Mistä erottaa vaarallisen luomen?

Kauhutarinoissa harmittomalta näyttänyt luomi osoittautuu syöpäkasvaimeksi. Mistä erottaa vaarallisen luomen? Kysyimme 10 kysymystä ihon pienistä laikuista.

1. Mitä luomet ovat?

Luomet ovat ihossa olevia pigmenttihäiriöitä, jotka syntyvät, kun ihon pigmenttisolut jakautuvat ja niihin tulee muutoksia. Osa muutoksista pysähtyy varhain, mutta osa jatkaa kasvuaan isoiksi luomiksi.

Taipumus luomiin on geneettistä, mutta myös runsas auringolle altistuminen lisää niiden määrää. Aurinko  nimittäin vaikuttaa ihoon dna:n tasolla ja tekee siihen muutoksia.

Jos pohjoismaalaisella ihmisellä on yli sata luomea, hän on runsasluominen ja hänellä on korkeampi riski sairastua ihosyöpään.

2. Lisääntyvätkö luomet iän myötä?

Periaatteessa kyllä. Se saattaa johtua siitä, että luomet kehittyvät hitaasti ja tulevat esiin vähitellen. Mitä enemmän on ikää, sitä enemmän on altistunut luonnollisesti myös auringolle.

Raskauden aikana saattaa myös näyttää siltä, että luomet lisääntyvät yhtäkkiä. Se johtuu siitä, että raskausaikana tapahtuu jonkin verran pigmenttimuutoksia. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että nännipihat tummuvat. Silloin ei siis varsinaisesti synny uusia luomia, vaan pintaan ilmestyy luomia, jotka eivät aiemmin ole olleet riittävän pigmentoituneita näkyäkseen.

3. Mistä tunnistaa vaarallisen luomen?

Jos luomessa tapahtuu muutos, se on aina syytä tarkistaa, sillä luomiin saattaa syntyä kasvaimia. Muutos voi tapahtua koossa, värissä tai muodossa. Terve luomi on usein yksivärinen ja symmetrinen.

Luomi kannattaa käydä tarkistuttamassa, jos siitä lähtee haarakkeita tai tulee epämuodostusta tai jos se kasvaa yli kuuden millimetrin mittaiseksi. Pieni reunan epätasaisuus ei haittaa, mutta viinirypäleterttua muistuttava reuna on huono merkki. Hälyttävin merkki on luomeen itsestään tuleva rupeutuminen tai kuoppa. Silloin voi olla varma, että kaikki ei ole kunnossa.

Jos luomi rikkoutuu itsestään, tulee tulehtuneen näköiseksi tai kutiaa, sitä tulee näyttää asiantuntijalle.

Vanhoja luomia ei tarvitse erityisemmin suojata auringolta, sillä esimerkiksi syöpä tulee useimmiten iholle, ei luomeen. Jos uusi luomi näyttää samalta kuin sen ympärillä olevat luomet ja kasvaa hitaasti, sitä voi seurata rauhassa. Jos se kasvaa nopeasti tai on muuten epäilyttävä, ei kannata aikailla lääkäriin menon kanssa.

Mustaa väriä pidetään usein vaaran merkkinä, mutta musta luomi ei välttämättä ole vaarallinen, jos lähialueen muutkin luomet ovat mustia ja muoto on tasainen.
Luomesta kasvavat karvat eivät ole riskitekijä solumuutosten suhteen. Jos karvat häiritsevät, niitä voi nyppiä itse pois.

4. Kuinka usein iho täytyy tarkistaa?

Runsasluomisen ihmisen, joka tekee ulkotyötä, kannattaisi käydä tarkistuttamassa iho lääkärin vastaanotolla vuoden tai kahden välein. Sisätyötä tekevä runsasluominen voi käydä esimerkiksi kolmen vuoden välein. Kaikilla lääkäreillä on koulutus seuloa luomia.

Omaa ihoaan kannattaa kuitenkin tarkkailla jatkuvasti, jotta tietää, mitkä luomet ovat vanhoja ja mitkä uusia. Pitkäaikaisimmat ovat usein vaarattomimpia.

5. Miten luomi poistetaan?

Lääkäri tekee luomen juureen viillon ja leikkaa luomen pois. Luomi voidaan poistaa myös laserilla, jolloin siitä otetaan ensin pieni koepala. Poistosta jää aina jonkinlainen arpi, mutta yleensä jäljet saadaan riittävän huomaamattomiksi. Niitä voi halutessaan hoitaa arvenhoitolaitteella.

Pinnallinen rasvaluomi saadaan poistettua myös pyöröveitsellä kuorimalla.

Kun luomi poistetaan, haavaa ei saa kastella vuorokauteen. Sen jälkeen vesi saa kulkea haavaa suojaavan teipin päältä, mutta suoraa kastelua tulee välttää. Ompeleita pidetään viikosta kahteen, eikä sinä aikana saa uida, saunoa eikä hikoilla. Kun ompeleet poistetaan, arven päällä kannattaa pitää vielä teippejä ainakin pari viikkoa, jotta arpi ei pääse venymään.

Joskus harvoin luomi on niin iso, ettei sitä voida poistaa pientoimenpiteenä. Silloin plastiikkakirurgi tekee poiston.

Jokainen poistettu luomi lähetetään tutkittavaksi mahdollisten kasvainten vuoksi. Vastaus tulee parissa viikossa.

6. Voiko luomen poistaa itse?

Jos pieni luomi on repeytynyt ja enemmän irti kuin kiinni, sen voi kokeilla ottaa itse pois. Jos yli puolet luomesta on kiinni, irrottaminen voi olla liian kivuliasta. Yleensä on turvallisempaa konsultoida lääkäriä. Jälkeä täytyy tosin tarkkailla: jos arpi ei parane, kannattaa näyttää sitä lääkärille.

Joskus ihossa on palluroita, joita kutsutaan ”skin tageiksi”, pieniksi pusseiksi. Sellaisen voi joskus poistaa itse, kunhan katsoo ensin, että pigmentti on selkeästi pallossa ja luomen kaulaosa on tervettä ihoa. Poiston jälkeen juurta tulee seurata: lähtikö skin tag kokonaan pois vai kasvaako juuresta uusi.

7. Kuinka pieneltä lapselta voi poistaa luomen?

Huolestuttavat luomet poistetaan iästä riippumatta. Lapset kannattaa suojata auringossa, sillä ihon palaminen ennen 18 vuoden ikää nostaa ihosyöpäriskiä.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että auringon yleisterveysvaikutus on positiivinen. Ihosyövän pelossa ei ole tervettä vältellä kokonaan aurinkoa.

8. Korvaako Kela esteettisen luomenpoiston?

Jos luomi on hyvälaatuinen ja poisto tehdään pelkästään esteettisistä syistä, Kela ei korvaa poistoa. Raja esteettisen ja tarpeellisen poiston välillä on kuitenkin häilyvä. Jos esimerkiksi rintaliivit hankaavat luomen toistuvasti rikki, poisto voidaan korvata, vaikka luomi olisi hyvälaatuinen.

9. Mitä haittaa on jatkuvasti rikkoutuvasta luomesta?

Hinkkaus saattaa aiheuttaa kroonista tulehdusta, mutta tutkimuksissa ei ole kuitenkaan pystytty osoittamaan, että toistuvasti rikkoutuneessa luomessa olisi muita yleisemmin syöpää. Toki jatkuvasti rikki oleva luomi on häiritsevä ja kivulias, joten se kannattaa poistaa mukavuussyistä.

10. Mitä ovat punaiset tai valkoiset luomet?

Punaiset luomet ovat yleensä verisuoniperäisiä eivätkä liity pigmenttisoluihin. Niitä tulee esiin, jos ihon pintaverisuoni pullistuu. Valkoinen pilkku puolestaan ei ole luomi, vaan silloin iholta puuttuu pigmenttiosuus. Sellaistenkin alueiden seuraamiseen pätevät samat säännöt kuin luomien tarkkailuun: jos muoto on kummallinen tai muuttuu, kannattaa käydä näyttämässä sitä lääkärille.

Asiantuntijana yleislääkäri Mika Vihavainen Diacorista.