Terveys

Lihavuuslääkkeet olivat Eijalle, 46, korvaamaton tuki elintapamuutoksessa: ”Minun on mahdollista selviytyä tästä”

Kun lääkäri ehdotti lihavuusleikkausta, Eija Isoaho sisuuntui. Seuraavalla tapaamisella hän pyysi reseptiä lääkkeeseen, jonka avulla opetteli syömään vähemmän.

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sampo Korhonen, Eija Isoahon Kotialbumi

Eija Isoahon, 46, puolentoista kilometrin työmatka Riihimäen keskustaan sujuu nykyään kävellen. – Lihavuuslääkkeet ovat hurjan hyvä keksintö. Toivottavasti niitä tulisi enemmän markkinoille ja hinta halpenisi.

Kun lääkäri ehdotti lihavuusleikkausta, Eija Isoaho sisuuntui. Seuraavalla tapaamisella hän pyysi reseptiä lääkkeeseen, jonka avulla opetteli syömään vähemmän.

Vuoden 2021 elokuussa riihimäkeläisellä Eija Isoaholla oli aika työterveyslääkärille. Hänen jalkojaan särki jatkuvasti. Kipu oli Eijan mielestä omituisessa paikassa, jalan sisäsyrjässä.

Aikansa tutkittuaan lääkäri totesi, ettei jaloissa mitään vikaa ollut. Hän pyysi Eijaa astumaan vaa’alle. Niin Eija tekikin, ensimmäistä kertaa kolmeen tai neljään vuoteen.

– Olin järkyttynyt. Vaaka näytti 133 kiloa. Olin ajatellut, että lukema olisi alle 125.

Painoindeksi oli yli 40 eli sairaalloisen lihavuuden puolella. Lääkäri otti heti puheeksi lihavuusleikkauksen, mikä yllätti Eijan. Potilas oli nimittäin terve lukuun ottamatta jalkasärkyä. Lihavuudesta huolimatta Eijalla oli alhainen verenpaine. Verensokeriarvot olivat hitusen koholla.

– Ajattelin, että en todellakaan suostu niin isoon leikkaukseen.

Kotiin päästyään Eija osti valmennuksen, jota mainostettiin Facebookissa, ja pudotti kahdeksassa viikossa 5,5 kiloa lähinnä lisäämällä kasviksia ruokavalioon ja vähentämällä herkkuja. Sitten hän meni uudestaan lääkäriin. Hän halusi tukea siihen, että elämänmuutoksesta tulisi pysyvä.

Eija oli kuullut Ozempic-nimisestä lääkkeestä, josta voisi olla apua lihavuuteen, ja kyseli siitä lääkäriltä. Kävi ilmi, että lihavuuslääkkeet olivat juuri se asia, jota lääkäri olisi ehdottanut seuraavaksi.

Lääke vaikuttaa suolisto- eli kylläisyyshormonin tuotantoon, joka monesti on lihavilla ihmisillä hiipunut. Kun hormonia ei erity tarpeeksi, aivot eivät osaa kertoa elimistölle, milloin ravintoa on saatu tarpeeksi. Hormonivaje siis aiheuttaa sen, että tulee syötyä liian suuria annoksia tai naposteltua jatkuvasti.

Jo samana päivänä Eija otti ensimmäisen pistoksen.

Lue myös: Uudet lihavuuslääkkeet vaikuttavat aivojen nälkäkeskukseen – lääkäri kertoo, kenelle ne sopivat

Eija on kantanut häpeää ja syyllisyyttä painostaan. – Ravintovalmennuksessa pitäisi tukea myös mieltä, hän sanoo.
Eija on kantanut häpeää ja syyllisyyttä painostaan. – Ravintovalmennuksessa pitäisi tukea myös mieltä, hän sanoo.

”En voi maata sohvan nurkassa vellomassa itsesäälissä”

Nyt 46-vuotias Eija on kamppaillut ylipainon kanssa lapsesta saakka. Hän oppi lohduttamaan ja palkitsemaan itseään ruoalla. Aikuisiässä paino enimmäkseen jojoili. Jos jotain lähti, se tuli tuplasti takaisin. Vuonna 2015 Eija kävi ravitsemusterapeutilla. Siihen loppuivat ihmedieetit.

– Ajattelin, että mitään en enää itseltäni kiellä vaan opettelen kohtuuden.

Se onnistuikin jonkin aikaa, kunnes paino lähti uuteen nousuun.

– Vielä vuoden 2021 alussa olin sitä mieltä, että minähän mahdun näihin samoihin vaatteisiin, joihin olen mahtunut jo vuosia. Mahtuuhan sitä, kun käyttää löysiä vaatteita ja kuminauhavyötäröitä! Itseni huijaamista tämä on ollut.

Vuonna 2018 Eija jäi leskeksi ja kahden lapsensa yksinhuoltajaksi puolison kuoltua äkillisesti sairauskohtaukseen. Eija pääsi Kelan tukemaan kolmen vuoden psykoterapiaan, jossa ensin käytiin läpi surua, sitten lapsuutta. Vähitellen hän pääsi niiden syiden jäljille, jotka lohtusyömiseen olivat johtaneet.

Eija päätti ryhdistäytyä.

– Olen lasteni ainoa vanhempi. Minun on pakko pitää huolta minusta, jotta lapsillani on edes äiti. En voi maata sohvan nurkassa vellomassa itsesäälissä, Eija sanoo.

Lue myös: Moni tietää, miten pitäisi syödä, mutta syö silti huonosti: syynä saattaa olla nälän hallinnan häiriytyminen

Eija aloitti lääkehoidon lihavuuteen syksyllä 2021 ja on valmistautunut siihen, että tarvitsee lääkettä vielä vuosia. Pistos otetaan kerran viikossa.
Eija aloitti lihavuuslääkkeet syksyllä 2021 ja on valmistautunut siihen, että tarvitsee lääkettä vielä vuosia. Pistos otetaan kerran viikossa.

Annoskoot pienenivät, kun ei tehnyt mieli syödä

Eija pistää lääkettä edelleen kerran viikossa vatsaan tai reiteen. Ensimmäiset kolme kuukautta lääke aiheutti huonoa oloa. Annoskoot pienenivät, kun ei tehnyt mieli syödä. Eija joutui lähes pakottamaan itsensä syömään. Aterioiden väliin jättäminen olisi pahentanut oloa entisestään.

Koska syötyä tuli vähemmän, mahalaukku pieneni. Eijalla oli välillä tapana hakea täytettyjä patonkeja mukaan Subway-ravintolasta. Aiemmin nälkä ei lähtenyt edes 30 cm:n patongista, nyt 15-senttinen patonki riitti hyvin.

Lääke vaikutti myös makeanhimoon. Puoleen vuoteen ei tehnyt mieli suklaata. Viime aikoina Eija on sitäkin syönyt, mutta maltillisesti. Hyvästä ruoasta hän nauttii edelleen, mutta ei enää mätä sitä lautaselleen entiseen tapaan. Buffetista hän ottaa yhden lautasellisen, ei useita.

– Vatsa tulee helposti kipeäksi, jos syö liikaa tai liian rasvaista ruokaa.

Viime kevääseen saakka Eija kävi kerran kuussa työterveyshoitajan luona punnituksessa ja kertomassa kuulumisia. Painoa putosi vuodessa 20 kiloa eli keskimäärin puoli kiloa viikossa.

Lääkkeen saatavuudessa on ollut ongelmia, ja Eijakin oli syksyllä kuukauden verran ilman lääkettä. Sinä aikana paino ei päässyt nousemaan, mikä kannustaa Eijaa jatkamaan samalla polulla.

Vielä hän ei aivan luota siihen, että pärjäisi omillaan. Hän on valmistautunut siihenkin, että saattaa tarvita lääkettä lopun ikäänsä.

Vielä keväällä 2021 Eija kärsi jalkakivuista. Koirat Hilma ja Peppi piti kuitenkin lenkittää. – Kävelin kipua vastaan.
Vielä keväällä 2021 Eija kärsi jalkakivuista. Koirat Hilma ja Peppi piti kuitenkin lenkittää. – Kävelin kipua vastaan.

Lihavuuslääkkeet ovat keventäneet syyllisyyden taakkaa

Tavoitteena Eijalla on pudottaa painoa vielä toiset 20 kiloa. Jo tässä vaiheessa painosta on lähtenyt 15 prosenttia, mikä on hieno tulos.

Jaksaminen on parantunut. Jalkakivut ovat hävinneet. Lenkit kahden koiran kanssa ovat pidentyneet. Uudet housut piti ostaa niiden tilalle, jotka olivat pudota päältä. Verensokeriarvot ovat laskeneet normaaleiksi.

Lasten kanssa hän jaksaa touhuta enemmän kuin aiemmin. Eijan tytär on 10-vuotias ja poika 16-vuotias.

– Aiemmin välttelin huvipuistoja, koska pelkäsin, etten mahdu laitteisiin. Viime kesänä oli aivan huikeaa käydä tyttären kanssa Linnanmäellä, kun pystyin menemään mihin tahansa laitteeseen eikä maha jäänyt kiinni puomiin.

Eija on pohtinut, millaista syömisen mallia hän siirtää lapsilleen.

– Itseään voi palkita ja lohduttaa muullakin kuin suklaalla ja sipseillä. Kaupasta ei tarvitse ostaa isointa jäätelöä, vaan hyvän mielen saa pienemmälläkin. Tässä on vielä tekemistä, koska olen pitkään näyttänyt toisenlaista mallia.

Päänsisäiseen muutokseen ei hänen mielestään vielä saa tarpeeksi tukea yhteiskunnalta. Ennen ravitsemusterapeuttikäyntiä seitsemän vuotta sitten kukaan ei ollut kysynyt häneltä sitä tärkeintä kysymystä: Miksi lohdutat itseäsi ruoalla?

– On tärkeää etsiä syy siihen, miksi syö liikaa. Jos syytä ei selvitä, mikään ei muutu.

Eikä syy ole pelkästään korvien välissä. Lääkehoito on ollut Eijalle korvaamaton tuki muutoksessa. Eija maksaa lääkkeistä 116 euroa kuukaudessa, koska ei saa niistä Kela-korvausta. Summa on suuri, mutta Eija on sen valmis maksamaan.

Lääkkeet ovat keventäneet syyllisyyden taakkaa, jota hän on kantanut harteillaan.

– Tuli armofiilis! Lihominen ei välttämättä olekaan ollut ihan täysin omaa syytäni. Minulta on puuttunut suolistohormonia, joten on olemassa lääketieteellinen selitys sille, miksi olen syönyt itseni tähän kuntoon. Minun on mahdollista selviytyä tästä, koska tähän on olemassa lääke.

X