Katja Ikosen vuosia kestäneiden kipujen syyksi paljastui endometrioosi: ”Jaksamiseni oli lopussa”

Vuosia kestäneet kivut ja hoitamaton endometrioosi tekivät Katja Ikosesta, 46, sinnittelijän, joka vaati itseltään liikaa.

”Keittiössäni on ollut kauan uusi, asennusta odottava astianpesukone. Harmittelin saamattomuuttani ääneen, jolloin nuorin lapseni, 14-vuotias poikani, sanoi: ’Niin, sellaista sun elämä kivun kanssa on. Ei aina ehdi kaikkea.’ Hän puki sanoiksi sen, minkä hyväksymistä olen kuluneen vuoden ajan opetellut: kipu on osa minua.

Olen perheemme esikoinen, veli syntyi viisi vuotta jälkeeni. Äiti ja isä olivat Puolustusvoimilla töissä, ja asuimme Loviisan edustalla Lehtisensaaressa, joka oli silloin sotilaskäytössä. Meidän lisäksemme saaressa asui vain kaksi muuta perhettä. Opin jo lapsena nauttimaan luonnossa olemisesta. Mantereelle muutimme, kun olin kymmenen.

Ensimmäisen kerran aistin kivun 12-vuotiaana, kun kuukautiset alkoivat. Välillä sattui niin paljon, että oksensin tai jouduin käymään lääkärissä varmistamassa, ettei kyse ollut umpisuolen tulehduksesta.

Lääkärissä sanottiin, että kyse on kuukautiskivuista. Ajattelin, että ne on vain kestettävä.”

Endometrioosi aiheutti kovia kipuja

”Olin tunnollinen heppatyttö, keskiarvoni oli yli yhdeksän. Erityisesti pidin matemaattisista aineista. Vähän yli parikymppisenä tutustuin tulevaan aviomieheeni. Muutin hänen perässään Jyväskylään opiskelemaan logistiikkainsinööriksi. Ala tuntui omalta.

Eräällä rutiinikäynnillä kerroin gynekologille kovista kuukautiskivuistani. Hän mainitsi minulle, että minulla saattaa olla endometrioosi ja että jos haluamme lapsia, minun kannattaisi yrittää hankkiutua raskaaksi mahdollisimman nopeasti. Sen enempää hän ei epäilyjään tutkinut eikä selittänyt.

Olimme silloin mieheni kanssa kihloissa ja valmiita perustamaan perheen. Esikoistyttäremme sai alkunsa vuoden yrittämisen jälkeen ja syntyi, kun olin 28-vuotias. Sen jälkeen saimme vielä kaksi poikaa.

Synnytin kolme lasta neljässä vuodessa. Nautin äitiydestä, mutta minulla ei ole pikkulapsivuosista selkeitä muistikuvia. En nukkunut kunnolla seitsemään vuoteen.

Kun olin 33-vuotias, muutimme töiden perässä Nokialle. Halusin luontoa ympärilleni ja kodin metsän keskeltä, mies taajamasta. Teimme kompromissin ja ostimme maaseudulta talon, jonka lähellä on naapureita. Koska lapsilukumme oli täynnä, lopetin hormonaalisen ehkäisyn ja minulle asennettiin sterilisaatioimplantit. Sen jälkeen tuskat pahenivat ja niitä oli entistä useammin.

Kipu säteili alaraajoihin asti, ja lopulta minulla diagnosoitiin kohtutulehdus. Itse ihmettelin, että mikä on sellainen kohtutulehdus, joka on ollut riesanani lapsuudesta asti.

Olin kiputilojen vuoksi väsynyt ja kiukkuinen, eikä minua kiinnostanut enää juuri mikään. Se heijastui avioliittoonkin. Erosimme neljä vuotta sitten.”

Kohtu, vasen munasarja ja peräsuoli olivat liimaantuneet yhdeksi klimpiksi

”Sinnittelyni kipujen kanssa tuli samoihin aikoihin tiensä päähän. Kipuja oli lähes koko ajan. Olin rampannut vuosien ajan lääkärissä ilman helpotusta. Lopulta sanoin lääkärille, että minun on päästävä perinpohjaisiin tutkimuksiin. Jaksamiseni oli lopussa. Pitkin hampain lääkäri määräsi minulle vatsaontelon tähystyksen.

43-vuotiaana sain kivuille vihdoin selityksen: kohtu, vasen munasarja ja peräsuoli olivat liimaantuneet yhdeksi klimpiksi. Ne oli poistettava. Minulta löytyi vaikea endometrioosi.

Se oli pysynyt hallinnassa niin kauan kun käytin hormonaalista ehkäisyä, koska keltarauhashormoni ehkäisee sairauden leviämistä ja joskus jopa kuivattaa endometrioosipesäkkeitä.

Katkeruus ja viha tulivat poistoleikkauksen jälkeen. Jos minut olisi tutkittu aikaisemmin kunnolla ja sairaus olisi todettu ajoissa, elimeni olisivat todennäköisesti säästyneet.”

Öiset kauhukohtaukset

”On kuvaavaa, että työkaverini kysyi minulta aikoinaan, onko jalkani kipeä. Olin alkanut ontua, koska vatsani oli usein niin kipeä, että käveleminen oli vaikeaa. Silti olin ihan pahimpia kipukohtauksia lukuun ottamatta aina töissä ja kaiken piti olla tip top. Vaadin sitä itse itseltäni.

Leikkauksen jälkeen kaksi vuotta sitten aloin saada öisiä kauhukohtauksia. Heräsin toistuvasti painajaiseen, jossa olin unohtanut ruokkia undulaatit. Ei minulla ole undulaatteja. Elän kolmen teinin, koiran, kolme hevosen ja kolmen kissan kanssa.

Nukkuminen meni niin vaikeaksi, että minun oli haettava ammattiapua. Aloitin psykoterapian vuosi sitten. Se on ollut pelastukseni. Koska voimani olivat menneet vuosien ajan kivun kanssa selviytymiseen, taustalla oli käsittelemättömiä asioita, kuten avioero ja täydellisyyden tavoitteluni.

Olen alkanut opetella aikaisempaa lempeämpää elämää – se on endometrioosin ansiota. Nykyisin sanon ääneen sen, kun minulla sairauden takia kipuja ja väsymystä, enkä vain pure hammasta ja suorita.

Siksi astianpesukonekin odottaa yhä vuoroaan.”

Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea? Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otavamedia.fi tai kirjeitse Anna, Maistraatinportti 1, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.