Refluksitauti, Jonna Roine.
Jonna Roine selätti pahat refluksioireet.
Terveys

Jonnan, 38, refluksitauti puhkesi yllättäen ja oireili rajusti: ”Yhtäkkiä en pystynyt nielemään”

Refluksitaudin äkillinen puhkeaminen oli Jonna Roineelle pieni shokki. Oireet olivat rajut, mutta sairastumisesta seurasi lopulta myös hyvää: elintavat paranivat pysyvästi.
Teksti: Anne Ventelä Kuvat: Juha Sarkkinen

Kun Jonna Roine, 38, alkoi yllättäen kärsiä rajuista refluksioireista, oli sairaus hänelle täysin vieras. Lääkäri ei tuntunut tietävän juuri enempää, ja vertaistukiryhmässäkin jaetut moninaiset kokemukset hämmensivät. Kuitenkin apu löytyi, ja oireet ovat pysyneet kurissa.

”Oireeni alkoivat syksyllä 2014 yllättäen. Aloin tapani mukaan syödä aamupalaa työpaikalla, kun yhtäkkiä en pystynytkään nielemään mitään. Edes omaa sylkeäni.

Sinnittelin päivän töissä, ja ajattelin, että nielemisvaikeudet johtuvat vatsataudista. Hätäännyin vähän. Kuitenkin menin lääkäriin vasta viikkoa myöhemmin. Pystyin juomaan vain vettä pillillä, enkä muista viikosta paljoakaan.

Sain työterveydestä lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille. Hän totesi, että ruokatorveni oli pahasti tulehtunut. Sain lääkkeet, jotka alkoivat vaikuttaa samana iltana. Oli ihanaa pystyä taas syömään, mutta samaan aikaan nieleminen jännitti. Ruokaa piti ahtaa aika paljon, että nälkä lähti.

Sain vielä lähetteen vatsalaukun tähystykseen. Se tehtiin samalla viikolla. Gastroskopiassa minulla todettiin suuri palleatyrä. Lisäksi läpät, jotka säätelevät ruoan tippumista mahalaukkuun, olivat täysin auki.

Diagnoosiksi vahvistui refluksitauti.”

Refluksitauti oli vieras sairaus

”Ennen nielemisvaikeuksien alkua en ollut huomannut mitään refluksioireita. Niiden kanssa samaan aikaan alkoivat närästys, palan tunne kurkussa ja sydämentykytys.

Aloitin happosalpaajalääkityksen, josta ei ollut mitään apua. Kokeilin toisia ja sitten vielä kolmansiakin lääkkeitä, ennen kuin oireet alkoivat helpottaa. Siihen mennessä ne olivat jatkuneet neljä kuukautta.

Diagnoosin saaminen oli helpotus, mutta refluksitauti oli minulle vieras asia. Lääkäriltä sain vain vähän tietoa. Jostain syystä hän tokaisi, että oireet tulevat poistumaan siihen mennessä, kun täytän 50. En tiedä, mitä hän sillä tarkoitti.”

Refluksitauti, Jonna Roine.

Jonnan refluksi­oireet pysyvät kurissa tarkalla ruokavaliolla. Vaikeinta on ollut ruisleivästä luopuminen. ”Kun tyttäreni joskus syö tuoretta ruisleipää, nousee itselleni vesi kielelle.”

Ravitsemusterapeutti listasi kielletyt ruoka-aineet

”Lähdin hakemaan tietoa netistä, ja löysin Facebookista refluksia sairastavien vertaistukiryhmän. Sitä kautta sairaus alkoi vaikuttaa vielä epämääräisemmältä. Kun ihmiset jakoivat kokemuksiaan, tuntui, että kaikilla oli keskenään ihan erilaisia oireita.

Eniten apua oli siitä, että sain työter­veydestä lähetteen ravitsemusterapeutille. Sain listauksen ruoka-aineista, jotka yleensä aiheuttavat närästystä. Alkoholi, rasvaiset ruoat, sitrushedelmät, kahvi, suklaa ja ruisleipä piti jättää ruoka­valiosta pois.

Siihen mennessä ruokavalioni oli ollut aika epäterveellinen. Olin tottunut syömään vähän mitä sattuu. Viikonloppuna saatoin kolmena päivänä putkeen syödä hampurilaisen ravintolassa.

Yhtäkkiä minun piti alkaa miettiä, mitä uskallan suuhuni laittaa.”

Oikea ruokavalio helpottaa refluksioireita

”Otin ravitsemusterapeutin ohjeet vakavasti, ja lopetin kiellettyjen ruoka-aineiden listalla olevat asiat kerrasta.

Ruokavalion vaikutuksen näkee nopeasti. Jos syön jotain väärää, rinnan alla alkaa kuplia ja tuntuu, kuin joku yrittäisi tulla sieltä polttamalla ulos. Myös syke nousee. Se on hirveä tunne.

Kerran annoin houkutuksilleni periksi ja kokeilin ruisleipää ja suklaata. Se oli virhe. Leposykkeeni nousi taivaisiin ja närästys oli jotain kamalaa. Lähdin päivystykseen, kun luulin saaneeni sydänkohtauksen.

Kun lääkärini myöhemmin näki tämän tiedoissani, hän neuvoi vastaavassa tilanteessa juomaan jäävettä, jossa on kunnolla jäitä. Se on toiminut.

Refluksin vuoksi alo­itin myös kunto­saliharrastuksen. Kuulin, että oireet pysyvät hyvin loitolla, kunhan itsensä pitää hoikkana. Olenkin kokenut, että mitä enemmän panostan terveelliseen elämään, sitä paremmin refluksin kanssa menee.

Tavallaan refluksista tuli jotain hyvääkin. Olin lapsena urheilullinen, mutta itsestä huolehtiminen jäi, kun sain lapsia. Nykyään liikunnalla on taas iso rooli arjessani.”

Töissä kumartelu toi oireet takaisin

”Käytin happosalpaajia diagnoosin varmistumisen jälkeen parisen vuotta. Sitten tilanne tasaantui niin, että pystyin hiljalleen luopumaan niistä.

Kolme vuotta sitten oireet tulivat vahvasti takaisin. Työskentelin lentokonejärjestelijänä, ja työssäni muun muassa laitoin lentokoneen turvavöitä tiettyyn järjestykseen.

Olin ollut työssä vasta vähän aikaa, kun huomasin taas palan tunnetta kurkussa. Oireet johtuivat selkeästi siitä, että jouduin kumartelemaan paljon. Tällöin ruoka alkoi nousta mahalaukusta ylöspäin.

”Jäävesi auttaa närästyslääkettä nopeammin, jos oireet iskevät.”

Aloitin happosalpaajat uudelleen, ja käytin niitä vajaan kahden kuukauden ajan. Töissä kiinnitin ­enemmän huomiota asentooni, ja pyrin kumartumisen sijaan kyykkäämään jaloista. Näin oireet taas rauhoittuivat.

Tuon jälkeen en ole syönyt happosalpaajia. Pidän silti aina närästyslääkettä mukana siltä varalta, että esimerkiksi ravintolassa söisin jotain, missä on ruismallasta tai -jauhoa.

Tosin jäävesi auttaa närästyslääkettä nopeammin, jos oireet iskevät.”

Refluksitaudin myötä liikunnasta on tullut taas tärkeä osa Jonnan elämää.

Refluksitauti on jättänyt jälkensä hampaisiin

”Vaikka närästysoireet pysyvät kurissa, on refluksitauti jättänyt minuun jälkensä. Ääneni on käheytynyt ja hampaisiini on kehittynyt kiillevaurioita. Myös ikeneni on vetäytynyt, ja diagnoosin vahvistumisen aikoihin aloin narskutella.

Tämä kaikki on tehnyt hampaissani hirveää jälkeä. Kärsin pitkään vihlomisesta, ja koska hampaani olivat hyvin kuluneet, en enää uskaltanut hymyillä kunnolla.

Hampaideni vuoksi olen joutunut taistelemaan. Kunnallisella puolella hammaslääkäri totesi, ettei hampaita kannata korjata, koska ne ovat osa minua.

Kuitenkin sain lähetteen erikoishammaslääkärille, joka totesi, että hampaat menevät sairauteni piikkiin.

Kuukausi sitten hampaani tasoitettiin ja sain purentakiskot. Enää niitä ei uskoisi samoiksi hampaiksi. Kun hammaslääkäri sai työnsä valmiiksi, aloin itkeä.

Nyt tunnen, että refluksitauti ei juuri ­vaikuta elämääni. Terveellisistä elintavoista on tullut elämäntapa.

Kuitenkin vertaistuki on minulle edelleen tärkeää. Luen Facebookin vertaisryhmän viestejä lähes päivittäin, ja jaan omia kokemuksiani aktiivisesti ryhmän uusille jäsenille. Tiedän sen hädän, jonka refluksitauti voi puhjetessaan aiheuttaa.”

Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 7/2022.

X