Terveys

Tupakoinnin lopettaminen: Näin Elsa Vilen säästää nyt 800 euroa vuodessa – ”Tuntuu käsittämättömältä, että minulla on ollut niin pakottava tarve polttaa”

Elsa oli vuosia koukussa tupakkaan, kunnes hän syksyllä 2020 päätti, että nyt riittää. Tupakoinnin lopettaminen vei aikansa, mutta onnistui.

Teksti:
Lotta Pellas
Kuvat:
Istock, Elsan Kotialbumi

Tupakoinnin lopettaminen vaatii usein tahdinvoimaa. Elsa Vilen pääsi tupakasta eroon.

Elsa oli vuosia koukussa tupakkaan, kunnes hän syksyllä 2020 päätti, että nyt riittää. Tupakoinnin lopettaminen vei aikansa, mutta onnistui.

Tupakoinnin lopettaminen ei välttämättä ole yksinkertainen juttu. Usein polttamiseen liittyy monia sosiaalisia, psykologisia ja fyysisiä tekijöitä. Sen lisäksi, että nikotiini koukuttaa, tupakointi vaikuttaa elimistöön monin tavoin.

Elsa Vilen, 29, pani merkille tupakan aiheuttamat kielteiset vaikutukset kehossaan. Hän harrastaa laulamista ja huomasi, ettei jaksanut laulaa pitkiä ääniä. Asia ahdisti Elsaa.

Liikuntakaan ei maistunut, hän väsyi nopeasti.

Tupakoita kului 3–6 päivässä, vuodessa noin 2000. Rahaa paloi vuodessa noin 700–800 euroa. Monen tapana on polttaa 20 tupakan aski päivässä, mutta Elsan polttamassa sätkässä nikotiinipituisuus oli korkeampi verrattuna askitupakkaan. Vahvoissa sätkissä vähempi kappalemäärä riitti tyydyttämään Elsan tupakanhimon.

Hyvän olon tunne muuttui ahdistukseksi

Ravintola-alalla työskentelevä Elsa aloitti polttamisen 22-vuotiaana. Aloittamista edelsi noin parin vuoden aika, jolloin hän poltti satunnaisesti – illanvietoissa ja baarissa.

Hänen elimistönsä ei ollut tottunut nikotiiniin, joten keho reagoi siihen voimakkaasti. Olo oli polttaessa hyvä.

Pikkuhiljaa tupakka muodostui säännölliseksi osaksi Elsan arkea.

Aamut alkoivat tupakalla. Kun töissä oli hiljaisempaa, hän käväisi ulkona. Tupakkatauoista tuli tärkeä työpäivän hengähdyshetki. Kun Elsaa stressasi tai suututti, hän otti henkoset.

Hyvän olon tunne kuitenkin laimeni ja hälveni kokonaan, kun Elsa aloitti säännöllisen polttamisen. Nyt tupakka ei ollut enää keino saada itselleen hyvän olon tunnetta, vaan pakonomainen tarve, johon oli vastattava polttamalla.

Elsa Vilen
Elsa Vilen päätti lopettaa tupakoimisen.

Tupakoinnin lopettaminen eteni vähitellen

Elsa pohti lopettamista kesän ajan ja syyskuussa 2020 hän päätti, että nyt sai riittää.

– Minua rupesi ärsyttämään, että olen renki tässä jutussa, en herra. En saanut enää itse päättää, milloin pidän tupakkatauon, vaan tupakka päätti sen puolestani.

Elsa vähensi polttamiensa sätkien määrää pikkuhiljaa. 3–6 tupakasta päivässä hän pyrki ensin polttamaan alle kolme. Hän merkitsi muistiin jokaisen polttamansa tupakan.

Elsa osasi olla itselleen armollinen. Jos jonain päivänä tuli poltettua neljästi, hän merkitsi sen muistiin ja jatkoi.

Lue myös: Tumppaa tupakka – näin lopettaminen onnistuu!

Palkitseminen innosti jatkamaan: kalenterimerkintöjä ja shoppailua

Lopettamisen tukena Elsa käytti nikotiinipurukumia ja -inhalaattoria. Päässä liikkui epäileviäkin ajatuksia.

– Mieleni yritti sanoa minulle, että jäät seuraavaksi näihin koukkuun, että ei kannata. Että ihan sama kuin polttaisit tupakkaa.

Hiljentääkseen lannistavat äänet päässään Elsa ”kovensi panoksia”. Hän salli itselleen shoppailupäiviä, kun onnistui olemaan polttamatta. Elsa suunnitteli ostosreissujaan etukäteen: jos hän onnistui olemaan esimerkiksi kolme päivää ilman tupakkaa, hän sai mennä ostamaan itselleen paidan. Palkintojen täytyi Elsan mukaan olla ylimitoitettuja, jotta ne motivoivat häntä – kakkukahvit eivät riittäneet.

Kunnon palkitseminen tepsi ja innosti jatkamaan.

Siitä huolimatta, että elettiin vasta syyskuuta 2020, Elsa murehti jo seuraavaa kesää. Kesä, terassi ja tupakka kuuluivat erottamattomasti yhteen. Niinpä Elsa lupasi itselleen, että saisi polttaa kesällä 2021, kunhan nyt pysyisi tupakasta erossa. Hän tiesi, että kesällä tupakkaa ei enää tekisi mieli, mutta lupaus auttoi pääsemään pahimman vaiheen yli.

Myös kalenteriin kertyvät päivät vähemmällä tupakalla tai kokonaan ilman motivoivat Elsaa pysymään lopettamispäätöksessään. Loppujen lopuksi niistä päivistä tuli materiaa palkitsevampi asia. Shoppailu jäi.

Retkahdukset vahvistivat ajatusta siitä, että tupakoinnin lopettaminen oli oikea ratkaisu

Ensimmäisinä päivinä ilman tupakkaa, ”nollapäivinä”, Elsan teki mieli polttaa. Tupakka pyöri mielessä taukoamatta.

Häntä helpotti ajatus siitä, että monet muut olivat käyneet läpi saman prosessin. Elsa jutteli paljon lähipiirinsä kanssa. Häntä tuettiin ja kannustettiin.

Ensimmäiset viikot lopettamisen jälkeen Elsa haaveili siitä, että saisi polttaa vielä kerran.

Marraskuussa hän teki niin.

Tauon jälkeen sytytetty tupakka oli ratkaiseva – se selvensi Elsalle, että polttaminen ei ollut enää häntä varten. Tupakka ei enää maistunut hyvältä.

– Minua vain lähinnä ahdisti se, että poltin.

Hän oli kuitenkin jäänyt vahvasti koukkuun useamman vuoden polttamisen jälkeen. Mieli yritti koko ajan hämätä häntä, sepittää, ettei yksi tupakka haittaisi.

Elsa kuitenkin piti päänsä. Tammikuussa hän vielä maistoi kaverinsa tupakkaa, mutta kuten marraskuinen retkahdus, se selkiytti Elsan ajatusta siitä, ettei polttaminen enää kannattanut.

Elsa veikkaa, että lopettamisen ja retkahdusten välissä oli kulunut tarpeeksi aikaa, jotta tupakka ei koukuttanut häntä uudestaan.

Lue myös: Kun suklaasta tulee pakkomielle: ”Olen nyt mussuttanut suklaata päivittäin yli kolme vuotta”

Elsalla tupakanpolton lopettaminen kypsyi pikkuhiljaa ajatuksesta päätökseksi.

Elsa: ”En mieti tupakkaa oikeastaan yhtään”

Lopetettuaan tupakoinnin Elsa huomasi hallitsevansa stressiä aikaisempaa paremmin. Tupakka itsessään lisää stressin tuntua ja saa kehon käymään kierroksilla. Lisäksi Elsa oli polttanut erityisesti juuri silloin, kun tunsi itsensä stressaantuneeksi.

Nykyisin hän hallitsee stressiään ottamalla rauhallisesti.

Myös liikunta innostaa. Kävelyt sauvoilla tai ilman, vesijuoksu ja kotijumpat pitävät Elsan liikkeessä.

– En tiedä, liittyykö se tupakanpolton lopettamiseen, mutta nautin liikunnasta nykyään enemmän. Jaksan paremmin.

Nyt aiemman elämän aamutupakka tuntuu Elsasta kaukaiselta.

– Tällä hetkellä tuntuu käsittämättömältä, että minulla on ollut niin pakottava tarve polttaa tupakkaa. Nyt voin tehdä herättyäni mitä vain, Elsa miettii.

Kun ajatukset eivät enää olleet kiinni polttamisessa, työpäivän tupakkataukojen merkitys väheni. Ylipäänsä tupakan ja polttamisen rooli Elsan elämässä on muuttunut.

– En mieti tupakkaa oikeastaan yhtään. Kai sitä on nykyisin niin paljon rauhallisempi, Elsa toteaa.

X