Terveys

Monikemikaaliyliherkkyyttä sairastava Mari Vesala: ”Raskainta sairaudessani on se, että minut leimataan usein hulluksi”

Muusikko ja toimittaja Mari Vesala, 50, sairastui monikemikaaliyliherkkyyteen asuttuaan homeisessa puutalossa. – Pidän homeesta sairastuneisiin kohdistuvaa syrjintää yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista.

Teksti:
Eveliina Lauhio
Kuvat:
Arto Wiikari/Otavamedia

– Toivon, että olen voinut olla avuksi ihmisille, joita homesairaus kohtaa ensimmäisen kerran, toteaa homeesta sairastunut Mari Vesala.

Muusikko ja toimittaja Mari Vesala, 50, sairastui monikemikaaliyliherkkyyteen asuttuaan homeisessa puutalossa. – Pidän homeesta sairastuneisiin kohdistuvaa syrjintää yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista.

”En lähde kaupungille asioille ilman suusuojaa. Junamatka tai ystävien luona vierailu voi aiheuttaa niin pahoja oireita, että sairastan viikkoja. Vuosia kestänyt homesairaus ja sen jälkeen puhjennut monikemikaaliyliherkkyys ovat vieneet minulta kodin, sosiaalisen elämän ja työkyvyn.

Homesairauteni puhkesi, kun asuin homeisessa puutalossa. Oireiluni alkoi flunssakierteellä ja äänihuulikyhmyillä. Sen jälkeen se moninaistui reuman oireilusta vatsakivuiksi ja yöhikoilusta neurologisiksi oireiksi.”

Oireiden vähättelyä

”Tunnen olevani petetty, sillä lääkärit eivät ottaneet lukuisia oireitani todesta. Niitä vähäteltiin, ja minua pidettiin hysteerisenä naisena. 25 vuoden oireilun jälkeen sairastuin homesairaudesta johtuvaan monikemikaaliyliherkkyyteen, joka on käytännössä lamauttanut elämäni. Olen asunut välillä muun muassa teltassa ja leikkimökissä, kun olen etsinyt kotia, jossa en saisi oireita.

Raskainta sairaudessani on se, että minut leimataan usein hulluksi. Yhteiskunta ei vieläkään ota homeesta sairastuneita tosissaan. Monien, jopa lääkäreiden, on vaikea ymmärtää, että saan oireita jo siitä, jos poikani halaa minua tai jos samassa tilassa on kirjaston kirja.”

Vertaistukiryhmistä korvaamatonta apua

”Onneksi löysin nettiä selaamalla vertaistukiryhmät. Kukaan muu ei ymmärrä niin hyvin tilannettani kuin saman kokeneet. Meitä on kasvava joukko. Saan lohtua ajatuksesta, että en ole oireitteni kanssa yksin. Netistä on tullut minulle elintärkeä tietolähde kemikaaliyliherkkyydestä.

Aiemmin olin lamaantua oireistani, mutta nykyään kanavoin suruni ja vihani homeesta sairastuneiden oikeuksien puolustamiseen. Pidän meihin kohdistuvaa syrjintää yhtenä Suomen vakavimmista ihmisoikeusloukkauksista.”

X