joka totesi, että aivojen humpsahtamisessa aika ajoin psykoosiin on kyse luovan, älykkään ja lahjakkaan ihmisen ominaisuudesta. Se kuulosti minusta tosi imartelevalta. Haluan ajatella, että tämä ei ole niinkään mielen sairaus vaan erityispiirre.

Lue myös: Kaksisuuntainen mielialahäiriö on syventänyt Pertti Salovaaran käsitystä ihmisyydestä: ”En enää ole niin hanakka tuomitsemaan ketään heidän heikkouksiensa takia”

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Heli Hietanen metsässä.
Heli Hietanen ajattelee, että parhaimmillaan mielenterveyden haasteet voivat kääntyä voimavaraksi. Lasten ja nuorten pahoinvointi kuitenkin huolestuttaa häntä.

Simultaanitulkkina maailmalla – esihenkilö suhtautuu sairauteen rakentavasti

Heli sanoo olevansa siitä onnekas kaksisuuntainen, että hänellä ei ole koskaan ollut lamaannuttavan syviä masennusjaksoja.

– Alavireinen olo on tullut pääasiassa niistä katumuksen ja häpeän tunteista, joita maaniset ja psykoottiset toilailut ovat jättäneet jälkeensä. Sitä miettii, onko maine mennyt ja kelpaanko enää mihinkään.

Heli on ammatiltaan freelance-simultaanitulkki. Hän on asunut ja työskennellyt eri puolilla Eurooppaa koko työuransa ajan. Kerran Heli vaipui maniaan työmatkallaan Strasbourgissa. Euroopan parlamentin rakennuksessa hän puhkesi laulamaan ja tanssimaan. Hän koki olevansa missiolla maailman lasten pelastamiseksi ja kuvitteli, että ”pahikset” valvovat häntä kameroista ja kuuntelulaitteista.

Parlamentin lääkintäjoukot veivät hänet psykiatriseen sairaalaan.

”Muuten sairaus ei ole vaikuttanut töihini, sillä hypomaniassahan olen tavallistakin tehokkaampi ja työteliäämpi. ”

Tämä on ollut ainut kerta, kun Heli on sairastunut pahoin kesken työkeikan.

– Muuten sairaus ei ole vaikuttanut töihini, sillä hypomaniassahan olen tavallistakin tehokkaampi ja työteliäämpi. Suomalainen esimieheni Euroopan parlamentissa on tietoinen sairauskohtauksistani ja hän suhtautuu asiaan hyvin rakentavasti.

Simultaanitulkin työtä on kutsuttu yhdeksi maailman stressaavimmista. Heli tiedostaa, että työn luonne ja jatkuva reissaaminen saattavat osaltaan provosoida kohtauksia. Hän onkin viime aikoina karsinut töitä.

– Haluan ottaa iisimmin oman hyvinvointini takia. Toki päätös hidastaa liittyy myös ikään ja elämänvaiheeseen.

Pandemianjälkeisessä maailmassa tulkkauksen avuksi on saatu erilaisia etäsovelluksia. Heli pystyykin nykyään hoitamaan suuren osan töistään omasta kodistaan käsin.

Läheiset sydän sykkyrällä – kaksisuuntainen mielialahäiriö koettelee ihmissuhteita

Kun Heli alkoi kirjoittaa kokemuksistaan kirjaa, hänen perheensä toivoi hänen tuovan kirjassa esiin myös sen, miten kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikuttaa läheisiin.

Heli tietää, että perhe on joutunut usein pelkäämään hänen puolestaan. Hypomaniassa Helillä on tapana tykittää päivityksiä sosiaaliseen mediaan. Siitä läheiset tunnistavat, että nyt menee liian lujaa.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö panee ihmissuhteet koetukselle.

– Onneksi minulla on aina ollut ihania ystäviä, jotka ovat pysyneet rinnalla ja noukkineet minut talteen milloin mistäkin.

Asuessaan Kreikassa silloisen miesystävänsä kanssa Heli päätti lopettaa suhteen kertaheitolla ja lähteä kohti uusia seikkailuja. Niiden päätteeksi hän päätyi hoitoon Suomeen. Hän palasi vielä yhteen miesystävänsä kanssa, mutta seitsemän vuotta kestänyt ihmissuhde loppui kuitenkin pian.

– Hänelle oli tosi pelottavaa nähdä minut siinä tilassa. Kaikesta huolimatta hän oli minulle suuri tuki sairauden pahimmassa vaiheessa.

Heli Hietanen metsässä.
Heli päätti muuttaa takaisin Suomeen. Hän uskoo, että luonnonläheisyys ja rauhallisempi elämän­rytmi tukevat hänen hyvinvointiaan.

Kierrosten laskemista – ”Hypomanian lähestyessä karsin ärsykkeitä”

Jooga ja tietoisuustaidot ovat auttaneet Heliä maadoittumaan ja laskemaan kierroksia. Nykyään, kun hän tuntee hypomanian tulevan, hän osaa hidastaa tahtia sen sijaan, että lataisi lisää kierroksia.

– Karsin ärsykkeitä. Vähemmän mobiili­laitteita, vähemmän ulkomaailmaa, vähemmän tekemistä. Pyrin rauhoittumaan ja kääntymään sisäänpäin. Vesi on hyvä ja tyynnyttävä elementti.

Helillä on myös lääkitys, jota hän käyttää nukkuakseen paremmin. Yleensä hänen hypomaniansa ja maniansa alkavat juuri unettomuudesta.

– Lääkkeitä tarvitaan, mutta ne hoitavat vain oireita. Uskon, että empatialla, ystävyydellä ja rakkaudella on suuri voima, Heli korostaa.

Pelottava pakkohoito – ”Valtava trauma ihmiselle, joka on psykoottisessa tilassa”

Ulkopuolinen voisi ajatella, että pelottavinta sairaudessa on joutua tilanteeseen, jossa hortoilee haavoittuvana miljoonakaupungin kaduilla. Helistä pahinta ovat kuitenkin olleet hoitojaksot psykiatrisessa sairaalassa.

– Kaikista pelottavinta on, että sinut otetaan kiinni ja viedään pakkohoitoon. Se on valtava trauma ihmiselle, joka on psykoottisessa tilassa. Psykoosissa on usein vainoharhainen olo ja osaston valvontakamerat vain vahvistavat sitä. Hoitohenkilökunta tuntuu vihamieliseltä, vaikka joukossa on empaattisiakin ihmisiä.

Heli puhuu painokkaasti psykiatrian uudistamisen puolesta. Hänen mielestään diagnosointia pitäisi vähentää ja hoitoa muuttaa suuntaan, jossa sairastunut kohdataan tasavertaisena.

Suomessa on esimerkiksi jo vuosia sitten kehitetty avoimen dialogin hoitomalli, niin sanottu Keroputaan malli, jossa hoito viedään ihmisen kotiin ja mukaan otetaan hänen sosiaalinen verkostonsa. Hoitomallin on useissa tutkimuksissa todettu edistävän vaikeista mielenterveysongelmista kärsivien toiminta­kykyä ja toimijuutta.

– Nykyinen psykiatrinen hoito tarkoittaa sitä, että sairastuneelle tulee traumaa trauman päälle. Hoito ei tepsi, vaan ihmiset joutuvat sairaalaan yhtä uudestaan.

Heli Hietanen.
Heli piti sairautensa vuosia omana tietonaan. ”Meissä istuu hyvin syvällä tarve olla normaali. Seiksi mielen sairastuminen aiheuttaa häpeää.”

Sinut sairauden kanssa – ”Haava on paikka, josta valo pääsee sisään”

Tänä keväänä Heli päätti muuttaa Belgiasta takaisin Suomeen. Vierailu Suomessa pää­siäisen aikaan sai hänet tekemään lopullisen ratkaisun.

– Suomessa oli niin ihanaa olla, heräilevän kevään valossa. Päätös oli muhinut sisälläni jo todella pitkään, mutta nyt aion toteuttaa sen.

Heli uskoo, että Suomen luonto ja Keski-Eurooppaa rauhallisempi elämänrytmi tukevat hänen hyvinvointiaan.

Meni vuosia ennen kuin Heli kertoi kenellekään sairaudestaan. Nykyään hän on täysin sinut sen kanssa.

– Meissä istuu hyvin syvällä tarve olla normaali. Siksi mielen sairastuminen aiheuttaa häpeää. Minusta on kuitenkin täysin luonnollista, että herkkä ihminen voi pahoin yhteiskunnassa, jonka läpäisee tehokkuusajattelu ja digitalisaatio. On hyvä syy kysyä, mikä tässä maailmassa on pohjimmiltaan normaalia ja tervettä.

Heli on käynyt sekä korkealla valossa että syvällä pimeydessä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on hänelle jatkuva tutkimus- ja opintomatka itseen. Hän on joutunut miettimään, kuka ja millainen hän oikein on. Mikä on osa sairautta ja mikä todellista Heliä.

– Nykyään ajattelen, että ne kaikki osat ovat minua.

Hän korostaa, että hän ei suinkaan koe olevansa täysin eheytynyt ja valaistunut. Sairauden ja erilaisten herkkyyksien kanssa on opittava elämään päivä kerrallaan.

– Mutta jos mieli voi murtua, se voi myös palautua. Tuloksena voi syntyä jotakin aivan uutta. Persialaisen runoilijan Rumin sanoja lainatakseni, haava on se paikka, josta valo pääsee sisään.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2022.

X