Terveys

Syömishäiriöiden oireet koukuttavat sairastunutta – psykologi kertoo, milloin läheisen syömättömyydestä tulisi huolestua

Syömättömyys on yksi keskeisimpiä syömishäiriöiden oireita. Kysyimme HUS:in Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskaselta, milloin läheisen syömättömyydestä pitäisi huolestua.

Teksti:
Roosa Roivainen
Kuvat:
Istock

Syömishäiriöissä ruokailuun voi liittyä tiukkoja sääntöjä ja kontrollia.

Syömättömyys on yksi keskeisimpiä syömishäiriöiden oireita. Kysyimme HUS:in Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskaselta, milloin läheisen syömättömyydestä pitäisi huolestua.

Kun ruoka, syöminen ja syömättä oleminen alkavat hallita ihmisen ajatuksia ja jokapäiväistä elämää, on se merkki syömisen häiriintymisestä.

Syömishäiriö kietoutuu sairastavan arkeen monella eri tavalla. Sairaus ei ainoastaan vaikuta ruokailuun tai syömiseen: pitkittyessään syömishäiriöllä on myös vakavia seurauksia ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen.

HUS:in Syömishäiriöyksikön psykologi Katarina Meskasen mukaan syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöistä vaarallisimpia, sillä niihin liittyy moninkertainen kuolemanriski. Katalinta on, että usein syömishäiriötä sairastava ei ole itse huolissaan omasta terveydentilastaan.

– Hyvin usein käy niin, että läheinen huomaa ja huolestuu tilanteesta ensin, Meskanen toteaakin.

Miksi syömishäiriöihin sairastutaan? 

Syömishäiriöön sairastuminen on usein monen asian summa. Nykytiedon mukaan siihen vaikuttaa niin geneettinen perimä, psykologiset piireet kuin ympäristötekijätkin.

– Esimerkiksi anoreksian eli laihuushäiriön taustalla on havaittu perinnöllistä alttiutta. Syömishäiriöin on liitetty myös persoonallisuustekijöitä, kuten ankaruutta ja vaativuutta itseään kohtaan, taipumusta täydellisyyden tavoittelemiseen sekä tarve hallinnoida ja kontrolloida omaa itseään, Meskanen listaa.

Syömishäiriön laukaiseva tekijä voi olla myös kuormittava elämäntilanne.

–  Esimerkiksi perheessä tapahtuu jotain tai koulussa on kiusaamista ja syrjimistä. Lisäksi muun muassa ulkonäkökeskeiset harrastukset voivat altistaa syömishäiriöille.

”Syömishäiriöön sairastuminen on usein monen asian summa. Nykytiedon mukaan siihen vaikuttaa niin geneettinen perimä, psykologiset piireet kuin ympäristötekijätkin.”

 Milloin syöminen on häiriintynyttä?

Syömättä oleminen on eräs syömishäiriöiden keskeisimpiä piirteitä. Häiriintynyt syöminen voi olla niin paastoamista, pitkiä ateriavälejä kuin liian vähäistä syömistä. Yhdistävä tekijä syömiskäyttäytymisessä on usein halu hallita ja kontrolloida tavalla tai toisella omaa ruokailuaan.

– Syömättömyys liittyy anoreksian ohella muihinkin syömishäiriöihin: bulimiassa eräs keskeinen piirre on, että paastotaan tai pantataan ruokailua, jonka jälkeen ahmitaan kaksin käsin ja lopulta tyhjentäydytään ahmituista ruoista. Yhtä lailla ahmintahäiriössä eli BED:issä saatetaan olla hyvin pitkiä ajanjaksoja, kuten esimerkiksi koko päivä, syömättä. Ortoreksiassa terveellisyyteen pyrkiminen voi myös ilmentyä syömättömyytenä tai pelkona syödä tiettyjä ruokia, Meskanen kertoo.

Meskasen mukaan syömishäiriöiselle ruokailusta voi tulla jopa rituaalinomainen tapa, johon sairastunut liittää omia rutiinejaan. Säännöt voivat liittyä ruoan määrään, aterioiden kellonaikoihin ja syömisjärjestykseen.

– Ruokailuun liittyy usein mustavalkoisuutta sekä kategorisoimista. Ruokia saatetaan jaotella esimerkiksi kielletty-sallittu- tai epäterveellinen-terveellinen -lokeroihin. Syömishäiriöistä kärsivä voi kokea myös hillitöntä pelkoa lihomisesta tai joidenkin ruokien lihottavuudesta, ja siksi hän ei uskalla syödä jotain tiettyjä ruokia.

Meskasen mukaan syömishäiriöiden oireet myös koukuttavat sairastunutta. Nälän tunne ja syömättömyys aiheuttavat sairastavalle mielihyvää ja euforiantunnetta varsinkin sairauden alkuvaiheessa, joka entisestään ruokkii syömishäiriöiden oireita.

Laihtumista seuraava positiivinen huomio ympäristöstä myös palkitsee sairastuneen mieltä. Meskanen muistuttaa, että syömättömyys on aina omalla terveydellä leikkimistä.

– Syömishäiriö on kuin piru. Jos sille antaa pikkusormen, niin se vie nopeasti koko käden – tai jopa koko käsivarren olkapäitä myöten.

 Mistä merkeistä tulisi huolestua?

Usein syömishäiriön kanssa kamppaileva ihminen vaikenee sairaudestaan. Syömättömyydestä ja syömisen kontrolloinnista tulee herkästi sairastuneen oma salaisuus, jonka oireita hän piilottelee läheisiltään.

Syy vaikenemiseen on yleensä sairauteen liittyvä häpeä.

Tilanteessa perheenjäsenet eivät välttämättä aluksi edes huomaa läheisensä kamppailua. Häiriintyneen syömisen merkki Meskasen mukaan on esimerkiksi, jos läheisen ruokailuun liittyy selkeästi jännittyneisyyttä – hän ei esimerkiksi enää koskaan syö muiden seurassa tai syöminen on silloin erittäin niukkaa.

– Syömishäiriössä voi olla joskus ylenpalttista kiinnostusta ruokaa, reseptejä ja ruoanlaittoa kohtaan ilman, että varsinaisesti syö valmistamaansa ruokaa, Meskanen lisää.

Läheisen syömättömyydestä tulisi huolestua viimeistään silloin, kun se alkaa vaikuttaa hänen painoonsa. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi varovaisesti: syömisen sijaan läheiseltä kannattaa kysyä esimerkiksi vointia ja kuulumisia.

– Monesti läheinen saattaa lyödä niin sanotusti luukut kiinni ja vastaa torjuvasti, jos syömisestä kysytään häneltä suoraan. Kun puhuu omasta huolestaan, niin tueksi kannattaa ottaa konkreettisia huomioita ja havaintoja oman argumentoinnin tueksi: ’olen huomannut, että et syö koskaan kotona’ tai ’olen huomannut, että syöt todella niukasti ja vain pelkkää salaattia.’

”Viimeistään läheisen syömättömyydestä tulisi läheisenä huolestua silloin, kun se alkaa vaikuttaa hänen painoonsa. ”

Tarjoa läheiselle läsnäoloa ja tukea

Nopean laihtumisen yhteydessä on hyvä kysyä myös läheisen fyysisestä voinnista. Onko hänellä ollut muun muassa sydämen tykytystä, huimausta, päänsärkyä tai keskittymisvaikeuksia, jotka voivat kieliä kehon aliravitsemustilasta.

Jos läheinen ei suostu avautumaan, häntä ei kannata missään nimessä painostaa. Meskanen kehottaa tarjoamaan tilanteessa omaa läsnäoloa ja tukea – siinä määrin, kun läheinen on valmis ottamaan vastaan.

Syömishäiriöistä on suositeltavaa hakea mahdollisimman paljon tietoa, jotta läheistä voi auttaa parhaimpansa mukaan.

– Esimerkiksi Syömishäiriöliitolla on todella hyvä blogi, josta voi tulostaa tekstejä läheisen luettavaksi.  Näin läheinen, jota huoli koskee, saa prosessoida asiaa rauhassa, Meskanen neuvoo.

Läheisen syömättömyys koskettaa koko perhettä.
Läheisen syömishäiriö on usein rankka paikka koko perheelle. Paras tapa auttaa sairastunutta on olla läsnä.

 Milloin tulisi ottaa yhteyttä lääkäriin?

Meskasen mukaan lääkäriin tulee ottaa yhteyttä heti, jos ihmisen paino on huolestuttavan alhainen, tilanne ei lähde laukeamaan tai vointi ja oireet pahenevat. Meskanen muistuttaa, että myös huolestunut läheinen voi olla taho, joka tekee puhelun ensimmäisenä.

– Vakava nälkiintymistila voi olla hengenvaarallinen. Tärkeää on, että sairastunut pääsee hoitoon nopeasti. Jos vointi on heikko, kannattaa hakeutua lähimpään päivystykseen, jossa tilanne arvioidaan. Kuka tahansa lääkäri voi kirjoittaa lähetteen eteenpäin, jos potilas tarvitsee syömishäiriöihin erikoistunutta hoitoa.

”Lääkäriin tulee ottaa yhteyttä heti, jos paino on huolestuttavan alhainen, tilanne ei lähde laukeamaan tai vointi ja oireet pahenevat.”

Varsinaisen toipumisprosessin eteneminen on potilaskohtaista, ja hoito suunnitellaan yhdessä lääkärin kanssa. Vakavassa aliravitsemustilassa tarvitaan usein osastohoitoa, mutta lähtökohtaisesti suositaan kotioloissa tapahtuvaa avohoitoa. Silloin potilas tapaa poliklinikalla esimerkiksi omahoitajaa tai lääkäriä.

– Syömishäiriön hoidon ytimessä on etenkin alkuvaiheessa ravitsemuskuntoutus. Mitä pidempään paino on matala, sitä helpommin syömishäiriökin pitkittyy. Tärkeintä on, että laskenut paino päästään korjaamaan mahdollisimman nopeasti entiselleen, Meskanen huomauttaa.

Lue myös: 

Syömishäiriötä pitkään sairastanut lääkäri Pippa Laukka: ”Tiesin, että voisin olla onnellinen, jos vain osaisin”

Omaa ulkonäköään mollaava sättii usein itseään muissakin asioissa – yksi kysymys paljastaa, onko kehonkuvasi terve

Helena Mäkelä on vihdoin sinut kehonsa kanssa – syömishäiriöt ja lyhytkasvuisuus eivät määrittele häntä: ”Olen vain vähän erilainen”

X