Terveys

Vähennä turvotusta ja ilmavaivoja kuminan, koivun ja nokkosen avulla – kotimaiset lääkekasvit tehoavat turvotukseen

Niin ummetus, ilmavaivat kuin nesteen kertyminenkin voivat saada housut kiristämään. Kaikkiin kolmeen turvotusta aiheuttavaan vaivaan löydät avun Suomen luonnossa kasvavista lääkekasveista.
12.3.2018 Teksti: Maria Tojkander Kuvat: iStock

Turvotus voi johtua joko ruoansulatusvaivoista tai nesteen keräytymisestä kehoon. Kummassakin tapauksessa avun voi saada luontoäidiltä.

Poimimme kasvitieteilijä Sinikka Piipon Suomen luonnon lääkekasvit -kirjasta kolme kasvia, jotka tehoavat turvotukseen.

1. Kumina auttaa ilmavaivoihin

Kuminaa (Carum carvi) on käytetty vuosituhansia mausteena ja lääkkeenä. Rohtona kuminan hedelmiä käytetään kokonaisina, jauhettuina ja teenä. Niitä pureskellaan tai otetaan alkoholiuutteena tai vatsaa rauhoittavina yrttijuomasekoituksina. Purkeissa hedelmät säilyvät muutaman vuoden, mutta jauhetut hedelmät eivät säily kauan aromikkaina.

Hedelmät lisäävät syljen, mahanesteiden ja sapen eritystä sekä suoliston liikkeitä. Tällöin ruoka kulkee ruoansulatuselimistön läpi nopeammin, ja ilmavaivat ja täyteyden tunne vähenevät. Samalla ruokahalu paranee.

Kumina myös laukaisee mahan ja suoliston kouristuksia, ja sitä on käytetty myös hermoista johtuvien mahavaivojen hoitoon. Se vähentää kaaliruokien ja ruisleivän syömisen aiheuttamaa turvotusta.

Kerää vain tuttuja kasveja

Kerää vain sellaisia kasveja, jotka tunnet varmasti.

Monet kasvit keräävät itseensä ympäristön haitallisia aineita, joten liikenteen, savupiippujen, torjunta-aineiden ja metsä- ja peltolannoitteiden vaikutuspiirissä olevat alueet on syytä unohtaa.

Kerää kasvit ilmavaan koriin tai paperipusseihin.

Lähde: Sinikka Piippo: Suomen luonnon lääkekasvit

Kaikille kumina ei sovi. Se voi aiheuttaa auringonpaisteessa ihotulehdusta niille, jotka ovat herkistyneet putkikasveille tai mykerökukkaisille. Raskauden aikana kuminaa ei pidä käyttää suuria määriä.

Kuminan eteeristä öljyä ei pidä käyttää sisäisesti. Suurina määrinä ja pitkään nautittuna se voi aiheuttaa munuais- ja maksavaurioita.

2. Koivu saa nesteet liikkeelle

Koivujen eli rauduskoivun (Betula pendula) ja hieskoivun (B. pubescens) lehtiä voidaan käyttää nesteturvotuksen poistamiseen. Koivu lisää virtsan, hien ja sapen sekä suolojen erittymistä ja poistaa sidekudoksista myrkkyjä ja kuona-aineita. Lehtien flavonoidit ovat diureettisia eli virtsaneritystä lisääviä.

Tähän tarkoitukseen niitä on otettu teenä ja puristemehuina, joilla on hoidettu myös suolistovaivoja. Lehtiä nautitaan 2–3 grammaa teenä päivässä (1 teelusikallinen on 1,3 grammaa kuivattuja lehtiä).

Koivu ei sovi niille, joilla on vakava sydän- tai munuaissairaus, eikä sitä pidä käyttää muissakaan terveydentiloissa, joissa suositellaan tavallista vähäisempää nesteen juomista. Raskauden ja imetyksen aikana se ei myöskään välttämättä sovi. Verenohennuslääkkeiden vaikutus saattaa voimistua koivun sisältämien salisylaattien takia. Koivu kerää kasvupaikaltaan lyijyä, kadmiumia ja strontiumia. Myös allergiset reaktiot ovat mahdollisia.

3. Nokkonen helpottaa ummetusta

Nokkosta (Urtica dioica) on käytetty vuosisatoja lääkkeenä lähes joka vaivaan.

Turvotusta se vähentää monella mekanismilla: se lisää virtsan, hien ja sapen eritystä sekä edistää ruoansulatusrauhasten toimintaa. Se auttaa ruoansulatusvaivoihin, hapottomaan mahaan ja suolistovaivoihin. Se tepsii ummetukseen ja auttaa painonhallinnassa. Nokkonen myös normalisoi suolen toimintaa ja parantaa koko kehon verenkiertoa.

Pohjannokkonen, alalaji sondenii, on harvinainen eikä sitä saa kerätä myyntiin. Sitä esiintyy Keski- ja Pohjois-Suomessa.

Nokkonen on parhaimmillaan keväällä ja ennen kukintaa ja toisaalta syksyllä. Rohtona koko kasvin voi käyttää juurineen, mutta versot keväällä ja versojen latvat myöhemmin ovat suositeltavia. Juuret kerätään aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Lehdet ja siemenet sopivat ruokiin, tuoremehuksi, teeksi, lehtivihreäjauheeksi tai vaikkapa tinktuuraksi.

Murskattu, jauhettu ja kuivattu nokkonen ei yleensä tunnu polttavalta. Ennen kuivaamista nokkoset voi kastaa kiehuvaan veteen, jossa on ripaus suolaa. Tämä saa ne pysymään vihreinä.

Kun on tehoa, on myös haittoja

Kun jollakin aineella on vaikutuksia terveyteen, sillä voi aina olla myös haittoja. Kunkin lajin mahdollisiin haittoihin kannattaa tutustua huolella ennen käyttöä.

Joillakin lääkekasveilla voi olla myös yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa eli ne voivat joko voimistaa tai heikentää joidenkin lääkkeiden vaikutusta. Siksi niiden, joilla on jokin jatkuva lääkitys, kannattaa olla erityisen varovaisia lääkekasvien käytössä.

Alle vuoden ikäisille lapsille nokkosruokia ei pidä antaa lainkaan. Munuaisten tai sydämen vajaatoimintaa sairastavien ei pidä käyttää nokkosteetä. Jotkut voivat saada nokkosesta allergisia reaktioita ja siitepölyallergiaa tai mahaoireita. Liiallinen käyttö voi sekoittaa joidenkin lääkkeiden vaikutusta. Vanhoissa nokkoskasveissa on munuaisia ärsyttäviä kalsiumkarbonaattikiteitä, jotka saattavat aiheuttaa selkäkipuja.

Nokkonen kerää itseensä nitraattia, minkä vuoksi sitä ei pidä kerätä ulkorakennusten takaa eikä komposteista. Nitraateista pieni osa muuttuu aikuisen ruoansulatuskanavassa nitriiteiksi ja siitä pieni osa karsinogeenisiksi ja mutageenisiksi nitrosoamiineiksi. Alle vuoden ikäiset ovat erityisen herkkiä nitraatille. Nokkoset kerätään mieluiten kolmen aurinkoisen päivän jälkeen: silloin nitraattia on niissä vähän. Runsas C-vitamiinin syöminen nokkosaterian yhteydessä vähentää nitraatin saantia, samoin ryöppäys.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *