Terveys

Nukkumapaikan vaihtaminen voi auttaa uniongelmissa – kolme naista kertoo, miten hyvä uni löytyi kaavoista poikkeamalla

Jos uni viipyy, nukkumapaikan vaihtaminen voi auttaa. Yhdelle uni voi tulla paremmin ulkona ja toiselle koira kainalossa. Satu, Ulla ja Anne paljastavat, missä he nukkuvat parhaiten. Uniterapeutti Susan Pihl kertoo, kenen kannattaa kokeilla samoja keinoja.

Teksti:
Virve Järvinen 
Kuvat:
Sara Pihlaja, Sampo Korhonen

Aiemmin Satu Ukkonen heräsi aamukolmelta miettimään työasioita, enää ei. Ulkona uni on syvää.

Jos uni viipyy, nukkumapaikan vaihtaminen voi auttaa. Yhdelle uni voi tulla paremmin ulkona ja toiselle koira kainalossa. Satu, Ulla ja Anne paljastavat, missä he nukkuvat parhaiten. Uniterapeutti Susan Pihl kertoo, kenen kannattaa kokeilla samoja keinoja.

Satu Ukkonen, 48, nukkuu pysyvästi ulkona

”Eräopasopinnot tekivät minusta kolmisen vuotta sitten ulkona nukkujan. Huomasin, että nukun paljon paremmin pihalla. Jos joudun yöpymään sisällä, nukun levottomasti. Stressaantuneena uneni katkeilee ja valvon miettimässä murheitani. Ulkona uneni on syvempää ja nukun sikeästi aamuun asti. Ymmärrän hyvin, miksi pikkuvauvat nukutetaan päiväunille ulos.

Lue myös: Nuku yö ulkona -haaste tulee taas! Nämä ovat ulkona nukkumisen hyödyt

Nukun sisällä vain näennäisen mukavuushalun voittaessa, esimerkiksi jos en jaksa viileällä kelillä pukea paljon vaatteita tai haluan, että vessa on lähellä.

Nukun Tentsilessä, teltan ja riippumaton yhdistelmässä. Kotona pingotan sen puutarhaani pihapuiden väliin. Mökillä, Karigasniemellä, kiinnitän sen kuormaliinoilla tunturikoivuihin, Inarinjoen törmälle. Retkillä se on helppo pystyttää ja mukavampi kuin teltta ja kova makuualusta. Teltassa selkäni kipeytyy, mutta unimajani pohja pingottuu selälleni sopivan napakaksi. Lämpimässä makuupussissa on niin mukavaa, etten kylminä talviaamuina haluaisi kömpiä sieltä ulos lainkaan.

Otan nukkumapaikkaani mukaan vesipullon, kännykän ja pimeään vuodenaikaan otsalampun. Talvella vedän jalkaan villasukat ja pukeudun villakerrastoon. En juuri lue, vaan kuuntelen ympäristön ääniä ennen kuin nukahdan. Keväällä ja kesällä linnut pitävät melkoista meteliä. Loppukesällä peurat saattavat kulkea kotipihallani omenavarkaissa. Joskus kissani tulee Tentsilen alle naukumaan: toisin kuin minä, se haluaa sisälle taloon nukkumaan. Syksyllä ja talvella on hyvin, hyvin hiljaista. Vastaavaa hiljaisuutta ei voi kokea sisätiloissa koskaan.

Kovalla tuulella vuoteeni heiluu. Sateella pisarat ropisevat sen pintaan. Keinuva liike ja ropina rauhoittavat uneen. Vaikka kesällä valoa riittää vuorokauden ympäri, valo ei minua valvota. Minä herään vasta kännykän herätyskelloon ja huomattavasti virkeämpänä kuin sisätiloissa.

Taidan olla helppo yövieras ja työmatkalainen, sillä minulle ei välttämättä tarvitse pedata sänkyä eikä varata hotellihuonetta. Riittää, että terassilla on tolpat tai pihalla puita, joihin voin kiinnittää telttani. Kun minulle tulee vieraita, he saavat talon yöksi käyttöönsä. Talon emäntä hipsii ulos nukkumaan.”

Kun Anne Koskelainen kömpii sänkyyn, pari koiraa odottaa siellä valmiina. Loput tulevat perässä.
Kun Anne Koskelainen kömpii sänkyyn, pari koiraa odottaa siellä valmiina. Loput tulevat perässä.

Anne Koskelainen, 44, nukkuu villakoirien keskellä

”Kaikki koiramme ovat heti pentuina kertoneet miehelleni, kuinka ikävää on nukkua lattialla. Niinpä mieheni on rakentanut sänkyymme pienet portaat, joita pitkin toyvillakoiramme kiipeävät sänkyyn.

Meillä on viisi omaa koiraa, ja kun ystävien koirat tai kasvattikoirani tulevat hoitoon, vuoteessamme voi olla yhdeksän koiraa. Koirillani on omat petinsä, mutta en ole tuonut niitä makuuhuoneeseen. Ne ovat päiväpetejä, joissa nukutaan, kun isäntäväki on töissä.

Nukumme sängyssä yhtenä myttynä: Minä miehen kyljessä kiinni ja Kerttu-koira omalla tyynyllään meidän välissä. Ramona nukkuu tyynylläni, Ruttu rinnallani ja Ruusa polvitaipeessa. Sansa-pentu pääsee sänkyyn vasta, kun se kokonsa puolesta voi hypätä sängystä alas turvallisesti. En päästä koiriani peiton alle, jotten unissani kierähtäisi kolmekiloisten eläinten päälle. Koirat osaavat toki väistää, ja meillä on tavallista isompi, yli kaksi metriä leveä sänky.

Koirien kanssa nukkuminen on mukavaa. Jos varpaita paleltaa, voin tuupata ne villakoiran alle. Puhdas, vasta trimmattu villakoira tuoksuu hyvälle, ja sen turkkiin on ihana upottaa sormet ennen nukahtamista. Nappaan koiran kainaloon, jos havahdun yöllä ulkoa kuuluviin ääniin. Pienikin koira tuo turvaa, ainakin mielikuvissa.

”Koirien kanssa nukkuminen on mukavaa. Jos varpaita paleltaa, voin tuupata ne villakoiran alle.”

Mielestäni vuoteen jakaminen koirien kanssa vastaa lapsiperheiden perhepetiä. Toisin kuin pikkulapsiperheen vanhemmat, saan nukkua koko yön rauhassa, eikä sänkyyni saa tuoda leluja, saati puruluita. Eikä meillä tarvitse vääntää nukkumaanmenoajoista. Meillä on tarkat iltarutiinit, joista koirat tietävät valmistautua nukkumaan menoon. Kun minä kömmin sänkyyn, pari koiraa odottaa valmiina. En herää, vaikka koirat vaihtaisivat yöllä paikkoja keskenään.

Joku voi ajatella, että koirien kanssa nukkuminen on epähygieenistä. Villakoirista ei lähde karvaa, ja pesen ne viikon, parin välein. Kesäaikaan syynään turkit punkkien varalta säännöllisesti. Asumme ja liikumme alueilla, missä punkkeja tapaa onneksi harvoin. Pyykinpesukone hoitaa vuodevaatteet puhtaiksi.

Jos meillä olisi isoja koiria, tuskin nukkuisin niiden kanssa. Tai sitten meille pitäisi hankkia vieläkin isompi sänky.”

Ihanaa herätä aamulla virkeänä! Omassa makuuhuoneessa Ulla Pihl saa nukkua rauhassa aamuun asti.
Ihanaa herätä aamulla virkeänä! Omassa makuuhuoneessa Ulla Pihl saa nukkua rauhassa aamuun asti.

Ulla Pihl, 64, nukkuu eri makuuhuoneessa kuin puolisonsa

”Seilasin vuosia tyynyn ja peiton kanssa huoneesta toiseen. Miehelläni on uniapnea, mikä sai hänet kuorsaamaan. Kuorsaus herätti ja valvotti minua öisin.

Lue myös: Oletko jatkuvasti väsynyt? Nämä oireet voivat kieliä uniapneasta – lääkäri kertoo

Kun yritin nukkua miehen vieressä, kumpikin kärsi. Kääntelin miestä selältä kyljelleen; asentoon, jossa kuorsaus hellitti hetkeksi. Olimme aamuisin kumpikin todella väsyneitä. Oli ihme, että jaksoimme työelämässä. Jouduimme usein paikkaamaan huonoja yöunia päiväunilla. Kolme vuotta sitten sain oman makuuhuoneen ja aloimme nukkua kunnolla, illasta aamuun, ihanat kahdeksan tuntia putkeen.

Remontoimme makuuhuoneesta minunlaiseni prinsessakammarin: yhdelle seinälle tuli ruusutapetti ja kattoon kristallikruunu. Ripustin huoneeseeni verhot, jotka luovat itämaista tunnelmaa. Mieheni ei taitaisi saada unta näin naisellisessa huoneessa. Hän viihtyy kitaroineen omassa pesässään, mutta kaksi kissaamme tykkäävät huoneestani ja valtaavat sängystäni oman osansa. Ne liikkuvat ja kehräävät niin kevyesti, etteivät ne haittaa untani.

Minun ja mieheni olisi ollut viisasta nukkua eri huoneissa aiemminkin, sillä unirytmimme ovat erilaiset: minä olen ilta- ja mies aamuvirkku. Olen tanssinopettaja, ja työni painottuu iltaan. Joinakin iltoina tulen kotiin vasta puoli kymmeneltä. Vie aikansa, että selviän iltatoimista ja kehoni rauhoittuu nukkumaan.

Erillään nukkumista pidetään monesti merkkinä parisuhdeongelmista. Minä väitän, että ongelmia tulee, jos toinen osapuoli on koko ajan väsynyt tai toisen täytyy jatkuvasti tinkiä omista tavoistaan.

Nyt mies ei havahdu hereille, kun kömmin puoliltaöin petiin. Voin lukea illalla sängyssä, eikä valo häiritse toisessa huoneessa nukkuvaa miestäni. Saan nukkua aamulla pidempään ja herätä siihen, kun aamuvirkku puoliso huhuilee minua aamukahville. Aamu alkaa hyvin, kun kumpikin on virkeä.

”Erillään nukkumista pidetään monesti merkkinä parisuhdeongelmista. Väitän, että ongelmia tulee, jos toinen on koko ajan väsynyt.”

Nykyään miehelläni on uniapnean hoitoon CPAP-laite kasvomaskeineen. Laite pitää hengitystiet avoimina, ja kuorsaaminen loppui. En aio silti luopua prinsessakammaristani. Laite pitää outoa pulputusta, ja mies tarvitsee tilaa, kun hän kääntyy sängyssä sen kanssa. Jos nukun vieressä, minusta tuntuu, että olen tiellä. Omassa sängyssäni voin nukkua vaikka poikittain, jos haluan.”

X