Terveys

Sairaanhoitaja Katja Pakarinen selviytyi suolistosyövästä – nyt hän kertoo tarinansa, ettei kenenkään tarvitsisi tuntea häpeää

Suomessa todetaan vuosittain yli 3 300 suolistosyöpää, ja määrä on kasvava. 47-vuotias sairaanhoitaja Katja Pakarinen on yksi sairastuneista.
29.9.2019 Teksti: Tanja Kröger Kuvat: Mikko Nikkinen

Vuoden 2017 alussa Katja Pakarinen, 47, huomasi, että hänen vatsansa toiminta muuttui radikaalisti. Hän kärsi viikkokausia ummetuksesta. Vessassa Katja näki, että ulosteessa oli verta.

– Osasin oireiden perusteella epäillä syöpää, sillä olen koulutukseltani sairaanhoitaja. Soitin työterveyteen, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Tunnen kehoni.

Katja meni työterveyslääkäriin saman vuoden maaliskuussa. Kolonoskopiassa eli paksusuolen tähystyksessä kuva näytti karun totuuden: suoliston muutos oli sen verran kookas, että kasvaimen näki silmällä tummana epämääräisenä alueena.

Katjalla diagnosoitiin pahanlaatuinen peräsuolisyöpä syyskuussa 2017.

Tähystyksestä leikkaukseen meni kolme viikkoa. Leikkaus kesti kuusi tuntia. Katja oli pääsemässä viikon kuluttua leikkauksesta kotiin, kun kirurgin sanat pysäyttivät.

– Hän sanoi, että 20 vuotta sitten olisit kuollut tähän.

Suolistosyöpiin sairastuu yhä useampi

Suolistosyövät eli paksusuolen syöpä ja peräsuolen syöpä ovat yleistyneet voimakkaasti länsimaissa. 

Suolistosyöpiä todetaan Suomessa vuosittain yli 3 300. Helsingin yliopistollisen sairaalaan (HUS) gastroenterologian ylilääkäri Martti Färkkilä uskoo, että niiden määrä tulee tulevaisuudessa lisääntymään muun muassa väestön ikääntyessä.

Tänä vuonna on aloitettu suolistosyöpien seulonta yli 60-vuotiaille Jyväskylässä, Muuramessa, Orivedellä, Oulussa, Paimiossa, Sauvossa, Säkylässä, Tampereella ja Ylitorniolla, mutta Färkkilä peräänkuuluttaa, että seulontoja pitäisi olla useammassa kaupungissa.

Kovaa kipua

Katja Pakarinen uskoi suolistosyövästä paranemiseensa. Yllätyksenä tuli kuitenkin se, kuinka kipeä hän oli leikkauksen jälkeen. Katja ei pystynyt nousemaan edes vuoteen reunalle, kun taju meni. Kotona Katja söi särkylääkkeitä kovaan kipuun.

Kun sytostaattihoidot alkoivat, olo meni vielä huonommaksi. Pahojen sivuvaikutusten takia käytetty sytostaatti jouduttiin vaihtamaan toiseen, joka vei Katjalta hiukset. Katja kulki kaupassa ilman hattua, eikä halunnut pitää peruukkia.

– Sain katseita kaupoissa, mutta en välittänyt.

Sytostaatit aiheuttivat myös sen, että Katjan vaihdevuodet alkoivat, kun munasarjat tuhoutuivat. Sen seurauksena hänen kasvonsa punoittavat ja häntä hikoiluttaa.

Katja Pakarinen kärsi kovista kivuista toipuessaan suolistosyövästä. Sytostaattien takia hiukset lähtivät pois, mutta ne kasvoivat myöhemmin takaisin.

Katja Pakarinen kärsi kovista kivuista toipuessaan suolistosyövästä. Sytostaattien takia hiukset lähtivät pois, mutta ne kasvoivat myöhemmin takaisin.

Myös Katjan kunto heikkeni ja paino nousi. Katjalla oli etova olo koko sytostaattihoitojen ajan eli puoli vuotta. Hän söi kaikkea, mikä sattui maistumaan – ruoat olivat lähinnä epäterveellisiä.

Leikkauksen yhteydessä Katjalle tehtiin väliaikainen ohutsuoliavanne. Suuri tuki Katjalle oli miesystävä, joka auttoi avanteen sidosten vaihtamisessa, koska Katja ei pystynyt tekemään sitä itse.

Aluksi Katjan oli vaikea sopeutua avanteeseen, koska sen toimintaa ei voi kontrolloida muuten kuin miettimällä syömisiään. Sidokset voivat irrota missä ja milloin vain. Esimerkiksi salaatti, tomaatti ja pähkinät sulavat elimistössä huonosti ja saattoivat aiheuttaa suolitukoksen. Kala teki puolestaan ulosteen pahanhajuiseksi.

Jos Katja oli lähdössä juhliin, hän ei syönyt juuri mitään ennen sitä.

– Yllättävän hyvin sekin meni. Selvisin huumorilla.

Tiukkaa rahallisesti

Katja joutui olemaan sairaslomalla sairaanhoitajan työstään Etelä-Karjalan keskussairaalasta puolitoista vuotta. Tuona aikana rahatilanne meni huonoksi, koska hän sai työnantajan ja Kelan maksaman sairauspäivärahan jälkeen ainoastaan Kuntien eläkevakuutuksen (Keva) kuntoutustukea. Katjan kohdalla sen suuruus ei ollut kovin iso, koska hänellä on neljä lasta eli niiden myötä hoitovapaat ja äitiyslomat ovat vaikuttaneet tuloihin.

Katja koki, että omat lapset, miesystävä ja ystävät ja auttoivat jaksamaan. Miesystävä ja äiti myös tukivat hieman rahallisesti. Kukaan ei säikähtänyt Katjan sairautta ja kaveripiirikin pysyi samana. Yksi ystävä kysyi, tarvitseeko kaupasta tuoda jotakin. Toinen kaveri kysyi, lähdetäänkö ulos.

– Tunsin oloni turvalliseksi, kun minulla oli tukenani ihmisiä, kun itse olin voimaton.

Työkokeilun kautta töihin

Töihin palaaminen Etelä-Karjalan keskussairaalaan puolentoista vuoden sairasloman jälkeen ei ollut helppoa. Siksi Katja meni ensin vuoden 2019 alusta kolme kuukautta kestäneeseen työkokeiluun ja teki lyhyempiä työpäiviä.

Katjan poissaolon aikana työpaikalla moni asia oli muuttunut. Työyhteisössä oli uusia ihmisiä, Etelä-Karjalan keskussairaalaan oli rakennettu uusi sairaala ja osastolle oli tullut uusia erikoisaloja.

– En olisi yksinkertaisesti selvinnyt siitä, jos olisin hypännyt palkkatyöhön suoraan. Kaikki mitä tein, oli ylimääräistä. Oli positiivinen kokemus, että sain aloittaa rauhassa.

Kesäkuussa 2019 Katja aloitti palkkatyöt samassa paikassa 80 prosenttisella työajalla. Kunto ei kuitenkaan ole vieläkään normaali.

– Pystyn hyvin tekemään töitä ja käymään lenkillä, mutta en tiedä, miten pitkäksi aikaa sytostaatit jättävät jälkensä lähinnä väsymyksen muodossa.

Katja Pakarinen tekee nyt enemmän asioita, joista hän nauttii, kuten käsitöitä ja askartelua. Myös ystävät ovat Katjalle tärkeitä.

Katja Pakarinen tekee nyt enemmän asioita, joista hän nauttii, kuten käsitöitä ja askartelua. Myös ystävät ovat Katjalle tärkeitä.

Ruokavalio muuttui

Katja on joutunut muuttamaan ruokavaliotaan suolistosyövän myötä. Hän ei syö punaista lihaa, eikä huonosti sulavia ruokia, kuten salaatteja, juuri ollenkaan. Alkoholia hän juo harvoin. Töissä haastavinta on se, että siellä ei ehdi välttämättä pitämään taukoja. Kiire ja stressi vaikuttavat vatsaan.

–  Pidän mukana puuroa, smoothieta ja muuta sellaista ruokaa, mikä sulaa hyvin elimistössä.

Ylilääkäri Färkkilä kertoo, että valtaosa suolistosyövistä johtuu elintavoista.

– Tunnettuja riskitekijöitä ovat muun muassa alkoholin ja punaisen lihan käyttö sekä niukkakuituinen dieetti. Ravintokysymysten ohella ylipaino ja liikkumattomuus vaikuttavat.

Färkkilä painottaa, että tutkimuksiin on hyvä hakeutua heti, jos huomaa suolen toiminnassa muutoksia tai ulosteessa verta. Nämä ovat oireita, joita myös Katjalla oli.

– Ennuste on hyvä, jos suolistosyöpä todetaan varhaisessa vaiheessa, suolen limakalvoon rajoittuneena, mutta jos se on kasvanut suolen seinämän läpi ja lähettänyt etäpesäkkeitä, ennuste huononee oleellisesti, Färkkilä sanoo.

Katja haluaa nyt puhua suolistosyövästään avoimesti. Hän toivoo, että ihmiset hakeutuisivat hyvissä ajoin tutkimuksiin.

– Haluan poistaa sairauteen liittyvää häpeää. Ihmiset ovat tulleet rohkeammiksi. Näistä asioista voi puhua.

Katja käy syöpäkontrollissa kerran vuodessa viiden vuoden ajan. Hän kuitenkin uskoo, että pahin on jo takanapäin. Syöpään sairastumisen myötä Katja myös ymmärsi, että kaikki ei ole hänen omissa käsissään.

– Olen aina ollut herkkä reagoimaan kehollani asioihin. Elän nyt enemmän hetkessä.

Lue myös: 

Suolistosyövät ovat yleistyneet voimakkaasti – altistaako vatsan oireilu suolistosyövälle? Kysyimme lääkäriltä

Kuinka usein suolen tulisi toimia? Tunnista normaali suolentoiminta

Lue myös

Suosittelemme