Terveellinen ruokavalio – Ketä kannattaa uskoa?
Erilaisia ravitsemuksen asiantuntijoita on paljon. Kenen neuvoja tässä oikein pitäisi uskoa? Kannattaako leipää esimerkiksi syödä vai ei?
Leipä tekee terveydelle hyvää. Leipä on kaiken pahan alku ja juuri. Mitä? Onko leipää hyvä syödä vai ei? Entä voi, saako sitä syödä?
Tavallinen syöjä on ihmeissään; erilaisia ravitsemusneuvoja tulee sieltä ja täältä. Terveellisen ravitsemuksen ympärillä voimakkaana vellova keskustelu on nostanut esiin erilaisia ravitsemuksen asiantuntijoita – tai ainakin itseään sellaisiksi kutsuvia.
Funktionaalisen lääketieteeseen pohjaavaksi ravintoterapeutiksi reilut 15 vuotta sitten Lontoossa opiskellut Sinikka Pakeman on huolissaan Suomessa vallitsevasta ravintoinnostuksesta ja -keskustelusta.
– On hyvä, että terveellisestä ravitsemuksesta keskustellaan, mutta Suomessa kiihkoillaan ja liikkeellä on paljon väärää informaatiota, sanoo Pakeman, joka asuu nykyisin Ranskassa.
Hän käy edelleen Suomessa luennoimassa ja ottamassa potilaita vastaan. Isossa-Britanniassa hän kuuluu arvostettuun, yli 200 vuotta vanhaan The Royal Society of Medicineen. Hänellä on jäsenyys myös brittiläisessä Applied Nutrition and Nutritional Therapy -yhdistyksessä.
Alalle on tulijoita
Sinikka Pakeman on huolissaan suomalaisen keskustelun vähäisestä tietotasosta.
– Funktionaalisen ravintoterapian koulutus on Suomessa vielä melko järjestäytymätöntä. Meillä on hajanainen joukko lyhytkursseja, joista valmistutaan erilaisin valmiuksin terapeuteiksi, valmentajiksi, neuvojiksi, asiantuntijoiksi ja ties miksi.
Funktionaalinen lääketiede painottaa potilaan biokemiallista yksilöllisyyttä, aineenvaihdunnan tasapainoa, ravinnon ja ympäristön vaikutusta terveyteen. Funktionaalinen lääketiede on kehittynyt lähinnä Yhdysvalloissa 1980-luvulta lähtien. Sinikka Pakeman määrittelee funktionaalisen lääketieteen koululääketieteen sivuhaaraksi, joka vain on palannut takaisin Hippokrateen oppien juurelle.
– Jo Hippokrates neuvoi pitämään ravinnon lääkkeenä. Se ei ole mitään kulttihömpötystä, vaan perustuu tieteeseen. Sen suurin ero perinteiseen lääketieteeseen on, että se huomioi holistisuuden eli näkee ihmisen kokonaisuutena. Terveys on kehon ja mielen hyvinvointia sekä tasapainoa.
Holistisuuden lisäksi funktionaaliseen lääketieteeseen pohjautuvassa ravintoterapiassa suositaan perinteistä ravitsemusterapiaa enemmän ravintolisiä sekä luomu- ja lähiruokaa.
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistolta jakaa Pakemanin huolen erilaisten ravitsemusasiantuntijoiden kirjosta.
– Tuntuu, että tällä hetkellä varsin moni taho esittäytyy ravitsemuksen asiantuntijana, jopa personal trainerit jakavat ravitsemusneuvoja, Fogelholm toteaa.
Fogelholm ei ole funktionaalisen ravintoterapian asiantuntija, vaan hän edustaa yliopistoissa opetettavaa ravitsemustiedettä.
Myös Funktionaalisen Medisiinan Seura on huolissaan koulutuksen tämän hetkisestä hajanaisuudesta ja tasosta.
– Seura on huolissaan myös siitä, että kirjoja kirjoitetaan ja muutoinkin esiinnytään varsin vähäisellä tiedolla funktionaalisesta lääketieteestä. Alasta on muun muassa hyviä englanninkielisiä oppikirjoja, joita koetamme saada tunnetuksi Suomessa, toteaa Funktionaalisen Medisiinan Seuran puheenjohtaja, lääkäri, FT Erkki Antila.
Vähäinen tieto voi olla vaaraksi
Sinikka Pakeman esittää, että yhteiskunnan olisi hyvä ottaa erilaisten ravitsemusasiantuntijoiden koulutus paremmin haltuun.
– Miksei funktionaaliseen lääketieteeseen pohjaavan ravintoterapian koulutus voisi toimia esimerkiksi ammattikorkeakoulujen alla, jolloin saataisiin yhtenäiset tutkintovaatimukset?
Pakeman painottaa, että yhtenäiset tutkintovaatimukset olisivat sekä opiskelijoiden että tulevien asiakkaiden ja koko yhteiskunnan etu.
– Ravintoterapeutin on muun muassa tarkasti ymmärrettävä, mikä hänen roolinsa on ja mikä lääkäreiden rooli on. Hyvä esimerkki huonosta tilanteesta on, että kerrankin eräs opiskelija kysyi minulta, miten hän hoitaisi maksapotilastansa. Kauhistuin! Vastasin, että et mitenkään, vaan passitat hänet lääkärille.
Pakeman ja Fogelholm ovat yhtä mieltä siitä, että pieni tietomäärä on vaarallista – varsinkin, kun kyse on ihmisten terveydestä.
Mikael Fogelholm ei usko, että funktionaalinen ravintoterapia ainakaan lähitulevaisuudessa olisi yliopistoissa tai ammattikorkeakouluissa opetettava aine.
– Ravitsemuksen opettamista voisi hyvin lisätä esimerkiksi ammattikorkeakouluissa, koska ravitsemusosaajia tarvitaan. Miksei meillä voisi olla vaikka ravitsemukseen erikoistuneita sairaanhoitajia tai terveydenhoitajia? Fogelholm heittää idean ilmaan.
Lisäksi hän painottaa, että lääkäreiden koulutuksessa tulisi nykyistä paremmin huomioida ravitsemus.
– Lääkärikunnalla on valitettavan vähän tietoa terveellisestä ravitsemuksesta. Auttaisi paljon, jos heillä olisi tietoa enemmän.
Fogelholm ja Pakeman patistavat myös tiedotusvälineitä tarkkaavaisuuteen. He uskovat toimittajien ainakin toisinaan olevan hukassa todellisten asiantuntijoiden tunnistamisessa, ja näin auttavan väärän tiedon levittämisessä.
– Ravitsemustiede on tiede. Ydinfyysikkokaan ei voi olla itseoppinut, eikä ravitsemusterapeutti. Ravitsemustiede perustuu vain tieteelliseen tutkimukseen; siinä ei ole arvopainotuksia, painottaa
Fogelholm.
Asiantuntijoina lääkäri, FT Erkki Antila, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm ja ravintoterapeutti Sinikka Pakeman.
Teksti: Taru Jussila
Kommentit
Elävään kasviruokaan perehdyttämistä ei tulla ikinä näkemään länsimaisessa lääketieteessä, sillä jos hoidettaisiin sairauksien juurisyyt (niiden oireiden piiloittamisen sijaan) tarkoittaisi se lääketeollisuusbisneksen kutistumista.
Kommentit
Medialla on suuri rooli asioiden kärjistämisessä. Toimittaja ei etsi ”totuutta”, vaan konfliktia ja draamaa, ja silloin pienistä vivahde-eroista tulee helposti maata kaatavia ja normaalista tutkijoiden välisestä keskustelusta ”sota”.
Suhtautuminen (minkä tahansa tahon antamiin) ohjeisiin on myös Suomessa turhan alamaista, tässäkin jutussa kysytään, mitä ”saa” syödä, ikään kuin aikuinen ihminen tarvitsisi toisen ihmisen lupaa siihen, mitä suuhunsa pistää.
On ikävää, että hyvinkin vähäisellä tiedolla ja usein vain oman kokemuksen perusteella voi esiintyä ravitsemuksen asiantuntijana. Jokainen tuntee tietysti oman kroppansa parhaiten, mutta pitäisi muistaa, ettei Jukalle välttämättä sovi se, mikä toimii Pekalla.
Arvo Ylppö oli viisas mies, ja hänen lausumansa sopii minusta yleisohjeeksi myös ravitsemukseen: kohtuus kaikessa ja kaikkea kohtuudella. Mihinkään äärimmäisyyksiin ei terveytensä vaalijan tarvitse mennä.
Jos verrataan nykyviljoja vaikkapa sata vuotta sitten viljeltyihin, ero on hurja nimenomaan gluteenipitoisuudessa. Tehojalostuksen mukana gluteenipitoisuudet ovat moninkertaistuneet.
Muistan lapsuuden kotiviljasta tehdyn leivän, joka ei ollut nykyisen höttöleivän näköistä, oli tiivistä, ei erityisen kaunistakaan – mutta täyttä tavaraa.
Uskon monien asiantuntijoiden tapaan (erityisesti Antti Hekkilä), että väestön vilja-ongelmat ovat tämän myötä moninkertaistuneet.
Antti Heikkilä on myös yksi näistä väärän tiedon lähettiläistä. Kannatan vähähiilihydraattista ruokavaliota eli ns. vanhanajan tyyliä, jossa leipää ei mätetty nykytyyliin ja sokeria oli vain juhlapöydässä, mutta en edes näistä asioista kuuntele Heikkilältä mitään, koska hän on agitoija ja siinä menee saarnamiehellä välillä faktaktin pyllylleen.
Ja se on kyllä totta, että iltapäivälehdet tekevät dieeteistä sensaatiodieettejä, mutta kai meillä nyt muutakin keskustelua on kuin iltasanomien kommentointipalstat?! Minusta ravitsemustietous on suomalaisilla aika hyvää ja terveystiedon tunneilla näitä asioita käsitellään kiihkottomasti ja asiantuntevasti. Jotenkin vaikea uskoa, että Ranskassa tai tuolla jossain muualla oltaisiin sen valveutuneempia. Kuman pulskaa väkeä Ranskassakin asusta cat walkien ulkopuolella, joten jotain ei ole sielläkään osattu ja ymmärretty tehdä oikein, vai mitä?
Ravitsemustiede on tiedettä, mutta ihmiset tunnistavat oikeanlaisen syömisen myös olemalla oman elämänsä koekaniineja. Ei siinä tiedettä tarvita, kun vireystila, terveys ja paino kertovat saman asian.
Mitäs jos ihmiset kuuntelisivat omaa vatsaa: kun sattuu ja ripuli lentää on se merkki siitä, että edeltävä ruoka ei ole sopinut. Kymmenen vuoden takainen vatsa/sappikipu kramppien kanssa lääkäreillä ravaaminen ei mitään apua tuonut kohdalleni. Viiden vuoden kokeilut ja kirjaamiset ruoka-aineiden aiheuttamista iho ja vatsa reaktioista sekä särkylääkkeiden välttäminen ovat oma-apuina toimineet viimeiset 5vuotta. Luin Olli Sovijärven yhteenvetoja autoimmuunitaudeista ja suoliston osuudesta niiden puhkeamiseen ja hämmästyksekseni huomasin että kaikki vatsaani vuosia ärsyttäneet ruoka-aineet olivat juuri niitä jotka ovat osatekijöinä vuotavan suolen ilmiöön. Viimeiset kuukaudet olen sairastanut niveltulehdusta jolle lääkärit eivät syytä osaa kertoa verikokeista ilmenneistä taudin aiheuttajista huolimatta mutta Sovijärven juttu oli erittäin valaiseva ja järkeen käyvä. Olenkin ihmetellyt miksi en kestä lääkkeitä, paprikaa, kauraa ym. Ym. Ym. Vatsa kertoo kun sitä kuuntelee! Tämä on ollut äitini oppi ja Sovijärvi osaa kertoa miksi suvussa on niin paljon kroonisia suolistotulehduksia sairastavia ihmisiä. Väärä ravinto yhdistettynä perintötekijöihin, vatsaa ärsyttäviin lääkeaineisiin, stressiin ja virusbakteeri-infektioon voi siis aiheuttaa niveltulehduksia joihin lääkäreillä ei ole mitään selitystä mistä moiset tulehdukset johtuu. Sanotaan vaan että neste nivelessä on ”autoimmuunireaktio”. Jatkossa kuuntelen vatsaani tarkemmin ja otan Sovijärven lektiini/saponniinia sisältävät ruoka-aineet pysyvästi pois ruokavaliostani! Gluteenia ilman ihminen pärjää kyllä, varsinkin jos siitä tulee vatsakramppeja joille lääketiede ei löydä selitystä vaan lääklri sanoo esim. sappikipu kohtauksesta että ”sinä vain nyt taidat tarkkailla itseäsi liikaa” ja ”oletko stressannut viime aikoina” Tämän tyyppiset kommentit ajavat ihmiset jatkossakin funktionaalisesta ”lääketieteestä” vähänkään tietävien luo kysymään neuvoa ja apua!
Elävään kasviruokaan perehdyttämistä ei tulla ikinä näkemään länsimaisessa lääketieteessä, sillä jos hoidettaisiin sairauksien juurisyyt (niiden oireiden piiloittamisen sijaan) tarkoittaisi se lääketeollisuusbisneksen kutistumista.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous