Terveys

Kehonkoostumusmittauksessa yksi menetelmä sopii etenkin kuntoilijalle, toinen painonpudottajalle – kaikki hyötyvät kolmesta yksinkertaisesta välineestä kotona

Kiinnostaako kehonkoostumusmittaus, mutta et tiedä, mikä menetelmä olisi hyödyllisin ja mitä tietoa mittauksesta ylipäänsä voi saada? Vertailimme eri menetelmiä mitata kehonkoostumusta.

Teksti:
Päivi Pelkonen
Kuvat:
Istock

Kehonkoostumusta voidaan mitata erilaisilla mittausmenetelmillä. Selvitimme, mikä sopii parhaiten kuntoilijalle tai painonpudottajalle.

Kiinnostaako kehonkoostumusmittaus, mutta et tiedä, mikä menetelmä olisi hyödyllisin ja mitä tietoa mittauksesta ylipäänsä voi saada? Vertailimme eri menetelmiä mitata kehonkoostumusta.

Nykyaikainen kehonkoostumusmittaus ei ole enää pelkkä rasvaprosentin mittaus. Mittaustavasta riippuen kehonkoostumusmittauksessa voidaan rasvaprosentin lisäksi erotella nesteiden, mineraalien, proteiinien ja rasvojen määrää ja paikkaa.

Lisääntyneestä tiedosta huolimatta kehonkoostumusmittaukset ovat edelleen aina arvioita siitä, mistä ihmisen paino koostuu. Tämän vuoksi mittaustapoihin liittyy myös omat ongelmansa, jotka on hyvä tiedostaa ennen mittaukseen menemistä.

Kehonkoostumusta voidaan mitata useilla erilaisilla menetelmillä: ihopoimumittauksella, bioimpedanssimittauksella, vedenalaispunnnituksella, DXA-mittauksella ja tietokonetomografialla.

Ihopoimumittaukset ja erilaisilla bioimpedanssilaitteilla tehtävät mittaukset ovat tyypillisiä kenttämittauksia, joita kuka tahansa voi tehdä suhteellisen helposti ja edullisesti joko itse kotona tai omalla kuntosalilla.

Vedenalaispunnitus, DXA-mittaus ja tietokonetomografia vaativat puolestaan aina laboratorio-olosuhteet, minkä vuoksi ne ovat yleensä tavalliselle kuluttajalle turhan kalliita ja aikaa vieviä suhteessa saatuun hyötyyn.

Koska mittausmenetelmiä on erilaisia, myös niiden tarjoama tieto kehon kunnosta vaihtelee. Tämän vuoksi kehonkoostumusmittaukseen ei kannata marssia sokeasti. Jonkun tavoitteeseen sopii paremmin eri menetelmä kuin toisen. Vertailimme tavallisten kenttämittausten hyviä ja huonoja puolia.

Kehonkoostumusmittaus: ihopoimumittaus sopii parhaiten kuntoilijalle

Ihopoimumittauksessa eli niin sanotussa pihtimittauksessa keho jaetaan rasvaan ja rasvattomaan massaan mittaamalla ihopoimujen paksuus eri kohdista. Mittaus perustuu oletukseen, että puolet ihmisen kehon rasvakudoksesta sijaitsee ihon alla.

Ihopoimumittaus sopii parhaiten aktiiviselle kuntoilijalle tai urheilijalle pitkäaikaiseen seurantaan. Ylipainoisille mittausmenetelmä on epäluotettava, koska ihopoimujen mittaaminen on vaikeaa.

Mittauskohtia on yleensä neljä: hauis, ojentaja, lapaluun alakulma ja suoliluun harju. Mittauskohtia voi kuitenkin olla useampiakin. Niiden valinta vaikuttaa mittaustulokseen, sillä eri henkilöillä kehon rasva jakaantuu eri puolille kehoa eri tavalla.

kehonkoostumusmittaus: ihopoimumittaus
Ihopoimumittauksessa mitataan ihopoimujen paksuus yleensä neljästä eri kohdasta. Kehon rasvaprosentti lasketaan mittauskohtien keskiarvojen yhteistuloksen perusteella.

Luotettavuuden kannalta ratkaisevaa tässä mittausmenetelmässä on myös mittaajan ammattitaito, minkä vuoksi eri mittaajien saamia tuloksia ei kannata verrata keskenään. Jos olet siis suorittanut mittauksen itse kotona marketista saatavilla pihtimittareilla, ei kannata verrata tulosta ammattilaisen tekemän mittauksen tulokseen.

Kaikista mittauskohdista otetaan kolme lukemaa. Lopulta niistä lasketaan keskiarvo kullekin mittauskohdalle. Keskiarvojen yhteistuloksen perusteella selvitetään kehon rasvaprosentti oman sukupuolen ja iän mukaan.

Kehonkoostumusmittaus: bioimpedanssi sopii suurten muutosten seurantaan

Bioimpedanssimittaus perustuu kudosten erilaiseen sähkönjohtavuuteen. Lihakset, joissa on paljon vettä, johtavat eri tavalla sähköä kuin rasvakudos.

Osa erityisesti kotona käytettävistä bioimpedanssilaitteista mittaa sähkönjohtavuutta pelkästään kahden pisteen kautta yläraajoista. Tällaisella laitteella saatuun rasvaprosenttiin on syytä suhtautua erityisen kriittisesti, koska alavartalon mittausta ei ole. Toisissa bioimpedanssilaitteissa mittaus tapahtuu neljän pisteen kautta eli käsistä ja jaloista, jolloin saadaan koko kehon rasvaprosentti.

kehonkoostumusmittaus: bioimpedenssimittaus
Bioimpedanssimittaus perustuu kudosten erilaiseen sähkönjohtavuuteen. Mittaus tapahtuu yleensä käsistä ja jaloista.

Bioimpedanssimittauksen luotettavuuteen vaikuttaa erityisen paljon mitattavan ennakkovalmistautuminen. Ennen kehonkoostumusmittausta tulisi välttää hikoilua, syömistä ja juomista sekä saunomista, sillä ne muuttavat kehon neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Naisten on hyvä huomioida myös oma kuukautiskierto mittausta tehdessä. Paras aika tehdä kehonkoostumusmittaus bioimpedanssilla on aamulla yöpaaston jälkeen.

Bioimpedanssi sopii erityisen hyvin painonpudottajalle. Mittaustapa on miellyttävä mutta myös kohtuullisen luotettava suurten kehonkoostumusmuutosten seurannassa pitkällä aikavälillä. Painonpudottajalle terveyden kannalta tärkeimmät tiedot kehonkoostumusmittauksessa ovat painon lisäksi arviot rasvaprosentista ja viskeraalisesta rasvasta, painoindeksi sekä vyötärö-lantiosuhde.

Viskeraalinen rasva kertoo vatsaonteloon sisäelinten ympärille kertyneen niin sanotun huonolaatuisen rasvan määrän. Vatsaonteloon kertynyt liikarasva voi aiheuttaa monia sairauksia, kuten tyypin 2 diabetesta, erilaisia sydän- ja verisuonitauteja, unihäiriöitä ja syöpiä. Myös vyötärön ja lantion suhteella pyritään tunnistamaan tätä haitallista keskivartalon lihavuutta, joka on erityisen vaarallista terveyden kannalta. Painoindeksin avulla määritellään ylipainoa suhteuttamalla pituus painoon.

Kuntoilijoille, jotka haluavat kiinteytyä ja kehittää lisää lihasmassaa, bioimpedanssimittaus on mielenkiintoinen erityisesti, koska sen avulla on mahdollista selvittää rasvattoman ja rasvakudoksen jakaantuminen eri kehonosissa.

Koska bioimpedanssimittareita myydään myös kotikäyttöön, tavallinen kuntoilija tai painonpudottajakin pystyy niiden avulla tulkitsemaan tuloksia viitearvotaulukkojen mukaan. Kannattaa kuitenkin käydä ammattilaisen mittauksessa, jos ei ole koskaan ennen tehnyt kehonkoostumusmittausta. Ammattilainen osaa katsoa lukujen luomaa kokonaisuutta yksittäisiä numeroita syvemmälle.

Lue myös: Vyötärörasva ja jenkkakahvat piinaavat monia, mutta kumpi niistä on vaarallisempaa? Kysyimme asiantuntijalta 10 kehon rasvaan liittyvää kysymystä

Hanki kotiin nämä 3 välinettä, jos haluat seurata kehonkoostumustasi

Olitpa sitten kuntoilija tai painonpudottaja, parhaimmat välineet oman kehonkoostumuksen kotiseurantaan ovat peili, vaaka ja mittanauha. Ne pärjäävät myös hyvin vertailussa kalliimmille laitteille, sillä ne antavat terveyden kannalta tärkeimmät tiedot.

Peili kertoo jo paljon, onko kehonkoostumuksessa tapahtunut toivottuja muutoksia. Mittaamalla vaa’an avulla oman painon ja laskemalla sen avulla painoindeksin pystyy seuraamaan, pysyykö paino normaalipainon rajoissa.

Lue myös: Jos vyötärö on hoikka, peppu saa olla pyöreä – Ravintovalmentaja suosittelee tiimalasivartaloa

Painoindeksiin liittyy kuitenkin muutamia haasteita. Esimerkiksi vatsaontelon sisälle voi olla kertynyt liikaa rasvaa, vaikka painoindeksi olisikin normaali. Jos peilikuvan perusteella herää epäilys siitä, että keskivartaloon on kertynyt rasvaa, kannattaa tarkistaa oma vyötärön ympärys mittanauhan avulla. Vyötärölihavuudeksi luokitellaan, jos naisella vyötärön ympärysmitta ylittää 90 cm ja miehillä 100 cm.

Lähteenä käytetty myös: Fogelholm, M. 2004. Antropometriset ja kehon koostumusta kuvaavat mittaukset. Teoksessa Keskinen, K.L., Häkkinen, K. & Kallinen, M. Kuntotestauksen käsikirja. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu nro 156, Helsinki. Tammer-Paino oy, Tampere.

X