Terveys

Mustikka on metsien terveyspommi

Mustikalla on monia terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Ja mikä parasta, sitä saa ilmaiseksi suoraan metsästä.
9.7.2013 Teksti: Anu Holopainen Kuvat: iStock

Mustikka on pohjoisten vyöhykkeiden marja, jonka tunnistaa kokemattomampikin metsänkulkija. Mustikka on sukua puolukalle, ja mustikanvarpu muistuttaakin muotonsa puolesta puolukkaa, mutta lehdet ovat pehmeämmät ja vaaleanvihreät. Mustikka viihtyy kuitenkin hieman kosteammilla kasvumailla kuin puolukka.

Mustikan vaaleanpunaiset kukkapallerot ilmestyvät varpuihin jo alkukesästä, ja mustikkasadon onnistuminen riippuu pitkälti lämpötilasta. Pari kunnon hallayötä tekee hallaa myös herkille mustikankukille. Sen sijaan, jos marja on jo ehtinyt kehittyä, pieni halla ei sitä haittaa. Heinäkuulla kypsyvä marja on syvän sinimusta, joissakin marjoissa on harmahtava vahakerros, toiset taas ovat kiiltävänmustia.

Sekä liiallinen kuivuus että märkyys on mustikoille pahaksi: kuivan kesän mustikat ovat pieniä kikkanoita, ja vaikka mustikka kaipaakin melko paljon vettä, pitkään jatkuvat sateet vetistävät marjaa ja ohentavat kuorta, jolloin se murtuu helposti poimijan käsissä.

Kehnompanakaan mustikkavuonna ei silti tarvitse jättää marjoja metsään, sillä pienissä mustikoissa on paljon makua ‒ jos ne vain eivät ole läpikuivia ‒ ja hyvin kosteista mustikoista puolestaan saa hyvää hilloa ja mehua. Hillous ja mehustaminen tiivistävät makuja, joten runsaan vesipitoisuuden laimentama maku ei kovin haittaa. Kuivana kesänä kannattaa mustikkaa etsiä soisista notkelmista, joissa maapohja kerää kosteutta.

Luonnonvaraisen mustikan sukulaista pensasmustikkaa kasvatetaan puutarhoissa. Pensasmustikka ei kuitenkaan vedä vertoja metsän mustikalle, ja monien mielestä vaalealihainen pensasmustikka on maultaan vaatimattomampi.

Laita säilöön talven varalle

Mehusta, säilö, pakasta. Mustikka kuuluu metsän peruskasvustoon, joten marjojen perässä ei tarvitse samoilla pitkiä matkoja, vaikka apajien annissa toki voi olla vaihtelua.

Mustikassa on vain vähän kirpeitä happoja, joten se maistuu miellyttävän makealle. Mustikka sopii mainiosti tuoreeltaan syötäväksi jäätelön, jogurtin, rahkan tai smoothien joukossa, kakun koristeena tai perinteisenä mustikkamaitona. Mustikkapiirakan tai mustikkamuffinit pyöräyttää nopeasti yllätysvieraille mökkimetsän antimista ja keittiön perustarpeista. Makunsa puolesta mustikka tykkää erityisesti vadelman seurasta, ja nämä kaksi yhdistämällä saa todellista kuningatarten hilloa.

Mustikoita

Pimeän kauden varalle mustikat voi hilloamisen tai mehustamisen ohella säilöä myös pakastamalla tai kuivaamalla. Pakastus on paras säilöntätapa, jos haluaa talvellakin käyttää mustikoita tuoreiden tapaan, ja nopea pakastaminen säilöö myös mustikan terveelliset ainekset tehokkaasti. Hillo- ja mehupuuhissa on hyvä olla tarkkana, sillä mustikka on vähäisen happoisuutensa takia melko herkkä homeelle. Mustikkamehu on talvilenssussa yhtä hyvää kuin mustaherukkamehu, mutta mehustuksessa menettää mustikan kuidut. Myös C-vitamiinia häviää kun mustikkaa keitetään mehuksi ja hilloksi.

Vatsan hoitoon, aivoille tai makeanhimoon

Suomalaisessa luonnonlääkintäperinteessä mustikkaa on käytetty erityisesti vatsarohtona, ja sitä on syöty niin ripuliin kuin ummetukseenkin. Myös flunssaa on hoidettu lämpimällä mustikkamehulla. Mustikan lehdistä on keitetty teetä virtsatulehdukseen ja sokeritaudin hoitoon.

Lievittämällä imelänhimoa mustikoilla säästyy suurelta määrältä kaloreita, sillä mustikassa on vain 45 kilokaloria sataa grammaa kohti. Samalla saa kuitua sekä C- ja E-vitamiineja, ja lisäksi muun muassa sinkkiä, magnesiumia, kaliumia, karotenoideja sekä useita B-ryhmän vitamiineja.

Värinsä mustikka saa flavonoideihin kuuluvista antosyaaneista. Flavonoidit toimivat kehossa solujen hapettumista estävästi, ja antosyaanien on havaittu edistävän pienten hiussuonien verenkiertoa. Tällä on vaikutusta silmien toimintaan.

Mustikka voi edistää aivoverenkiertoa ja kohentaa muistia ja muita aivotoimintoja. Mustikan siemenet sisältävät elimistölle tärkeitä omega-3- ja omega-6-rasvahappoja. Jos haluaa myös siementen tehoaineet hyötykäyttöön, kokonaiset marjat voi esimerkiksi kuivata ja jauhaa tai rouhia, jolloin myös siemenet rikkoutuvat ja hyvät rasvahapot vapautuvat käyttöön.

Rohdosasiantuntijana Yvonne Holm, Farmaseuttisen biologian osasto, Helsingin yliopisto.

Lue myös

Suosittelemme