Nukun huonosti ja menin unitutkimukseen – tämä selvisi, kun untani mitattiin

Unettomuudesta kärsivä toimittaja halusi selvittää, voisiko tieteellinen unitutkimus auttaa häntä nukkumaan paremmin.

Toivottavasti poliisi ei pysäytä autoani nyt. Päähäni ja eri puolille kehoani on kiinnitetty elektrodeja ja piuhoja. Näytän itsemurhapommittajalta.

Näissä tamineissa pitäisi nukkua seuraava yö. Laitteet mittaavat muun muassa aivo- ja sydänsähkökäyrän, silmien ja raajojen liikkeet, verenpaineen ja nukkumisasennot. Unitutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä kropassani unen aikana tapahtuu.

Olen kärsinyt erilaisista unihäiriöistä vuosikausia. Joskus uneen pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Nykyään kyllä nukahdan, mutta yöt ovat levottomia. Heräilen, piehtaroin ja näen unia nonstoppina. Aamulla olen ihan poikki.

Jos edessä on aikainen herätys tai erityisen tärkeä päivä, tainnutan itseni unilääkkeellä.

Unettomuus on tunnollisten ihmisten piirre

Kuulen unitutkimuksen tulokset dosentti Henri Tuomilehdolta Oivauni-klinikalla.

Ensin hyvät uutiset: vaikka mittaustuloksissa näkyy viitteitä uniapneasta ja levottomista jaloista, varsinaista fyysistä vikaa minusta ei löydy. Ongelma on korvien välissä.

– Yöllinen aivotoimintasi on poikkeuksellisen vilkasta, Tuomilehto toteaa.

Käy ilmi, että havahdun hereille noin joka kolmas minuutti. Unen aikana aivojen kuuluisi levätä ja kerätä energiaa, mutta minun aivoni kuluttavat sitä. Ei ihme, että aamulla väsyttää.

– Alttius huonoon nukkumiseen on persoonallisuuden piirre. Se on yleensä tunnollisten ihmisten ongelma.

Iltavirkkuus on synnynnäinen ominaisuus

Yksikään oireistani ei ole vakava, mutta niiden yhdistelmä on hankala. Lujahermoisempi ei reagoisi lyhyisiin hengityskatkoihin mitenkään, mutta herkkäunisena havahdun niihin. Rikkonainen uni puolestaan vaikuttaa käyttäytymiseen päivällä: väsyneenä ruokahalu kasvaa ja liikunta muuttuu yhä vastentahtoisemmaksi.

– Unihäiriö ei korjaannu itsestään. Kun ikää tulee, kroppa sietää yhä vähemmän ja sen kompensaatiokyky pienenee.

Ongelmieni ydin on iltavirkkuus. Kuulun niihin, joiden vireystaso nousee yötä kohti. Se on synnynnäinen ominaisuus, jota ei voi muuttaa. Mutta sisäistä kelloa voi yrittää vähän rukata.

Hikiliikuntaa päivällä

Elämäntapamuutos. Se on Koivulehdon mukaan edessä, jos mielin nukkua paremmin. Hän painottaa säännöllisiä, terveellisiä elämäntapoja, jotka hän jakaa kolmeen osa-alueeseen.

Nukkumiselle pitää varata riittävästi aikaa. Minun tapauksessani se tarkoittaa klo 23–8 väliä. Yhdeksän tunnin aikaikkuna jättää pelivaraa, jos uni ei heti tulekaan.

Liikuntaa tulee harrastaa päivittäin. Hikeä irrottavat suoritukset ajoitetaan päiväaikaan, illansuussa tehdään vielä pieni happihyppely.

Ruokailu rytmitetään pieniksi annoksiksi pitkin päivää. Suomalaiset syövät tukevan illallisen yleensä viiden maissa töistä palattuaan. Se on virhe.

– Ruokailua seuraa hallitsematon vireystilan lasku ja ollaan pari tuntia ihan koomassa. Myöhemmin illalla, kun pitäisi jo rauhoittua yötä kohti, aletaan hoitaa kotihommia, Tuomilehto toteaa.

Etenkin iltavirkkua auttaa, kun päivän pääaterian syö vasta kaksi tuntia ennen nukkumaan menoa eli minun tapauksessani yhdeksän maissa. Silloin vireys alkaa automaattisesti laskea oikeaan aikaan.

Näin minulle sitten kävi

Tuumasta toimeen. Ensimmäisenä päivänä noudatan neuvoja pilkuntarkasti ja käyn toiveikkaana petiin klo 23. Ehkä syy on yliyrittämisessä, mutta nukun huonommin kuin aikoihin.

Jatkan silti ohjeiden mukaan. Viikkojen kuluessa rytmi alkaa löytyä. Myöhäinen ilta-ateria saa jäsenet raskaiksi ja usein olen valmis unten maille hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Viikonloppuisin sisäinen iltavirkku pyrkii ottamaan vallan, mikä kostautuu alkuviikosta.

Kuten Tuomilehto ennustikin, mestarinukkujaa minusta ei ole tullut. Heräilen ja näen yhä välillä tolkuttomia unia. Mutta pärjäilen.

Lue lisää:

Apu unettomuuteen löytyi aikuisten unikoulusta

Tämä helppo rentoutusharjoitus toimii: nukahdat nopeammin ja nukut paremmin