Kohti luomua (4/6): Kemikaalicocktail-blogin Noora luovii luonnonkosmetiikan maailmassa
Ajattelin luonnonkosmetiikan maailmaan sukeltamisen olevan helppoa. Pakkausmerkintöjen kirjavuus, tuotteiden teho ja saatavuus olivat kuitenkin varsin haasteellisempia selvittää. Pyysin koordinaatteja luonnonkosmetiikkaviidakossa pidempään kahlanneelta Kemikaalicocktail-blogin Nooralta.
Noora Shingler työskentelee toimittajana ja YLEn ympäristökoordinaattorina. Vapaa-ajallaan hän kirjoittaa suosittua Kemikaalicocktail-nimistä blogia, joka tutkii ja makustelee niin luonnonkosmetiikkaan kuin luomuruokaan ja muihin ympäristöaiheisiin liittyviä juttuja.
”Päädyin juontamaan Kuningaskuluttaja-ohjelmaa ja ensimmäisen juttuni aihe oli terveyssiteen anatomia. Toimituksessa haluttiin tietää, millaisia kemikaaleja terveyssiteissä on, ja uutena toimittajana sain tietysti tämän hieman oudon aiheen tutkittavakseni.”
Juttua tehdessään Noora huomasi, että kaikessa päivittäin käsittelemässämme – ruuassa, vaatteissa, kosmetiikassa – on paljon sellaista, mitä emme näe ja mitä tuoteseloste ei paljasta. Tästä heräsi kiinnostus tutkia aihetta syvemmin, ja kun työaika ei siihen riittänyt, syntyi blogi.
Vatsavaivoista eroon puhtaan ruualla
Luomun pariin Noora ohjautui toisaalta myös huolehtiessaan omasta fyysisestä hyvinvoinnistaan. ”Olen kärsinyt vatsavaivoista siitä saakka, kun muutin kotoa. Läheiseni sanoivat, että ne liittyivät opiskelustressiin, ja lääkärit antoivat minulle monen muun vatsavaivoista kärsivän tapaan ärtyneen paksunsuolen diagnoosin.”
Ollessaan kaksi viikkoa Japanissa Noora huomasi vatsavaivojen kadonneen. ”Ryhdyin miettimään, miltä osin ruokavalioni oli siellä erilainen ja totesin, etten käyttänyt ainakaan lehmänmaitoa, leipää enkä sokeria. Reissun jälkeen aloin tutkia, mitä syön ja pääsin hieman jyvälle elintarvikkeiden lisäaineista. Vatsan turpoaminen ja kivut loppuivat siihen.”
Kovin runsaasti kosmetiikkaa Noora ei käytä, mutta sen vähänkin hän pyrkii valitsemaan luonnonmukaisena. Tällä hetkellä peilikaapin valikoimiin kuuluu lähinnä Weledaa, Logonaa ja Laveraa, mutta ihan kaikkeen ei toimivaa luonnonmukaista valintaa ole löytynyt. ”En ole esimerkiksi löytänyt hyvää meikkivoidetta luonnonkosmetiikkasarjoista. Vaikka etsinkin vaihtoehtoja tavalliselle kosmetiikalle, en ole valmis ryhtymään näppylänaamaiseksi.”
Luonnonkosmetiikan tunnistaa sertifikaatista
Hankalinta luonnonkosmetiikkaan siirtymisessä on Noorankin mukaan todellisten luomutuotteiden tunnistaminen. ”Tärkein luonnonkosmetiikan tunnusmerkki on sertifikaatti. Hyvää perustietoa löytyy Totuus kosmetiikasta -kirjasta, jossa on kattavat listat tuotteiden ainesosista.”
Luonnonkosmetiikan sertifikaatteja myöntävät esimerkiksi saksalainen BDIH, ranskalainen Cosmebio ja brittiläinen Soil Association. Rita Stiensin Totuus kosmetiikasta on jo löytänyt tiensä minunkin kirjahyllyyni.
Luomuilun myötä Noora on jättänyt myös hiusten värjäämisen. Blogipostauksessaan Noora kirjoittaa hiusväriaineiden vaaroista. ”Arkiympäristössämme on alle kymmenkunta niin voimakasta kemikaalia kuin hiusväriaine. En usko, että kaikki meistä voisivat mitenkään kestää niitä.”
Ahkerana hiusten värjääjänä minua kiinnostaa, mitkä väreistä ovat pahimpia. Toisin kuin arvaisin, Noora sanoo, että tummimmat värit ovat voimakkaimpia. ”Vaalentaminen on hiusten laadulle kuluttavaa, mutta vaalennusaineet eivät sisällä yhtä vahvoja kemikaaleja kuin tummat.”
Oma kampaajani käyttää hiusvärejä, jotka ovat ammoniakittomia. Nooran mukaan ne ovat parempia kuin ammoniakkia sisältävät, mutta eivät silti vaarattomia. ”Organic-sarjoja löytyy myös hiusten värjäämiseen. Toisaalta, ellei vertailukohtaa värille aseta kaupan purkkiväriin, näyttää luonnollinen hiusten väri itse asiassa todella hyvältä. Monesti se sopii paremmin omien kasvojen ihonväriin ja silmiin.”
Muutoksia kumpaankin suuntaan
Huomaan odottavani pelkkiä positiivisia vastauksia kysyessäni, millaisia muutoksia luomuilu on tuonut mukanaan. Yllätyn Nooran vastatessa, että kasvojen iho on mennyt jopa aavistuksen huonommaksi. ”Minulla ei aikaisemmin ollut näppyjä, mutta nyt niitä on tullut. Olen tosin lopettanut kaksi vuotta sitten myös e-pillereiden syömisen, mutta en usko, että se yksin vaikuttaisi näin pitkään. Etsin edelleen iholleni parasta sarjaa.”
Noora arvelee, etteivät luonnonkosmetiikan pesu- ja puhdistusaineet aivan jaksa tehota, jos kasvoilla käytetään myös tavanomaista kosmetiikkaa. ”Ehkä pitäisi vaihtaa aivan kaikki tuotteet luonnonkosmetiikkaan, jottei iho jäisi puhdistettaessa likaiseksi. Kuorin ihoni joka viikko saadakseni sen puhtaaksi, mutta parasta olisi kaiketi päästä kokonaan irti kemiallisesta ja keinotekoisesta.”
Ihastuminen kookosöljyyn
Erityisiä ilonaiheita kuitenkin löytyy. ”Ehdoton suosikkini on luomukookosöljy, jota käytän sekä ihorasvana että dödönä. Ollessani reissussa Thaimaassa testasin varovasti, toimiiko öljy väitetysti myös aurinkorasvan korvikkeena, ja näin tosiaan oli. Kaiken tämän lisäksi kookosöljy kestää ruoanlaitossa kuumentamista paremmin kuin muut kasviöljyt.”
”Luonnonkosmetiikan käyttäminen tuo minulle henkistä hyvinvointia tietäessäni, että huuhdellessani meikit en kuormita ympäristöä. Nykypesuaineet jämähtävät luontoon, kertyvät eläimiin ja kasveihin, mutta me tulemme harvoin ajatelleiksi sitä.”
Kiisteltyjä raaka-aineita
Olen lukenut hammastahnoissa käytetyn fluorin ja dödöjen alumiinin vaaroista – mitä Noora niistä ajattelee? ”Fluori hammastahnassa on kiistelty aihe, johon ei ehkä ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Kokeilin viime keväänä Weledan tahnoja, ja ne toimivat hyvin. Reikiintyminen on kuitenkin hidas prosessi, joten en osaa sanoa, olivatko tahnat tarpeeksi tehokkaita.”
”Jos söisimme vain luomuruokaa ja välttäisimme lisättyä sokeria, ehkä luonnollisempikin hammastahna riittäisi. Ruokailumme on kuitenkin niin kaukana luonnollisesta ravinnosta, että tarvitsemme myös tehokkaampia aineita purukaluston puhdistamiseen.”
Antiperspiranttien sisältämään, hikoilun estävään alumiiniin Noora suhtautuu varauksella. ”Mielestäni on luonnotonta, että ihmisen hiki ei tule ulos kehosta. Ei alumiini välttämättä syöpää aiheuta, mutta minulle luonnottomuuden tunne riittää kannustukseksi käyttää jotain muuta. Luomukookosöljyn ohessa yritän käyttää mitä tahansa muuta dödöä kuin alumiinia sisältävää.”
Eikä hikoilun estämisessä vielä mitään, mutta eräs ystävättäreni kertoi, että on olemassa aineita, jotka estävät ihokarvojen kasvun. En haluaisi edes tietää enempää! Kuinka voimakasta aineen tulee olla, jotta se muuttaa niin radikaalista kehon luontaisia toimintoja?
Suurien kosmetiikkatalojen ja kuluttajan haaste
Noora näkee luonnonkosmetiikan tulevaisuuden valoisana, mutta kuluttajalle haastavana. ”Uskon, että luonnonkosmetiikkavalikoimat paranevat entisestään. Jopa isoilla kosmetiikkataloilla on painetta luonnonmukaistumiseen: ne lanseeraavat vihreitä pakkauksia ja pohtivat, pitäisikö niiden tehdä omaa tutkimusta luonnonkosmetiikan saralla.”
Mukavia uutisia kuuluu jo. Esimerkiksi Biotherm on lanseerannut Deo Pure Natural Protect -dödön, joka on parabeenittoman ja alumiinittoman koostumuksensa ansiosta saanut ECOCERT-sertifikaatin. Onkohan kukaan lukijoista ehtinyt sitä vielä testata?
Toisaalta Noora uskoo kuluttajan aseman vaikeutuvan entisestään. ”Hyvien tuotteiden rinnalle tulee varmasti myös kyseenalaisia tuotteita, joiden vuoksi kuluttajan vaikea erottaa oikeaa luonnonkosmetiikkaa.”
Lue luomujuttuja:
BDIH
Cosmebio
http://joulukalenteri24.blogspot.com/
Kemikaalicocktail
Luomu.fi
Nutrix
Pro luonnonkosmetiikka ry
Puhdistamo
http://raakareseptit.blogspot.com/
Soil Association
Anne
Kommentit
Muistetaanpa sitten sellainen pikkujuttu että Japanissa Noora kertoi olleensa mm. ilman sokeria, vaikka monet japanilaiset kastikkeet (ja soija-pohjaan tehtävät etenkin!) ovat erittäin sokerisia. Ja kyse on nyt ihan valkoisesta sokerista, ei mistään ”kerätty kärsivien vähemmistöjen keskuudesta”-versiosta.
Kommentit
Olen ehtinyt kokeilla biothermin dödöä. Ihanan ihana tuoksu kainaloissa koko päivän. Hikijumppaa ja maratontreenejä dödö ei kestä, mutta päiväkäytössä loistava tuote.
Jos kainalo ”tuoksuu koko päivän” on se jo pelkästään merkki siitä että kyseessä ei ole luonnonkosmetiikan tuote.Lk:ssa kun tuoksu häipyvät nopeasti iholta. Synteettiset tuoksut ovat herkistäviä ja saattavat olla jopa hormonihäiritsijöitä. Ecocert sallii aika ison määrän synteettisiä aineita – joten se siitä luonnollisuudesta.L’Oréal = mm Biotherm on yksi suurimpia pahiksia markkinoilla, se ratsastaa trendillä välittämättä tuontaivaallista eettisyydestä. -Kyllä kuluttajan on vaikea luovia markkinoilla kun harhaanjohtavaa tietoa on niin paljon.
Käytetäänkö tuota kookosöljyä dödönä siis ihan sellaisenaan, eli öjyä vaan purkista kainaloon? Mielestäni urheillessa saakin haista hieman hielle, eli tärkeämpää olisi se, miten hyvin se pitää hienhajun poissa ihan arkielämässä.
Kun alkaa miettimään minkälaiset määrät erilaisia kemikaaleja saamme kehoomme päivittäin, niin kyllä hieman alkaa arveluttaa. Itse olen vaihtanut jo vuosia sitten siteet/tampoonit kuukuppiin ja kestositeisiin, syön mahdollisuuksien mukaan alusta asti itsetehtyä luomuruokaa, en käytä meikkiä päivittäin ja kotona puhdistusaineina käytän luonnontuotteita kuten etikkaa, sitruunaa ja pesupähkinöitä. Deodoranttina olen käyttänyt jo pitkään Bekran kivideodoranttia, mutta jos tuo kookosöljy toimisi, niin se tuntuisi kyllä vielä luonnollisemmalta ratkaisulta.
”Ehdoton suosikkini on luomukookosöljy, jota käytän sekä ihorasvana että dödönä. Ollessani reissussa Thaimaassa testasin varovasti, toimiiko öljy väitetysti myös aurinkorasvan korvikkeena, ja näin tosiaan oli. Kaiken tämän lisäksi kookosöljy kestää ruoanlaitossa kuumentamista paremmin kuin muut kasviöljyt.”
Hmm, ehkä pitäisi kokeilla.
Tuo Biothermin doedorantti on paras kokeilemani sertifioitu dödö. Kookosöljy toimi testissäni pari päivää ja ehdin jo innostua, mutta sen jälkeen se ei ole pitänyt hien hajua poissa. Kristallikividödö ei myöskään ole ollut minulla kovin luotettava, mutta Biothermin jälkeen rankkaisin sen testaamistani deodoranteista toiseksi parhaaksi.
Suosittelen kokeilemaan varovaisesti kookosöljyn tehoa aurinkosuojana. Minulla se ei riittänyt Suomen auringossa vaan ihoni hieman paloi, vaikka ihotyyppini ei ole aivan vaaleinta sorttia ja olin jo entuudestaan hieman ruskettunut. Ystäväni on myös polttanut itsensä kookosöljyn auronkosuojan tehoa testatessaan. Joillekin se ilmeisesti sopii paremmin kuin toisille.
Ihon kosteuttajana ja ruuan laitossa kookosöljy on sen sijaan toiminut hyvin.
Luomuilu ja kaukomatkailu eivät sovi yhteen putkeen – tietenkään. Mutta arvo onkin muualla; vanhojen myyttien kyseenalaistamisessa (Suomessa puhdas ruoka, puhdas X, puhdas Y, ei korruptiota..). Luomuilu on nuorella ihmisellä myös maailmaan havahtumista – siihen isin ja äitin aiemmin ”omistamaan” maailmaan. Luomuilu on osittain sen haltuunottamista, määräysvallan kasvattamista siihen. Seuraavaksi vain kyseenalaistamaan niitä yleisiä toimintatapoja, joihin itsekin huomaamattaan sortuu (Thaimaa-matkat jne..).
Itse olen käyttänyt jo kohta vuoden Laveran tuotteita, aivan ihania! Tuntuu hirveältä mitä sitä myrkkyjä sitä ennen tuli laitettua.. 🙁
Onko joku löytänyt dödöä, joka todella toimii haisukanalonkin käytössä? Itse huomasin, että hien hajuun vaikuttaa kaikki mitä syöt ja juot ja kuinka paljon liikut.
Kun lopetin kahvin juomisen, niin hien haju väheni olennaisesti ja jos syön mättöä, niin hikikin haisee voimakkaammin. Jos taas liikkuu paljon ja hikoilee, niin normaalissa arjessa hiki ei haise niin pahalta.
Tuo Biothermin luomu dödö on ollut yllättävän hyvä! Tosin tuoksuu hyttysmyrkylle levitettäessä, mutta kuivuttuaan ei mielestäni juuri tuoksu millekään. Kokeilemisen arvoinen ja varmasti parempi valinta kuin täysin synteettiset alumiiniset ja parabeenilla höystetyt tuotteet.
Ei tulisi kyllä ensimmäisenä mieleen kokeilla luomudödöä.
Vaihdoin ajat sitten hammastahnan luomuun. Siihen loppuivat ientulehdukset ja aftat. Onhan se vähintäänkin epäilyttävää käyttää tuotetta jossa lukee, että pikkulasten hammastahnan käyttöä tulisi valvoa. Tavallinen antiperspirantti aiheutti mulle kamalia kipeitä finnien tyylisiä paukamia kainaloihin.
Ruokasoodaa jotkut ovat kokeilleet hikoiluun, mutta kemikaali sekin on. Kuulin taannoin, että jos on tukkinut kainalonsa alumiinilla kristallikiveä pitäisi käyttää jopa pari viikkoa ennen kuin se vaikuttaa kunnolla, mene ja tiedä. Sitä paitsi onko se todella yhteiskunnallisesti erittäin tuomittavaa luonnollisesti hieman hielle haiskahtaa. Enemmän itseäni ärsyttää yletön hajuvesien käyttö. Jotkut tuntuvat ostavan sitä muutaman litran pöntöissä ja ja kylpevät siinä. Jonkin aikaa luonnonmukaisia tuotteita käytettyäni huomaan miten paljon pidän luonnollisista raaka-aineista ja niiden aidosta tuoksusta. Lisäksi poden vähemmän syyllisyyttä kun tuotteet eivät rasita niin paljon ympäristöä ja niitä ei ole testattu eläimillä.
Muistetaanpa sitten sellainen pikkujuttu että Japanissa Noora kertoi olleensa mm. ilman sokeria, vaikka monet japanilaiset kastikkeet (ja soija-pohjaan tehtävät etenkin!) ovat erittäin sokerisia. Ja kyse on nyt ihan valkoisesta sokerista, ei mistään ”kerätty kärsivien vähemmistöjen keskuudesta”-versiosta.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous