Pessimismi on sepelvaltimotaudin riskitekijä.
Sepelvaltimotaudissa on useita riskitekijöitä.
Terveys

Pessimistillä on jopa nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin – asiantuntija kertoo, miten pessimistin kannattaa ehkäistä katalaa kansantautia

Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläinen selvitti väitöskirjassaan, kohottaako pessimismi ihmisen riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. – Pessimismi on samanlainen riskitekijä kuin esimerkiksi sukurasite tai ikääntyminen, Pänkäläinen kertoo.
Teksti: Roosa Roivainen Kuvat: iStock

Nauru pidentää ikää, kuuluu vanha sanonta. Lausahduksessa saattaa olla mukana totuudenjyvä, jos toinenkin.

Tutkimuksien valossa elämänasenteellamme on todettu olevan vaikutusta fyysiseen hyvinvointiimme: esimerkiksi kiitollisuuden kerrotaan vaikuttavan myönteisesti muun muassa unen laatuun ja elinikäämme.

Tampereen yliopiston tutkimuksessa on selvitetty elämänasenteen yhteyttä verisuoni- ja sydänsairauksiin. Lääketieteen lisensiaatti Mikko Pänkäläinen on tutkinut väitöskirjassaan sitä, onko pessimistillä suurempi riski sairastua sepelvaltimotautiin.

Pänkäläisen mukaan aihetta ei ole tutkittu vielä juurikaan. Kyseessä on melko tuore näkökulma lähestyä sepelvaltimotautia ja sen riskitekijöitä.

– Sepelvaltimotaudin yhteyttä psykiatrisiin sairauksiin on tutkittu enemmän: tiedetään, että masennus liittyy suurentuneeseen sepelvaltimotaudin riskiin, ja että sepelvaltimotauti aiheuttaa masennusta. Mutta, kun katsotaan optimismin ja pessimismin yhteyttä sepelvaltimotautiin, silloin ei puhuta edes kymmenistä tutkimuksista. Luonteenpiirteiden yhteyttä fyysisiin sairauksiin tutkitaankin lisääntyvissä määrin, Pänkäläinen kertoo.

Noin 3000 päijäthämäläistä seurattiin 10 vuoden ajan

Pänkäläisen väitöskirja on kymmenen vuoden seurantatutkimus ja osa laajempaa Ikihyvä Päijät-Häme -tutkimushanketta.

Hankkeeseen osallistui noin 3000 keski-ikäistä ja sitä vanhempaa päijäthämäläistä miestä ja naista, joista kerättiin vuosien 2002–2012 aikana mittavasti tietoa terveystarkastuksien, verikokeiden ja kyselylomakkeiden avulla.

Tutkimushankkeesta saadun aineiston avulla Pänkäläinen selvitti kymmenen seurantavuoden ajan sepelvaltimotaudin ilmaantuvuutta ja kuolleisuutta tutkittavien keskuudessa. Erityisesti hän halusi kartoittaa, millainen riskitekijä pessimismi on sepelvaltimotaudille.

– Väitöskirjassani tarkastelin myös pessimismin yhteyttä ruokailutapoihin ja henkilön kykyyn parantaa ruokavaliotaan, Pänkäläinen lisää.

Pessimismin mittaamiseen Pänkäläinen hyödynsi tutkimushankkeen alkuvaiheessa tehtyä mittausta, jossa selvitettiin sitä, kuinka optimistisia tai pessimistisiä seurantaan osallistuneet tutkittavat olivat.

Mittaus toteutettiin psykologiassa ja sosiologiassa käytetyllä Life Orientation Test – Revised –kyselylomakkeella (LOT-R -kyselylomake). Kyselyssä vastaajille osoitettiin sekä optimistisesti että pessimistisesti suuntautuneita väittämiä.

– Lomakkeessa väittämät olivat esimerkiksi sellaisia, kuten ’jos en tiedä, kuinka minun käy, oletan, että minun käy hyvin’ tai ’kaikki joka voi mennä pieleen, menee pieleen’. Tutkittavat vastasivat väittämiin viisiportaisen asteikon avulla, Pänkäläinen kertoo.

Pessimistillä on nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin

Kyselytutkimuksen aineiston avulla tutkittavat jaettiin neljään eri ryhmään sen mukaan, kuinka pessimistisiä he olivat saamansa pisteytyksen mukaan.

Tämän jälkeen pessimismiä tarkasteltiin itsenäisenä sepelvaltimotaudin riskitekijänä: pessimismi asetettiin tutkimuksessa samalle viivalle muiden riskitekijöiden, kuten tupakoinnin ja korkean verenpaineen, kanssa.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena havaittiin, että pessimistinen luonne altistaa itsessään ihmistä sepelvaltimotaudille. Tutkimusväestön kaikkein pessimistisimmillä miehillä oli nelinkertainen riski sairastua sepelvaltimotautiin kymmenen seurantavuoden aikana. Myös sepelvaltimokuolleisuus oli heillä kaksinkertainen tutkimusväestön vähiten pessimistiseen joukkoon verrattuna.

– Pessimismi näyttäytyi suurempana riskitekijänä sepelvaltimotaudille kuin esimerkiksi kolesteroli tai kohonnut verenpaine, Pänkäläinen lisää.

Pessimismi altistaa epäterveelliselle ruokavaliolle.

Mikko Pänkäläisen väitöskirjan mukaan pessimistien on haastavampaa seurata terveellisiä ruokailutottumuksia ja elintapoja.

Pänkäläisen mukaan yhteys pessimismin ja sepelvaltimotaudin välillä selittyy luultavasti sillä, että tutkimuksessa havaittiin pessimistien elävän epäterveellisemmin kuin ei-pessimistit.

– Pessimisteillä kehon tulehdustilan havaittiin olevan korkeampi kuin ei-pessimistisillä. Noin kolmannes kohonneesta sepelvaltimotaudista selittyikin juuri elimistön matala-asteisella tulehduksella.

Elintapojen muuttaminen oli myös pessimisteille haastavampaa kuin muille: mitä pessimistisempi tutkittava oli, sitä todennäköisemmin hän ei ollut edes yrittänyt tai ei ollut muuttanut ruokavaliotaan.

Pänkäläinen arvelee tämän johtuvan pessimistille tyypillisestä negatiivissävytteisestä ajattelumaailmasta.

– Pessimisteillä on todennäköisesti käsitys siitä, että mikään ei hyödytä.

Optimistinen ajattelu ei suojaa sepelvaltimotaudilta

Optimistisuudella ei Pänkäläisen väitöskirjassa sen sijaan havaittu olevan minkäänlaista yhteyttä sepelvaltimotautiriskiin – optimistit söivät ainoastaan pessimistejä enemmän marjoja ja hedelmiä.

Näyttäisikin siltä, että optimistisuus ja pessimistisyys ovat sepelvaltimotautiriskin kannalta kaksi eri muuttujaa.

– Tutkimuksessa pessimismi oli riskitekijä: ihmisen sepelvaltimotautiriski ei ole kohonnut sen takia, että hän ei ole tarpeeksi optimistinen, vaan syy on se, että hänellä on pessimistisiä piirteitä. Optimismi ei näytä suojelevan ihmistä sepelvaltimotaudilta, Pänkäläinen kertoo.

Mutta voiko pessimisti ehkäistä sepelvaltimotaudin riskiä muuttamalla omaa ajatteluaan positiivisemmaksi? Pänkäläisen mukaan optimismi ja pessimismi ovat melko pysyviä persoonallisuuspiirteitä. Tästä syystä ihmisen on vaikea opetella niistä pois.

– Persoonallisuuspiirteissä puolet on perittyä ja puolet taas opittua. Optimismissa ja pessimismissä perinnöllisyyden osuus on kuitenkin muita pienempi – kaksostutkimuksissa on muun muassa selvitetty, että noin kolmas- tai neljäsosa optimismista tai pessimismistä selittyisi geeneillä. Loput tulevat lapsuuden ja nuoruuden elämänkokemuksista. Piirteitä on vaikea muuttaa 25 ikävuoden jälkeen.

Näin pessimisti madaltaa omaa riskiään

Pänkäläisen mukaan pessimistin olisi suositeltavaa kiinnittää huomiota entistä tarkemmin omiin elintapoihinsa. Sepelvaltimotaudin lisäksi pessimismi on luultavasti yhteydessä muuhunkin fyysisen sairastumisen riskiin.

– Pessimismi on samanlainen riskitekijä kuin esimerkiksi sukurasite tai ikääntyminen – siihen ei voida vaikuttaa. Paras tapa ehkäistä sairastumisen riskiä on pyrkiä muuttamaan muita riskitekijöitä, Pänkäläinen kertoo.

Sepelvaltimotaudin lisäksi pessimismi on luultavasti yhteydessä muuhunkin fyysisen sairastumisen riskiin.

 Tutkimus valottaa sepelvaltimotaudin syntymekanismeja

Pänkäläisen väitöskirjan tulokset pessimismin ja sepelvaltimotaudin yhteydestä näyttäisivät tukevan aikaisemmista tutkimuksista saatuja havaintoja.

– Eräässä tutkimuksessa sepelvaltimopotilailta mitattiin juuri ennen ohitusleikkausta heidän optimisminsa ja pessimisminsä. Selvisi, että mitä pessimistisempi potilas oli, sitä pahemmalta heidän sydänfilminsä leikkauksen aikana näytti. Yhteys näyttäisi olevan hyvinkin konkreettinen, Pänkäläinen kertoo.

Löydöksiä pystytäänkin jatkossa hyödyntämään sepelvaltimotaudin hoidossa ja ehkäisyssä, esimerkiksi kartoittamalla tarkemmin potilaan pessimistisyyttä.

– LOT-R –kyselylomake löytyy netistä ja sen täyttäminen on ilmaista ja nopeaa. Se tarkentaa henkilön riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, jolloin potilasta voidaan ohjata myös paremmin sairautta ennaltaehkäiseviin toimiin.

Muut lähteet: THL 

Lue myös: 

Mistä tietää, onko rytmihäiriö vaaraton vai vaarallinen? Kysyimme asiantuntijalta

Sydänlihastulehduksen voi saada huomaamatta – lääkäri kertoo, mitkä oireet kannattaa ottaa vakavasti

Nuori ja hyväkuntoinenkin voi saada sydäninfarktin – älä ohita näitä varoitusmerkkejä

X