Terveys

Haava alaluomessa olikin basaliooma – Seija, 62, on sairastanut tyvisolusyövän kahdesti: ”Ihon palaminen oli lapsuudessani tuttu juttu”

Punainen, hilseilevä iho kuului Seija Vähämaan lapsuuden kesiin. Palamiset kostautuivat myöhemmin. – Olen onnekas, että ihosyöpäni oli basaliooma, Seija sanoo.

Teksti:
Virve Järvinen
Kuvat:
Heli Hirvelä

Haavauma alaluomessa olikin basaliooma. Seija Vähämaa on sairastanut sen kahdesti.

Punainen, hilseilevä iho kuului Seija Vähämaan lapsuuden kesiin. Palamiset kostautuivat myöhemmin. – Olen onnekas, että ihosyöpäni oli basaliooma, Seija sanoo.

Silmän alla, alaluomessa oli pieni haava. Välillä se umpeutui kuukausiksi, mutta aukesi taas uudelleen. Kun haava vuosi verta, Seija Vähämaa ajatteli, että oli vahingossa sohaissut siihen sormellansa.

– Terveydenhoitoalan ammattilaisena tiesin, että huonosti paranevia haavoja pitää näyttää lääkärille, ja niin teinkin, Seija, 62, muistelee.

Tuolloin alle viisikymppinen Seija oli töissä sairaalassa, jossa lääkärin apu oli lähellä. Hän nappasi opintojensa loppuvaiheessa olevaa lääkäriopiskelijaa hihasta ja pyysi tätä katsomaan haavaa vähän tarkemmin. Lääkärin mukaan haava oli vaaraton. Se paranisi ajallaan. Seijan ei tarvitsisi olla siitä huolissaan.

– Haava ehti olla useamman vuoden välillä auki, useimmiten ummessa. Lopulta ystäväni patistivat minut ihotautilääkärille selvittämään, mistä oikein oli kyse. Käytävädiagnoosi ei tällä kertaa riittäisi.

Seija ei ehtinyt ihotautilääkärin vastaanotolla edes istuutua, kun kokenut lääkäri tunnisti, että ihomuutos oli tyvisolusyöpä eli basaliooma. Tieto sai Seijan samaan aikaan surulliseksi ja vihaiseksi.

– Olin vihainen itselleni ja soimasin itseäni saamattomuudesta.

Seija ei ymmärtänyt, miksi oli viivytellyt lääkärille lähtöä. Lähin ihotautilääkäri oli vain vartin ajomatkan päässä kotoa.

– Elämänaikainen runsas auringon ultraviolettisäteily ja vaalea ihotyyppi altistavat tyvisolusyövälle, ja minulla toteutuivat ne molemmat.

”Lopulta ystävät patistivat minut ihotautilääkärille selvittämään, mistä oli kyse.”

Seijan basaliooma saatiin poistettua kokonaan

Seija sai lähetteen keskussairaalaan. Koska basaliooma oli paikallinen ja se oli ollut pitkään muuttumattomana, hoidolla ei ollut kiire. Lääkäri kertoi, että potilas saisi varautua puolen vuoden odotukseen, ehkä pidempäänkin.

– Olin vitkutellut diagnoosin kanssa, mutta hoidon kanssa halusin edetä nopeasti. Olin lukenut netistä tyvisolusyövästä, ja pahimmat uhkakuvat kummittelivat mielessäni: huonolla tuurilla syöpä leviäisi.

Seija varasi leikkausajan yksityissairaalaan. Kasvain poistettiin paikallispuudutuksessa, ja Seija pääsi palaamaan töihin parin viikon sairaus­loman jälkeen.

– Kasvaimen poistanut plastiikkakirurgi oli taitava. Syöpä saatiin poistettua kerralla kokonaan, ja leikkaushaava parani nopeasti.

Vaikka leikkauksella hoidettu alue on aina kasvainta suurempi, kukaan ulkopuolinen ei nähnyt, että Seijan kasvoille oli tehty jotain.

– Arpi on pieni ja huomaamaton, ja sen näkee vain, jos osaa etsiä sitä.

Seija sai sairaalasta ohjeen suojata ihoaan auringolta jatkossa entistä huolellisemmin. Hänen tulisi käyttää ahkerammin aurinkovoidetta ja aurinkolaseja. Lasit suojaisivat silmien lisäksi kohtaa, josta kasvain oli poistettu.

– Käytin jo kiitettävästi aurinkorasvaa, sillä punapigmenttinen ihoni palaa herkästi. Aurinkolasien kanssa olin huono. Vältin niitä, sillä niiden sangat painoivat ikävästi lippalakin alla. Tarvitsen lakkia, koska saan herkästi auringonpistoksen.

Seija kehotettiin tarkkailemaan ihoaan säännöllisesti ja näyttämään mahdollisia muutoksia lääkärille matalalla kynnyksellä.

– Vähäisenkin kasvainsolumäärän jääminen ihoon riittää aikaansaamaan tyvisolusyövän uusiutumisen. Kerran tyvisolusyövän saanut saa sen usein uudelleen, vaikka ei välttämättä samaan paikkaan, Seija tietää.

Seijan basaliooma uusiutui 13 vuoden jälkeen.
Seijan lapsuudessa 1960-luvulla ihoa ei suojattu auringolta.

Patti nenänpielessä ei ollutkaan harmiton finni

Basaliooma uusiutui toissa vuonna, 13 vuoden jälkeen. Tällä kertaa kasvain tuli nenän pieleen.

– Olin hiljattain käynyt lääkärillä näyttämässä rinnan rasvaluomea, mutta nenän syynääminen unohtui. Ihonvärisenä nenänpielen patti ei herättänyt huomiota. Se oli enemmänkin pienen finnin kuin kasvaimen näköinen.

Kun nenänpieli rikkoutui, Seija hoiti sitä apteekista ilman reseptiä saatavilla ihovaurioiden hoitoon tarkoitetuilla voiteilla. Mutta haava oli samanlainen kuin alaluomen haava aikanaan: se parani, mutta palasi jonkin ajan kuluttua uudelleen. Tällä kertaa Seija ei odottanut ystävien patistelua, vaan varasi oma-aloitteisesti ajan ihotautilääkärille.

– Tämäkin lääkäri näki heti, että kyse oli tyvisolusyövästä.

Koepala varmisti diagnoosin: Seija kuului niiden huono-onnisten joukkoon, joilla tyvisolusyöpä uusiutuu. Aiempi kasvain ei ollut levinnyt, vaan kyseessä oli siitä riippumaton uusi muutos.

– Toisin kuin aiemmalla kerralla tämä syöpä oli sekä pinnallinen että sisäänpäin ihoon kasvava.

Koska tällä kertaa leikkauksessa poistettavaa kudosta oli aiempaa enemmän, leikkausalueen korjaamiseen tarvittiin ihosiirrettä. Seijalla tarvittava iho otettiin korvan takaa.

– Leikkaava kirurgi oli minut 13 vuotta sitten leikanneen lääkärin oppilas, joka teki yhtä hyvää jälkeä kuin opettajansakin.

Seija oli pelännyt, että näkyvällä paikalla olevan kasvaimen poisto muuttaisi ulkonäköä, mutta toimenpiteestä jäi nenänpieleen vain pieni lommo.

– Sormeni hakeutuu edelleen vaistomaisesti nenänpieleen ja korvan taakse. Ihan kuin varmistaisin, että kaikki on kunnossa – ja niinhän onkin. Luotan ammattilaisiin ja saamaani hoitoon.

”Kaksi tyvisolusyöpää ovat tehneet minusta entistä varovaisemman.”

Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, Seija Vähämaa sanoo vanhemmalle koiralleen. Koiralta on leikattu pahanlaatuinen kasvain, pehmytkudossarkooma.
Minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, Seija Vähämaa sanoo vanhemmalle koiralleen. Koiralta on leikattu pahanlaatuinen kasvain, pehmytkudossarkooma.

”Basaliooma on ihosyövistä kiltein”

Seija on 1960-luvun lapsena tyypillinen tyvisolusyöpäpotilas, sillä hänen lapsuudessaan ihoa ei suojattu auringolta.

– Ihon palaminen oli lapsuudessani tuttu juttu. Punainen, hilseilevä iho kuului kesään.

Seija nauttii edelleen auringosta ja voi lähteä etelänlomallekin.

– Elämä jää elämättä neljän seinän sisällä, mutta elämästä voi nauttia varjossakin.

Matkalle Seija varustautuu aurinkolaseilla, lierihatulla ja 50-suojakertoimen voiteella – ja palaa matkalta iho valkoisena.

– Kaksi tyvisolusyöpää ovat tehneet minusta entistä varovaisemman. Päivävoiteen ja sävyttävän voiteenkin valitsen aurinkosuojakertoimen perusteella.

Seija kävelee paljon ulkona koiriensa kanssa. Kesällä hän voitelee kasvonsa ennen lenkkiä suojavoiteella ja laittaa ulos päähänsä lippalakin.

– Työni vaatii aikaista heräämistä, ja se on vain hyvä. Kun lähden koirien kanssa aamukuudelta ulos, aurinko paistaa vielä lempeästi.

Seija tarkkailee ihoaan säännöllisesti ja hakeutuu entistä nopeammin näyttämään ihohuoliaan lääkärille.

– En pelkää, että saan lääkäriltä huonoja uutisia. Olen onnekas, että ihosyöpäni oli tyvisolusyöpää. Basaliooma on ihosyövistä kiltein.

Lue myös: Seura.fi: Sirkka ei olisi huomannut aurinkokeratoosia ilman kosmetologitytärtä – ”En ymmärtänyt pelätä”

X