Susanna rauhoitti hermojaan tupakalla 25 vuoden ajan – nämä kolme asiaa auttoivat viimein lopettamaan
Susanna Reijonen poltti askin päivässä noin 25 vuoden ajan. Kun hän ilmoitti lopettavansa tupakoinnin, läheisillä oli usko koetuksella. Silloin Susanna päätti antaa heille ihmeteltävää.
Tupakka edusti Susanna Reijoselle rentoutumista ja stressinhallintaa. Nykyään siinä auttavat lenkkeily ja musiikin kuuntelu.
Susanna Reijonen poltti askin päivässä noin 25 vuoden ajan. Kun hän ilmoitti lopettavansa tupakoinnin, läheisillä oli usko koetuksella. Silloin Susanna päätti antaa heille ihmeteltävää.
Minä teen mitä haluan. Tämä asenne on Susanna Reijosella, 39, liittynyt sekä siihen, miten hän aloitti tupakanpolton, että siihen, kuinka hän siitä luopui. 25 vuoden tupakoinnin jälkeen savuttomia vuosia on pian kasassa kolme, ja nyt Susanna voi varmasti sanoa, ettei polta enää koskaan. Nyt hän kertoo, miten tupakoinnin lopetus lopulta onnistui.
Tupakoinnin lopetus onnistui raskauden ajaksi
”Aloitin tupakanpolton 13-vuotiaana kavereideni kanssa. Poltin salaa vuoden verran, kunnes jäin kiinni. Ei siitä hyvä heilunut, mutta äitini tajusi itsekin, ettei voi valvoa tekemisiäni. Sain ostettua tupakkaa itse kaupasta, ja jatkoin polttelua äidiltäni piilossa.
Tulin 16-vuotiaana raskaaksi. Siinä vaiheessa poltin noin askin päivässä. Jos joku olisi sanonut, että nyt lopetat, olisin varmaan niskuroinut vastaan.
Neuvolassa minulla kuitenkin oli ymmärtäväinen hoitaja, joka lupasi tukea minua jos lopettaisin. Hän sanoi, että on vauvalle tärkeää, etten polta. Aika nopeasti sen jälkeen lopetin. Se kävi helposti, osittain ehkä siksi, että minulla oli raskauspahoinvointia. Nikotiinivalmisteet eivät tuossa kohtaa käyneet edes mielessäni.
Erosin esikoiseni isästä, kun lapsi oli noin kahden kuukauden ikäinen. Asuin vauvan kanssa kahdestaan ja rahasta oli hirveä stressi. Aloin polttaa uudelleen.
Tupakka maistui aluksi ihan hirveältä, enkä todellakaan pystynyt polttamaan kokonaista savuketta. Poltin alkuun puolikkaan, sitten toisen, ja pian taas mentiin tupakka suussa.”
Riita sai ratkeamaan hermosavuihin
”Se, kun sain tupakan kahvin kanssa, helpotti hermojani paremmin kuin muut asiat. Sillä tavalla opin turvautumaan poltteluun.
Luulen, että pidin myös tupakointia jotenkin siistinä juttuna. Kuitenkin se myös hävetti, koska minulla oli pieni lapsi.
En koskaan polttanut lastenvaunuja työntäessä tai lapsen lähellä. Sekin oli minulle tärkeää, että olin jo lopettanut imettämisen, kun aloin taas polttaa.
Polttelin askin päivässä, kunnes nelisen vuotta myöhemmin tulin uudelleen raskaaksi. Mieheni alkoi heti naputtaa minulle, että nyt lopetat, ja minulle tuli olo, että minuahan ei kukaan määrää.
Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen kuitenkin lopetin. Samalla jätin myös kahvinjuonnin, koska tupakka ja kahvi kuuluivat minulla niin tiukasti yhteen.
”En ole suhtautunut vakavasti tupakan terveysvaikutuksiin. Olen ajatellut, että ei minua mikään voi tappaa.”
Kun vauva oli noin neljän kuukauden ikäinen, minulla tuli mieheni kanssa jostain riitaa. En imettänyt, koska maidon tulon kanssa oli ollut ongelmaa.
Muistan elävästi, kun ajattelin, että nyt kyllä lähden Ärrälle. Siellä kuikuilin hyllyjen välissä hetken, että näkeekö kukaan, kun olen täällä tekemässä tuhmuuksia. Ostin tupakka-askin ja ajoin autolla johonkin rauhalliselle parkkipaikalle polttamaan.”
Siitä se taas lähti.
Lopetin vielä kolmannenkin kerran tähän tapaan, kun aloin odottaa kuopustani vuonna 2007. Kun imetys loppui, aloin taas polttaa. Senkin jälkeen yritin pari kertaa lopettaa mieheni kanssa, mutta hän retkahti aina parissa tunnissa ja minä pian perässä. Ajattelin, ettei minun ole järkeä yksin kitkutella.
Olen aina sanonut, että minulla on yksi pahe, ja se on tupakanpoltto. Muuten olen pitänyt huolta elintavoistani. Minulla on kaksi koiraa, ja lenkkeilen paljon. Alkoholia en juurikaan käytä. Muutenkin pidän itsestäni, ulkonäöstäni ja kodistani huolta.
Kuitenkaan samaan aikaan en ole suhtautunut vakavasti tupakan terveysvaikutuksiin. Olen ajatellut, että ei minua mikään voi tappaa.”
Lue myös: Nämä 3 tekijää lisäävät tutkitusti elinvuosia – monestako jo pidät huolta?
Uusi laki kielsi suosikkisavukkeiden myynnin
”Kun tupakointi kiellettiin ravintoloissa vuonna 2007, valitin asiasta suureen ääneen. Myöhemmin se kiellettiin myös työpaikallani.
Uhosin, että selvä homma, sitten en enää käy töissä. Ajattelin, että ei aikuista ihmistä voi näin määräillä.
Poltin mentolisavukkeita, joiden myynti lopetettiin EU-direktiivin vuoksi toukokuussa 2020. Kun kuulin tästä, päätin, että tupakointini päättyy siihen. Muuta en pystynyt polttamaan.
Samoihin aikoihin elämässäni tapahtui muutakin. Erosin 15 vuoden avioliitosta ja päätin, että laitan elämäni uusiksi. Sinä keväänä myös gynekologini kertoi, että kun lähestyn 40 ikävuotta niin joko e-pillerit tai tupakanpoltto pitää lopettaa, koska yhdessä ne kasvattavat nelikymppisen veritulppariskiä.
Päätös lopettamisesta syntyi näiden asioiden yhteisestä vaikutuksesta. Kun kerroin asiasta läheisilleni, eivät he uskoneet minua. Mutta ehkä siitä tuli olo, että tässä teille, katsokaa ja ihmetelkää.”
Laskuri tsemppasi jatkamaan savuttomana
”Lopettaminen ei ollut mitenkään helppoa. Pohdin nikotiinipurkan ostamista, mutta se on tosi kallista. Tavallista purkkaa menikin sitten niin, että leuat lonksuvat edelleen. Olin hermostunut ja minun oli vaikea pysyä paikoillani. Kävin jatkuvasti lenkillä koirien kanssa ja siivosin kotiani tauotta.
Muutaman viikon ajan tupakka oli ihan koko ajan mielessä, mutta sitten se alkoi helpottaa.
Vaikeita paikkoja tuli tämän jälkeenkin. Silloin mietin, miten pitkälle olen jo päässyt.
Kun päätin lopettaa, liityin Stumppi.fi-palveluun, jonka laskuri kertoo, paljonko rahaa olen säästänyt ja montako tupakkaa jättänyt polttamatta. Jos laskuri vaikka kertoi, että olen jo jättänyt polttamatta 3 600 tupakkaa, tuntui uudelleen aloittaminen huonolta idealta.”
Tupakka palaa enää vain painajaisissa
”Nyt olen ollut polttamatta yli kaksi ja puoli vuotta. Vieläkin joskus palaverissa saatan ottaa kynän etu- ja keskisormien väliin ja nostaa sen suuhuni. Kun lähden töihin, käyn läpi, että taskussani on varmasti avaimet, puhelin ja tupakka-aski. Sitten vasta muistan, etten enää polta.
Toisinaan myös näen painajaisia siitä, että poltan taas, ja mietin, miten myönnän asian kaikille.
Jälkikäteen tupakointi on kaduttanut. En halua edes tietää, paljonko rahaa olen polttanut savuna ilmaan ja millaisia vaurioita olen kropalleni aiheuttanut.
Nykyään esimerkiksi ajattelen, että olisi hirveää, jos sairastuisin ja kuolisin keuhkosyöpään ja lapseni ajattelisivat, että olen itse aiheuttanut sen itselleni. Tällaista en miettinyt silloin, kun vielä poltin.
Myös hajuaistini on nykyään parempi kuin ennen, välillä jopa liian hyvä. Kun asuin kerrostalossa, haistoin, mitä muilla on ruokana. Myös kuntoni on huomattavasti aikaisempaa parempi, ja saan enemmän aikaan, kun koko ajan ei tarvitse juosta tupakalla.
Jos nykyään näen, että joku polttaa tupakkaa, ei minulle tule olo, että saisinpa itsekin. Sen sijaan ajattelen, että huh, menetkö vähän kauemmas, ettei haju tartu vaatteisiini.”
Artikkeli on julkaistu Kotilääkärin numerossa 1/2023.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous