Terveys

Pidetäänkö sinua outona ja aloitekyvyttömänä? Näin ilmenee aikuisiän tarkkaavaisuushäiriö ADD

Aloitekyvyn puute, järjestelmällisen arjen haasteet ja sosiaalinen kömpelyys voivat viitata aikuisiän tarkkaavaisuushäiriöön ADD:hen.
2.11.2016 Teksti: Piia Sainio Kuvat: iStock

Fia oli lapsena sellainen heräteltävä. Hän oli usein omissa maailmoissaan, kuvasi entinen Miss Suomi Marja Kinnunen tytärtään Anna-Sofia ”Fia” Toivosta Annan haastattelussa.

Fiaa kiusattiin koulussa sen takia, että hän oli erilainen kuin muut. Luokkatoverit pitivät outona sitä, että Fia saattoi pysytellä syrjässä ja yhtäkkiä päästää suustaan jonkin erikoisen kommentin. Hänet suljettiin ulkopuolelle, eikä opettajakaan osannut auttaa. Oppiminen ei sujunut, koska Fia jaksoi kiinnostua vain niistä aineista, joista hän piti. Usein hän sai kuulla olevansa laiska.

ADD voi jäädä huomaamatta

Vasta aikuisena äiti ja tytär ymmärsivät, mistä oli kyse. Fialla on ADD eli tarkkaavaisuuteen liittyvä häiriö ilman sellaista ylivilkkautta, joka taas liittyy ADHD:hen. Juuri ylivilkkauden puuttuminen aiheuttaa sen, että ADD (Attention Deficit Disorder) on vaikeasti diagnosoitavissa ja saattaa jäädä huomaamatta.

7 oiretta, jotka viittaavat aikuisiän ADD:hen

Kun aikuisiällä lähtee selvittämään sitä, kärsiikö mahdollisesti tarkkaavaisuushäiriöstä, kannattaa tarkastella toimintatapojaan pitkällä aikavälillä, koko aikuisiällä. Huomiota kannattaa kiinnittää muun muassa tämäntyyppisiin seikkoihin:

1. Alisuoriutumisen tunne. Menestyksestä huolimatta voi olla tunne siitä, ettei pysty hyödyntämään luontaisia kykyjään.

2. Jatkuva vitkastelu ja aloittamisen vaikeus. Uuden tehtävän aloittaminen aiheuttaa ahdistusta, ja aloittamista pitää lykätä. Lykkääminen taas lisää ahdistusta. Tekemisen aloittaminen on vaikeaa, etenkin jos se liittyy epämieluisaan aiheeseen.

3. Taipumus vaipua omiin ajatuksiin kesken kaiken. Ajatusten harhailu ei ole tahallista ja liittyy myös taipumukseen ylikeskittyä niihin asioihin, jotka taas kiinnostavat.

4. Taipumus sanoa, mitä mieleen juolahtaa riippumatta siitä, onko hetki oikea.

5. Puutteellinen kyky arvioida omaa toimintaa. ADD-ihmiset eivät hahmota tarkasti, miten heidän käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin.

6. Loputon huolestuneisuus. Taipumus etsimällä etsiä huolen aiheita ja toisaalta olla piittaamatta todellisista vaaroista.

7. Vaikeus toimia arjessa järjestelmällisesti. Jokapäiväiset asiat voivat kaatua päälle, kun kukaan muu, kuten koulu tai vanhemmat, ei ole hoitamassa niitä.

Lähteet: Päivi Tasalan ADHD-blogi ja adhdtutuksi.fi

Masennusta ja itsetunto-ongelmia

On tavallista, että lapsuudessa diagnosoitu ADHD muuttuu aikuisiällä ADD:ksi. Tällöin voidaan puhua lapsuuden ADHD:n jälkitilasta, jossa ylivilkkaus on vähentynyt.

Tarkkaavaisuushäiriöön liittyy myös alttius masentua sekä itsetunto-ongelmia. Itsetunto-ongelmat juontavat juurensa siihen, että ihminen on vuosien ajan kuullut olevansa kömpelö tai laiska, tyhmä tai omituinen.

ADD-diagnoosin tekee lääkäri yksilöllisten oireiden perusteella. Jos lääkehoito aloitetaan, se on usein pitkäaikainen.

Fia Toivosen elämää helpotti jo pelkästään se, että hän tiedosti tilanteensa.

– On helpompi antaa itselle anteeksi vaikkapa se, ettei saa jotain aikaiseksi, kun tietää, mistä se johtuu.

Lue myös:

Ex-missi Marja Kinnunen tyttärensä koulukiusaamisesta: ”En osannut tarttua Fian pahaan oloon”

Tiedätkö, miten empatia ja sympatia eroavat toisistaan? Näin kehität myötätuntoa

Testaa, kuinka rehellisesti näet itsesi ja maailman

Kommentit (4)

Joopajoo: Teitkö oman pääteltämäsi diagnoosista pelkästään tämän artikkelin perusteella? Suosittelen käyttämään alan lähteitä.
Kuinka monta adhd -taustaista olet tuntenut elämässäsi? Kuinka monen kanssa heistä olet keskustellut työssä, opinnoissa tai vapaa-ajallasi, esim. harrastuksissa?

Kyse on ei ole ”muotidiagnoosista” vaan ihan tunnetusti dopamiinin tai muiden aivojen välittäjäaineiden puutteellisesta toiminnasta. Elimme parikymmentä vuotta sitten tai 100 vuotta sitten erillaisessa ympäristössä, joten tarpeemme ja arjesta selviytyminen vaatii erillaisia ominaisuuksia. Näin ollen myös adhd :tä diagnosoidaan enemmän kuin vielä 90-luvulla.

Tarkentaakseni: Dopamiini on se aine, mikä tahdistaa sisäistä kelloasi, säätelee liikeitäsi ja aiheuttaa mielihyvän tunteen 🙂
Joukossamme on yhtä lailla erittäin spontaaneja, aktiivisia, kömpelöitä ja epäsosiaalisia luonteenpiirteitä (vähän diagnoosista, kokemuksistamme ja tunnelukoistamme riippuen), kuin kenessä tahansa yksilössä.

Adhd/add -diagnoosi auttaa ymmärtämään omaa käytöstämme, mutta se ei saisi olla oikeutus omalle huonolle käytökselle. Aivan kuten kenellä tahansa, itsetuntemus lisää halua kehittää omia ominaisuuksiaan paremmaksi 🙂
…joskus se voi olla lähdekritiikin ohella myös avoimuus ja tiedonhalu ennen oman mielipiteen luomista 😉

12
4

Tekstin perusteella minulla on selkeä ADD, mutta aikuisten oikeasti osaan sanoa olevani vain ”täysin saamaton”, koska helpompi olla tekemättä mitään, ilman diagnoosia. Voi jeesus näitä kaikkia diagnooseja…

2
16

Joopajoo: Teitkö oman pääteltämäsi diagnoosista pelkästään tämän artikkelin perusteella? Suosittelen käyttämään alan lähteitä.
Kuinka monta adhd -taustaista olet tuntenut elämässäsi? Kuinka monen kanssa heistä olet keskustellut työssä, opinnoissa tai vapaa-ajallasi, esim. harrastuksissa?

Kyse on ei ole ”muotidiagnoosista” vaan ihan tunnetusti dopamiinin tai muiden aivojen välittäjäaineiden puutteellisesta toiminnasta. Elimme parikymmentä vuotta sitten tai 100 vuotta sitten erillaisessa ympäristössä, joten tarpeemme ja arjesta selviytyminen vaatii erillaisia ominaisuuksia. Näin ollen myös adhd :tä diagnosoidaan enemmän kuin vielä 90-luvulla.

Tarkentaakseni: Dopamiini on se aine, mikä tahdistaa sisäistä kelloasi, säätelee liikeitäsi ja aiheuttaa mielihyvän tunteen 🙂
Joukossamme on yhtä lailla erittäin spontaaneja, aktiivisia, kömpelöitä ja epäsosiaalisia luonteenpiirteitä (vähän diagnoosista, kokemuksistamme ja tunnelukoistamme riippuen), kuin kenessä tahansa yksilössä.

Adhd/add -diagnoosi auttaa ymmärtämään omaa käytöstämme, mutta se ei saisi olla oikeutus omalle huonolle käytökselle. Aivan kuten kenellä tahansa, itsetuntemus lisää halua kehittää omia ominaisuuksiaan paremmaksi 🙂
…joskus se voi olla lähdekritiikin ohella myös avoimuus ja tiedonhalu ennen oman mielipiteen luomista 😉

12
4

Suurin osa meistä haluaa diagnoosin saadakseen työkaluja oman elämän hallintaan, ymmärtääkseen mistä poikkeavassa neurologiassa on kyse. Itseäni on tutkittu jo 80 -luvulla ja todettu aistiherkkyys tuolloin. Elämä on ollut alisuorittamista, epäonnistumisia, itkua, mutta myös toivoa, uskoa ja unelmia. Nyt nelikymppisenä vahvistui ADD -diagnoosi. Ehkä viimein löydän vahvuuteni ja luontaiset taidot toteuttaa esim. ammatillisesti itseäni ja saan nykyiset opiskelut päätökseen sekä elämäni ruotuun.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *